Arno Forsius

 

Gunnar Soininen (1904–1973)
– lääketieteen ja kulttuurin historian tutkija ja kirjoittaja, järjestöjen ja yhdistysten toimija ja vaikuttaja

 


Gunnar Soininen (vuoteen 1934 Johnsson) on ollut merkittävä Suomen lääketieteen historian vaikuttaja monessa suhteessa. Hänen aloitteestaan perustettiin Helsingin yliopiston yhteyteen vuonna 1937 lääketieteen historian museo, ja vuonna 1961 hän oli perustamassa lääketieteen historian seuraa ”Amici historiae medicinae” (Lääketieteen historian ystävät), vuodesta 1975 ”Suomen Lääketieteen Historian Seura”. Sen lisäksi hän oli erittäin uuttera lääketieteen historian ja henkilöhistorian tutkija ja kirjoittaja. Soininen on kirjoittanut huomattavan määrän biografioita, ja siksi on varsin erikoista, että hänestä itsestään ei ole elämäkertaa missään merkittävässä biografiakokoelmassa eikä Internetissä. Sakari Härön kirjoittama biografia Gunnar Soinisesta on julkaistu Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirjassa ”Hippokrates” 1 vuonna 1984.

 

Tämän kirjoittajan (Arno Forsius) isänisän Valter Forsiuksen sisar Elin (o.s. Forsius) oli naimisissa August Mikael Soinisen kanssa, joka oli Gunnar Soinisen isän Victor Johnssonin veli. Tuon sukupolven keskuudessa vallinnut sukujen vilkas ja läheinen kanssakäyminen ei jatkunut seuraavissa sukupolvissa, ja siten esim. tämän kirjoittaja ei tavannut Gunnar Soinista koskaan sukulaispiirien yhteisissä tilaisuuksissa. Ainoa henkilökohtainen kosketus häneen syntyi keväällä 1953 Helsingin yliopiston yhteiskunnallisen lääketieteen kurssilla ja kuulustelussa.

 

Käytän tässä kirjoituksessa Gunnar Soinisen elämänkulun kuvaamisessa selvyyden vuoksi aikaperusteista jaottelua siitäkin huolimatta, että useat hänen elämäntyöhönsä liittyneet asiakokonaisuudet jatkuivat keskeytymättä ajanjaksosta toiseen. Erittäin mittavasta elämäntyöstä on mahdollista tuoda esiin vain joitakin olennaisia piirteitä. Eräitä yhdistysten jäsenyyksiä, huomionosoituksia ja vastaavia asioita on mainittu vain kirjoituksen lopussa olevissa luetteloissa. Käytän tässä kirjoituksesta Gunnar Soinisesta vallitsevan ajankohdan mukaan sukunimeä Johnsson tai Soininen, tai muotoa Johnsson/Soininen, jos kuvattava jakso jakautuu molempien sukunimien käytön ajalle.

Perhekunta ja opinnot

 

Gunnar Julius Victor Douglas Johnsson syntyi 30.4.1904 Kuopiossa ja kuoli Helsingissä 11.12.1973. Hänen isänsä oli Kuopion piirin piirilääkäri, fil. kand., lääket. lis., lääkintöneuvos Julius Victor Johnsson (1858–1935), ja äitinsä Alfhild Adelaide Emilie Frey (1865–1911), jonka kotikielet olivat ruotsi ja saksa. Piirilääkäri Victor Johnssonin isä oli Juvan kirkkoherra Johan (Janne) Viktor Johnsson (1832–1884), joka nimitettiin Porvoon piispaksi, mutta kuoli ennen viran vastaanottamista, ja äiti oli Anna Charlotta Stenius, Kontiolahden kappalaisen tytär. 


Gunnar Johnssonilla oli myös 5 vuotta vanhempi veli Bertel Victor Wolfram Johnsson (1899–1978). Alfhild -äidin kuollessa vuonna 1911 aivokalvontulehdukseen Gunnar oli 7 vuoden ikäinen ja Bertel 12 vuoden ikäinen. Kotona puhuttiin sekä ruotsia että suomea, mutta lasten pääkieleksi muodostui kuitenkin suomi. Gunnarin alakoulu oli myös suomenkielinen. Äidin kuoltua poikien hoito oli uskollisten ja pitkäaikaisten palvelijoiden Anni Vainikaisen ja Mari Juutilaisen huolena. Johnssonin suvusta Victor Johnssonin veli Eliel otti vuonna 1904 suvun vanhan nimen mukaan sukunimen Soisalon-Soininen ja toinen veli Mikael vuonna 1907 sukunimen Soininen. Gunnar Johnsson muutti perheensä sukunimen Soiniseksi vuonna 1934, mistä isä Victor oli kyllä kovin pahoillaan. Gunnarin vanhempi veli Bertel piti alkuperäisen Johnsson -nimensä. 

 

Gunnar Johnsson tuli ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1922 ja hän aloitti lääketieteen opinnot Savolaisen Osakunnan jäsenenä Helsingin yliopistossa. Suoritettuaan medikofiilitutkinnon vuonna 1924 hänestä tuli lääketieteen kandidaatti vuonna 1926 ja lisensiaatti vuonna 13.9.1932. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi 14.9.1932, lisensiaattitutkintoa seuraavana päivänä, aiheena ”Om sjukdomsorsakerna enligt Israel Hwasser” (1932), ja sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon 27.9.1932.
 

 

 

 

 

Opiskeluaikanaan Johnsson oli amanuenssina Helsingin yleisen sairaalan I. sisätautien osastossa ja sisätautien poliklinikalla sekä Lapinlahden psykiatrisessa sairaalassa. Lisäksi hän teki opintomatkat Ruotsiin vuosina 1926, 1927, 1929 ja 1931, sekä Ruotsiin ja Tanskaan vuosina 1930 ja 1932. Hän oli myös Helsingin Diakonissalaitoksella sisätautien osaston apulaislääkärinä 4,5 kk vuosina 1929–1930.

 

Lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen Johnsson oli ensin vt. lääkärinä Kellokosken piirimielisairaalassa lyhyen ajan vuosina vuonna 1932–1933. Sen jälkeen Johnsson/Soininen oli vuosina 1934–1937 vt. lääkärinä yhteensä 17 kk Helsingin yleisen sairaalan II sisätautien osastossa ja sisätautien poliklinikalla, ja tämän työkokemuksen perusteella hän sai vuonna 1936 sisätautien erikoislääkärin oikeudet.

 

Kolme päivää tohtorinväitöksen jälkeen eli 17.9.1932 Gunnar Johnsson/Soininen solmi avioliiton suomenruotsalaisen perheen tyttären, sairaanhoitaja Margareta Maria Karolina Hampfin (1905–1991) kanssa, jonka vanhemmat olivat liikemies Georg Valter Hugo Hampf ja Karolina Augusta Gahnström. Gunnar ja Margareta Soinisen lapset ovat: (1) Ritva s. 1935, (2) Marja s. 1938, (3) Säde s. 1943 ja (4) Harri s. 1948. Perhe oli kaksikielinen, ja lapset puhuivat isän kanssa suomea ja äidin kanssa ruotsia. Soinisen perhe asui Helsingissä vuodesta 1937 alkaen arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelemassa Jugend -talossa (Uudenmaankatu 25), sen neljännessä kerroksessa. 

 

Johnsson/Soininen piti vuodesta 1932 alkaen pienimuotoista yksityisvastaanottoa kotinsa yhteydessä aina 1970-luvun alkutaitteeseen saakka, aluksi Snellmaninkadun varrella ja vuodesta 1937 alkaen Uudenmaankadun asunnossa. Viime mainitussa paikassa odotushuoneena toimi huoneiston eteinen, josta päästiin suoraan vastaanottohuoneeseen.

Soinisen perheellä oli Päiväranta -niminen kesäasunto Lohjalla Karkalinniemessä. Se oli kuulunut aikaisemmin Soinisen isälle, piirilääkäri Victor Johnssonille. Huvilarakennus, jonka oli piirtänyt kuopiolainen arkkitehti Johan Victor Strömberg, oli valmistunut vuonna 1908. Soininen rakennutti alueelle vuonna 1939 saunan, joka oli hänelle tärkeä rentoutumis- ja mietiskelypaikka. Sen saunakamarissa hän laati vuosien varrella huomattavan osan kirjoituksistaan.

 

Tutkijanuran alku

 

Johnsson oli aloittanut sukututkimusta, lääketieteen historiaa ja lääketiedettä käsittelevän kirjoitustoiminnan jo opiskeluaikanaan. Hän olikin erityisen kiinnostunut ihmisistä ja suvuista, ja matrikkeleissa ja hakuteoksissa hän ilmoitti erikoisharrastuksekseen aina ja vain henkilöhistorian. Mutta lisäksi hänen sydämessään oli Savolla ja savolaisuudella voimakas sija.

 

Johnssonin ensimmäiset henkilöhistorialliset tutkimukset julkaistiin Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjassa, ”Savon Johnsson-suku” vuonna 1925, ”Turun Akatemian (1640–1828) opettajain keskenäisiä sukulaissuhteita” vuonna 1927 ja ”Suomen piirilääkärit 1749–1927” vuonna 1928. Niistä viime mainittu julkaistiin myös erillispainoksena. Aikaisemmin jo mainittu väitöskirja valmistui vuonna 1932.

 

Johnsson oli ollut Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin jäsen vuodesta 1926 alkaen. Erityisen merkittävää oli, että hänelle uskottiin seuran 50-vuotishistorian kirjoittaminen alle 30-vuotiaana lääketieteen kandidaattina. Tämä teos ”Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 1881–1931. Viisikymmenvuotishistoria ja jäsenmatrikkeli” valmistui vuonna 1931.

 

Johnsson/Soininen oli aloittanut historiallisen tutkimustyönsä poikkeuksellisen nuorena. Lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon vuonna 1932 saavutettuaan hän oli jo ehtinyt osoittaa pätevyytensä lääketieteen historian alalla, ja hänet nimitettiinkin vuonna 1933 Helsingin yliopiston lääketieteen historian dosentiksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1959 saakka. Lisäksi hän antoi eri määräyksestä lääketieteen kandidaateille opetusta lääkärintodistusten laadinnassa ja valituista kohdista lääkintälainsäädännössä vuosina 1936–1965. Näistä lääketieteen historian luennot olivat vapaaehtoisia, kun taas jälkimmäiset muodostivat osan pakollisesta sosiaalilääketieteen opetuksesta.


Kun Soininen oli omasta aloitteestaan perustanut vuonna 1937 yliopiston päärakennuksen ylimmän kerroksen kahteen tilavaan huoneeseen lääketieteen historian museon, määrättiin hänet myös sen esimieheksi.

Johnsson/Soininen oli yhdessä Bertel Souranderin kanssa ehdottanut Suomen Yleisen Lääkäriliiton yleisessä kokouksessa vuonna 1933, että liitto ottaisi julkaistakseen säännöllisin väliajoin lääkärien elämäkerrallisen matrikkelin. Kun asiasta tehtiin myönteinen päätös, oli luonnollista, että Soininen valittiin ensimmäisen liiton julkaiseman matrikkeliteoksen "Suomen lääkärit 1935 Finlands läkare" toimittajaksi.

 

1930-luvun alkupuolella Johnssonin/Soinisen merkittäviä kirjoitustehtäviä olivat yhteensä 64 huomattavan lääkärin elämäkerrat, jotka hän laati viisiosaisen ”Kansallisen Elämäkerraston” neljään viimeiseen osaan.  Lisäksi hän kirjoitti useita hakusanaselityksiä 15-osaiseen Otavan ”Isoon Tietosanakirjaan” (1931–1939), vuosina 1931–1939 D-kirjaimesta alkaen (osat 2–15) lääketieteen historiasta, lääkärien elämäkerroista ja Suomen lääkintälaitoksesta, sekä vuosina 1933–1939 L-kirjaimesta alkaen (osat 7–15) sisätaudeista.

 

Vuonna 1939 julkaistiin tietosanakirjatyyppinen hakuteos Kotilääkäri (WSOY 1939, 919 s.), jonka Soininen oli toimittanut mukaillen ruotsalaisen ”Husmoderns Läkarlexikon” –teoksen pohjalta. Hän kirjoitti lisäksi eri julkaisuihin lukuisia lyhyitä artikkeleita mm. kulttuurin ja lääketieteen yhteyksistä, tartuntataudeista, neuropsykiatrisista sairauksista ja Suomen terveydenhuollon kehityksestä.

 

Duodecim –seura oli alkanut vastata vuodesta 1926 alkaen ”Medicina Fennica” –julkaisusta, joka oli vuosittain ilmestyvä suomalaisissa aikakauskirjoissa ja julkaisuissa painettujen lääketieteellisten kirjoitusten referaattilehti. Soinisesta tuli tämän julkaisun päätoimittaja vuosien 1936–1938 osalta.

 

Johnsson/Soininen oli 1930-luvulla innostuneesti mukana myös suomensukuisiin kansoihin kohdistuneessa heimoaatteessa. Hän tunsi erityistä mielenkiintoa Unkaria ja sen kansaa kohtaan. Hän osallistui yhteistyöhön heimokansojen kanssa niin esitelmien pitäjänä kuin artikkelien kirjoittajanakin.

 

Johnsson/Soininen oli yleensäkin kiinnostunut kansainvälisestä yhteistyöstä sekä Suomen lääketieteen ja sen historian tietämyksen jakamisesta myös muiden maiden edustajille. Soininen osallistui usein kansainvälisiin lääketieteellisiin kongresseihin, julkaisi useita kirjoituksiaan ruotsiksi ja saksaksi sekä eräillä muilla kielillä, ja liitti suureen osaan suomenkielisistä kirjoituksistaan jollakin vieraalla kielellä laaditun yhteenvedon.

 

Soininen oli myös Duodecim –seuran alulle paneman, vuonna 1903 avatun Oy Keuhkotautisten parantolan eli Takaharjun parantolan johtokunnan varajäsen vuosina 1938–1943.

 

Vakuutusyhtiön lääkärinä ja Suomen Lääkäriliiton palveluksessa

 

Soininen valittiin vuonna 1936 vakinaiseen toimeen Henkivakuutusyhtiö Suomen apulaislääkärinä, ja vuonna 1947 hänestä tuli yhtiön ylilääkäri.  Hänet valittiin vuonna 1946 myös Jälleenvakuutusyhtiö Varman ja Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Varman ylilääkäriksi. Eläke-Varman ylilääkärin tehtävä päättyi vuonna 1961, mutta Henkivakuutusyhtiö Suomen ja Jälleenvakuutusyhtiö Varman ylilääkärinä hän toimi vuonna 1969 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Samalla voidaan todeta, että varsin moni merkittävä suomalainen lääkäri on vuosien varrella toiminut vakuutusyhtiön ylilääkärinä tai lääkärinä.

 


Soinisen kyvykkyys, tarmokkuus ja aikaansaavuus oli huomattu joka suunnalla. Aktiivisuus Suomen Lääkäriliiton asioissa vei Soinisen yhä enemmän mukaan myös sen tehtäviin. Hän oli Suomen Lääkäriliiton Aikakauslehden (vuodesta 1946 Suomen Lääkärilehti) päätoimittaja vuosina 1935–1945, ja sen jälkeen vielä lehden toimituskunnan jäsen vuosina 1946–1964, tehtävänään lähinnä henkilöartikkelien laatiminen. Lisäksi hän oli liiton jatkokurssitoimikunnan sihteeri vuosina 1935–1945, liiton hallituksen varajäsen vuosina 1937–1947 ja liiton sihteeri vuosina 1940–1945. Soinisen ollessa Suomen Lääkäriliiton sihteerinä oli liitolla vuosina 1941–1945 ensimmäisen kerran omat toimistotilat Soinisen asuinhuoneistosta vuokratussa 20 neliömetrin suuruisessa huoneessa. 

 

Soinisesta  tuli myös vuoden 1940 (painettu 1941) lääkärimatrikkelin toimittaja, ja vuoden 1946 (painettu 1947) matrikkelin toimittaja yhdessä Leo A. Kaprion kanssa. Senkin jälkeen Soininen osallistui jatkuvasti matrikkelien julkaisutyöhön niiden toimituskunnan jäsenenä, viimeksi vielä vuonna 1972. Soininen kutsuttiin Suomen Lääkäriliiton kunniajäseneksi vuonna 1969.

 

 

 

 

 

 

Soininen oli Suomen valtion ja samalla Suomen Lääkäriliiton virallinen edustaja Berliinissä vuonna 1937 pidetyssä III Kansainvälisessä lääkärien jatkokoulutusta käsitelleessä kongressissa. Soininen oli luennoinut kongressissa ja hänet oli valittu Internationelle Akademie für ärztliche Fortbildungswesenin jäseneksi ja Suomen yhdeksi edustajaksi siinä vuodesta 1938 alkaen.

 

Soininen oli myös Suomen Apulaislääkäriyhdistyksen (myöhemmin Nuorten Lääkärien Yhdistys) johtokunnan jäsen vuosina 1935–1941 ja varapuheenjohtaja vuosina 1936–1941.

 

Sotavuodet puolustusvoimien palveluksessa

 

Talvisota (1939–1940), jatkosota (1941–1944) ja Lapin sota (1944–1945) mullistivat maan terveydenhuollon ja lääkintätoimen varsinkin talvisodan ja jatkosodan aikana perusteellisesti. Reserviin kuuluneet mieslääkärit otettiin puolustusvoimien palvelukseen ja useat naislääkärit komennettiin hoitamaan heidän tehtäviään kotirintamalla.

 

Soininen oli talvisodan alettua vuoden 1939 lopulla sotasairaalan (SotaS) sisätautien osaston osastonlääkärinä 1 kk:n ajan ja alkuvuodesta 1940 sen ylilääkärinä 5 kk:n ajan. Sen jälkeen hän oli vuosina 1940–1941 Puolustusministeriön ja myöhemmin Puolustusvoimien Pääesikunnan lääkintäosaston arkistossa 2. toimistoupseerina 2,5 kk ja henkilötäydennyskeskuksen lääkärinä 6,5 kk.

 

Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 Soininen oli kenttäsairaalan lääkärinä 15 kk ja sen jälkeen muissa puolustusvoimien lääkärin tehtävissä yhteensä 10 kk, mm. Itä-Karjalassa Karhumäellä ja Äänislinnan II kaupunginlääkärinä sekä Äänislinnan kaupunginsairaalan ja mielisairaalan lääkärinä. Äänislinnassa ollessaan Soininen sai joulukuussa 1942 kurkkumätätartunnan, jonka vuoksi hän joutui sairaalahoitoon eikä päässyt useamman viikon aikana kotilomille positiivisina pysyneistä nielun bakteerinäytteistä johtuen.


Tämän kirjoittajalla (Arno Forsius) on Soiniselle kuulunut ”Suomen lääkärit 1940 Finlands läkare”, jossa on nimiösivulla hänen päiväyksensä ”Äänislinna 7.12.41”. Soininen on omistanut kirjan edelleen ”Veli Aarne Vallelle kiitolliselta ystävältään toimittajalta Äänislinnassa 8.9.43”. Aarne Valle oli silloin Itä-Karjalan sotilashallintoalueen lääkintäpäällikkö, ja hän on puolestaan lahjoittanut matrikkelin tämän kirjoittajalle vuonna 1983. Mainitussa lääkärimatrikkelissa on Soinista itseään koskevien tietojen kohdalla hänen lyijykynällä tekemänsä lisäys: "tytär, * 4.8.1943, (kastettu 12/8 1943 saaden nimekseen Säde Kirsti Margareta). [merk. 4/9 43 G. S.]" Aarne Vallesta tuli tämän tyttären kummi.


Soininen jatkoi sotavuosien aikana tutkimus- ja kirjoitustoimintaansa. Suurin työ oli matrikkeliteoksen ”Suomen lääkärit – 1940 – Finlands läkare” aikaan saaminen. Sen painattaminen lykkääntyi kylläkin vuoden 1941 puolivälin tienoille. Palvelu Puolustusvoimissa sai Soinisen kirjoittamaan myös muutamia sotilaiden terveydenhuoltoon liittyviä artikkeleita, joita olivat mm. ”Palveluskelpoisuuden arvostelusta etenkin sotasairaaloissa” (1941), ”Anamneesin merkityksestä etenkin sotaväen sisätautitapauksissa” (1942), ja ”Vatsavaivojen valittajain käsittelystä joukko-osastoissa” (1942). Samaan aihepiiriin liittyivät myös kirjoitukset ”Lääkärien epäselvän käsialan tuottamista haitoista päästävä” (1940), ”Lääkärintoimintamme yhteiskunnallista vastuuntuntoa on tehostettava” (1940) ja ”Lääkärintodistusten kirjoittamisesta etenkin nykyoloja silmälläpitäen”. Sen lisäksi hän kirjoitti mm. lääninlääkärilaitoksen historiasta, aikaisemmasta lääkärintodistuskäytännöstä sekä lääkintöasetusten kehitysvaiheista. Henkilöhistoriallisten artikkelien kohteista voidaan mainita mm. Israel Hwasser, Otto E. A. Hjelt ja F. J. Rabbe.

 

Jatkosodan aikana, helmikuussa 1944, Helsingin yliopiston päärakennukseen osunut lentopommi tuhosi myös kokonaan rakennuksen ylimmässä kerroksessa olleen lääketieteen historian museon, joka oli perustettu Soinisen aloitteesta vuonna 1937.

 

 

Vakuutusyhtiön ja Duodecimin tehtävissä (1945–1961)

 


Vakinainen toimi vakuutusyhtiöiden ylilääkärinä 1940-luvun lopulta 1960-luvun lopulle antoi Soiniselle puitteet, joiden rajoissa hänellä oli mahdollisuus käyttää aikaansa myös mieluisiin yhdistys- ja kirjoitusharrastuksiin. Muita pitkäaikaisia velvollisuuksia olivat lääketieteen historian dosenttiluennot, jotka jatkuivat vuoteen 1959 saakka, sekä sosiaalilääketieteen täydentävään kurssiin kuuluvat luennot lääkärintodistusten laadinnasta ja lääkintälainsäädännöstä, jotka jatkuivat vuoteen 1965 saakka. Näitä luentoja pidettiin muutamana viikkona jokaisena lukukautena.


Soininen oli mukana pohjoismaisessa vakuutusyhtiöiden yhteistoiminnassa jo 1940-luvun lopulla, mutta erityisen tärkeäksi muodostui hänen työnsä 1950-luvulta alkaen kansainvälisessä henkilövakuutusyhtiöiden yhteenliittymässä "Co-operation Internationale pour les Assurances des Risques Aggravés" (COINTRA), joka oli perustettu jo 1920-luvulla. Siihen kuului n. 40 pääasiallisesti eurooppalaista vakuutus- ja jälleenvakuutuslaitosta, niiden joukossa myös Jälleenvakuutusyhtiö Varma. Soininen osallistui aktiivisesti COINTRAN toimintaan ja hän oli vuosina 1952–1970 Kansainvälisen henkilövakuutuslääkärien yhdistyksen pysyvän toimikunnan jäsen. Hän osallistui säännöllisesti COINTRAN kansainvälisiin konferensseihin ja näille matkoille hän otti usein mukaan puolisonsa ja lapsiaan.

 

Soininen oli ollut yhdessä Martti Kailan, Ilmari Kalpan, Sakari Parviaisen ja Harry Blomquistin kanssa alustamassa kysymystä lääkärin vastuuvelvollisuudesta Suomen Lääkäriliiton yleisessä kokouksessa vuonna 1945. Soininen olikin sen seurauksena perustetussa vastuuvahinkolautakunnassa liiton edustajana vuosien 1947–1954 ajan.

 

Sotavuosien jälkeen Soininen joutui yhä kiinteämmin mukaan Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin toimintaan. Hän kuului seuran johtokuntaan jäsenenä vuosina 1945–1947, varapuheenjohtajana vuosina 1958–1960 ja puheenjohtajana vuosina 1961–1963. Sen jälkeen Soininen oli vielä Aikakauskirja Duodecimin toimituksen jäsen vuosina 1965–1973. Siinä hänen tehtävänään oli lähinnä seuran merkittävien jäsenten syntymäpäiväkirjoitusten ja nekrologien laatiminen. Hän oli lisäksi seuran kirjastovaliokunnan jäsen vuosina 1952–1966. Soininen kutsuttiin Duodecim –seuran kunniajäseneksi vuonna 1964.

 

Soininen sai tehtäväkseen laatia myös Duodecim –seuran 75-vuotishistorian, joka julkaistiin vuonna 1956. Se oli jälleen suuri työ, vaikka teos olikin luonteeltaan osaksi mukailtu ja täydennetty laitos seuran 50-vuotishistoriikista. Muista Soinisen tämän ajanjakson laajemmista historiikeista voidaan mainita vuonna 1950 julkaistu ”Instrumentarium 1900–1950”. Vuoden 1957 lääkärimatrikkelin alkuun Soininen kirjoitti katsauksen ”Suomen lääkärikunnan matrikkeleista”.

 


Soininen oli Duodecimin edustajana Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston valtuuskunnassa vuosina 1945–1956 ja 1960–1973. Kun Duodecim perusti vuonna 1960 Suomen lääketieteen säätiön tukemaan lääketieteellistä tutkimustyötä ja koulutusta, oli Soininen säätiön hallituksen puheenjohtaja vuosina 1960–1963 sekä hallintoneuvoston varapuheenjohtaja vuosina 1964–1969 ja puheenjohtaja vuosina 1970–1972.

 

Soinisen yksityiselämästä voidaan tältä kaudelta mainita, että hän hankki ensimmäisen autonsa vuonna 1956, siis melko myöhäisellä iällä. Lapset toimivat autonkuljettajina, kunnes Soininen kävi autokoulun, lapsilta salaa. Autoa käytettiin tietenkin matkoihin Helsingistä kesäasunnolle Lohjan Karkalinniemelle, mutta lisäksi sillä tehtiin usein tutustumismatkoja kotimaan kulttuurikohteisiin, joita olivat varsinkin kirkot ja hautausmaat. Vuonna 1964 edellä mainitun COINTRAn konferessi pidettiin Sveitsin Luzernissa. Silloin matka tehtiin halki Euroopan omalla autolla, ja mukana oli koko perhe vanhinta lasta lukuun ottamatta. Luzernista matka jatkui Alppien yli aina Venetsiaan saakka. 


Yhteiskunnallisten ansioiden perusteella Tasavallan presidentti myönsi Gunnar Soiniselle professorin arvonimen vuonna 1954.

 

 


 


Lääketieteen historian seura ja lääketieteen museo 1961–1973

 

Suomen Lääkäriliitto ryhtyi vuonna 1955 puheenjohtajansa Urpo Siiralan aloitteesta ajamaan uuden lääketieteen historian museon perustamista Helsingin yliopiston yhteyteen, vuonna 1944 tuhoutuneen tilalle. Soinisen asiantuntemusta käytettiin hyväksi tämän hankkeen käynnistämisessä. Tarkoitusta varten ryhdyttiin keräämään esineistöä mm. vanhoista läänin- ja yleisistä sairaaloista, kun niitä alettiin kunnostaa ja uudistaa. Lahjoitettu esineistö sijoitettiin väliaikaisesti anatomian laitoksen kellariin odottamaan uusien museotilojen löytymistä.

 

Lääketieteen historian museon tilakysymykset olivat pitkään ratkaisematta. Asian edistämistä varten perustettiin Soinisen aloitteesta vuonna 1961 lääketieteen historiasta kiinnostuneiden henkilöiden yhteydenpitäjäksi seura ”Amici Historiae Medicinae” (Lääketieteen historian ystävät). Soininen valittiin itseoikeutettuna yhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistyksen tärkeäksi tehtäväksi muodostui tarvittavien tilojen hankkiminen lääketieteen historian museon uudelleen pystyttämistä varten.

 

Seuran merkittäviä saavutuksia oli uusien museotilojen sijoittaminen Kirurgisen klinikan piha-alueella olevaan, vuonna 1888 rakennettuun puutaloon, joka oli aikoinaan toiminut sairaalan eristysosastona. Museotavaroiden siirto sinne tapahtui vuonna 1968, ja lääketieteen laitos ja museo voitiin avata juhlallisesti yleisölle Runeberginpäivänä 5.2.1970. Siitä lähtien Soininen toimi niiden vt. esimiehenä, mutta tämä hänen hartaasti odottamansa kausi jäi kovin lyhyeksi, sillä hänen elämänsä päättyi jo 11.12.1973.

 

Tässä yhteydessä on aiheellista mainita, että museo siirrettiin jälleen uusiin tiloihin Arabian yritystaloon vuonna 1990 ja sieltä edelleen Helsingin yliopistomuseon Arppeanumin yhteyteen vuonna 2003.

 

Soinisen laajemmista historiikeista tämän ajanjakson aikana on aiheellista mainita ”Lääketehdas Orion Oy 1917–1967. Orion – Regulus – vaiheita puolen vuosisadan ajalta” (1967). Lääketehdas Orion painatti vuonna 1970 myös kirjan ”Galleria Academica Medicorum”, johon oli koottu 74 Orionin Aesculapius –lehdessä vuosina 1959–1970 julkaistua, Helsingin yliopiston hallussa olevaa lääkärien muotokuvaa ja Soinisen heistä kirjoittamat lyhyet selostukset.

 

Suomen Sukututkimusseura lyötti vuonna 1965 Gunnar Soinisesta kuvanveistäjä Kauko Räsäsen muovaileman pronssisen mitalin. Suomen Lääketieteen Historian Seura on järjestänyt keväästä 1983 alkaen joka toinen vuosi yleisen Gunnar Soininen –luennon, jonka pitäjäksi on kutsuttu joku ansioitunut maamme lääketieteen historian tuntija. Suomen Lääketieteen Historian Seura on saanut käyttöönsä osan em. mitaleista, ja se on luovuttanut mitalin jokaiselle Gunnar Soininen –luennon pitäjälle.

 

Gunnar Soininen ihmisenä, esitelmänpitäjänä ja kirjoittajana

 

Gunnar Soininen oli ihmisenä, luennoitsijana ja opettajana hillitty, vaatimaton, ystävällinen ja kohtelias. Hänen kielensä oli eloisaa, ja hän kertoi usein hauskoja kertomuksia, kaskuja ja sattumuksia, jotka herättivät kuulijoissa tai kokousten osanottajissa myönteisen ja kiinnostavan tunnelman.  Painettujen töittensä käsikirjoitukset hän kirjoitti suurimmaksi osaksi "ikivanhalla" Remington -matkakirjoituskoneella. Suulliset esityksensä Soininen piti vapaasti tai pienille muistilapuille jäsenneltyinä. Suosittuna puhujana hänelle kertyi joka vuosi runsaasti esitelmiä ja puheita, jopa kymmeniä, mutta niistä ei ole olemassa mitään luetteloita.

 

Soinisen kirjoittamat kirjat on mainittu aiemmin tässä kirjoituksessa. Suurin osa hänen kirjallisesta tuotannostaan on muutaman tai enintään parinkymmenen sivun mittaisia kirjoituksia. Niiden aihepiiri on varsin vaihteleva, yleiskatsauksista historiallisiin kausiin, menneistä ajoista nykyhetkeen, ammattiryhmistä yksityisiin ammatinharjoittajiin, elämäkerroista tuokiokuviin ja taudinkuvista hoitomenetelmiin. Paria poikkeusta lukuun ottamatta Soinisen aiheet koskevat Suomen lääketiedettä ja suomalaisia tai Suomessa vaikuttaneita terveydenhuollon toimijoita. Hänen kirjoituksissaan ei käsitellä yleensä lääketieteen perustutkimusta vaan sen soveltamista terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon. Soininen on laatinut myös kirjanselostuksia ja erityisen runsaasti henkilökirjoituksia (personalia), varsinkin lääkärikuntaan kuuluvista merkkipäivien ja kuolemantapausten johdosta.

 

Soininen on laatinut useimmat kirjoituksensa alun perin kotimaisiin julkaisuihin. Lääketieteen ja terveydenhuollon ammattilehtien lisäksi niitä on julkaistu useissa yleislehdissä, joitakin eri muunnoksina useammissa julkaisuissa niiden kohderyhmistä riippuen. Lisäksi Soininen on julkaissut kirjoituksiaan monissa pohjoismaisissa ja eräissä keskieurooppalaisissa lääketieteen ja sen historian julkaisusarjoissa. Tämän kirjoituksen lopussa on luettelo lehdistä ja julkaisusarjoista, joissa hänen kirjoituksiaan on painettu. Gunnar Soinisen julkaisujen bibliografinen luettelo , jonka on laatinut Hindrik Strandberg, on näillä kotisivuilla erillisenä tiedostona. Luetteloa on täydennettu joulukuussa 2009.


Soinisen toivomuksen mukaisesti hänen laajan ja arvokkaan kirjastonsa lääketieteen historiaa koskeva osa ja muu siihen liittyvä kirjallinen aineisto lahjoitettiin hänen kuolemansa jälkeen Helsingin yliopiston lääketieteen historian laitokselle (nykyään Helsingin yliopistomuseon osa). Suurin osa Soinisen kirjaston muista teoksista lahjoitettiin vastaavasti Kuopion yliopiston kirjastoon.


Seuraavissa luetteloissa on puutteita:

 

Gunnar Soinisen sotilasarvo, kunniamerkit ja ansiomerkit

 

Reservin lääkintäkapteeni 1940

 

VR 4 prk (Punaisen Ristin merkin kera) 1940

Mm 39–40

VR 4 tlk (tammenlehvän kera) 1941

Suomen Leijonan komentajamerkki 1960

 

Suomen Lääkäriliiton pronssinen ansioplaketti 1960

Savolaisen Osakunnan kunniamerkki 1955

Kotiseutuliiton pronssinen ansioplaketti

 

 

Seuroja, joiden toiminnassa Gunnar Soininen on ollut mukana

 

Kotimaisia yhdistyksiä

 

Lääkärien ja lääketieteen historian yhdistyksiä

 

Suomen Lääkäriliitto, kunniajäsen 1969

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, jäsen 1926–1973, kunniajäsen 1964

Suomen Sisätautilääkäriyhdistys, johtokunnan varajäsen 1939–1944

Helsingin Lääkäriyhdistys, poliklinikkakomitean jäsen ja sihteeri 1935–1936, yhdistyksen varapuheenjohtaja 1945

Suomen Lääkintäupseeriliitto

Vakuutuslääkäriyhdistys, johtokunnan jäsen, sihteeri 1943–1947

Suomen psykiatris-neurologinen yhdistys

 

Amici historiae medicinae (vuodesta 1975 Suomen Lääketieteen Historian Seura), perustajajäsen 1961, puheenjohtaja 1961–1973


Kulttuuriyhdistyksiä


Savon Seuran johtokunnan jäsen 1945–1953, puheenjohtaja 1953–1963 ja 1968–1973, kunniajäsen 1969

Oppihistoriallinen seura, johtokunnan jäsen 1967–1973, tutkijajäsen 1966

Suomen Sukututkimusseura, johtokunnan jäsen 1936–, varaesimies 1945–1948, esimies 1948–1961, tutkijajäsen 1948

Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjan toimituskunta, jäsen 1938 ja 1944, päätoimittaja 1939 ja 1941, ja 1955 alkaen.

Uusi Sukukirja teoksen toimituskunta jäsen 1946–, vt. päätoimittaja 1947–1948, päätoimittaja 1949–1952 sekä 1955–.

 

Ulkomaisia ja kansainvälisiä yhdistyksiä

 

Lääkärien ja lääketieteen historian yhdistyksiä

 

Pohjoismaiden sisätautilääkäriyhdistys

Pohjoismainen Psykiatrinen yhdistys

Kansainvälinen henkilövakuutuslääkärien yhdistys, pysyvän toimikunnan jäsen 1952–1970

Suomalais-Unkarilais-Eestiläinen Lääkäriseura, Suomen osaston johtokunnan jäsen 1933–, sihteeri 1933–1936,

Centaurus – International Magazine of the History Science and Medicine, toimituskunnan jäsen 1949–

Société Internationale d’histoire de la Médecine, Suomen kansallisedustaja pysyväiskomiteassa 1938–

Nordisk Medicin pääjohtokunnan jäsen 1964–1973, Suomen osaston varapuheenjohtaja 1967–1969, puheenjohtaja 1970–1973.

Nordisk Social Medicin, toimituskunnan jäsen 1945–1948

Svenska Läkaresällskapet, lääketieteen historian jaoston ulkomainen jäsen 1956

Svenska Linné-Sällskapet

Dansk Medicinsk-Historsk Selskab

Deutsche Gesellschaft für Geschichte der Medizin

Koninklijke Vlaame Academie voor Geneeskunde van Belgie, kirjeenvaihtajajäsen 1965

 

Aikakausjulkaisuja, joissa on julkaistu Gunnar Soinisen kirjoituksia

 

Kotimaisia

 

Duodecim –aikakauskirja

Suomen Lääkäriliiton Aikakauslehti, myöh. Suomen Lääkärilehti

Sotilaslääketieteellinen Aikakauslehti

Helsingin Lääkärilehti

Terveydenhoitolehti

Kätilölehti

Epione, Tidskrift utgiven av Sjuksköterskeföreningen i Finland, Suomen Sairaanhoitajayhdistyksen Aikakauslehti

Suomen Punaisen Ristin keskushallituksen julkaisema aikakauslehti sosiaalista toimintaa ja yleistajuista lääketiedettä varten, Tidskrift fös social verksamhet och populär medicin utgiven av Centralstyrelsen för Finlands Röda Kors

Aesculapius, Orion Oy

Kotiliesi

Yhteishyvä, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta r.l.

Keskinäisyys, Suomi-yhtiön asiamieslehti

Vakuutussanomat, Försäkringstidning

Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja

Genos, Suomen Sukututkimusseuran Aikakauskirja

Susj (Savolaisen Osakunnan lehti)

 

Ulkomaisia

 

Nordisk Medicinsk Tidskrift, Nordisk Medicin

Uppsala Läkareföreningens Förhandlingar

Nordisk Medicinhistorisk Årsbok

Sydsvenska medicinhistoriska sällskapets årsskrift

Dansk medicinhistorisk årbog

Berliner Medizin

 

Lähdekirjallisuutta:

 

Achté, K.: 25-vuotias Suomen Lääketieteen Historian Seura 1961–1986. Historiikki. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja Hippokrates 3, 1986: 187–193. Helsinki 1986.

 

Achté, K.: Lääkärikoulussa Paasikiven aikaan. Recallmed Oy. Vaasa 1993.

 

Härö, A. S.: Gunnar Soininen – historioitsija, vaikuttaja, osallistuja. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja Hippokrates 1, 1984: 143–155. Helsinki 1984.

 

[Otavan] Iso Tietosanakirja 1–15. Otava. 1931–1939. Osissa 3–15 (1933–1939) on suuri määrä Gunnar Soinisen (Johnsson) kirjoittamia hakusana-artikkeleita.

 

Louhija, A.: Puhe prof. G. Soinisen muistotilaisuudessa 1973. Äänite Helsingin yliopiston Lääketieteen historian museossa.

 

Soininen, G.: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 1881–1931. Viisikymmenvuotishistoria ja jäsenmatrikkeli. Helsinki 1931.

 

Soininen, G.: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 1881–1956. 75-vuotishistoria ja jäsenmatrikkeli. Helsinki 1956. 


Soinnen, G.: Lääketieteen historian ystäväin yhdistyksen kymmenvuotistaipaleelta. Hippokrates 17, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 2000: 15–21. Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1971: 26: 1890–1893.
 

Strandberg, H.: Gunnar Soinisen kirjallinen tuotanto 1925–1973. Lääketieteen historian laitos ja museo. Moniste. Helsinki 1973–1975. (15 s.)

 

Suomen Lääkäriliitto 1910–1985. Toim. Kyllikki Kauttu ja Tapani Kosonen. Suomen Lääkäriliitto. Jyväskylä 1985. 


Suomen lääkärit – Finska läkare vuosilta 1935, 1940 (julk. 1941), 1946 (julk. 1947), 1952, 1957, 1962, 1967, 1972. (Toimittajat: 1935 ja 1940 Gunnar Soininen, 1946 Gunnar Soininen ja Leo A. Kaprio, 1952 Per-Erik Heikel, 1957 Per-Erik Heikel & Antero Mikkola, 1962 päätoimittaja Juhani Kirpilä, 1967 päätoimittaja Anja Tiilikainen, 1972 päätoimittaja Yrjö Collan.)


Susitaival, P.: Suomen Lääkäriliitto – Finlands Läkarförbund 1910–1960. Suomen Lääkäriliitto. Vammala 1960.

 

Teir, H.: Gunnar Soininen är borta. Nordisk Medicinhistorisk Årsbok 1974: 27.

 

Tusinasta tuhansiksi. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 1881–1981. Toimituskunnan puheenjohtaja Kimmo Mustakallio. (Useita kirjoittajia.) Vammala 1981. 393 s.

 

Tuuteri, L.: 1000 päivää Itä-Karjalassa. Itä-Karjalan siviiliväestön terveyden- ja sairaanhoito suomalaismiehityksen aikana 1941–1944. Recallmed Oy. Hämeenlinna 1998.


Lisäys kirjallisuuteen joulukuussa 2009:
Seppälä, M: Isäni Gunnar Soininen. Hippokrates 2009, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja, s. 13–26. Jyväskylä 2009.


-------------

 

Seppälä, Marja: Esitelmä ”Isäni Gunnar Soininen”, Suomen Lääketieteen Historian Seuran XIV Gunnar Soininen luento 23.3.2009.


Seppälä, Marja: kirjallisia tietoja maalis- ja huhtikuu 2009.


Soininen, Harri: kirjallisia tietoja huhtikuussa 2009.


------------- 


Kirjoitus on valmistunut 3.4.2009.


TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON