Arno Forsius

Muistoja Vihtilästä vuosilta 1944–1954

Näiden muistikuvien taustalla ei ole, eräin harvoin poikkeuksin, mitään asiakirjoja, päiväkirjoja tai muita muistiinpanoja. Yli 50 vuoden takaisia tapahtumia mieleen palauttaessa yksityiskohdat ovat voineet haalistua. Lukijoita pyydetään ottamaan huomioon, että sen vuoksi eräät aikamäärät ja luvut ym. tiedot saattavat olla vain likimääräisiä.

Olin saanut keväällä 1944 päästötodistuksen nelivuotisesta Vihdin Yhteiskoulusta ja edessä oli siirtyminen lukioon. Koska äidilläni oli asunto ja työpaikka Helsingissä, oli valinta kohdallani helppo. Pyrin ja pääsin Helsingin Suomalaiseen Normaalilyseoon linjajakoiselle 6 b -luokalle.

Äitini Saara Forsius (1902–1988) oli ollut vuodesta 1938 alkaen Lotta Svärd - järjestön tyttötyösihteerinä. Hänen asuinpaikkansa oli Vihti, mutta työnsä vuoksi hän asui viikon arkipäivinä As. Oy Vihtilässä (Pursimiehenkatu 23 – Kankurinkatu 6), huoneistossa B 25 (2. krs), joka oli kooltaan n. 120 neliömetriä. Hän oli samalla Pikkulotta- (myöh. Lottatyttö-) ja Tyttötyönohjaaja -lehtien toimitussihteeri

Muutin syyskuun alussa 1944 äitini käytössä olleeseen asuntoon As. Oy Vihtilässä, jonka isoisäni Artturi Hiidenheimo oli rakennuttanut rakennusmestari Otto Wuorion kanssa 1930-luvun alussa. Sain asuttavakseni huoneiston kotiapulaisen huoneen, joka oli kooltaan vain noin 7 neliömetriä. Huoneistoon kuului lisäksi eteinen, eteishalli, kaksi olohuonetta (suurempi pihan puolella ja pienempi kadun puolella), makuuhuone, keittiö, kylpyhuone ja WC. Eteishallista päästiin molempiin olohuoneisiin sekä sisäkäytävään, jonka kautta oli kulku muihin huoneisiin. Pienemmän olohuoneen ja makuuhuoneen välillä oli ovi, samoin suuremman olohuoneen ja sisäkäytävän välillä. Keittiössä oli pihan puoleisen seinän vieressä "viileä komero", jota jäähdytti kahden putken kautta kiertävä ulkoilma, jos se oli huoneilmaa viileämpää. Keittiön seinässä oli hälytyslaite, josta kotiapulainen voi myös nähdä, mistä kutsu oli tapahtunut. Kutsupainikkeet olivat B-rappuun johtavan oven vieressä, makuuhuoneessa ja molemmissa olohuoneissa, suuremmassa niistä ruokapöydän paikan kohdalla lattiassa. Keittiössä oli kaasuhella ja kylpyhuoneessa kylpyamme. Keittiöstä oli ovi myös A-rappuun. Kummassakin rappukäytävässä oli hissi ja A-rapun seinässä oli joka kerroksessa roskakuilun luukku. Pohjakerroksessa oli pyykkitupa, jossa oli pesu- ja huuhtelualtaat, mutta ei pesukonetta. Pihalla oli teline pyykkinaruja varten, mutta pyykkiä voitiin kuivattaa myös talon vintille vedetyillä pyykkinaruilla.

Rauhansopimuksen mukaan Lotta Svärd -järjestö oli lakkautettava syksyllä 1944. Äitini menetti työpaikkansa, mutta hyvän ystävänsä ja opiskelutoverinsa Aatos Tavailan suosituksesta hän sai Maatalouskerholiitosta (myöh. 4 H -liitto) vuoden 1945 alusta työn, joka oli monessa suhteessa edellisen tehtävän kaltainen. Äidistäni tuli perustettujen Nuorten Sarka ja Kerhoneuvoja -lehtien toimitussihteeri. Lehden toimitus sijoitettiin aluksi äitini asunnon suurempaan olohuoneeseen. Äitini nukkui arkipäivinä Helsingissä ollessaan tässä toimistohuoneessa. Sunnuntaiksi hän matkusti yleensä aina Vihtiin linja-autolla. Pienemmässä olohuoneessa asui taloudenhoitaja, lukuvuoden 1944–1945 ajan Artturi Hiidenheimon sisar Lydia Törnström (1873–1946) ja lokakuusta 1945 alkaen Ester Degerth, joka oli ollut joskus 1930-luvulla taloudenhoitajana Oravalassa. Makuuhuoneessa asui vuokralaisina kaksi miespuolista opiskelijaa. Sotavuosien aikana ja pitkään niiden jälkeenkin huoneistoihin oli otettava vuokrasäännöstelyn vuoksi "täysi määrä" asukkaita.

Vuoden 1946 aikana Maatalouskerholiiton lehtien toimitus muutti liiton muiden tilojen yhteyteen. Äitini siirtyi silloin asumaan pienempään olohuoneeseen. Opiskelijoiden saatua asunnot muualta taloudenhoitaja Ester Degerth muutti makuuhuoneeseen ja hänen huonetoverikseen tuli hänen kasvattisisarensa Olga Karlsson. Sen jälkeen suuremmassa olohuoneessa asui tavallisesti kaksi koululaista, yleensä Vihdin Yhteiskoulusta lukioon siirtyneitä. Syksyllä 1946 myös veljeni Raimo muutti samaan asuntoon, aloittaessaan lukion Norssissa. Hän asui suuremmassa olohuoneessa jonkun muun koululaisen kanssa.

Äitini Saara Forsius luopui keväällä 1947 yli 15 vuotta kestäneestä virkanaisen urastaan ja asui sen jälkeen vakinaisesti Vihdissä. Silloin pienempi olohuone jäi käytettäväksi tarvittaessa tilapäismajoitukseen. Minä kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1947 ja aloitin syksyllä lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Ne keskeytyivät vuoden 1951 ajaksi, jolloin olin suorittamassa asevelvollisuutta. Ester Degerth ja Olga Karlsson muuttivat pois vuonna 1950 ja sen jälkeen makuuhuoneessa asui pari lyhytaikaisempaa taloudenhoitajaa.

Veljeni Raimon huonetoveriksi tuli vuonna 1950 hänen serkkunsa Heikki Hiidenheimo. Raimo kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1949. Syksystä lähtien hän opiskeli lukuvuoden ajan Helsingin yliopistossa ja aloitti syksyllä 1950 opiskelun Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Solmin vuonna 1952 avioliiton Armi Anita Lehtisen kanssa. Olin tutustunut häneen viisi vuotta aikaisemmin ja olimme olleet kihloissa jo kolme vuotta. Vihkimisen jälkeen saimme mahdollisuuden perustaa yhteisen kodin huoneistoon, jossa asuin. Saimme käyttöömme makuuhuoneen ja pienemmän olohuoneen. Niihin laitettiin uudet tapetit ja tehtiin vähän maalaustöitä. Anita alkoi pian odottaa ensimmäistä lastamme. Hän oli kuitenkin apuhoitajaksi valmistuttuaan Suomen Punaisen Ristin sairaalassa erikoistumassa laboratorioalalle lokakuuhun 1952 saakka.

Huoneisto oli edelleen koulukotina ja Anitasta tuli siten myös koulukodin hoitaja. Veljeni Raimo muutti asumaan palvelijanhuoneeseen, minun entiseen huoneeseeni. Isommassa olohuoneessa asuivat sen jälkeen Vihdistä lukioon siirtyneet serkkuni Heikki Hiidenheimo ja Klaus Rantapuu vuodesta 1952 alkaen.

Anitalla oli kodinhoidossa paljon puuhaa, varsinkin tyttäremme Johannan synnyttyä maaliskuussa 1953. Pelkästään kolmen kasvavan koululaisen tarvitsemasta ruoasta huolehtiminen oli melkoisen suuri työ. Huoneistossa ei ollut esim. pesukonetta, minkä vuoksi pikkupyykin pesussa oli käytettävä apuna kylpyammetta. Pyykinpesussa meitä kävi auttamassa eräs kaupungilla asuva vanhempi rouva. Paremman tilan puutteessa keittiö sai toimia pikkupyykin kuivatushuoneena ja silityshuoneena.

As. Oy Vihtilä oli lapsiperheen kannalta eräissä suhteissa epäkäytännöllinen talo. B-rapussa oli noustava katutasolta lähes kerroksen korkuiset rappuset hissitasanteelle pääsemiseksi. Se tuotti suuria vaikeuksia lastenvaunujen kanssa, varsinkin kun katutasolla ei ollut niille säilytyspaikkaa. A-rapun hissi oli puolestaan niin ahdas, että sen aikaiset lastenvaunut eivät siihen mahtuneet. Lasten ulkoiluttamista varten oli puistoja aivan lähietäisyydellä, mutta talossa ei ollut mitään paikkaa lapsen ulkona nukuttamista varten. Talossa ei ollut myöskään saunaa, joten saunomassa oli käyttävä Pursimiehenkadun ja Kankurinkadun risteyksen vastakkaisessa kulmauksessa sijainneen talon piharakennuksessa olleessa yleisessä saunassa. Sen ajan "kivijalkamyymälöitä" oli lähistöllä melko runsaasti, mutta ostosten tekemiseksi oli käytävä monessa kaupassa, koska maito-, leipä-, liha-, kala- ja sekatavaramyymälät olivat tavallisesti eri myymälöissä.

Vuoden 1953 alussa Artturi Hiidenheimo ehdotti omasta aloitteestaan, että ostaisin talosta Otto Wuorion hallinnassa silloin olleen huoneiston A 19 (5. krs, 2 huonetta, keittiö ja kylpyhuone, 45 neliömetriä). Kauppaa varten isoisäni järjesti minulle tyttäreltään Maija Hiidenheimolta lainan, jota sitten lyhensin hänen tililleen. Huoneistossa oli vuokralaiset, joille saatiin raastuvanoikeuden häätöpäätös marraskuussa 1953, ja sen jälkeen siinä tehtiin remontti.

Vuokrasäännöstelyn edelleen jatkuessa myin joulukuussa 1953 huoneiston A 19 kolmesta osakkeesta yhden Anitan äidille Lyyli Lehtiselle, niin että hän ja hänen sisarensa Eeva voisivat saada siihen asumisoikeuden. Sen jälkeen he muuttivatkin huoneistoon keväällä 1954. Vaimoni äidin muuttaminen samaan taloon antoi tervetulleen mahdollisuuden saada apua tarvittaessa perheen taloustöissä ja lapsenhoidossa.

Veljeni Raimo valmistui ekonomiksi kevätlukukauden 1953 päättyessä. Sen jälkeen hän oli 11 kk asevelvollisena. Sinä aikana hän solmi avioliiton vuoden 1953 lopulla. Asevelvollisuuden suoritettuaan hän muutti vuonna 1954 puolisonsa kanssa muualle asumaan.

Maaliskuun alussa 1954 järjestettiin ennenaikaiset eduskuntavaalit. Äitini oli toista kertaa Kansallisen Kokoomuspuolueen ehdokkaana ja tällä kerralla hän sai niin paljon ääniä, että tuli valituksi kansanedustajaksi. Vaalit pidettiin varsin pian pankkirosvo Sorjosen vierailtua Vihdin Säästöpankissa, ja aivan ilmeisesti äitini vaalimenestykseen vaikutti myönteisesti, kun hän saattoi vaalikampanjassaan esiintyä "rohkeana pankinjohtajana". Kansanedustajan työn vuoksi äitini joutui olemaan paljon Helsingissä ja asui silloin Pursimiehenkadun huoneistossa, aluksi tarvittaessa ja myöhemmin vakinaisesti syksyyn 1957 saakka.

Raskaudentilasta huolimatta Anita huolehti Johannan ja kodin hoidon ohella edelleen koulukodista ja sen muista asukkaista, jotka olivat veljeni Raimo sekä serkkuni Heikki Hiidenheimo ja Klaus Rantapuu.

Vuoden 1953 lopulla Anita alkoi odottaa toista lastamme. Minä valmistuin lääkäriksi keväällä 1954. Hain useita kunnanlääkärin paikkoja ja päätin ottaa vastaan Kiikan kunnanlääkärin viran. Kesällä 1954 asuimme pari kuukautta Järvelässä, kun minä olin hoitamassa aikaisemmin sovittua Kärkölän kunnanlääkärin sijaisuutta. Muuttomme Kiikkaan tapahtui elokuun lopussa 1954. Koska toinen tyttäremme Eeva-Taina syntyi Kätilöopistolla 30.8.1954, yhtä päivää ennen muuttoamme, pääsi Anita matkustamaan sinne junalla vasta viikkoa myöhemmin.

Kirjoitus on valmistunut huhtikuussa 2005 sen johdosta, että As. Oy Vihtilän valmistumisesta tulee syksyllä 2006 kuluneeksi 75 vuotta.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON