Arno Forsius

Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560—1624) virsirunoilijana

Virsiperinne

Suomalainen pappi ja monioppinut Sigfridus Aronus Forsius vaikutti merkittävästi myös Ruotsin virsiperinteeseen, joka oli saanut alkunsa, kun seurakunnan virrenveisuu otettiin uskonpuhdistuksen myötä käyttöön Ruotsissa ja Suomessa. Virsikirjasta muodostui vähitellen todellinen kansankirja, jonka painokset sananmukaisesti kuluivat loppuun seurakuntalaisten käsissä. Sen vuoksi tiedot vanhimmista virsikirjoista ovat usein puutteellisia. Yleensä virsikirja käsitti virsien muodossa uskontunnustuksen ja katekismuksen kymmenen käskyä, rukouksia ja ylistystä Jumalalle sekä lohdutusta ja valistusta uskovaisille. Tavallisesti virsikirjan alussa oli ns. ikuinen kalenteri ja ohjeita suoneniskun käytöstä sairauksien hoidossa. Kirjan loppuun oli usein liitetty rukouskirja. (C 148, C 150, C 167, C 168)

Ensimmäinen ruotsinkielinen virsikirja painettiin vuonna 1526. Siinä oli vain kymmenkunta virttä. Ensimmäinen laajempi virsikokoelma, Then Swenska Psalmboken, ilmestyi Tukholmassa vuonna 1543. Suurin osa ruotsinkielisistä virsistä oli aluksi käännöksiä latinan, saksan, tanskan tai ranskan kielistä, mutta vähitellen syntyi myös alunperin ruotsiksi kirjoitettuja virsiä. Niiden varhaisimpia sepittäjiä olivat Ruotsin uskonpuhdistaja ja arkkipiispa Olaus Petri, arkkipiispa Laurentius Petri Gothus Sudercopensis sekä kirkkoherra Laurentius Jonae Gestricius. (C 63, C 167, C 168, C 252)

Suomen kielellä ensimmäisen virsikirjan julkaisi Jacobus Petri Finno eli Jaakko Suomalainen, ilmeisesti vuonna 1583. Sen nimenä lienee ollut Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Tässä Tukholmassa painetussa virsikirjassa oli 101 virttä, useimmat niistä käännöksiä. Virsistä seitsemän oli julkaisijan itsensä kokonaan tai osittain sepittämiä. Todennäköisesti vuonna 1605 ilmestyi painosta Tukholmassa Hemming Henrikinpoika Maskulaisen suomenkielinen virsikirja. Sillä oli sama nimi kuin Jacobus Petri Finnon virsikirjalla ja se olikin edeltäjänsä laajennettu laitos. Hemming Henrikinpoika Maskulainen oli lisännyt siihen 141 uutta virttä, joista hän oli itse sepittänyt toistakymmentä. Muut hän oli kääntänyt latinan, saksan ja ruotsin kielistä. (B 51, C 150, C 293)

Tukholmassa painettiin 1590-luvun puolivälissä, joko vuonna 1594 tai 1596, pienikokoinen virsikirja En liten Psalmbook, joka näyttäisi perustuneen vuonna 1594 ilmestyneeseen Then Swenska Psalmboken -painokseen. Pieni virsikirja oli nimensä mukaisesti varsin pienikokoinen, vain 1/18 osa arkkia eli 90 x 58 mm. Sen toinen painos ilmestyi vuonna 1602 ja siitä on tallella yksi ainoa kappale Wolfenbüttelin Herzog-August-Bibliothekissa. (B 7, C 179, C 180)

Kahden ensimmäisen painoksen julkaisija oli kaikesta päätellen Torsten Johannis Rhyarander, Kaarle-herttuan hovikapellimestari. Vuoden 1602 painoksessa on kolme virttä merkitty hänen nimikirjaimillaan "T. R." tai "T. J. R." Vuoden 1602 pieni virsikirja on painettu Rostockissa Christoffer Reusnerin kirjapainossa. Nimiösivun tekstin mukaan kirja oli "Them besynnerlighen til gagn och gode, som på reesor stadde äre" eli erityisesti matkustavaisille tarkoitettu. (B 7)

Vuoden 1602 pienen virsikirjan alussa oli myös ikuinen kalenteri sekä ohjeita suoneniskun ajan ja paikan määrittämiseksi astrologisten ohjeiden perusteella. Tässä pienessä virsikirjassa oli kaikkiaan 121 virttä, joista 28 ilmestyi nyt ensimmäisen kerran Ruotsissa. Viime mainituista seitsemän perustui Daavidin psalmeihin ja kolme oli latinankielisiä Piae Cantiones -lauluja ruotsinnoksineen. (C 180)

Vuoden 1608 koraalikirjanen

 

 

Andreas Gutterwitzin kirjapainossa Tukholmassa on painettu pieni koraalikirjanen Någhra Nyia Psalmers/ Loffsångers och Andelighe wijsors Thoner: Hwilke finnes j then lille Psalmboken/ som nw är tryckt/ Anno 1608. Them til godho stälte/ som them icke förre hördt haffua. Tryckte j Stokholm/ aff Andrea Gutterwitz. Sen nimiösivun otsikkoteksti on suomennettuna seuraava: "Muutamien Uusien Virsien, Kiitoslaulujen ja Hengellisten laulujen Sävelmät, Jotka ovat pienessä Virsikirjassa, joka nyt on painettu, Vuonna 1608. Niiden hyväksi tehty, jotka niitä eivät ole ennen kuulleet." Tässä koraalikirjasessa on 11 virsisävelmää sekä vastaavien virsien ensimmäisten säkeistöjen sanat. Kirjasen painovuosi lienee sama kuin nimiösivulla mainittu, koska sitä ei ole erikseen merkitty muualle näkyviin. (B 31, C 67, C 83, C 84, C 85)

 

Vasemmalla Sigfridus Aronus Forsiuksen vuonna 1608 julkaiseman koraalikirjasen nimiölehti. Tekstirivien kaarevuutta, joka johtuu kuvan ottamisesta huonosti avautuvasta sidoksesta, on vähennetty kuvankäsittelyn keinoilla. Valokuvan negatiivi: Herzog-August-Bibliothek, Wolfenbüttel, Saksa.

 

 

Koraalikirjasen alussa on päiväämätön esipuhe: "Kristilliselle Lukijalle. Hyvä Kristitty Lukija. Niin hyvin Vanhassa kuin myös Uudessa Testamentissa monet Jumalaapelkääväiset, Joiden joukossa ensimmäinen on Jumalan Mies Daavid Iisakinpoika, Kuningas ja Profeetta, ovat Virsin ja Kiitoslauluin ylistäneet Jumalan ihanaa nimeä. Niin on myöskin Apostoli Pyhä Paavali opettanut meitä rohkaisemaan toisiamme Virsin, Kiitoslauluin ja Hengellisin Lauluin, laulaen ja soittaen Herralle sydämessämme, Koloss. 3. Sen tähden ovat Hengessä rikas Jumalan Mies, Herra Luther, sekä muut Kristillisen Kirkon jäsenet tehneet joukon Daavidin Psalmeja sekä useita huomattavia Hengellisiä Lauluja taidokkain ja ihanin riimein lauluiksi. Niistä on aikaisemmin osa, kaikkien Jumalaapelkääväisten Ruotsalaisten hyödyksi ja hyväksi, tullut käännetyksi ruotsin kielelle. Ja kun pieni Virsikirja nyt on uudelleen painettu, olen minä muutamien hyvien miesten pyynnöstä lisännyt siihen joukon uusia. Ja koska joidenkin sävel ei ole kaikille tuttu, olen antanut painaa niiden nuotit, joita kenties harvat ovat aikaisemmin kuulleet, tarkoittaen siten olla monille hyödyksi. Riimeissäni olen tahtonut seurata niin Ranskalaisten kuin Saksalaistenkin uutteruutta ja oikeutettua tarkkuutta siten, sikäli kuin se on ollut mahdollista, etten ole laittanut mukaan enemmän tavuja kuin riimi vaatii, vaikka eräät ilman varmaa sääntöä laskettavat riimin käyttäen joukon tavuja siten, että ainoastaan loput vastaavat toisiaan. Olen myöskin vieraan riimin tavan vuoksi muodostanut monta kahden tavun sanaa yhdeksi [tavuksi] ja joitakin lopusta lyhentänyt. Sillä riimillä on oltava varma lakinsa ja oikea määränsä. Hyvä lukija ottakoon tämän tällä kerralla hyväkseen ja jääköön Jumalan haltuun.

Sigfridus Aronus
Forsius" (B 31)

Esipuheen mukaan kirjan julkaisija oli siis Forsius. Kyseessä on vanhin tunnettu suomalaisen julkaisema koraalikirjanen, jossa on valmiiksi painetut nuotit. Eräissä aikaisemmissa oli ollut vain nuottiviivastot, joille käyttäjien oli merkittävä nuotit itse. Virren "Ascendit Christus hodie" sävelmä koraalikirjasessa on sen varhaisin muistiinpano Pohjoismaissa. (C 85, C 198, C 199, C 200, C 201)

 

 

 

Vasemmalla Piae Cantiones –kokoelman vuoden 1625 laitoksessa olevan laulun "Ascendit Christus hodie" nuotit Sigfridus Aronus Forsiuksen vuonna 1608 julkaisemassa koraalikirjasessa. Tässä kuvassa kaikki nuottiviivastot on siirretty "samalle sivulle", sillä alkuperäisessä koraalikirjasessa kaksi viimeistä viivastoa on eri sivulla. Kuvaa on varovasti "puhdistettu " tahroista ja kulumista. Valokuvan negatiivi Herzog-August-Bibliothek, Wolfenbüttel, Saksa.

 

 

 

Vuoden 1608 pieni virsikirja

Vuoden 1608 koraalikirjasen nimiösivun ja esipuheen perusteella voidaan pitää varmana, että Sigfridus Aronus Forsius oli myös vuoden 1608 pienen virsikirjan uuden ja laajennetun laitoksen julkaisija. Siitä ei ole säilynyt yhtään kappaletta. Todennäköisesti sekin oli painettu Andreas Gutterwitzin kirjapainossa. On aiheellista olettaa, että Forsius on valmistellut ainakin osan virsikirjojensa julkaisemiseen liittyvästä työstä ollessaan vangittuna Örebron linnassa vuosina 1606—1607. (B 31)

Aivan pienen virsikirjan kokoinen on se virsikirja, joka tunnetaan aukeamaotsikkonsa mukaan nimellä Andelige Psalmer och Wijsor. Siitä on tallella vain yksi vajavainen kappale ilman nimiösivua. Tätä virsikirjaa on pidetty Forsiuksen julkaisemana sen perusteella, että sen virsistä yksi on akrostikoitu "SIGFRIDVS" ja yksi "SIGFRIDVS ARONVS", minkä lisäksi yhden virren kääntäjäksi on merkitty "S. A. F.". Nämä virret ovat vastaavassa järjestyksessä "STår vp j Syndare medh flijt/ Står vp aff Synden ledhe", "SOrgen för glädien gåår" ja "NV frögdar ider Christne al/ Lät oss i glädie springa". (B 25, C 46, C 168)

Eräiden asiakirjojen perustella on voitu päätellä, että virsikirjan Andelige Psalmer och Wijsor on painattanut tukholmalainen kirjankustantaja Marcus Sigfridinpoika vuonna 1614 Lyypekissä Hans Witten kirjapainossa. Aivan ilmeisesti se on, aukeamaotsikon lisäämistä ehkä lukuun ottamatta, muuttamaton "merirosvopainos" Forsiuksen vuonna 1608 julkaisemasta pienestä virsikirjasta. (C 50)

Vaikka virsikirjan Andelige Psalmer och Wijsor ainoasta kappaleesta on tallella sisällysluettelosta vain osa ja sivuista noin kaksi kolmannesta, voidaan sen perusteella saada kohtalaisen hyvä käsitys Forsiuksen pienestä virsikirjasta. Hänen mukaan ottamiensa uusien virsien määrästä ja nimistä voidaan tehdä päätelmiä vertaamalla sitä vuoden 1602 painokseen. Pienen virsikirjan vuoden 1602 painoksen löytyminen on muuttanut aikaisempia käsityksiä useiden virsien ja virsikäännösten julkaisuajankohdasta. Jens Lysterin mukaan Forsiuksen pienen virsikirjan uusien virsien lähteenä lienee ollut Abraham Wagenmannin vuonna 1605 Nürnbergissä painama saksankielinen virsikirja Geistliche Psalmen Vnd Lieder. (B 25, C 180)

Virsikirjan Andelige Psalmer och Wijsor virsistä tunnetaan varmasti 155 ja melko varmasti 13. Näiden lisäksi kirjassa on saattanut olla enemmänkin virsiä ja joka tapauksessa kolme suorasanaista rukousta. Virsien määrä oli siten ainakin 168, siis yli 50 enemmän kuin vuoden 1602 painoksessa. Uusista virsistä on ilmeisesti Forsiuksen ruotsintamia 43, hänen sepittämiään ainakin yksi ja mahdollisesti toinenkin, muiden aikaisempia ruotsinnoksia kaksi sekä vanhoja latinankielisiä lauluja varmasti viisi ja todennäköisesti vielä kuudeskin. Uusista virsistä yhdeksän oli psalmivirsiä. Forsiuksen nyt ruotsiksi kääntämistä virsistä 17 oli suomennettu jo aikaisemmin Jacobus Petri Finnon eli Jaakko Suomalaisen tai Hemming Maskulaisen virsikirjaan. Ne virret, jotka Forsius tämän hetken käsityksen mukaan otti pienen virsikirjansa laitokseen uusina virsinä, on lueteltu liitteessä 3 sivuilla 277—278. (B 25, C 63, C 95, C 149, C 180)

Forsiuksen sepittämä on todennäköisesti virsi "STår vp j Syndare medh flijt/ Står vp aff Synden ledhe" ja mahdollisesti myös virsi "När tigh gåår hungersnödh vppå". (C 180)

Vuoden 1602 pienessä virsikirjassa oli jo ollut kolme keskiaikaista latinankielistä laulua ja niiden ruotsinnokset, nimittäin "CHristus pro nobis passus est" (JEsus CHristus sann GVdh och Man/ På Korset Gudz meenlöse Lamb), "IN dulci iubilo, Siunger på jorden boo" ja "IN natali Domini, gaudent omnes Angeli" (När JEsus CHRistus födt war/ Frödades GUDZ Englaskaar). Latinankielisistä kaksi ensimmäistä oli vuoden 1582 Piae Cantiones -kokoelmassa ja kolmas otettiin kokoelman uuteen painokseen vuonna 1625. (B 7, B 68, C 180)

Myös Forsius näyttää olleen erityisen kiinnostunut keskiaikaisista lauluista, joita hän otti varmasti viisi pienen virsikirjan laitokseensa sekä latinan kielellä että ruotsinnoksina. Ne olivat "Qvando Christus ascenderat, Sedens ad Patris dexterem" (Sedan Christus til himbla foor/ Til Fadrens härlighet så stoor), "Ascendit Christus hodie, Alle, Alleluia, Sursum ad Patrem Gloria, Alle, Alleluia" (Vpfaren är wår HERRE Christ/ Alle, Alleluia/ Til ährones Fadher förwist/ Alle, Alleluia),"NObis est natus hodie, de pura virgine" (I Dagh födde een Jungfrw reen/ En liten son och kleen), "NVnc Angelorum gloria hominibus respleduit in mundo" (Änglanars Klarheet gaff sitt skeen/ Vthan alt meen) ja "Svrrexit Christus hodie, Alle, Alleluia, Humano pro Solamine, Alle, Alleluia" (Vpstånden är wår HERRE Christ/ Alle, Alleluia/ För hela werldzen tröst/ Alle, Alleluia). Mainituista lauluista ensimmäinen oli vuoden 1582 Piae Cantiones -kokoelmasta ja muut neljä otettiin kokoelman vuonna 1625 tehtyyn uuteen painokseen. Vuoden 1608 pienessä virsikirjassa oli lisäksi käännös "Wendt aff o Herre/ Tin wredhe medh nådhe" ja erittäin todennäköisesti myös alkuperäinen latinankielinen laulu "Aufer immensam, Deus, Aufer iram". Kun Forsius julkaisi vuonna 1620 ruotsinnoksensa teoksesta Speculum vitae humanae, liitti hän sen loppuun käännökset kolmesta latinankielisestä runosta, joista kaksi oli vuoden 1582 Piae Cantiones -kokoelmasta. (B 2, B 25, B 41, C 136, C 137, C 186, C 187, C 209)

Suomessa Hemming Henrikinpoika Maskulainen julkaisi vuonna 1616 suomennettuna Piae Cantiones -laulukokoelman nimellä Vanhain Suomen maan Pijspain/ ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud/ Christuxesta/ ja inhimisen elämän surkeudhesta/ muutamissa/ M. JACObilda FINnolda/ (Suomen Seoracunnista paljon hyvää ansainelda mieheldä) ojetud: aina Suomen Schouluissa veisatud/ Nyt Suomexi käätyd Hemmingild Mascun Kirckoherralda. Hän jätti pois viisi vuoden 1582 latinankielisen kokoelman laulua, mutta toisaalta hän otti mukaan seitsemän uutta. Niistä "CVin Christus taevasen astui" oli suomennos laulusta "QVando Christus ascenderat", jonka Forsius oli lisännyt pieneen virsikirjaan vuonna 1608 sekä latinan että ruotsin kielellä. Hemming Maskulaisen ja Sigfridus Aronus Forsiuksen pyrkimykset Suomen kirkon lauluperinteen tallettajina ja seurakuntalaulun edistäjinä olivat varsin pitkälle yhdensuuntaiset, edellisen suomen ja jälkimmäisen ruotsin kielellä. (B 50)

Virsien kääntäjä ja sepittäjä

Vuoden 1602 pienen virsikirjan virret eivät kaikilta osiltaan sointuneet hengeltään saumattomasti yhteen puhdasoppisen luterilaisuuden kanssa. Toisaalta psalmivirret olivat tuohon aikaan suosittuja, mihin vaikutti silloin vallinnut kristillisyyden suuntaus, lakivanhurskaus, joka vaati vanhan testamentin lakien noudattamista. Epäilemättä psalmivirret olivat myös hallitusvallan mieleen, sillä niissä kehotettiin kansaa alistumaan elämän vaikeuksiin ja rohkaistiin sitä taisteluun uhkaavia vihollisia vastaan. (C 167, C 168)

Sigfridus Aronus Forsiuksen julkaisemassa vuoden 1608 pienessä virsikirjassa poikkeava linja jatkui ja jopa korostui. Hengellisessä suhteessa moni Forsiuksen mukaan ottama virsi heijasteli mystiikan ja spiritualismin sävyisenä keskiajan lopun hurskautta. Näin hän tuli toimineeksi siteenä sen ja varhaisen pietismin välillä. Oma osuutensa oli myöskin katoliselta ajalta peräisin olleilla latinankielisillä lauluilla. Forsiuksen virsien valinta ja käännökset heijastavat myös tekijän mieltymystä luonnonfilosofiaan ja luontoon viittaaviin kielikuviin. Eräät kirkonmiehet esittivät voimakastakin arvostelua pienen virsikirjan virsivalikoimaa kohtaan 1610-luvulta alkaen. Arvostelijoista tärkein oli Petrus Rudbeckius, joka julkaisi vastapainoksi virsikirjansa Enchiridion vuonna 1620. (B 70, C 15, C 120, C 245)

Forsius oli epäilemättä 1600-luvun alun monipuolisin ja taidokkain virsirunoilija Ruotsissa. Hän noudatti käännöksissään johdonmukaisesti tavulaskennan periaatetta ja säilytti hyvin alkuperäistekstien runomitan, vaikka ei pitänytkään tarkoin kiinni tavujen koron sijoittamisesta oikeaan paikkaan. Hänen käännöksensä vastaavat sisällöltään varsin uskollisesti alkuperäisiä tekstejä. Osittaisesta kömpelyydestä ja hiomattomuudesta huolimatta Forsius on onnistunut antamaan virsilleen runollisen ja laulullisen muodon, mikä on osaltaan lisännyt niiden suosiota. Eräissä virsissä tulee näkyviin Forsiukselle ominaista virkistävää luonnontuntua. (C 15, C 48, C 272)

Seuraavana on joitakin esimerkkejä Forsiuksen virsirunoudesta. Venantius Fortunatuksen latinankielisestä hymnistä "Salve festa dies" käännetty virsi ennakoi täysromantiikan luonnonrunoutta. Sen kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat seuraavat (kirjoittajan suomennos) (B 25):

"War wälkommen tu höga Fäst/ Sä saavu Juhla ylhäinen,
Som fijras omkring werlden mäst/ Taas maailma käy viettoon sen,
På hwilken Segher herren/ Kun Herra voitollansa
heluetit wan/ Och dödzens tann/ löi helvetin ja kuolonkin,
Sönderbröt sigh til ähre. Hän näytti kunniansa.
   
Creaturen thet witne bär/ Sen luonto meille todistaa,
At gåfwor många, fiär och när/ Ett´ monin lahjoin maailmaa
Medh HERren igen komma. Taas siunaa Jumalamme.
Skogen bär Löff/ med Blomster rödh/ Puiden lehvin, punakukin,
Marcken glädz oss till fromma." Maa loistaa riemunamme.

Astrologian vaikutus tulee näkyviin Johannes Policariuksen virressä vuodelta 1557 "Gudz ordz Wördning är ey mer til", joka on muutenkin vaikuttava erikoisen säerakenteensa ja kertosäkeensä vuoksi. Esimerkkinä siitä ovat kaksi seuraavaa säkeistöä (Toivo Lyyn suomennos) (B 25, C 48):

"På iorden oc i luften klar/ Maan mantuun, heloon ilmojen
seer man the tekn så vppenbar/ on pantu merkki ilmeinen:
här wil en ände warda/ saa kaikki lopun kerran.
Then Sool så reen/ mister sitt skeen/ Valo auringon sammuva on
Stiernor och Mån/ siunga nyt Thon/ ja tähtien suun soi laulu ja kuun:
här wil en ände warda. saa kaikki lopun kerran.
   
Then diefla skaar/ skal them fulsnart/ Pirut parvenaan käy piinaamaan
Plåga och slå/ med ormar grå/ ja ne käärmein lyö eikä se työ
oc skal ey ände warda/ loppuaan saa kuunaan.
Matken plågar/ Samwet gnagar/ Mato kaivaa, tunto vaivaa,
Synden bijter/ slår och slijter/ synti sytee, syö ja kytee,
Oc skal ey ände warda." eikä kylly kuunaan.

Luonnon tuntu on voimakas myös pidetyssä lohdutusvirressä "SOrgen för glädien gåår". Seuraavassa ovat esimerkkeinä virren säkeistöt 9—11 ja niiden suomennokset Carolus Pictoriuksen koraalikirjasesta vuodelta 1622 (B 25, B 69, C 82, C 295):

"Sommarens fröjd och lust/ Talwist kylmä meno/
Följer den winterfrost: Seura suwen ilo/
Efter stor sorg och qwida/ Niin peräst swren murhen/
Hjertans fröjd månd’ framskrida/ Myös riemu tule tullen/
Gud kan din plåga wända/ Jumal sun piinas käändä/
Det står allt i hans händer. Ja ilox jällens wäändä.
   
All djur i wintren kall/ Ruohot ja kuckaiset/
På marken blomster all Cans mwt eläwäisit/
Af kölden ligga öde/ Cuollen on talwell kylmäll/
Men sommar’n ger dem föda. Jotc’ suwi nosta ylhäll/
Gud kan den winter ända/ Jumal sen talwen otta/
Och wåren till oss wända. Ja kewän jällens tuotta.
   
Regn hafwer warit förr/ Tuiskut/ lumi satet/
Och snö faller för dörr/ Jää pulcot/ ja myös raket/
Straxt solen utaf höjde Kynnysten edes macais
Skiner med lust och fröjde. Jotc’ auringo pois lacais/
Gud kan den snö fördrifwa/ Jumal sen tuiscun taitta
Och lusten igengifwa. Iloxi jällens laitta.

Pienen virsikirjan poikkeava korostus väheni hieman vuoden 1626 uudessa painoksessa, sillä siitä jätettiin pois useita virsiä ja mukaan otettiin joukko aikaisempaan perinteeseen soveltuvia virsiä. Sen jälkeen pieni virsikirja painettiin lähes muuttamattomana uudelleen vuosina 1642 ja 1650. Kun luterilaisen virsikirjan sisältö alkoi Ruotsissa ja Suomessa muokkautua siihen muotoon, mihin päädyttiin ensimmäisissä virallisesti hyväksytyissä virsikirjoissa, vuoden 1693 ruotsinkielisessä ja vuoden 1701 suomenkielisessä virsikirjassa, ei pienen virsikirjan kiistanalaiseksi osoittautuneita virsiä enää otettu mukaan. On kuitenkin mielenkiintoista todeta, että Turun piispa Juhana Gezelius vanhempi, joka julkaisi ruotsinkielisen virsikirjan vuonna 1673, otti poistettavat virret kolmea lukuunottamatta oman virsikirjansa liitteeseen. (B 8, B 9, B 25, C 51, C 148, C 245, C 308)

Forsiuksen pieneen virsikirjaan ottamista ja ruotsiksi kääntämistä virsistä suuri osa hyväksyttiin kuitenkin virallisiin virsikirjoihin. Lukuisien uudistusten myötä niiden määrä on jatkuvasti vähentynyt. Hänen oma virtensä "STår vp j Syndare medh flijt/ Står vp aff Synden ledhe" oli vielä vuoden 1938 suomalaisessa virsikirjassa käännöksenä "Kun lammas eksyy laumastas ja joutuu korpeen kauas". Vuonna 1986 hyväksytyssä suomalaisessa virsikirjassa on vain yksi Forsiuksen alunperin ruotsintama virsi "Oi rakas Isä, luojamme, hyvyyden kaiken lähde" (virsi 132), hieman muutettuna Elias Lönnrotin suomennoksesta vuodelta 1870. Sen perustana oli Forsiuksen ruotsinnos "Förlåt oss milde HErre Gudh". Sen sijaan toinen Forsiuksen ruotsinnoksesta suomennetuksi ilmoitettu virsi "Oi Herrani, saan luoksesi nyt tulla omanasi" (virsi 295), oli ruotsinnettu jo vuoden 1602 pieneen virsikirjaan, jossa se alkoi sanoilla "HERRE JEsu Christ/ Min Frelsare tu äst". (B 25, C 266, C 267)

Kirjoitus on ilmestynyt aikaisemmin osana teosta: Arno Forsius, "Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560—1624". Julk. Anita Forsius, Lahti. Hämeenlinna 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001.

Lähteet ja kirjallisuus

B. Painetut lähteet

B 2 Agricola, M.: Rucouskiria/ Bibliasta/ se on molemista Testamentista/ Messuramatusta/ ia muusta monesta/ iotca toysella puolella Luetellan/ cokoonpoymettu Suomen Turussa. Stockholm 1544. — Mikael Agricolan teokset I, Porvoo 1931
B 7 [En liten psalmbok] Een liten psalmbook/ Ther vthinnan någhra Andelighe wijsor och sköne Psalmer/ sampt Christelighe Böner/ äre vthwalde och insatt. Them besynnerlighen til gagn och godhe/ som på reesor stadde äre. Nw nylighen öffuerseedd/ medh flere Psalmer och Loffsånger förbättrat. — Een liten Bönebook/ [---] Rostock Anno M D CII
B 8 [En liten psalmbok] — Een liten Bönebok/ [---] Stockholm Anno M. DC. XXVI.
B 9 [En liten psalmbok] Een liten Psalmbok/ theruthinnan någhra K. Davidz Psalmer/ och sköne Andelighe Wijsor/ samt Christlige Böner/ äre utvalde och insatte/ them besynnerlighen till gagn/ som på resor stadde äro (med Calendar)/ öfwerseedt och med flere psalmer förmerat. Stockholm 1650

B 10—48 Forsius, Sigfridus Aronus (tekijä, kääntäjä tai julkaisija), painetut teokset:
[saman vuoden almanakka ja pieni ennustuskirja on merkitty kirjaimilla A (almanakka) ja P (prognostica)]

B 25 (julkaisija): [Een liten Psalmbook] aukeamaotsikko: Andelige Psalmer och Wijsor. [Hans Witte, Lübeck, 1614.] (Ilmeisesti Forsiuksen vuonna 1608 julkaiseman teoksen Een liten Psalmbook merirosvopainos. Siitä tunnetaan vain yksi vajavainen kappale ilman nimiölehteä.)
B 31 (julkaisija): Någhra Nyia Psalmers/ Loffsångers och Andelighe wijsors Thoner: Hwilke finnes j then lille Psalmboken/ som nw är tryckt/ Anno 1608. Them til godho stälte/ som them icke förre hördt haffua. Tryckte j Stockholm/ aff Andrea Gutterwitz. [1608]
B 41 (kääntäjä): SPECULUM VITAE HUMANAE, Om Menniskionnes leffuerne/ Från thet första hon födhes/ in til hennes dödzdagh/ och then ytterste Domen/ Medh stoor vnderwijsning och lärdom/ til Menniskians nytta/ och hennes siäls saligheet/ Fordom för hundrat åår skriffuit/ och nw i liuset framstält/ och förswenskat aff S. A. F. Tryckt i Stockholm/ hoos Ignatium Meurer/ åhr 1620.

B 50 Hemminki Henrikinpoika [Maskulainen]: Vanhain Suomen maan Pijspain/ ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud/ [---] Nyt Suomexi käätyd Hemmingild Mascun Kirckoherralda. Präntätyd Stocholmisa Ignati’ Meurerild/ Vuona jälken Christuxen syndymän M. DC. XVI. Facsimile Helsinki 1927
B 51 Hemminki Henrikinpoika [Maskulainen]: Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja/ [---] H. Hemmingin Maschun Kirkoherran waiwal ja culutuxel. [Tukholma 1605]
B 68 PIAE CANTIONES ECCLESIASTICAE VETERUM EPISCOPOrum, in Inclyto Regno Sueciae passim vsurpatae, nuper studio viri cuiusdam Reuerendiss: de Ecclesia Dei & Schola Aboënsi in Finlandia optime meriti accurate à mendis correctae, & nunc typis commissae, opera THEODORICI PETRI Nylandensis.[---] Gryphisuualdiae, per Augustinum Ferberum. [Esipuheen päiväys] Datae Rostochij die 23. Maij. Anno Christi 1582. (Uusintapainos, Documenta Musicae Fennicae X, Helsinki 1967, esipuhe Timo Mäkinen)
B 69 Pictorius, Carolus Olai: IV. Suloista ja lohdullista kijtos ja rucous weisu Jumalan cunniaxi ja Suomalaisten hyväxi käätty ja lauletta tehty Dynminnin linnas [---] . Präntätty Rigas Nicolaus Mollinuxeld. Anno 1622. 25. Ian. (Facsimile, Helsinki 1974, julk. T. I. Haapalainen)
B 70 Rudbeckius, Petrus Johannis: ENCHIRIDION eller then Swensa Psalmboken sampt andra små wanligha Handböcker: flitigt öfwersedt och corrigerat, såsom ock medh några nödtorfftiga styckes förbättrat och förmerat aff Petro J. Rudbeck. N. Stockholmensi. Präntat på nytt Anno MDCXXII
B 75 Then Swenska Psalmeboken, förbätrat och medh flere Songer förmerat och Kalendarium. Stocholm 1567

C. Kirjallisuus

Lähdetietoja sisältävää ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

C 15 Belfrage, E.: 1600-talspsalm. Litteraturhistoriska studier. Lund 1968
C 48 Enckell, O. (suom. R. Puranen): Suomen ruotsinkielinen kirjallisuus 1600—1770. Suomen kirjallisuus II, 335—450, Keuruu 1963
C 50 Eriksson, E.: Kring några nyfunna svenska 1600-talstryck. Nordisk tidskrift för bok- och biblioteksväsen 59, Uppsala 1972
C 51 Eriksson, E.: Ännu en upplaga av En liten Psalmbok. Hymnologiske Meddelelser, Vaerkstedsblad om salmer, udgivet av Salmehistorisk Selskab, 5. Årg. 1: 44—45, 1976
C 63 Forsius, A.: Sigfridus Aronus Forsius ja virsikirjat. Bibliophilos 3—4: 68—73, 1983
C 64 Forsius, A.: Sigfridus Aronus Forsius lääkintätaidon kuvaajana. Hippokrates 1989, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 6: 84—106, Helsinki 1989
C 67 Forsius, A. ja Haapalainen. T. I.: Kaksi vanhinta suomalaista 1600-luvun painettua lähdettä: Forsiuksen ja Pictoriuksen koraalikokoelmat. Kirkkomusiikkilehti 3: 40—42, 1971
C 82 Haapalainen, T. I.: Carolus Pictoriuksen suomenkieliset virret vuodelta 1622. Suomi 118: 1, Helsinki 1975 (sisältää kopiokuvat Pictoriuksen koraalikirjasen sivuista)
C 83 Haapalainen, T. I.: Eräitä lisäyksiä 1600-luvun pohjoismaisten koraalien alkuperätutkimukseen. Institutionen för praktisk teologi vid Åbo akademi, Skrifter nr 1 a, Åbo 1970
C 84 Haapalainen, T. I.: Kaksi vähäpätöistä pikkujuttua. Kirkkomusiikkilehti 4, 1971. [Lisäys kirjoitukseen Kirkkomusiikkilehdessä 3, 1971, katso C 67.] Kirkkomusiikkilehti 4, 1971
C 85 Haapalainen, T. I.: S. A. Forsius, Någhra nyia psalmers, loffsångers och andelighe wijsors thoner jämte en koralhistorisk undersökning: S. A. Forsius’ koralhäfte och dess melodier. Institutionen för praktisk teologi vid Åbo akademi, Skrifter nr 6, Åbo 1973. (Sisältää kopiokuvat Forsiuksen koraalikirjasen sivuista.)
C 95 Hallio, K.: Suomalaisen virsikirjan virret. Alkuperä ja kehitys. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 40, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 203. Osa. Helsinki 1936
C 107 Hedmark, G. R.: Präst, professor, profet och psalmdiktare. Kyrkohistoriska notiser. Gävle 1953
C 111 Helander, D.: Svensk Psalmhistoria. Stockholm 1946
C 119 Holmquist, Hj.: Sigfridus Aronus Forsius, astrolog, präst och psalmdiktare. Nordisk Familjebok, månadskrönika, 1938.
C 120 Holmquist, Hj.: Svenska kyrkans historia III—IV, 1. Uppsala 1933—1938
C 136 Klemming, G. E.: Hymni, Sequentiae et piae cantiones, Sancti Sveciae. Stockholm 1885
C 137 Klemming, G. E.: Latinska sånger, fordom använda i svenska kyrkor, kloster och skolor. Stockholm 1886
C 148 Kurvinen, O.: Vanha virsikirja. Vuoden 1701 suomalaisen virsikirjan synty ja sisällys. Rauma 1941
C 149 Kurvinen, O.: Virsikirjamme virsien tekijät ja ilmestymisvuodet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 39—40, 1949—1950. Helsinki 1951
C 150 Kurvinen, P. J. I.: Suomen virsirunouden alkuvaiheet v:een 1640. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 180. Osa, Helsinki 1929
C 167 Liedgren, E.: Den svenska psalmboken. En historisk överblick. 7. Uppl. Stockholm 1952
C 168 Liedgren, E.: Svensk psalm och andlig visa. Stockholm 1926
C 179 Lyster, J.: Breve vedr. En liten Psalmbok. Hymnologiske Meddelelser, Vaerkstedsblad om salmer, udgivet av Salmehistorisk Selskab, 4. Årg. 2—3: 133—134, 1975
C 180 Lyster, J.: En liten Psalmbok — en svensk 1600-talstradition. Hymnologiske Meddelelser, Vaerkstedsblad om salmer, udgivet av Salmehistorisk Selskab, 3. Årg. 1974, 4; 4. Årg. 1975, 2—3; 5. Årg. 1976, 1.
C 186 Malin[iemi], A.: Piae Cantiones. Kokoelma Suomen keskiaikaista latinankielistä runoutta. Aika X. Helsinki 1916
C 187 Malin[iemi], A. ja Haapanen, T.: Zwölf lateinische Sequenzen aus den mittelalterlichen Quellen Finlands. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia B 16:4. Helsingfors 1922
C 198 Mäkinen, T.: Die aus früher böhmischen Quellen überlieferten Piae Cantiones - Melodien. Studia Historica Jyväskyläensia II. Pieksämäki 1964
C 199 Mäkinen, T.: Piae Cantiones -sävelmien lähdetutkimuksia. Acta musicologica Fennica I. Helsinki 1968
C 200 Mäkinen, T.: Piae Cantiones. Über Geschichte und Zusammensetzung der Liedersammlung. Studia Musicologica Academiae Scientiarum Hungaricae, Tomus IX, fasc. 3—4. Budapest 1967
C 201 Mäkinen, T.: henkilökohtainen tiedonanto 1973
C 209 Norlind, T.: Latinska skolsånger i Sverige och Finland. Akad. Avh. Lund 1909
C 245 Schalin, O. D.: Kulthistoriska studier till belysande av reformationens genomförande i Finland I. Akad. Avhandl. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland CCCV, Helsingfors 1946. — II, Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland CCCXIII, Helsingfors 1947
C 252 Schück, H.: Våra äldsta psalmböcker. Samlaren XII, 1891. Upsala 1892
C 266 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksen ylimääräisessä istunnossa 13. helmikuuta 1986
C 267 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Virsikirja. Hyväksytty kahdennessatoista yleisessä kirkolliskokouksessa v. 1938
C 272 Sylwan. O.: Den svenska versen från 1600-talets borjan, I. Göteborgs högskolas årsskrift, Extraband 1, 1925. Göteborg 1926
C 293 Vallinkoski, J.: Milloin Maskun Hemmingin virsikirja ilmestyi? Ramus virens, In honorem Aarno Maliniemi, Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 52. Helsinki 1952
C 295 Vallinkoski, J.: Virsirunoilija Carolus Pictorius. Kirkkomusiikkilehti 4, 1952
C 308 Voipio, A.: Virsiemme synty ja olemus. Evankelisen hymnologian pääpiirteet. Porvoo-Helsinki 1940

Aihepiiriin liittyvä lisäys syyskuussa 2004:
Erkki J. Jokinen on kertonut minulle hankkineensa vuonna 2004 Ruotsista kappaleen aikaisemmin tuntemattomasta suomenkielisestä virsikirjapainoksesta. Kirja on kooltaan 7,6 x 4,7 cm ja sen otsikkona on "Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja, ---, tehty M. Jacobilta Suomalaiselda, ---." Kirjan on painanut Ignatius Meurer, Tukholma, mutta painovuotta ei ole merkitty näkyviin. Kirjassa on kuitenkin painettu omistus "Turun / Björneborgin ja Alannin lähnin korkialle herralle Erichille von der Lindille". Hän oli mainitussa virassa vuosina 1655–1666, joten kirja on ilmeisesti painettu näiden vuosien aikana. Tiedot ovat Erkki J. Jokisen antamia. [Vertaa: Pipping, F. W.: Förteckning öfver i tryck utgifna skrifter på Finska, [---] – Luettelo Suomeksi präntätyistä kirjoista, [---]. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia. 20 Osa. Helsinki 1856–1857. Facsimile, WSOY, Porvoo 1967.] Helsingin Sanomissa oli 26.1.2005 kirjoitus, jonka mukaan kyseinen virsikirja on ostettu Helsingin yliopiston kirjastolle. Kirjoitukseen liitetyn kuvan mukaan nimiölehden teksti on seuraava: "Yxi Wähä Suomen- / kielinen / Wirsikirja / Suomencocouxis / Jumalata / kijttä Suo- / men kielellä: / Tehty M. Jacobilta Suo- / malaiselda / ia muild Suo- / men Papeilda / Cunnjalisten Herrain Turun / Pispan / M. Erichin / ja Capitulari- /sten tietost ja suosiost. / Cum Gratia & Priv. R. M. S. / Präntätty Stockholmis / Ignatius Meurerild."

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON