Arno Forsius

 

Tynnyrinvannetanssi

 

Lucian päivän viettoon kouluissa liittyi Ruotsissa ja Suomessa ainakin uuden ajan alusta lähtien eräänä ohjelmanumerona ns. tynnyrinvannetanssi. Siitä mainitsee jo Olaus Magnus (1490–1557) teoksessaan ”Historia de gentibus septnetrionalibus [----]” vuodelta 1555. Tynnyrinvannetanssia kuvataan Sara Wacklinin teoksessa ”Hundrade minnen från Österbotten [---]” (1919), jossa on myös tanssia havainnollistava kuva.









Tynnyrinvannetanssia esittävä kuva Sara Wacklinin teoksessa
"Hundrade minnen från Österbotten" (1919). Katso lisäystä
kirjoituksen lopussa!












Kuvattavassa tanssissa apuna käytetyt vanhan ajan tynnyrinvanteet oli valmistettu taipuisasta puusta, esim. kuusen oksasta, joka oli halkaistu ja tyvipäästään ohennettu. Vanteen kummassakin päässä oli tietyllä tavalla veistetyt kolot, joiden avulla tynnyrin tai muun puuastian ympäri laitettujen vanteiden päällekkäin asetetut päät lukkiutuivat niin, että vanteet pitivät astian koossa ja vesitiiviinä myös sen kostuessa. Kun vanne ei ollut lukittuna astian ympärille, se asettui tavallisesti puoliympyrän muotoiseen kaareen. Sellaisena sitä myös käytettiin apuvälineenä tynnyrinvannetanssissa (katso yllä olevaa kuvaa!).

 

Katso myös kirjoitusta Pyhä Lucia. Siinä mainitaan, että Henrik Forsius, Helsingin ensimmäisen historian kirjoittaja, on kertonut tynnyrinvannetanssista Helsingin triviaalikoulussa Lucian päivänä vuonna 1774.

 

Seuraavat tynnyrinvannetanssia Oulun triviaalikoulussa kuvaavat jaksot ovat tämän kirjoittajan käännöksiä Sara Wacklinin teoksen luvusta 27, ”Kenraali Carpelan ja Oulun koulunuoriso”:

 

”Lucian päivänä ennen joulua oli triviaalikoulun poikien suurin juhlapäivä, sillä silloin koko laaja koulutalo juhlavalaistiin sadoin talikynttilöin. Niiden joukossa moni tuikku oli antajalleen kallisarvoisempi kuin toisten hienoimmat vahakynttilät, sillä köyhimmiltäkään lapsilta eivät heidän omaisensa kieltäneet iloa saada osallistua siihen parilla kynttilällä. Yhtä mielellään kuin varakkaat vanhemmat suostuivat kannustamaan poikiensa uutteruutta antamalla useita nauloja kynttilöitä koulun juhlavalaistukseen, yhtä mielellään köyhän oppilaan äiti istui majassaan pari vuorokautta pienokaisineen pimeässä, lahjoittaakseen muutaman hetken ajaksi valoa ja iloa omiensa ja kaikkien tulevaisuuden tukemiseksi, äidinsydämen toiveikkaiden kuvitelmien mukaisesti.

[----------]

Kello kuudelta koko koulu loisti juhlavalaistuksessaan. Siivotun ja kuusenhavuin sirotellun koulutalon ikkunoihin aseteltiin puisia kaaria. Nämä kaaret pantiin täyteen kynttilöitä. Samoin laitettiin kynttilöitä katosta riippuviin puisiin kruunuihin, kateederilla oleviin kynttelikköihin ja kaikkialle, minne kynttilöitä vain voitiin sijoittaa. Niitä kiinnitettiin jopa päreisiin, joita oli pistetty seinänrakoihin tai niihin reikiin, joita oli syntynyt vallattomimpien nuorukaisten uurtaessa seiniin nimensä osoituksena taidoistaan ja veitsiensä terävyydestä. Alemman luokan pienet köyhät pojat, joilla ei ollut varoja kynttilänjalkoihin, osoittivat sellaisilla veistotaitonsa oivallisuuden, ja valmistautuivat siten lapsuusvuosiensa vaatimattomaan iloon.

[-----------]

Tässä tilaisuudessa esitettiin koulutalossa kaikkien iloksi tanssi, joka oli sanomattoman vaikuttava. Se oli luultavasti katoliselta ajalta periytynyt tapa. Sen valmistelut ja harjoittaminen vaativat runsaasti aikaa. Kaikki pojat osallistuivat siihen. He tanssivat pitäen käsissään ohuita tynnyrinvanteita, joita he laulun tahdissa liikuttivat vaihtelevasti muodostaen kaaria ja ympyröitä. Välillä tanssittiin piirissä, välillä vanteet yhdisteltiin yhdeksi tai useammaksi kruunuksi, tai solakat pojat heilauttivat itsensä voimistelijan notkeudella niiden yli. Samalla he johtivat tanssia sadoin viehkein vuoroin, joiden aikana he lauloivat kirkkailla lapsenäänillään seuraavaa hyvin harjoitettua latinankielistä hymniä:

 

Ecce novum gaudium,

Ecce novum mirum:

Virgo parit filium,

Que non novit virum,

Que non novit virum,

Sed ut pyrus pyrum,

Gleba fert papyrum,

Florens lilium.

Ecce quod natura

Mutat sua jura,

Virgo parit pura

Dei filium.”

 

V. A. Koskenniemen runomittainen käännös hymnistä on seuraava:

 

Oi mi ihme riemuinen!

Ihmeheks se jääpi:

Neitsyt nuori puhtoinen

pojan synnyttääpi

niin kuin pensas marjan,

nurmi kukkasarjan,

kauniin liljasen.

Katso, luonnon laki

uuden muodon haki:

Neitsyt pääsi paki

äidiks Jumalan.

 

Tämä on eräs niistä latinankielisistä koululauluista, jotka suomalainen Didrik Perinpoika (Theodorus Petri) Ruuth julkaisi vuonna 1582 ilmestyneessä teoksessaan ”Piae Cantiones Ecclesiasticae Veterum Episcoporum [---]”. Tynnyrinvannetanssin yhteydessä laulettiin myös muita jouluun aikaan liittyviä, yleensä Pyhästä Neitsyestä ja Jeesuslapsesta kertovia latinankielisiä lauluja. Mainittakoon vielä, että mm. Jean Sibelius on säveltänyt ”Ecce novum gaudium” -laulun kuorolle vuonna 1898.


Lisäys toukokuussa 2009: Myöhemmin on käynyt ilmi, että kirjoituksen alussa oleva kuva on osa Johan Lindellin vuonna 1776 toimittamassa Piae Cantiones –laitoksessa "Cantilenarum Selectiorum Editio Nova" julkaistusta nimiösivusta. Johan Lindell oli silloin Turun katedraalikoulun laulunopettaja eli director cantus (laulunjohtaja). Lähde: Laaksonen, H.: Alma Mater Aboensis. Turkulaiset koulut ja yliopistot 1200-luvulta itsenäisen Suomen syntyyn. Turun yliopisto. Turku 2006.

Kirjoitus on valmistunut helmikuussa 2008.

 

Kirjallisuutta:

 

Wacklin, S.: Hundrade minnen från Österbotten, jämte österbottniska anekdoter, en efterskörd efter Sara Wacklin. Utgivna och försedda med en levnadsteckning av Helena Westermarck. Holger Schildts Förlagsaktiebolag, Helsingfors 1919.

 

Wacklin, S.: Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1966.

 

Maliniemi, A.: Suomen keskiaikainen kirjallisuus. Suomen kirjallisuus II, Ruotsin ajan kirjallisuus. s. 6–68.


TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON