Arno Forsius

Hieronymus von Birckholtz, Sigfridus Aronus Forsius ja Daniel Hjort tutkimusmatkalla Lapissa 1601—1602

Baltiassa oleskellut Kaarle-herttua oli päättänyt matkustaa Suomeen parantaakseen suhteitaan täällä olevaan aatelistoon ja virkamiehiin. Hän nousi perheensä ja hoviväkensä kanssa laivoihin Tallinnassa 16.11.1601 ja saapui sumuisen, jäisen ja vaarallisen merimatkan jälkeen neljä päivää myöhemmin Tammisaareen. Kaarle-herttua ehti Turkuun 28.11.1601 mennessä ja heti joulukuun alussa hän päätti lähettää jälleen uuden retkikunnan tutkimusmatkalle Lappiin.

Aikaisempia tutkimusmatkoja

Ruotsi ja Tanska olivat kiistelleet pitkään Lapin rajakysymyksistä, joista ne olivat käyneet neuvotteluja viimeksi vuonna 1591. Silloin oli sovittu uudesta rajakokouksesta kuuden vuoden kuluttua. Sekä Ruotsi että Tanska yrittivät kerätä vaatimustensa tueksi mahdollisimman paljon aineistoa. Molemmat lähettivät Lappiin retkikuntia, joiden tehtävänä oli hankkia selvityksiä rajoista, verotuksesta ja toisen osapuolen aiheuttamista vahingoista. Tanskan Kristian (Kristiern) IV oli kuitenkin siirtänyt sovittua rajakokousta myöhemmäksi vastoin Kaarle-herttuan toivomusta. Tilanteen kiristyessä saatiin lopulta aikaan sopimus neuvottelusta Pohjois-Hallandin Kungsbackassa helmikuussa 1601. Sitä ennen kävivät hollantilaissyntyinen Arendt Josting ja maisteri Ambjörn Jacobi Kaarle-herttuan käskystä Lapissa helmi-toukokuussa 1599 ja uudelleen tammi-kesäkuussa 1600. (C 128)

Ruotsi ja Venäjä olivat sopineet vuonna 1595 Täyssinän rauhassa Lapin osalta, että valtakuntien välinen raja kulkee Inarinjärvestä Varanginvuonon etelärannalle. Samalla Venäjä luopui Ruotsin hyväksi verotusoikeuksistaan tästä rajalinjasta länteen aina Malanginvuonoon asti ulottuvalla alueella. Siitä huolimatta venäläiset kävivät jatkuvasti verottamassa rajalinjan länsipuolella asuvia lappalaisia. Tanska puolestaan ei voinut hyväksyä sopimusta, koska se katsoi koko Ruijan kuuluvan Norjaan ja siten Tanskan vallan alle. (C 128)

Tanskalaiset tiedustelivat helmikuussa 1601 pidetyssä kokouksessa ruotsalaisilta, mikä osuus näillä oli Hondiuksen ja Orteliuksen karttaan, jossa kiistanalaiset alueet oli väritetty ikään kuin ne kuuluisivat Ruotsille. Ruotsalaiset selittivät, etteivät he tunteneet kyseistä karttaa eivätkä välittäneet sellaisten maalareiden tuotteista. Tanskalaiset eivät myöskään hyväksyneet Jostingin ja Jacobin esittämää Lapin piirrosta, koska sitä ei ollut varustettu sen paremmin asteilla kuin luvuillakaan, joten sen perusteella ei voinut päästä selville ruotsalaisten tarkoituksista. Kokous jäi tuloksettomaksi ja seuraava neuvottelu päätettiin pitää samassa paikassa syyskuussa 1601. (C 99, C 128, C 238)

Suotuisan tuloksen varmistamiseksi Kaarle-herttua päätti lähettää Ambjörn Jacobin ja Jostingin vielä kerran Lappiin. Elokuun alussa 1601 alkaneella retkellä Ambjörn Jacobin matkatoverina oli kuitenkin Jören Svan. Retken tarkoituksena oli erikoisesti selvittää Ruotsin ja Norjan välisen rajan kulku Hälsinglandista Titisvuonolle (nyk. Tysvuono). Koska Kaarle-herttua oli Baltiassa johtamassa Liivinmaan sotatoimia, hän ehdotti syyskuuksi 1601 sovitun kokouksen siirtämistä myöhemmäksi. Kirje tuli kuitenkin perille vasta, kun tanskalaiset olivat jo turhaan odottaneet ruotsalaisia kokouspaikalla. Kristian IV suuttui perin pohjin ja selkkaus oli johtaa sodan syttymiseen. Englannin välityksellä saatiin rauha kuitenkin säilymään ja seuraava kokous päätettiin pitää Knäredissä keväällä 1602. (C 128, C 238)

Jälleen uusi retkikunta

Kaarle-herttualla ei siis ollut vieläkään riittävän yksityiskohtaisia tietoja vaatimustensa tueksi. Saavuttuaan Baltiasta Turkuun hän määräsi jälleen uuden retkikunnan selvittämään Lapin asioita: "Valtakirja Hieronymus von Birckholtzille, maisteri Sigfrid Aronukselle [Forsius] ja maisteri Daniel Theodorukselle [Hjort] matkustaa ylös Tornion Lapinmaahan, jotta he saavat tietää missä ovat oikeat rajamerkit. Turusta 2. p:nä joulukuuta jne. 1601. [---] heidän on matkattava ylös Tornion Lapinmaahan ja vanhojen voutien, pirkkalaisten ja lappalaisten kertomuksien mukaan tarkastettava, kuinka etäällä Tanskan kuningas on vanhastaan veroa kantanut ja missä kylissä hän on nyt äskettäin tehnyt Ruotsin valtakunnalle vahinkoa ja vaatinut veron itselleen. Sen jälkeen heidän on kuljettava sieltä Titisvuonolle ja siellä samalla tavalla tarkastettava, mikä on Ruotsin valtakunnan oikeaa aluetta ja mitä vahinkoa Ruotsin kruunulle on aiheutunut. Heidän on merkittävä se muistiin sekä otettava siitä hyviä todisteita ja todistuksia pirkkalaisilta [etelän talonpoikaiskauppiailta] ja lappalaisilta. [---] Ja kun tämä on toimitettu, niin heidän on saavuttava meidän luoksemme, missä me silloin oleskelemmekin, ja tehtävä tästä kaikesta meille hyvä ja tarkka kertomus, siinä määrin kuin se on heille mahdollista. Sen tähden käsken tässä pappeja, lainlukijoita, vouteja, pirkkalaisia ja lappalaisia olemaan heille avuksi ja sallimaan heidän saada selvitykset, joita tästä asiasta tietävät. Ja muutoin olkoon heillä ja heidän seuralaisillaan vapaa kyyditys, ruoka ja olut." (A 42, A 43, A 44, C 56, C 59)

Saksalaissyntyinen kamarijunkkeri Hieronymus von Birckholtz (noin 1570—1639) oli epäilemättä nyt nimetyn retkikunnan johtaja. Sotilaspappina ja viimeksi Kaarle-herttuan hovipiirissä saarnaajana toiminut Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560—1624), joka oli luultavasti juuri tullut Kaarle-herttuan seurueen mukana Baltiasta Suomeen, oli tähtitieteen harrastajana määrätty mukaan tekemään tanskalaisten edellisessä rajakokouksessa kaipaamia astemittauksia. Virkamiehenä valtakunnan kansliassa toimiva Daniel Theodorus Hjort (noin 1575—1615) sai huolehtia retkikunnan sihteerin tehtävistä. (C 56, C 59)

Matkan valmistelut

Matkan valmistelut hoidettiin ripeästi. Eräänä tehtävänä oli Sigfridus Aronus Forsiuksen perheen toimeentulon turvaaminen useampia kuukausia kestävän matkan aikana. Kaarle-herttua nimitti Forsiuksen Närpiön seurakunnan ja siihen kuuluvan Lapväärtin kappeliseurakunnan kirkkoherraksi 3.12.1601 päivätyllä avoimella kirjeellä: "Maisteri Sigfrid Aronis on viime vuosina ollut meidän kanssamme Liivinmaalla sotilaspappina meidän joukoissamme, ja niitä elämällään ja opillaan hyvin hoitanut. Siksi olemme hänen ahkeran palvelunsa vuoksi erityisestä suosiosta ja armosta suoneet ja sallineet, kuten me myös tällä meidän avoimella kirjeellämme armollisimmin suomme ja vahvistamme hänelle tämän Närpiön seurakunnan Porin läänissä sekä tämän kappelin, ------ [Lapväärtti], joka sen alaisena on ja jota emme halua oikeasta pääkirkostaan erotettavan. Ja koska meillä edelleen on aikomuksena käyttää edellä mainittua Maisteri Sigfridiä kruunun tehtävissä Lapinmaassa, niin olemme sallineet hänelle, että hän saa poissa ollessaan pitää [sijaisenaan] kappalaista, joka sillä aikaa hoitaa seurakuntaa hyvällä opilla ja elämällä. Kuitenkin on hänen [Forsiuksen] vaimolla ja lapsilla hänen poissa ollessaan oikeus pitää hallussaan pappila ja saada seurakunnassa vapaa ylöspito samalla tavoin kuin jos hän olisi itse henkilökohtaisesti paikalla." (A 45)

Retkikunnan tähtitieteellisestä varustuksesta ei ole varmaa tietoa. Uumajan kirkkoherra Olaus Petri Niurenius kirjoitti vuoden 1643 tienoilla valmistuneessa käsikirjoituksessaan Lapplandia seu Descriptio orbis illius arctoi (Lapinmaa eli tuon pohjoisen maanpiirin kuvaus), että matkalle lähtevä retkikunta oli varustettu sopivilla välineillä ja tarvikkeilla. Mukaan on otettu varmaankin astrolabium ja ehkä kvadrantti. Näiden tähtien korkeusmittauksiin käytettyjen laitteiden on täytynyt olla melko suurikokoisia siitä päätellen, että säilyneissä muistiinpanoissa havaintojen lukemat on ilmoitettu yhden kulmaminuutin tarkkuudella. Matkan tähtitieteellisten mittausten muistiinpanot ovat tiettävästi varhaisimmat koko Ruotsin valtakunnassa. (A 66)

Hieronymus von Birckholtz on 5.12.1601 kuitannut saaneensa Pohjanmaan matkalle huomattavan määrän ruokatarpeita. Niiden merkitys olikin erikoisen suuri, sillä niistä oli huutava puute vuoden 1601 lähes täydellisen kadon vuoksi. Kaarle-herttua antoi 7.12.1601 retkikunnalle vielä ohjeita porotalouden edistämiseksi Länsipohjan alueella. Lopuksi retkeläiset saivat mukaansa 8.12. ja 9.12.1601 päivätyt käskykirjeet, joiden mukaan Pohjanmaan voudin oli annettava jokaiselle heistä 20 taalaria rahaa sekä suden tai ketun nahkoja viittaa varten. (A 3, A 4, A 32, A 46, A 47)

Kohti pohjoista

Turun linnan manttaaliluettelossa mainitaan vieraiden joukossa joulukuun alussa 1601 "Daniel Studentt" (Hjort) kolmena ja "Jeronimus Bijrckeholtt" (von Birckholtz) kahtena päivänä. Lapin retkikunta lienee lähtenyt liikkeelle Turusta viimeistään 9.12.1601, jolloin jälkimmäinen Pohjanmaan voudille osoitetuista käskykirjeistä oli päivätty. Sigfridus Aronus Forsiuksen nimeä ei löydy Turun linnan ruokavieraiden luetteloista joulukuun alkupäivinä. Mahdollisesti hän oli matkustanut pohjoista kohti joitakin päiviä muita aikaisemmin järjestääkseen perheensä oleskelun Närpiön pappilassa retken aikana. Forsius oli Mustasaaren pitäjässä sijaitsevassa Korsholmassa 18.12.1601, von Birckholtz ja Hjort vasta 27.12.1601. Siellä matkalaiset saivat luvatut matkarahat Pohjanmaan voudilta Augustinus Larsinpojalta. (A 5, A 31, A 32, A 33)

Mustasaaresta retkikunta jatkoi matkaansa ilmeisesti vuoden 1601 viimeisinä päivinä. Ensimmäiset tähtitieteelliset mittaukset on suoritettu pian sen jälkeen. Limingassa auringon keskipäivänkorkeus oli 9° ja Kemissä 2°. Auringon sijainti oli Limingassa 24° ja Kemissä 26° Kauriin tähtikuviossa. Tähtitieteellisestä ajanlaskusta 10 vuorokautta jätättäneessä juliaanisessa kalenterissa talvipäivän seisaus oli ollut jo joulukuun 11. päivänä. Talven selkä oli taittunut ja aurinko nousi joka päivä taivaanrannan yläpuolelle, vaikka matka kulkikin pohjoista kohden. Limingan ja Kemin kautta matkamiehet saapuivat Tornioon viimeistään 7.1.1602. Torniossa retkeläiset saivat 10.1.1602 lisää matkavarusteita, mm. purje- ja pellavakangasta telttaa varten, poronvuotia makuualustoiksi, kuparikattilan, hamppua ahkion nyöreiksi, kolme poroa ja von Birckholtz lisäksi itselleen lapinpeskin. Matkaa lienee taitettu tänne asti hevosilla pitkin Pohjanlahden rannikkoa seuraavaa tietä. Tästä eteenpäin olisivat ajokkeina porot Lapin tiettömillä taipaleilla. (A 73, C 55)

Retkikunta saapuu Lappiin

Retkikunnan matkakertomus ei ole tallella, mutta matkan vaiheista saadaan melko hyvä käsitys meidän päiviimme säilyneen aineiston perusteella. Niureniuksen käsikirjoituksessa Lapplandia [---] on taulukko, jossa luetellaan useilla Lapin ja Jäämeren rannikon paikkakunnilla mitatut taivaannavan korkeudet (leveysasteet) sekä pituusasteet. (A 66)

Niurenius kertoi taulukon edellä tietojensa lähteestä seuraavasti: "Siten liitän alapuolelle tuon kaukaisimman pohjoisen alueen niiden paikkakuntien, jotka ovat parhaiten tunnetut, taivaannavan korkeudet sen mukaan kuin maisteri Sigfridus Aronus ja Hieronymus von Birckholtz ovat ne havainneet noin Kristuksen vuonna 1600, [ja] jotka pitävät yhtä näinä aikoina painetuissa batavialaisten [hollantilaisten] kartoissa Pohjanmaan niiden pitäjien [taivaannavan] korkeuksien kanssa, jotka näkyvät [kartoissa] Lapinmaan leveydellä." (A 66)

Wolfenbüttelin Herzog-August-Bibliothekissa on lisäksi käsin kirjoitettu latinankielinen lehti, jonka takasivun alareunassa on merkintä "Sigfridus Aronus aut[hor]" (Tekijä Sigfridus Aronus). Lehden otsikkona on Observatio Altitudinis Polaris certoru[m] locorum in Regno Sueciae, tum etiam in terris Lapponicis, etc. (Tiettyjen paikkakuntien taivaannavan korkeuden havainnot Ruotsin valtakunnassa, sen lisäksi myös lappalaisten maassa, jne.). Taivaannavan korkeuksien lisäksi siinä on eräiden paikkakuntien kohdalla mainittu myös auringon keskipäivän korkeus ja havaintojen päivämäärät. Tähtitieteellisten mittausten tiedot on yhdistetty tämän kirjoituksen lopussa ennen lähteitä olevaan liitetaulukkoon matkan oletetun edistymisen mukaisessa järjestyksessä. (A 66, A 73)

Lisäys elokuussa 2007: Eräässä Johan Nordströmin esitelmän käsikirjoituksessa kerrotaan, että edellä mainittu käsikirjoitus on kuulunut professori Nicolaus Graniuksen jäämistöön. Granius, joka oli kotoisin Ruotsin Strängnäsistä, oli toiminut 1600-luvun puolivälissä professorina Helmstedtissä.

Torniosta retkikunta suuntasi kulkunsa Pajalaan, jonka kohdalla muistiinpanoissa on Forsiuksen merkintä "In Paijala pago ultimo Bothniæ, ubi eqs uti desiumq:" Sanan Bothniæ (Pohjanmaan) kohdalla on lukenut ensin Finlandiæ (Suomen), mutta se on viivattu yli. Professori Kjell Lekebyn mukaan merkintä tarkoittaa: Pajalassa, Pohjanmaan viimeisessä kylässä, jossa ei ole enää lainkaan hevosia. Niureniuksen taulukon vastaavassa kohdassa oli selityksenä: "Tornion pitäjän kaukaisin seutu, missä maanviljelys kerrassaan loppuu". Pajalasta matkamiehet kulkivat Tornionjoen laaksoa seuraten Siggevaaraan, joka sijaitsi Tornionjoen ja siihen laskevan Vittanginjoen alajuoksun välisellä alueella. Se oli Forsiuksen mukaan "Lapinmaan ensimmäinen kylä". (A 66, A 73)

Seuraavaksi retkikunta saapui Tingavaaran lapinkylään. Siellä asukkaat ovat 27.1.1602 antaneet todistuksen, jossa norjalaisten kerrottiin karkottaneen lappalaiset pois useista vuonoista Titisvuonon ja Lyngenvuonon (Jyykeänvuono) välisellä alueella ja asettaneen heidän sijaansa norjalaisia talonpoikia, tarkoituksena estää ruotsalaisia saamasta veroa näiltä paikkakunnilta. Todistuksessa valitettiin lisäksi, että norjalaiset olivat käyneet väkivalloin kantamassa veroa Tingavaarasta, joka vanhastaan oli maksanut veroa vain Ruotsin kruunulle. (A 66, A 73, C 128)

Tammikuun viimeisenä päivänä matka oli edistynyt Rounalan lapinkylään, joka sijaitsi tunturien keskellä Tingavaarasta koilliseen, lähellä Könkämäenoa. Siellä taivaannavan korkeudelle on saatu kaksi arvoa, jotka poikkeavat toisistaan 20 kulmaminuutin verran. Tämän perusteella on aihetta epäillä, että havaintojen tekijä ei ollut ottanut huomioon sitä virhettä, jonka Pohjantähden etäisyys taivaannavasta saattoi aiheuttaa. (A 66, A 73)

Seuraava havaintopaikka oli Kautokeinon lähellä kohoava "monte Moscofaule" tai "Isokero, Isotunturi", kuten Forsiuksen laatiman latinankielisen lehden reunaan on merkitty. Kautokeinon seudulta retkikunta kulki Lappajärvelle ja sieltä edelleen viitisen peninkulmaa koilliseen sijaitsevaan Aviovaaran lapinkylään. Tämän jälkeen se saapui Tenojoen ja Valjokan yhtymäkohdan lähettyvillä olleeseen Tenokylään luultavasti helmikuun puolivälissä 1602. (A 66, A 73)

Ruijan rannikolla

Retkikunta siirtyi nyt Tornion Lapista itään, Kemin Lapiksi nimitetylle alueelle. Varanginvuonon pohjukassa olevaan Varangin kylään matkalaiset tulivat 19.2.1602. Sen jälkeen he kulkivat ilmeisesti Vesisaaren kautta, koska he ovat saaneet sieltä mukaansa todistuksen, että ruotsalaisilla oli ollut kalastuspaikka Vesisaaressa Kustaa Vaasan aikana. Seuraava havaintopaikka oli Vuoreija, jossa mittaukset on suoritettu 21.2.1602. Sigfridus Aronus Forsius nimitti sitä vuoden 1606 suuressa ennustuskirjassa "Suomen pohjoisimmaksi paikaksi". Niureniuksen taulukossa paikannimen vieressä on merkintä "Mantereen kaukaisin linna". Vuoreijan saarelle rakennettu linnoitus oli tanskalaisten hallussa. Nämä olivat yleensä hyvin selvillä ruotsalaisten käynneistä Lapissa, mutta tämänkertaisesta matkasta he eivät näytä olleen tietoisia. Mahdollisesti retkikunta ei poikennut lainkaan Vuoreijan saarelle vaan suoritti mittauksensa mantereen puolella. (A 66, A 73, C 128)

Vuoreijan jälkeen taivaannavan korkeuden mittaukset on tehty rannikolla tai saarilla neljää viimeistä lukuun ottamatta. Siitä päätellen tutkimusmatka näyttää jatkuneen Vuoreijan seudulta meriteitse länteen päin Ruijan rannikkoa seuraten. Viimeinen Ruijassa päiväyksellä varustettu havainto on tehty Laksefjordissa (Laijisvuono), jossa retkikunta oli 23.2.1602. Pohjoisin mittauspaikka oli Nordkyn, jonka nimenä on Niureniuksen taulukossa "Nerkum, Ultimum promontorium Scandiae" (Skandian äärimmäinen niemi). Havaintopaikkojen perusteella merimatka on päättynyt Titisvuonolle, ilmeisesti maaliskuun lopulla 1602. (A 66, A 73)

Kotia kohden

Kaarle-herttua oli lähtenyt kotimatkalle hovinsa kanssa Turusta helmikuun alkupäivinä 1602 Pohjanlahden ympäri ja ehtinyt 25. tai 26.2. Tornioon. Sieltä hän lähetti Lapin retkikunnalle selvän kaavan, jonka mukaisesti asukkailta oli hankittava todistuksia. Hän jätti kuitenkin mahdollisuuden tehdä todistuksiin "oikaisuja ja parannuksia". Tiedossa ei ole, milloin kirje on retkikunnan tavoittanut, mutta siinä esitetyn kaavan mukaisia todistuksia retkeläiset ovat saaneet vasta huhtikuun lopulla. (A 48, jossa on virheellinen päiväys)

Titisvuonolta retkikunta näyttää jatkaneen matkaansa Skandian niemimaan poikki Pohjanlahden länsirannalle. Se kulki luultavasti Luulajanjoen juoksua seuraten ja saapui ensin Luulajaan. Siellä pirkkalaiset ovat antaneet 20.4.1602 päivätyn todistuksen, jossa Luulajan Lapin ilmoitettiin ulottuvan Norjan länsirannikolla Titisvuonon ja Gratangenin seuduille asti. Täältä rajan todistettiin kulkevan Köliä pitkin etelään aina Piitimen Lappiin saakka. (A 66, A 73, C 128)

Joku matkamiehistä lienee poikennut samanaikaisesti Torniossa. Siellä pirkkalaiset ovat merkinneet nimensä 24.4.1602 päivättyyn todistukseen, joka on tarkoin Kaarle-herttuan lähettämän kaavan mukainen. Retkikunnan muut jäsenet ovat todennäköisesti saapuneet sillä välin Piitimeen, jossa he ovat saaneet pirkkalaisilta todistuksen myös 24.4.1602. Siinä Norjan ja Ruotsin välisen rajan sanottiin jatkuvan Luulajan Lapista Köliä pitkin Uumajan Lappiin saakka. (A 66, C 128)

Piitimestä matka jatkui etelään Uumajan kautta. Viimeinen taivaannavan korkeuden mittaus on suoritettu Uumajan Lapiksi nimitetyn alueen eteläosassa. Niureniuksen taulukossa sitä koskeva merkintä on "Australis pars Lapmarchia[e] Umensis latitu[do] 64,25." (Uumajan Lapinmaan eteläinen osa, leveysaste 64° 25’). Retkikunta lienee saapunut Tukholmaan toukokuun alussa 1602 viisi kuukautta kestäneeltä matkaltaan. (A 66)

Kadonnut matkakertomus

Matkan jälkeen retkikunnan jäsenet ovat varmaankin käyneet saamansa käskyn mukaisesti antamassa selostuksen Kaarle-herttualle tehtävän suorittamisesta. Kirjoitettua kuvausta matkasta ei ole säilynyt meidän päiviimme saakka, vaikka sellainen on kaikesta päätellen aikoinaan laadittu. Johan Arckenholtz kertoi teoksensa Memoires concernant Christine Reine de Suede vuonna 1751 painetussa ensimmäisessä osassa Sigfridus Aronus Forsiuksen laatimasta, taulukoin varustetusta merkillisestä kertomuksesta, joka oli ollut Ruotsin arkistoissa vielä Johannes Schefferuksen aikana eli 1700-luvun puolivälissä. Schefferus ilmoittaa kuitenkin saaneensa matkaa koskevat tiedot Lapponia -teokseensa Niureniukselta, jolla on aivan ilmeisesti ollut Forsiuksen kertomus käytettävissään. (C 12, C 246)

Niurenius kirjoitti kuvauksessaan Lapplandia [---] retkikunnan matkasta seuraavasti: "Mutta he saattoivat matkan onnellisesti päätökseen ja ilmoittivat, ettei taivaannavan 73 asteen korkeuden tuolla puolen ole mitään mannerta pohjoisen suunnassa, vaan suunnaton jäinen valtameri, ja että mantereen äärimmäinen niemi valtameren äärellä lähellä Vuoreijan linnaa on Norkum [Nordkyn]. Koko jäisen meren ympäri Arkangeliin [St. Michael] ja St. Nicolaihin purjehtivat batavialaiset pitävät sitä samanlaisena kuin Intiaan purjehtivilla on Hyväntoivonniemi Afrikassa. He vahvistavat samoin batavialaisten tekemät havainnot, jotka on kaikki tällä vuosisadalla näiden jokavuotisilla purjehduksilla niin tarkasti korjattu pohjoisella mantereella, Norjan uloimmalta rajalta ikäänkuin pitkin puoliympyrää Arkangeliin asti Venäjällä, maantieteellisten karttojen mitä tarkinta ja todenmukaisinta korjaamista varten." Myöhemmin Niurenius jatkaa vielä: "Etäisimmän pohjoisen maan Norjan mitä kuuluisin kauppakaupunki Bergen on tästä Vuoreijasta 150 Norjan peninkulman päässä, moskovalaisten Kuolla valtameren rannalla 20 peninkulman etäisyydellä, [ja] Holmogory 100 peninkulman etäisyydellä, josta [taas] St. Nicolain kauppakaupunki on 2 peninkulman etäisyydellä Valkoisen meren [Vienanmeren] lahdessa [ja] Moskova 100 peninkulman etäisyydellä, kuten maisteri [Sigfridus] Aronus on merkinnyt." (A 66)

Forsius kertoi itse Lapin matkan havaintojen perusteella teoksessaan Physica poroista, meriveden suolaisuudesta ja lappalaisten ennustuksista, vuoden 1606 suuressa ennustuskirjassa vuorovesi-ilmiöstä Länsimerellä eli Norjanmerellä ja vuoden 1622 suuressa ennustuskirjassa tuntureilla esiintyneistä pilvistä. Sen lisäksi Forsius mainitsi teoksessaan Minerographia pariin otteeseen Lapin jalokivistä ja käynnistään Pohjoisella Jäämerellä. Johannes Messeniuksen muistiinpanoissa on merkintä Forsiuksen sittemmin kadonneesta kirjoituksesta Sigfridi sueticum scriptum de religione et moribus lapponum cum imaginibus 2 etc. (Ruotsalaisen Sigfridin kirjoitus lappalaisten uskonnosta ja tavoista 2 kuvan kanssa jne.), joka on luultavasti myös perustunut Forsiuksen Lapin matkan kokemuksiin. (B 30, C 70, C 217)

Ruotsin ja Tanskan kesken pidettiin seuraava rajaneuvottelu lähellä Knärediä sijaitsevassa Ulvsbäckissä 3.—7.4.1602, jolloin von Birckholtzin Lapin retkikunta oli edelleen matkalla. Yhtenä sihteerinä oli Johannes Thomae Bureus, joka kuukautta aikaisemmin oli valmistanut kokousta varten astrolabiumin ja kvadrantin. Kojeiden merkitys on jäänyt epäselväksi. Ruotsalaiset halusivat ehkä näyttää tanskalaisille, millaisilla välineillä heikäläiset nyt suorittivat tutkimuksia Lapissa, tai mahdollisesti määrittää laitteiden avulla astrologisesti suotuisan ajan neuvottelujen käymiselle. Kokous päättyi jälleen tuloksettomana. Seuraava rajaneuvottelu alkoi sopimuksen mukaisesti 10.2.1603 Kungsbackassa. Kokous kesti lähes kaksi kuukautta ja siinä päästiin lopulta väliaikaiseen sopimukseen Lapin osalta. Tanska myönsi Ruotsilla olevan vanhastaan veronkanto-oikeuksia Varanginvuonon ja Titisvuonon välisellä alueella, mutta se ei tunnustanut Ruotsin alueellisia oikeuksia Jäämeren rannikolla. Jäämeren kiista jäi yhä vaille lopullista ratkaisua, joka piti saada aikaan myöhemmin annettavan sovintotuomion nojalla. Poliittisessa suhteessa von Birckholtzin johtama Lapin tutkimusretki oli siis jokseenkin tulokseton. (C 238)

Pohjoisen alueen kartat

Sigfridus Aronus Forsiuksen mittaamat taivaannavan korkeudet antoivat keskimäärin 1° 15’ liian suuren lukeman mittauspaikan leveysasteelle. Mitattaessa oli otettava huomioon, että Pohjantähti kiersi taivaannapaa 1600-luvun alussa 2° 50’ etäisyydellä. Sen vuoksi mittaus oli suoritettava hetkellä, jolloin Pohjantähden ja taivaannavan korkeudet olivat yhtä suuret. Tämä hetki voitiin määrittää tähtitieteellisten taulukoiden avulla Pikku Otavan eli Pienen Karhun tähtikuvion asennon mukaan. Ellei Pohjantähden etäisyyttä taivaannavasta otettu huomioon, saattoi mittauksen lukema olla lähes kolme astetta havaintopaikan leveysastetta pienempi tai suurempi vuorokauden ajasta riippuen. Mittausten tarkkuutta vähensi lisäksi se, että ne piti suorittaa pelkästään silmän avulla, sillä kaukoputkea ei tunnettu vielä. Auringon korkeuden mittaamista haittasi myös valon taipuminen ilmakehässä, varsinkin kun aurinko oli talvella lähellä taivaanrantaa.

Yhden asteen virhe taivaannavan korkeuden mittauksessa merkitsi noin 111 kilometrin suuruista virhettä maapallon pinnalla pohjois-etelä -suunnassa. Retkikunnan muistiinpanoissa olevat taivaannavan korkeudet eivät siksi soveltuneet ilman korjauksia kartoitustyössä käytettäväksi. Niurenius kyllä huomautti käsikirjoituksessaan Lapplandia[---], että ne pitivät yhtä näinä aikoina painetuissa hollantilaisten kartoissa Pohjanmaan niiden pitäjien korkeuksien kanssa, jotka näkyivät Lapinmaan leveydellä ja että ne vahvistivat samoin hollantilaisten tekemät havainnot. Tuon ajan maineikkaimman kartantekijän Gerardus Mercatorin eli Kremerin kartassa olivatkin mm. Upsalan ja Helsingin leveysasteet yhden asteen verran liian suuret. (A 66)

Niurenius ilmoitti taulukossaan myös useimpien havaintopaikkojen pituusasteet. Niiden mittaaminen vähänkään luotettavalla tavalla ei ollut kuitenkaan toistaiseksi mahdollista. Neljän minuutin virhe ajan määrityksessä merkitsi 70 leveysasteen korkeudella noin 40 kilometrin virhettä maapallon pinnalla itä-länsi -suunnassa. Todettakoon tässä, että sen ajan jousella käyvissä taskukelloissa ei ollut vielä minuuttiosoitinta. On todennäköistä, että taulukon pituusasteet on saatu arvioimalla tai epätarkoista kartoista lukemalla. Nollameridiaani kulki silloin Onnellisten saariin (Kanarian saaret) kuuluvan Ferron (Hierro) kautta, sillä sitä oli pidetty vanhalla ajalla maailman läntisimpänä maapaikkana. (A 66)

Andreas Bureus, jolla oli myös aikaisempaa kokemusta kartoitustöistä, oli ruotsalaisten sihteerinä keväällä 1603 pidetyssä rajakokouksessa. Hän lienee viimeistään silloin perehtynyt von Birckholtzin, Forsiuksen ja Hjortin tekemän tutkimusmatkan kertomukseen ja tähtitieteellisiin mittauksiin. Pohjoisten alueiden karttojen kehnous näyttää olleen näihin aikoihin ruotsalaisten erityisen huomion kohteena. Andreas Bureus kertoi nimittäin 2.7.1603 päivätyssä kirjeessään Nicolaus Chesnecopherukselle ja Peder Nilsinpojalle, että hän oli saanut Kaarle-herttualta tehtäväkseen piirtää pohjoisten valtakuntien kartan Tabula cosmographica regnorum septentrionalium. (C 28)

Forsius mainitsi vuoden 1606 suuressa ennustuskirjassa, että niihin aikoihin oli tekeillä uusi pohjoisten alueiden karttapiirros. Bureuksen laatima kartta valmistui viisi vuotta myöhemmin, nimiötekstinään Lapponiae, Bothniae, Cajaniaeqve Regni Sveciae Provinciarum Septentrionalivm Nova Delineatio. Sculpta anno domini 1611 (Lapin, Pohjanmaan ja Kainuun, Ruotsin valtakunnan pohjoisten maakuntien uusi piirros. Tehty herran vuonna 1611). (B 34, C 28)

Ei tiedetä, onko Andreas Bureus käyttänyt työssään apuna von Birckholtzin retkikunnan mittauksia. Kaikkia Niureniuksen luettelossa mainittuja paikkakuntia ei ole kuitenkaan merkitty Bureuksen karttaan. Leveysasteet ovat kartassa jokseenkin oikeat, mutta sen sijaan Fennoskandian pohjoisosa on tullut siinä aivan liian leveäksi pituusasteiden virheellisyyden vuoksi. Sama virhe toistui Bureuksen vuonna 1626 valmistuneessa kartassa Orbis Arctoi Nova et Accurata Delineatio Auctore Andrea Bureo (Pohjoisen maanpiirin uusi ja tarkka piirros, tehnyt Andreas Bureus). Se muodosti kuitenkin hyvän perustan kaikille myöhemmille Pohjoismaiden kartoille. Pituusasteiden virheellisyydet saatiin oikaistuksi vasta 150 vuotta myöhemmin kolmiomittausten avulla. (A 66, C 27, C 28, C 219, C 255)

Lisäyksenä todettakoon, että Svenska naturvetenskapliga polarexpeditionen tutki vuosina 1872—1873 mm. Huippuvuorten aluetta. Retkikunnan johtajana oli Adolf Erik Nordenskiöld. Retkikunta nimesi useita maastokohtia pohjoismaisten tiedemiesten ja tutkijoiden mukaan. Myös Forsius sai silloin nimensä Huippuvuorten karttaan. Hänen mukaansa nimetty 240 m korkea vuori Forsiustoppen (Forsius' berg, Forsiuksen vuori) on Nordaustlandetin (Nordostlandet, Koillismaa) länsirannikolla lähellä Hinloppenstredetin rantaviivaa. Nykyajan tähtitieteilijät ovat myös antaneet maata kiertävälle asteroidille n:o 3223 nimen Forsius ensimmäisen suomalaisen tähtitieteilijän mukaan. (C 280, ilman numeroa Pursiainen, myöh. Kiiskinen)

Liitetaulukko:

Vuosina 1601—1602 tehdyn Lapin tutkimusmatkan
tähtitieteelliset mittaustulokset

Aika Paikka Taivaan-
navan
korkeus
ast. min.
Auringon
korkeus
ast. min.
Pituus-
aste
ast. min.
         
  Liminka    
  Kemi 67° 1' 42° 20'
7.1. Tornio 66° 58'    
7.1. Tornio 67° 42° 27'
17.1. Pajala 68° 15' 3° 24' 41° 40'
  Siggevaara 68° 59' 4° 20' 38° 35'
28.1. Tingavaara 69° 40' 5° 10' 38°
31.1. Rounala 69° 47' 5° 4' 39° 30'
31.1. Rounala 70° 7'    
  Kautokeino 69° 17'   42°
  Lappajärvi 70° 9'   42° 33'
  Aviovaara 70° 25'   44° 4'
  Tenokylä 70° 50'   46°
19.2. Varanki 71° 35' 11° 45°
  Vuoreija 71° 55'   52°
  Nordkyn 72° 30'   45° 30'
23.2. Laksefjord 71° 26' 11° 45° 35'
  Porsangen pohj. 71° 47' 14° 40' 44° 2'
  Porsangen etel. 71° 35' 15° 40' 43° 35'
  Kvalsund 71° 12'   42° 20'
  Langvuono 71° 12' 18°  
  Skervöy 71° 18' 19° 30' 38° 50'
  Lyngen vuono 70° 30' 20° 40' 37° 30'
  Tromssa 70° 11' 23° 35° 52'
  Andenes 70° 30'   32°
  Trondenes 70° 25'   32° 30'
  Evenes 70°   33° 35'
  Steigen 69° 3'   32° 30'
  Titisnäs 69° 40'   37° 55'
20.4. Luulaja 66° 30'   40° 30'
24.4. Piitime 66° 14'   40°
  Uumaja 65° 11'   38°
  Uumajan Lapin      
  eteläosa 64° 25'    

Kirjoitus on ilmestynyt aikaisemmin osana teosta: Arno Forsius, "Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560—1624". Julk. Anita Forsius, Lahti. Hämeenlinna 1996. Tarkistettu ja lisätty huhtikuussa 2001. Tekstissä lisäys elokuussa 2007.

Lähteet:

A. Painamattomat lähteet

Suomessa:

Kansallisarkisto (aik. Valtionarkisto), Helsinki
Voudintilit (VA):
A 3 VA 1601:28
A 4 VA 1601:115
A 5 VA 1602:46
A 31 VA 4821:74 (pain. C 158, C 224)
A 32 VA 4821:78 (pain. C 224)
A 33 VA 4824:157 (pain. C 224)

Ruotsissa:

Riksarkivet, Tukholma
Registratuura
A 46 08.12.1601 253
A 47 07.12.1601 255 (pain. C 288)
A 48 04.02.1602 56 (pain. C 288)

Kungliga biblioteket, Tukholma
A 66 Niurenius, Olaus Petri: Lapplandia, seu Descriptio orbis illius arctoi. Käsikirjoitus, Kungliga Biblioteket, Stockholm. Osaksi ruotsinnettuna Bidr. Till kännedom om de svenska landsmålen och svenskt folkliv XVII, 4. Uppsala 1905

Saksassa:

Herzog-August-Bibliothek, Wolfenbüttel
A 73 OBSERVATIO altitudinis Polaris certoru[m] locorum in Regno Sueciae, tum etiam in terris Lapponicis, etc. Aut[hor] Sigfridus Aronus Forsius. (Käsikirjoitus) [Katso tekstissä olevaa lisäystä elokuussa 2007.]

B. Painetut lähteet

B 30 MINEROGRAPHIA, Thet är Mineralers/ åthskillighe Jordeslags/Metallers eller malmars och Edle Steenars Beskrifwelse. Aff förnemlige Authoribus sammanhämptat/ och medh flijt disponerat Vthi Tree Böker/ Aff M. SIGFRIDO ARONO FORSIO. Nu medh eghen bekostnadt vplagdt och aff Trycket förfärdigat. I Stockholm/ hoos Ignatium Meurer/ Åhr 1643. — Facsimile, Forssa 1973 (julkaissut ja alkulauseen kirjoittanut A. Laitakari)
B 34 PROGNOSTICON ASTROLOGICVM. Thet är: Naturlighe Prophetier och Gissningar/ om allehanda tilkommande hendelser j Lufften och nidre på Jordenne/ aff naturlighe Orsaker/ och then godhe Stiernekonsten/ sammanhemptadhe och judicerede/ til Åår/ M.DC.VI. [---] Aff SIGFRIDO ARONO FORSIO Finnone Nylandico. Ad Latitudinem 61. Gr. Longitudinem 48. Gr. Tryckt j Keyserligh Frij Rijkzstad Lybeck/ aff Johan Balhorn. [1605]

C. Kirjallisuus

C 12 Arckenholtz, J.: Memoires concernant Christine, Reine de Suede I—IV. Amsterdam et Leipzig 1751—1760
C 27 Brown, Ll. A.: The Story of Maps of the 15th to 18th Centuries. London 1952
C 28 Bureus, A.: Orbis arctoi nova et accurata descriptio. Edited by Herman Richter in collaboration with Wilhelm Norlind. Text and Atlas. Meddelanden från Lunds universitets geografista institution. Avhandlingar III. Lund 1936
C 55 Fellman, I.: Handlingar och uppsatser angående finska Lappmarken och lapparne IV. Samlade och utgifna av Isak Fellman i anslutning till Jakob Fellmans "Anteckningar under min vistelse i Lappmarken". Suomalaisen tiedeakatemian julkaisemia Pohjoismaiden historiaa valaisevia asiakirjoja IV. Helsinki 1915
C 56 Forsius, A.: Hieronymus von Birckholtzin, Sigfridus Aronus Forsiuksen ja Daniel Theodorus Hjortin tieteellis-poliittinen tutkimusmatka Lapissa vuosina 1601—1602. Tornionlaakson Vuosikirja 1979, Tornio 1979.
C 59 Forsius, A.: Sigfridus Aronus Forsiuksen matka Lapissa 1601—1602. Bibliophilos 2: 44—54, 1987
C 70 [Forsius, S. A.:] Sigfridus Aronus Forsius Physica. I, Text. Utg. Av J. Nordström. Uppsala 1952
C 99 Handlingar rörande Skandinaviens Historia XIV. Stockholm 1828
C 128 Ingman, S.: Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka I. Helsinki 1894
C 158 Leinberg, K. G.: Handlingar rörande finska kyrkan och presterskapet I. Jyväskylä 1892
C 217 Olsson, H.: Johannes Messenius Scondia Illustrata, Studier i verkets tillkomsthistoria och medeltidspartiets källförhållanden, Akad. Avh., Lund 1944
C 219 Palm, L.: Några anteckningar om de tidigaste atsronomiska ortsbestämningarna i vårt land. Globen, årg. 26, 4: 1947
C 224 Pipping, F. W.: [Sigfrid Aron Forsius] Historiska bidrag till Finlands calendariografi. Bilagor — Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk I, Helsingfors 1858 — [Lisäyksiä] IV, 2. Helsingfors 1861
C 238 Rydberg, O. S. och Hallendorf, C.: Sveriges Traktater med Främmande Magter jämte Andra dit Hörande Handlingar. Femte Delens Förra Hälft 1572—1632. Stockholm 1903.
C 246 Schefferus, J.: Lapponia, Id est Regionis Lapponum et Gentis Nova et Verissima Descriptio. Francofurti 1673. — Suomennettu: Lapponia. Hämeenlinna 1963
C 255 Skelton, R. A.: Decorative Printed Maps of the 15th to 18th Centuries. London 1952
C 280 Thorén, R.: Svenska arktiska expeditioner under 1800-talet. Marinlitteraturföreningen (1978), Kungälv 1979
C 288 Waaranen, J. E.: Samling af urkunder rörande Finlands historia under Karl IX:s tid I. Helsingfors 1863

Myöhemmin on ilmestynyt:
Pursiainen (myöh. Kiiskinen), T.: Sigfridus Aronus Forsius. Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi. Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. Akat. väitöskirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 674. Jyväskylä 1997.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON