Arno Forsius

Sigfridus Aronus Forsiuksen maine ja muisto

Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä on viime vuosina ollut usein esillä julkisuudessa, mutta uusista tutkimuksista huolimatta häntä koskevat tiedot ovat varsin usein puutteellisia tai virheellisiä. Tämä on jälleen eräs yritys tuoda saataville ajan tasalla olevia tietoja. Tämänkertaisessa kirjoituksessa kerrotaan lähinnä siitä, miten hänen elämäänsä on tutkittu ja miten hänen muistoaan on säilytetty. Näillä kotisivuilla on useita muitakin Sigfridus Aronus Forsiuksen elämästä kertovia kirjoituksia. Tämän kirjoituksen lopussa on niiden luettelo linkkeineen.

Tässä ja muissa kotisivujen kirjoituksissa esitetyt tiedot perustuvat pääasiallisesti tämän kirjoittajan julkaisemaan elämäkertateokseen "Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä (n. 1560–1624)" (Hämeenlinna 1996). Samalla on oikaistu joitakin havaittuja virheitä ja lisätty eräitä uusia tietoja. Tämän kirjoitukset lähdeviitteiden numerot viittaavat tässä mainitun teoksen lähdeluetteloon.

Elämänkuvaukset

Eräänä Ruotsin valtakunnan varhaisena suomalaisena monioppineena Sigfridus Aronus Forsius on kiinnostanut sekä ruotsalaisia että suomalaisia tutkijoita. Tutkimuksen alkuna on pidettävä ensimmäistä luetteloa Forsiuksen painetuista kirjoista Johannes Schefferuksen vuonna 1698 julkaistussa teoksessa Svecia litterata. (C 247)

Forsiuksen legendaarisen maineen luoja oli varsinaisesti Johan Arckenholtz, joka julkaisi vuosina 1751–1760 Kristiina-kuningattaren historiasta kertovan teoksen Memoires concernant Christine, Reine de Suede. Arckenholtz toi teoksensa I osassa esiin useita ruotsalaisia oppineita, heidän joukossaan myös Forsiuksen. Arckenholtzin arvioinnit aiheuttivat arvostelua mm. lehdessä Göttingische Zeitungen von Gelehrten Sachen für das Jahr 1751, 69. Stück. Arvostelussa, jonka laatija oli ilmeisesti professori Johann David Michaelis, kiinnitettiin huomiota siihen, etteivät Forsius ja eräät muut Arckenholtzin esiin nostamat ruotsalaiset oppineet olleet saaneet aikaan mitään erityistä Ruotsin kansan kunniaksi. Arckenholtz katsoi kuitenkin aiheelliseksi puolustella Forsiuksen ansioita teoksensa IV osassa, joka painettiin vuonna 1760. (C 12, C 81)

Henrik Forsius laati vuonna 1755 latinankielisen väitöskirjan Helsingin kaupungin historiasta. Siinä hän mainitsee Sigfridus Aronus Forsiuksen eräänä kuuluisana helsinkiläisenä. C. Bergman puolestaan laati vuonna 1760 maisterinväitöskirjan Tammisaaren kaupungin vaiheista. Siinä on seitsemällä sivulla melkein koko sivun mittaiset alaviitteet, joissa Bergman kuvaa Tammisaaren kirkkoherrana viimeiset elinvuotensa toimineen Forsiuksen elämänvaiheita. (C 19, C 68)

Varhaisista kuvauksista tärkein on ollut ruotsalaisen S. Loenbohmin historiikki Lefwernes beskrifning öfwer professoren och kyrkoherden Sigfridus Aronus Forsius vuodelta 1772. Samoihin aikoihin, noin vuonna 1770, on tuntematon taiteilija tehnyt Forsiuksesta kuparipiirroksen aikaisemman puupiirroksen mukaan. (C 177)

 

 

 

 

Tuntemattoman tekijän kuparipiirros Sigfridus Aronus Forsiuksesta. Kuva on tehty noin vuonna 1770 aikaisemman puuleikkauksen mukaan. Tämä kuva on "peilikuva" vuoden 1617 puuleikkauksesta, mutta tätä kuvaa on esitetty eri teoksissa sekä vasemmalle että oikealle katsovana.

 

 

 

Forsiuksen elämäkertatiedot otettiin myös G. Gezeliuksen vuonna 1778 julkaisemaan teokseen Et Biographiskt Lexicon öfver Namnkunnige och Lärde Svenske Män. Seuraavan Ruotsissa ilmestyneen Forsiuksen elämänkuvauksen, joka on novellimainen ja varsin virheellinen, julkaisi C. G. Starbäck nimimerkillä G[amla] T[ralln] vuonna 1863. Siinä on aikaisemman kuparipiirroksen mukaan tyylitelty kuva Forsiuksesta. (C 74, C 177, C 256)

Suomessa ensimmäiset Forsiuksen elämäkerrat ilmestyivät vasta 1800-luvulla. J. E. Öhman kirjoitti Forsiuksen elämästä vuonna 1836 sanomalehden Helsinfors Tidningar liitteessä. A. Cronholmin laatima elämänkuvaus Forsiuksesta oli vuonna 1839 teoksessa Biografiskt lexicon V.  Siihen liittyvä lisäys ilmestyi teoksen uuden laitoksen IV osassa vuosina 1861–1862. (C 40, C 312)

Forsiusta koskevan tuntemuksen ja tietämyksen kannalta perustavaa laatua oli tutkimus, jonka F. W. Pipping julkaisi vuonna 1858 teoksessa Historiska bidrag till Finlands calendariografi, Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk I. Eräitä lisäyksiä siihen julkaistiin samassa teossarjassa vuonna 1861. S. Lemström kirjoitti Forsiuksen elämäkerran nimimerkillä S. L. teoksessa Album utgifvet af Nyländningar 3 vuonna 1866. (C 166, C 224)

Yleisen tietoisuuden kannalta Suomessa oli ratkaisevaa, että Zachris Topelius kirjoitti useita kertoja Sigfridus Aronus Forsiuksesta. Topelius kirjoitti häntä koskevan luvun myös vuonna 1875 teokseensa Boken om vårt land, joka ilmestyi samana vuonna myös suomeksi nimellä Maamme Kirja. Kirjoista otettiin kymmeniä painoksia seuraavien sadan vuoden kuluessa. Maamme Kirjassa Topelius arvioi Forsiusta seuraavasti: ”Mutta se hänen uskonsa, että tähdet waikuttiwat ihmisten elämään, oli koko hänen aikakautensa luuloa. Meidän, jotka wähän enemmän tunnemme Jumalan luomaa maailmaa, ei tule siis moittia jumalista Forsiusta, sillä jokaisella ajalla on omat erhetyksensä, ja meidän jälkeläisemme tulewat wuorostaan ihmettelemään meidän erhetyksiämme. Jaloa on kuitenkin, kun tunnustetaan aina rohkeasti sitä, mitä pidetään oikeana ja totena.” Tämä Topeliuksen arvio on varsin osuva vielä nykyäänkin. (C 284)

Forsius oli saavuttanut pysyvän aseman Ruotsin ja Suomen suurmiesten joukossa 1800-luvun lopulle tultaessa. Siitä lähtien hänet mainitaan jokseenkin säännöllisesti kaikissa yleisissä henkilöhakuteoksissa, tietosanakirjoissa ja kansallisissa yleisteoksissa. Samoin hänet mainitaan tavallisesti kummankin maan yleistä, kirkollista ja sivistyksellistä historiaa käsittelevissä teoksissa. Häntä kuvaavat esitykset ovat olleet yleensä puutteellisia, vain tiettyjä piirteitä korostavia ja asenteellisia. Forsiuksen elämänvaiheita ja toimintaa kuvaavia hakuartikkeleita kirjoittivat Ruotsissa mm. Hj. Holmquist ja S. Lindroth, Suomessa mm. Th. Rein ja A. Grotenfelt. Heistä viime mainittu laati Forsiuksen biografian teokseen "Kansallinen elämäkerrasto. II osa" (WSOY, Porvoo 1929). Terhi Kiiskinen (ent. Pursiainen) on kirjoittanut Forsiuksen elämänkuvauksen uusimman Suomen kansallisbiografian 3. osaan. (C 76, C 119, C 172, C 230).

Tämän kirjoituksen kirjoittajan julkaisema teos "Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä (n. 1560–1624)" (Hämeenlinna 1996) on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Forsiuksesta laadittu laaja-alainen elämäkertateos.

Forsiuksesta on julkaistu sanoma- ja aikakauslehdissä vuosien varrella suuri määrä kirjoituksia, joita ei ole mahdollista tarkastella tässä yhteydessä.

Syventävä tutkimus

Sigfridus Aronus Forsiuksen toiminta almanakkojen ja ennustuskirjojen julkaisijana on ollut jatkuvasti tutkimuksen kohteena. Sen lisäksi hänen työstään virsien, runouden ja kirjallisuuden parissa on versonut useita merkittäviä tutkimuksia. Käsikirjoitukseksi jääneen Physican sisältämä luonnon tietous ja luonnonfilosofia ovat olleet tutkimuksen kohteina jo 1700-luvulta lähtien. Vuodesta 1952 alkaen tutkimusta on helpottanut Physican julkaiseminen painettuna. (C 70) Suomessa professori A. Laitakari julkaisi Forsiuksen "Minerographian" näköispainoksena vuonna 1973.

Forsiusta koskeva syventävä tutkimus on tapahtunut aikaisemmin suureksi osaksi Ruotsissa. Almanakkojen, virsien ja runokäännösten tutkijoista on mainittava mm. N. Lithberg, G. E. Klemming, S. Belfrage, E. Liedgren, C. A. Dymling, E. Hjärne ja O. Sylwan. Merkittävä työ oli Physican käsikirjoituksen julkaiseminen painettuna vuonna 1952. Sen toimitustyöstä vastasi J. Nordström. H. Sandblad ja S. Lindroth ovat tutkineet Forsiuksen teosten aatemaailmaa ja sen yhteyksiä eri aatevirtauksiin. Viimeaikaiset kirjoitukset ovat käsitelleet Forsiuksen runoutta ja virsirunoutta. Niistä ovat kirjoittaneet mm. L. Nygren ja O. Löthwall. (C 15, C 16, C 44, C 70, C 115, C 116, C 117, C 136, C 137, C 140, C 167, C 168, C 173, C 174, C 175, C 242, C 243, C 272, C 273)

Suomessa syventävä tutkimus on kohdistunut aikaisemmin lähinnä Forsiuksen Suomen kronikkaan ja sen lähteisiin. Tästä aiheesta ovat kirjoittaneet mm. A. R. Cederberg, M. Haavio, J. Hautala, A. Sarajas ja J. Vallinkoski. Forsiuksen runot ja virret ovat myös olleet tutkimuksen kohteena. Suomessa virsirunouteen liittyviä aiheita ovat käsitelleet mm. K. Hallio, O. Kurvinen, P. J. Kurvinen  ja O. D. Schalin. (C 33, C 86, C 87, C 89, C 92, C 95, C 103, C 148, C 149, C 150, C 244, C 245)

Forsiuksen kirjallista toimintaa on tarkasteltu vuosina 1963–1970 ilmestyneessä teoksessa Suomen kirjallisuus I–VIII. Aihetta ovat tässä teoksessa käsitelleet Y. Blomstedt, O. Enckell,  J. Hintikka ja E. E. Suolahti. (C 23, C 48, C 114, C 263)

Tämän kirjoituksen kirjoittajan tekemät löydöt 1970-luvun alussa ovat tuoneet esiin uutta tietoa Forsiuksen Lapin matkasta ja virsikirjojen julkaisemisesta. Jälkimmäisen aihepiirin tutkimus johti J. Lysterin uusiin löytöihin, jotka ovat valaisseet merkittävästi Ruotsin ja Forsiuksen virsiperinnettä 1600-luvun alussa. Suomessa T. I. Haapalainen on tutkinut Forsiuksen julkaiseman koraalikirjasen virsisävelmiä ja julkaissut sen sivujen kopiot tutkimuksessaan vuonna 1973. (C 56, C 59, C 63, C 67, C 83, C 85, C 180)

V. Seppälä-Pekkanen on tutkinut Forsiuksen latinankielisiä häärunoja ja T. Laine Forsiuksen ennustuskirjoja. P. Laasonen on käsitellyt Forsiusta kiliasmia käsittelevässä tutkimuksessaan. Terhi Pursiaisen (myöh. Kiiskinen) vuonna 1997 valmistunut väitöskirja "Sigfridus Aronus Forsius. Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi" (Jyväskylä 1997), jonka alaotsikkona on "Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista", on ansiokas tutkimus erityisesti Forsiuksen Physica -teoksen perustana olevista käsityksistä, ajattelusta, lähdekirjallisuudesta ja aatemaailmasta. (C 151, C 154, C 254)

Terhi Kiiskinen (ent. Pursiainen) on ilmoittanut vuonna 2005 valmistelevansa samasta aihepiiristä englanninkielistä teosta.

Ruotsissa Kjell Lekeby on 2000-luvun alussa tutkinut Forsiuksen elämään ja toimintaan liittyviä kysymyksiä sekä kääntänyt ruotsiksi Forsiuksen latinankielisiä runoja ja muita tekstejä.

Kaunokirjallinen kuvaus

Aivan ilmeisesti J. W. Pippingin vuonna 1858 ilmestynyt tutkielma Sigfridus Aronus Forsiuksen elämästä antoi Z. Topeliukselle aiheen kirjoittaa vuonna 1859 runon Finlands öde (suom. Suomen kohtalo), jossa kuvataan Forsiuksen elämäntyöhön liittyen allegorisesti Suomen kansan ja kulttuurin taistelua sekä nuorison merkitystä sen nousun aikaan saamisessa. Seuraavassa ovat esimerkkinä runon ensimmäinen ja viimeinen säkeistö (C 283):

Sigfrid Aronus var en man,                Mies Vaasain aikaan ammoiseen
Vid Wandas bölja föddes han             vierellä syntyi Vantaan veen,
I forna Wasatider.                               Sigfrid Aronus. Nosta,
Student på ljusets höga ban,               laps aamun, valkolakkias:
Lyft hatten för den grå titan               on harmaa tiedon valtias,
För vetenskapens veteran,                  on valpas, vanha sotilas
I ledet där du strider!                          hän valon vartiosta.

Förklarad nu min gåta står:               Nyt arvoitus on selvinnyt:
Den gamle siarn tröstad går               näkijä vanha sulkee nyt
Till ro ibland de döde.                         levossa silmäluomen.
Mitt land! I dina söners vakt,             Maa armas! Avuun nuorisos,
I dina unga hjärtans makt,                 vakuuteen sulhovartios
Har Herren all din framtid lagt,         asetti Herra kohtalos,
Och där står Finlands öde.                 loi ennustähdet Suomen.”
                                                             
(Otto Mannisen suomennos)

Z. Topelius palasi Forsiukseen toistuvasti myös muussa kaunokirjallisessa tuotannossaan. Häneltä ilmestyi kirjan muodossa vuonna 1879 sikermä historiallisia novelleja Ungdomsdrömmar (suom. Nuoruuden unelmia) sekä vuonna 1889 Planeternas skyddslingar (myöh. Stjärnornas kungabarn, suom. Tähtien turvatit), jotka julkaistiin ensin jatkokertomuksina sanomalehdissä. Sigfridus Aronus Forsius esiintyy molempien historiallisten kertomusten eräissä jaksoissa tähtitaivaan salaisuuksia tuntevana Tammisaaren kirkkoherrana. (C 282, C 284, C 285, C 286)

Runoilija, semiootikko ja kirjastonhoitaja Kari Aronpuro oli törmännyt toistuvasti Sigfridus Aronus Forsiukseen kahlatessaan läpi Suomen historiaa, kun hän valmisteli vuonna 1979 valmistunutta teostaan Galleria. Sen jälkeen hän perehtyi Forsiuksen vuonna 1952 painettuun Physicaan. Sen aatemaailma yhdistyi mielenkiintoisella tavalla Aronpuron omaan maailmankuvan harrastukseen. Aronpuro suomensi vuonna 1980 Forsiuksen Physicasta joitakin katkelmia vapaasti kokoelmaksi, jolle hän antoi nimen Vähäfysiikka. Aronpuron vuonna 1980 syntynyt poika sai etunimet Lauri Aronus. (C 13)

Aronpuron Vähäfysiikka valmistui ennen Suomen semiotiikan seuran I symposiumia, joka pidettiin Helsingissä 28.–29.8.1980. Seminaarissa Aronpuro piti esityksen aiheesta ”Sigfridus Aronus Forsius – suomalainen luonnonfilosofi ja semiootikko 1600-luvun alussa”. Kommenttipuheenvuoron käytti Eero Tarasti. Aronpuron Vähäfysiikka ilmestyi painettuna vuonna 1981. Painetun teoksen lopussa on kaksi muuta osastoa, jotka esittelevät Aronpuron omaa semioottista maailmanjäsennystä sekä Hans Magnus Enzensbergerin vähemmän tunnettuja tekstejä.  (C 13)

Eva Björklöf on kirjoittanut vuonna 1991 painetun romaanin Människa och präst, Mäster Sigfrid i Ekenäs. Käsikirjoitus syntyi Helsingin seurakuntayhtymän julistamassa romaanikilpailussa keväällä 1991. Teoksen aiheena ovat Forsiuksen elämän viimeiset vuodet Tammisaaren kirkkoherrana. (C 21)

Muistomerkki ja muita muistoja

Sigfridus Aronus Forsius on saanut Tammisaareen muistomerkin. Hänen kuolemansa 300-vuotisjuhlan lähestyessä tehtiin kaupunginvaltuustolle esitys muistomerkin pystyttämiseksi kaupunkiin sen oman suurmiehen kunnioittamiseksi. Hanketta pohtimaan asetettiin asiantunteva komitea. Tarkoituksena oli pystyttää kivinen muistopaasi ja pian alkoi kaupungissa kiistely sen sijaintipaikasta. Ehdolla olivat Linnanmäki, Myllymäki ja kirkon vierusta. Samalla edellytettiin, että kaupunki pystyttäisi ja maksaisi muistomerkin. Asiasta käytiin keskustelua paikallisen sanomalehden Västra Nyland palstoilla vuosina 1923–1924. Kaupunginvaltuustossa esiintyi vastahakoisuutta kustannuksia kohtaan, mutta lopulta tehtiin päätös pystyttää kirkon itäsivulle muistopaasi, johon kiinnitettäisiin Forsiuksen pronssinen korkokuva. Valtuusto päätti 8.5.1924 myöntää kaupungin metsärahastosta avustuksen muistopatsaan teettämistä varten. (C 310)

Forsiuksen muistomerkin suunnittelu ja siihen kiinnitettävän muotokuvareliefin muovaaminen annettiin kuvanveistäjä Bertel Axel Nilssonin (1887–1939) tehtäväksi. Muistomerkki valmistui heinäkuun alkuun 1924 mennessä. Sanomalehdessä kerrottiin 9.7.1924, että sen paljastus tapahtuisi kirkon vierellä samana päivänä tasan klo 17.30. Tilaisuudessa soittaisi suojeluskunnan torviorkesteri ja pastori Max Oterdahl pitäisi puheen. Sanomalehti mainitsi, että vaikka Forsiuksen elämä olikin tarunhohtoinen, oli hän kuitenkin jälkimaailman silmissä erikoinen kulttuurihenkilö, josta Tammisaaren kaupunki voisi olla ylpeä. Kolme päivää myöhemmin sanomalehti totesi, että ilmoitetun esteen vuoksi Forsiuksen muistomerkin paljastus ei voinutkaan tapahtua suunnitellun ohjelman mukaisesti. Pastori Max Oterdahl oli saapunut hieman klo 17.30 jälkeen peitetyn muistomerkin luokse, ilmoittanut mainitusta esteestä sekä päätöksestä ehdottomasti peruuttaa paljastustilaisuus. Sanomalehti kertoo: ”Hetkeä myöhemmin kirkon vahtimestari poisti peitteen, minkä jälkeen kirkon vierelle vielä jäänyt yleisö ryhtyi tarkastelemaan kaunista muistomerkkiä.” (C 310)

Punertavasta graniitista tehdyssä, yli kolmimetrisessä paadessa on etupuolella hiottu kenttä, jonka yläpuolelle jäävään pintaan on hakattu kolme tähteä. Kentän yläosassa on Forsiuksen rintakuva pronssisena reliefinä ja sen alla on teksti TILL MINNE AV/ SIGFRID ARONUS FORSIUS/ VETENSKAPSMAN/ SKRIFTSTÄLLARE/ FÖRSAMLINGSHERDE/ DÖD I EKENÄS ÅR 1624/ RESTES DENNA VÅRD/ ÅR 1924.

Varatuomari Volmar Juvelius oli valittanut kaupunginvaltuuston avustuspäätöksestä ja vaatinut maaherraa kieltämään päätöksen toimeenpanon. Kun valtuusto oli antanut asiasta selvityksensä, oli maaherra joulukuussa 1924 antamallaan päätöksellä nähnyt aiheelliseksi hylätä valituksen, koska kaupunginvaltuuston päätös oli syntynyt laillisessa järjestyksessä ja koska ei ollut edes valitettu siitä, että valtuusto olisi asiaa käsitellessään ylittänyt toimivaltuutensa. (C 310)

Tammisaaren kaupunki on nimennyt Forsiuksen muistoksi myös kadun, Sigfrid Aroni gatan – Sigfrid Aronuksen katu.

Helsingin kaupungilla on tiettävästi vireillä suunnitelma kadun tai puiston nimeämiseksi Sigfridus Aronus Forsiuksen muiston kunnioittamiseksi. Sopivana pidettyä ratkaisua ei ole toistaiseksi löytynyt. Asialla ei ole ilmeisesti ollut riittävän arvovaltaisia kannattajia, vaikka Forsius on varhaisin tunnettu helsinkiläinen ja tullut tunnetuksi myös maamme rajojen ulkopuolella.

Svenska naturvetenskapliga polarexpeditionen tutki vuosina 1872–1873 mm. Huippuvuorten aluetta. Retkikunnan johtajana oli Adolf Erik Nordenskiöld. Retkikunta nimesi useita maastokohtia pohjoismaisten tiedemiesten ja tutkijoiden mukaan. Myös Forsius sai silloin nimensä Huippuvuorten karttaan. Hänen mukaansa nimetty 240 m korkea vuori Forsiustoppen (Forsius’ berg, Forsiuksen vuori) on Nordaustlandetin (Nordostlandet, Koillismaa) länsirannikolla lähellä Hinloppenstredet’in rantaviivaa. (C 280).

 





Huippuvuoria esittävä karttakuva, jossa näkyy Forsiustoppenin sijainti Koillismaalla Vestfonnan alueella lähellä Hinloppenstredetin rantaviivaa. (C 280).

 







Forsiuksen Physica -teoksessa julkaisemat varhaiset väriympyrät ovat herättäneet jatkuvasti suurta mielenkiintoa väriteorioiden tutkijoiden keskuudessa. Mm. elokuussa 1983 pidettiin Ruotsissa Kungälvissä Sigfridus Aronus Forsiuksen muistoksi The Forsius-Symposium on Colour order system. (C 71)

Tiedeyhteisö on kunnioittanut Sigfridus Aronus Forsiuksen muistoa myös tähtitieteilijänä ja luonnontieteilijänä, antamalla hänen mukaansa Marsin ja Jupiterin välisessä tilassa avaruudessa kiertävälle, n. 20 km:n läpimittaiselle pikkuplaneetalle n:o 3223 nimen "Forsius".

Muut Sigfridus Aronus Forsiusta koskevat kirjoitukset näillä kotisivuilla ovat:

Hieronymus von Birckholtz, Sigfridus Aronus Forsius ja Daniel Hjort tutkimusmatkalla Lapissa 1601–1602
Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) kirjallinen tuotanto
Sigfridus Aronus Forsiuksen "Minerographia"
Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) Physica
Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) almanakkojen ja ennustuskirjojen tekijänä. Osat 1, 2 ja 3.
Sigfridus Aronus Forsius historiankirjoittajana
Sigfridus Aronus Forsius ja hänen värijärjestelmänsä
Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) kirkkoherrana Kemiössä
Sigfridus Aronus Forsius lääkintätaidon kuvaajana 1600-luvun alussa
Sigfridus Aronus Forsius runoilijana ja runojen kääntäjänä. Osa 1.
Sigfridus Aronus Forsius runoilijana ja runojen kääntäjänä. Osa 2.
Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) sotilaspappina ja hovisaarnaajana
Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560—1624), suomalainen pappi ja monioppinut. Curriculum vitae.
Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560–1624) virsirunoilijana

Tämä kirjoitus on lisätty kotisivuille syyskuussa 2006.

Kirjallisuutta:

Forsius, A.: Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä (n. 1560–1624). Anita Forsius, Lahti. Hämeenlinna 1996.

Pursiainen (myöh. Kiiskinen), T.: Sigfridus Aronus Forsius. Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi. Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. (Väitöskirja.) Jyväskylä 1997.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON