Arno Forsius

Carl Spitteler — sveitsiläinen nobelkirjailija ja Suomen kävijä

Carl Georg Friedrich Spitteler (1845—1924) sai ensimmäisenä sveitsiläisenä kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1919. Spitteler oli monipuolinen runoilija, kirjailija ja ajattelija, joka uransa alussa kävi Suomessa. Hänellä on suuret ansiot Suomi-kuvan luomisessa Keski-Euroopassa.

Lapsuus ja nuoruus

Carl Spitteler syntyi 24.4.1845 Liestalissa Sveitsissä. Hänen vanhempansa olivat Carl Spitteler ja tämän toinen puoliso Dorothea Anna Brodbeck. Isä oli Liestalin piirissä kantoninhallinnon esimies ja hän luki myöhemmin tuomariksi lisäansioita saadakseen. Avioparilla oli kaksi nuorempaa poikaa, joista jälkimmäinen kuoli pienenä.

Kouluikäisenä Carl Spitteler harrasti piirtämistä ja maalaamista sekä musiikkia, mutta myös tanssia, ulkoilua, voimistelua ja urheilua. Kolmentoista vanhana hän oli ensimmäisen kerran tutustunut merkittäviin runoilijoihin ja samoihin aikoihin hän kiinnostui antiikin Kreikan taruista. Ne sytyttivät hänessä pitkään piilossa pysyneen haaveen tulla runoilijaksi.

Sammumaton kiinnostus runouteen oli käynnistäjänä hänen kirjailijanuransa suurille teoksille. Spitteler teki päätöksen runoilijaksi ryhtymisestä vuonna 1862, mutta piti kirjoituksensa toistaiseksi salassa. Jo viimeisinä kouluvuosinaan hän suunnitteli runoelman kirjoittamista Saulista, mutta siitä hän kuitenkin luopui vuonna 1865.

Vaikean ja myrskyisenkin murrosiän jälkeen Spitteler alkoi isänsä toivomuksesta lukea lakia vuonna 1863. Jo parin lukukauden jälkeen hän siirtyi opiskelemaan jumaluusoppia ja suoritti toukokuussa 1871 pappistutkinnon. Spitteler kuitenkin epäili vakaumuksena aitoutta ja haaveet runoilijaksi antautumisesta pääsivät voitolle. Kaksi ensimmäistä teostaan hän julkaisi salanimellä Carl Felix Tandem.

Kotiopettajana Pietarissa ja Suomessa

Suomalainen kenraali Carl Standertskjöld, Pietarissa asuva ammustehtaiden tarkastaja, etsi Sveitsissä käydessään pojilleen kotiopettajaa ja valinta päätyi Carl Spitteleriin. Tämä matkusti elokuussa 1871 Pietariin ja oli Standertskjöldin perheessä opettajana kaksi vuotta. Talvikaudet kuluivat Pietarissa, mutta kesät Spitteler vietti perheen maatiloilla, vuonna 1873 Suomessa Kirstulan kartanossa lähellä Hämeenlinnaa ja osaksi Laukon kartanossa Vesilahdella.

Spitteler oli alkanut kirjoittaa vuonna 1867 teosta "Prometheus und Epimetheus", mutta työ ei ollut edistynyt. Kun Spittelerin kaksivuotinen opettajantehtävä päättyi elokuussa 1873, jäi hän vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi Suomeen saadakseen rauhassa jatkaa kirjoittamistaan. Hän asui hotellissa Hämeenlinnassa ja teki usein kävelyretkiä hotellin lähistöllä ja Hämeenlinnan ympäristössä. Suomessa ollessa tulevan teoksen rakenne ja sisältö avautuivat Spittelerille. Hän matkusti Suomesta syyskuun lopussa Helsingin kautta takaisin Pietariin.

Lokakuusta 1873 helmikuuhun 1879 Spitteler oli Pietarissa kotiopettajana balttilaissyntyisen paroni Nicolaus von Cramerin perheessä. Tällä oli kesäasunto Karjalan kannaksella Kaidalowon Korkeamäessä, jossa Spitteler vietti perheen kanssa kesät 1875 ja 1877. Paikka sijaitsi Venäjän puolella aivan lähellä Suomen rajaa, Kivennavan ja Raudun väliin jäävässä kulmauksessa. Spitteler poikkesi Suomessa vielä vuonna 1880, kun hän Venäjällä käytyään matkusti Tallinnan, Helsingin ja Tukholman kautta kotimaahansa.

Toimittaja ja kirjoittaja

Sveitsiin palattuaan Spitteler pyrki opettajan tehtäviin, mutta ei onnistunut saamaan kuin lyhytaikaisia toimia 1879—1881. Välillä hän toimi avustajana Baselissa ilmestyvässä Bundt -lehdessä. Vuosina 1881—1885 hän oli opettajana La Neuvevillessa. Tänä aikana hän solmi avioliiton Marietje Op den Hooff´in kanssa. Avioparille syntyi kaksi tytärtä.

Toimeentulonsa parantamiseksi Spitteler kirjoitti eri lehtiin kertomuksia. Syksystä 1885 Spitteler oli Baselissa Bund -lehden musiikki- ja kirjallisuustoimittajana huhtikuuhun 1887 ja sen jälkeen tilapäistehtävissä eri lehtien toimituksissa lyhyitä aikoja. Marraskuusta 1889 kesäkuun alkuun 1892 Spitteler oli Zürichissä toimittajana Neue Zürcher Zeitungissa. Vuonna 1892 hän muutti kälynsä ja anoppinsa kuoltua Luzerniin hoitamaan appensa taloa ja taloutta. Kun appi seuraavana vuonna kuoli, saattoi Spitteler saamansa perinnön turvin jäädä vapaaksi kirjailijaksi.

Suomalaiskertomuksia

Spittelerin kokemukset Suomesta olivat kaikesta päätellen merkittäviä. Hän sai niistä aineistoa kirjallisiin töihinsä, joita hän julkaisi sanomalehtityönsä ohella. Useissa vuosina 1887—1893 ilmestyneissä kertomuksissa Spitteleriä kiinnostivat erityisesti suomalaisten rehellisyys, jurous ja vähäpuheisuus. Ne kuvastuivat voimakkaana vastakohtana sille elämänpiirille, johon hän oli osallistunut Pietarin aatelisperheissä.

Vuonna 1887 ilmestyi kertomus "Ei ole", humoristinen kuvaus tukkikauppaan liittyvistä tilanteista. Muita suomalais-venäläisiä kertomuksia olivat "Olaf", "Samojeden" (Samojedit) sekä "Hund und Katze" (Koira ja kissa). Tammikuussa 1889 ilmestyi kertomus "Das Bombardement von Åbo" (Turun pommitus). Sen aiheena olivat tapahtumat vuosien 1853—1856 Itämaisen sodan aikana, jolloin ranskalaiset ja englantilaiset sotalaivat kävivät Suomen rannikolla ja tulittivat tykeillään useita kaupunkeja. Tämän kertomuksen pohjalta Spitteler kirjoitti näytelmän "Parlamentär" (Neuvottelija), joka painettiin ja esitettiin Baselissa marraskuussa 1889.

Spitteler piti vuonna 1890 sveitsiläisissä yhdistyksissä useita esitelmiä Suomesta. Sen jälkeen hän julkaisi vuonna 1892 omiin kokemuksiinsa perustuvan teoksen "Spazierfahrten in Finnland" (Kävelyretkiä Suomessa). Lisäksi Spitteler julkaisi vuonna 1893 teoksen "Jumala, Ein finnisches Märchen" (Jumala, eräs suomalainen taru).

Esteetikko ja kriitikko

Saksalainen Ferdinand Avenarius (1856—1923) perusti Dresdenissä vuonna 1887 aikakauslehden Der Kunstwart taiteentuntemuksen edistämiseksi. Avenarius halusi kirjailija ja filosofi Friedrich Nietzschen (1844—1900) avustajaksi lehteensä. Tämä puolestaan suositteli hänelle Spitteleriä: ”Ehkäpä hän on teille tuttu nimellä Tandem. Hänen muutamat esteettiset kirjoituksensa osoittivat minulle, että hän on epätavallisen harkitseva ja rohkea henkilö (hän kirjoittaa hauskasti, mikä onni).” Tämän yhteydenoton perusteella alkoi Spittelerin runsaat kaksikymmentä vuotta kestänyt kirjoittelu Der Kunstwart -lehdessä, jossa ilmestyi yli sata hänen kirjoitustaan psykologian ja estetiikan aloilta.

Keväällä 1888 Nietzsche tarjoutui kirjeessään etsimään kustantajaa Spittelerin suunnitteilla olevalle teokselle ”Aesthetica”, kokoelmalle estetiikan aihepiirin kirjoituksia. Ponnisteluistaan huolimatta Nietzsche ei onnistunut pyrkimyksissään ja loppujen lopuksi Spitteler ei saanut teostaan koskaan painetuksi. Osoittaakseen kiitollisuuttaan Spitteler kirjoitti arvioinnit Nietzschen kootuista teoksista sekä teoksesta ”Fall Wagner”. Nietzsche tarjosi vielä yhteistyötä Spittelerille toisen Wagneria vastustavan kirjoituksen laatimiseksi, mutta Spitteler kieltäytyi siitä. Pian vakavasti sairastunut Nietzsche myös ilmoitti luopuvansa hankkeesta.

Runoteoksia ja romaaneja

Spittelerin ensimmäinen suurteos, suorasanainen runoelma "Prometheus und Epimetheus", ilmestyi salanimellä kahtena osana vuosina 1880—1881. Spitteler kirjoitti sen uudelleen vuosina 1911—1924 runomittaa käyttäen ja se julkaistiin vuonna 1924 nimellä "Prometheus der Dulder" (Kärsivä Prometeus), kuukausi ennen kirjailijan kuolemaa. "Prometheus und Epimetheus" ennakoi aatemaailmansa ja tyylinsä puolesta Friedrich Nietzschen teosta "Also sprach Zarathustra" (Näin puhui Zarathustra), joka ilmestyi vuosina 1883—1892.

Vuodesta 1898 Spitteler kirjoitti heksametrimitalla toista suurteostaan "Der Olympische Frühling" (Olympian kevät), joka ilmestyi neljänä osana vuosina 1900—1904. Tämänkin teoksensa Spitteler kirjoitti uudelleen vuosina 1908—1909. Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1915 saanut ranskalainen Romain Rolland antoi teoksesta kiittävän arvion. Osaksi siitä johtuen Spitteler sai vastaavan palkinnon vuonna 1919.

Spittelerin eräillä teoksilla oli merkittävä asema syvyyspsykologian kehityksen kannalta. Tässä suhteessa tärkeimpiä olivat romaanit "Conrad der Leutnant" (Luutnantti Conrad) vuodelta 1898, "Imago" (Kuva) vuodelta 1906 ja ”Die Mädchenfeinde” (Naistenvihaajat) vuodelta 1907. Tähän teosryhmään liittyy myös Spittelerin viehättävä varhaislapsuuden kuvaus "Meine frühesten Erlebnisse" (Varhaisimmat elämykseni), joka ilmestyi kirjana vuonna 1914. Edellä mainituista etenkin ”Imagolla” oli suora vaikutus psykoanalyysin kehittäjään Sigmund Freudiin (1856—1939).

Kirjailija ja ajattelija

Carl Spitteler oli erittäin monipuolinen kirjailija ja ajattelija, jonka tuotanto on huomattavan laaja. Se käsittää runoelmia ja runoja, romaaneja ja kertomuksia sekä arvosteluja ja esseitä. Sen lisäksi hän otti kirjoituksissaan kantaa kunnallisiin ja valtiollisiin aiheisiin. Spitteler oli myös ahkera ja suosittu luennoitsija.

Suuret näyt, juhlava tyyli ja pessimistinen sävy ovat Spittelerin runoteoksille ominaisia piirteitä. Pappistutkinnosta huolimatta Spittelerin maailmankatsomus oli ateistinen. Varsinkin romaaneissaan hän tuo taitavasti esiin ihmisen elämään liittyviä sisäisiä ristiriitoja. Spittelerillä oli suuret vaatimukset kirjoitustyönsä suhteen. Hän hioi tekstejään kauan aikaa ja siitä huolimatta hän kirjoitti useat teoksensa uudelleen muutamien vuosien väliajan jälkeen.

Carl Spitteler kuoli sydänvikaan 28.12.1924 Sveitsin Luzernissa ja hänen puolisonsa Marietje kuoli neljä vuotta myöhemmin tuberkuloosiin.

Eräitä kirjoitusvirheitä korjattu helmikuussa 2013.

Lähdekirjallisuutta:

Forsius, A.: Carl Spitteler ja syvyyspsykologia. Suomen Lääkärilehti 1998: 3: 226

Sjögren, L.: Sigmund Freud. Elämä ja teokset. Juva 1991

Spittler, C.: Autobiographise Schriften (Sis. mm. Meine Beziehungen zu Nietzsche). Carl Spitteler, Gesammelte Werke, Sechster Band. Zürich 1947

Spitteler, C.: Kritische Schriften. Ausgewählt, eingeleitet und erläutert von Werner Stauffacher. Zürich 1965

Wetzel, J. H.: Carl Spitteler. Ein Lebens- und Schaffensbericht. Bern 1973

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON