Arno Forsius

Lähempää tuttavuutta

Lahden kaupunginsairaalan pitkäaikaispotilaiden osastolla oli 1970-luvulla hoidettavana liikkuvan poliisin konstaapeli, joka oli moottoripyörällä tieltä pois suistuessaan loukkaantunut vaikeasti. Kallo-aivovamman seurauksena hänen puheensa oli hidastunutta, ja selkärankamurtuman vuoksi yläraajat olivat halvaantuneet osittain ja alaraajat kokonaan.

Eräänä päivänä lääkärinkierrolle tullessani hän teki minulle seuraavan ehdotuksen: "Kun me nyt ollaan tunnettu toisemme jo pitkän aikaa, niin voitaisko me olla lähemmin tuttavia, joko niin, että minä sanon sinua sinuks ja sinä sanot minua Teiks, tai niin, että minä sanon sinua sinuks ja sinä sanot minua sinuks." Sanoin, että jälkimmäinen tapa sopii hyvin. Sen jälkeen "paiskasimme kättä".

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2006.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON