Arno Forsius

Sakari Vainio 16.9.1913—21.12.2000, In memoriam

Professori, LKT Sakari Vainio syntyi Käkisalmessa maanmittausinsinöörin poikana ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1931. Hän aloitti lääkärin ammattiin tähtäävät opintonsa Helsingin yliopistossa ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1934. Talvisota keskeytti vuoden 1939 lopulla hänen opintonsa ja hänet määrättiin kandidaattina kenttäsairaalan lääkäriksi.

Sakari Vainio suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon välirauhan aikana vuonna 1941 ja joutui heti sen jälkeen jatkosodan alettua puolustusvoimien palvelukseen pataljoonan ja rykmentin lääkärinä sekä sotasairaalan päällikkölääkärinä. Sotavuosina hän oli puolustusvoimien palveluksessa lääkärinä kaikkiaan 3 vuotta 2,5 kk. Hänet ylennettiin lääkintäkapteeniksi vuonna 1941 ja myöhemmin vuonna 1961 lääkintämajuriksi.

Rauhan tultua Sakari Vainio päätti erikoistua kirurgiaan ja toimi apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian klinikassa ja poliklinikassa vuosina 1945—1947. Hänelle myönnettiin kirurgian erikoislääkärin oikeus vuonna 1947. Sen jälkeen hän toimi apulaislääkärinä Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa vuosina 1948—1949 sekä valmisti kokeellista luukirurgiaa käsittelevän väitöskirjan. Hän väitteli joulukuussa 1948 ja sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon vuoden 1949 alussa.

Sakari Vainio tuli kirurgian osaston alilääkäriksi Lahden kaupunginsairaalaan vuonna 1949, samaan aikaan osaston ylilääkäriksi valitun Emil Tiitisen kanssa, ja vuonna 1955 ylilääkäriksi tämän seuraajana. Sakari Vainio hankki Lahdessa ollessaan myös ortopedian erikoislääkärin pätevyyden vuonna 1954 ja hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kirurgian dosentiksi vuonna 1957. Potilaat arvostivat häntä taitavana ja tunnollisena lääkärinä ja työyhteisössä hän saavutti ehdottoman luottamuksen sekä työtoverina että esimiehenä.

Sakari Vainion ylilääkärikaudella Lahden kaupunginsairaala joutui vastaamaan lähes koko Päijät-Hämeen alueella keskussairaalatason kirurgisesta hoidosta ja tapaturmien ensiavusta. Hänen ohjauksessaan Lahden kaupunginsairaalassa kirurgian osastolla toimineet apulaislääkärit saivat vahvan perustan erikoistumiselleen ja monet heistä kohosivat myöhemmin huomattaviin tehtäviin eri puolilla maata. Sakari Vainio oli vuosina 1955—1967 valtion määräämänä jäsenenä Lahden (nyk. Päijät-Hämeen) keskussairaalan rakennustoimikunnassa, jossa hän saattoi käyttää monipuolista sairaalakokemustaan koko maakunnan hyväksi.

Toiminta Lahden kaupunginsairaalan kirurgian osastolla oli vuoteen 1970 asti hyvin vaikeaa vanhoissa, ahtaissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa. Sakari Vainio vaikutti omalta osaltaan merkittävästi Lahden kaupunginsairaalan perusparannus- ja laajennussuunnitelman toteutumiseen 1960-luvun suuren sairaalariidan jälkeen. Hän oli vuosina 1968—1971 Lahden kaupunginsairaalan rakennustoimikunnan jäsenenä ja silloin saatiin vihdoin käyttöön uudenaikaiset ja hyvät toimintatilat vuosina 1969—1970. Sakari Vainio siirtyi eläkkeelle Lahden kaupungin virasta vuonna 1976, samaan aikaan kuin Päijät-Hämeen keskussairaalan toiminta oli käynnistymässä.

Lahdessa Sakari Vainio piti alusta alkaen yksityisvastaanottoa ja alkuvuosina hän toimi myös työpaikkalääkärinä. Yksityisvastaanottoa varten hän perusti vuonna 1962 yhdessä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin Sirkka Lankisen ja synnytysten ja naistentautien erikoislääkärin Sakari Lankisen kanssa lääkäriaseman Lääkärikolmio Ky. Hän piti eläkkeelle siirryttyään yksityisvastaanottoa vuoteen 1980 saakka. Lisäksi Sakari Vainio hoiti kirurgisia potilaita Lahden Yksityissairaalassa vuosina 1950—1970 ja sen jälkeen myös vuosina 1971—1975, jolloin sairaalasta oli tullut Salpakankaan paikallissairaalan osasto. Hän oli lääkärinä vaikuttamassa erityisesti sotaveteraanien tarvitseman tutkimuksen, hoidon ja kuntoutuksen käynnistämiseen Lahdessa 1970-luvun alussa.

Sakari Vainio oli Lahdessa asuessaan koko ajan Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsen. Hän toimi seuran johtokunnassa jäsenenä vuosina 1956—1958 ja 1963—1965 sekä puheenjohtajana vuosina 1961—1962. Seura osallistui vuonna 1973 hänen muotokuvansa maalauttamiseen. Taiteilija Jorma Kardénin tekemä maalaus on sijoitettu Lahden kaupunginsairaalan seinälle. Sakari Vainio kutsuttiin seuran kunniajäseneksi vuonna 1977.

Ortopedia muodostui Sakari Vainion läheisimmäksi työkentäksi. Hän kirjoitti vuonna 1979 Suomen Ortopediyhdistys — Ortopedföreningen i Finland r.y:n 25-vuotishistoriikin vuosilta 1951—1976. Hänet kutsuttiin tämän yhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 1981. Sakari Vainio oli lisäksi useiden muiden kotimaisten ja kansainvälisten lääkäriyhdistysten jäsen. Hän oli Kansainvälisen kirurgiyhdistyksen (International College of Surgeons) Suomen osaston puheenjohtaja vuosina 1973—1974 ja hänet kutsuttiin myös sen kunniajäseneksi vuonna 1981. Hänelle myönnettiin tunnustuksena useita kunniamerkkejä (VR 4, VR 4 tlk, VR 3 prk, SVR R I) ja vuonna 1978 professorin arvonimi.

Sakari Vainio oli ylpeä karjalaisista juuristaan ja käytti keskustellessa mielellään Karjalan murretta. Hänellä oli tutkiva katse, joka vaihtui herkästi lempeään hymyyn ja iloiseen nauruun. Hän oli oivallinen puheenpitäjä, joka toi huolellisesti punnitut ajatuksensa esiin hyvin persoonallisella tavalla. Sakari Vainion musikaalisuus ilmeni nuorukaisena viulunsoiton harrastuksena, mutta Viipurin Lauluveikoissa syttynyt kiinnostus laulamiseen säilyi elämän myöhäisiin vuosiin saakka. Mahdollisuus rakenteluun ja ulkoiluun Mäntyharjulla sijaitsevalla vapaa-ajan asunnolla tuotti hänelle mieluisaa vaihtelua ja virkistystä perheen parissa vapaapäivinä, loma-aikoina ja eläkevuosina.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 2001: 3: 346.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON