Arno Forsius

Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) kirkkoherrana Kemiössä

Tämä kirjoitus on osa teoksesta "Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624" (Hämeenlinna 1996). Kirjoituksen pääosa on teoksen luvusta "Kirkkoherrana Kemiössä". Alkuun ja loppuun on lisätty joitakin lukemisen kannalta tarpeellisia lisätietoja.

Kemiön kirkkoherran virka palkkiona

Sigfridus Aronus Forsius oli suunnitellut almanakkoja vuodesta 1597 lähtien ja hän oli jo saavuttanut mainetta tähtitaivaan tuntijana. Sen vuoksi Kaarle-herttua lähetti hänet joulukuussa 1601 Hieronymus von Birckholtzin ja Daniel Hjortin kanssa tutkimusmatkalle Lappiin ja Jäämeren rannikolle. Retken tarkoituksena oli valmistella rajaneuvotteluja Tanskan kanssa. Toukokuuhun 1602 kestäneeltä retkeltä ovat peräisin vanhimmat muistiinpanot useilla Suomen ja Ruotsin paikkakunnilla suoritetuista auringon ja Pohjantähden korkeuden mittauksista.

Ennen Lapin matkaa Sigfridus Aronus Forsius oli saanut nimityksen Närpiön kirkkoherran virkaan. Matkan aikana kirkkoherran sijaisena lienee toiminut seurakunnan kappalainen Olai. Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että Forsius olisi hoitanut lainkaan tätä virkaa. (C 210)

Matkan jälkeen Forsius määrättiin kirkkoherraksi Kemiön seurakuntaan, joka oli taloudellisesti paljon edullisempi kuin Närpiö. Nimityskirjettä Kemiön kirkkoherran virkaan ei ole arkistoista löytynyt, mutta nimitys lienee tapahtunut syyskuussa 1602, jolloin myös tehtiin siihen liittyviä verovapauspäätöksiä. Kemiön edellinen kirkkoherra oli ollut Juhana III:n entinen hovisaarnaaja Andreas Andreae, jota Kaarle-herttua oli pitänyt vankina Turun linnassa vuoden 1600 alussa. Andreas Andreae oli Forsiuksen tekemän merkinnän mukaan sairastellut vuoden 1602 aikana ja saman vuoden kesäkuun lopulla hänet mainittiin autuaana eli kuolleena. (A 7, A 11, A 50, A 51, C 73)

Kaarle-herttuan suopeus Forsiusta kohtaan ei rajoittunut pelkästään virkanimitykseen, sillä hänelle myönnettiin 10.9.1602 myös vapautus veroista ja maksuista. Sen lisäksi hänelle myönnettiin 21.9.1602 seurakunnasta kirkolle kertyvät kymmenykset, viiniin ja öylätteihin menevää osuutta lukuun ottamatta. Näin Forsiuksen saamat taloudelliset edut olivat poikkeuksellisen suuret. Perusteluna erityiselle suopeudelle oli se, että hän "saattaisi valmiiksi erään tärkeän työn." Kysymyksessä oli mahdollisesti Lapin matkaa koskevan kertomuksen laatiminen. (A 50, A 51)

Forsiuksen saamien etuuksien poikkeuksellisuudesta todistaa myös maininta hänen seuraajansa Olof Laurentiin nimityskirjeessä: "Me olemme myös armollisimmin sen ohella suoneet ja sallineet hänelle [Olof Laurentii] nautittavaksi ja pidettäväksi samat vastikkeen (elatuksen), [vero]vapauden ja ehdot, kuin hänen aikaisemmilla Edeltäjillään, ei kuitenkaan niitä jotka Aronus [Forsius] on itsellään vuosittain pitänyt ja nauttinut." (A 2)

Halikon kihlakunnan voudin Oluf Jönsinpojan tileihin vuodelta 1602 on merkitty maksujen ja suoritusten kohdalle: "Hänen ruhtinaallisen Armonsa kirjeen mukaan on herra Sigfridus Aronus saanut avustuksena, Mistä hänen kuittauksensa Annettu [päiväys merkitsemättä], Viljaa 9 tynnyriä, Lehmiä 4 kappaletta". Porin kuninkaankartanon manttaaliluettelossa vuodelta 1602 oli vieraiden joukossa yhtenä päivänä "Herra Sigfridus Aronus itse toisena". Ehkäpä hän on silloin käynyt noutamassa Kaarle-herttuan myöntämiä avustuksia. Ne olivat varmaankin hyvään tarpeeseen vaikeana aikana, varsinkin kun vielä kirkon kymmenyksistä vuodelta 1602 pidetyn luettelon mukaan "Herra Anders Kemiössä Sai 1/3 osan sen jälkeen kun Kirkon osa on vähennetty, Ruista — 6 tynnyriä 18 1/3 kappaa". (A 6, A 23, A 24)

Vuoden 1602 kymmenysluetteloon on merkitty Kemiön pitäjän kohdalle: "Yhteensä Kaikkiaan Ruista 31 Tynnyriä 21 kappaa. Tästä ei ole mitään kannettu, sillä minun Autuas Edeltäjäni Herra Anders on silloin ollut sairaana. Todistan Sinetillä ja omalla Kädellä Sigfridus Aronus Forsius." Kaarle-herttua oli vuonna 1602 määrännyt kymmenysten suuruudeksi 9 kappaa jokaiselta kylvetyltä tynnyriltä eli 9/30 osaa. Huonon sadon vuoksi sitä ei kuitenkaan voitu periä, minkä takia kymmenysten määrä vähennettiin jo samana vuonna kolmannekseen eli 3 kappaan kylvetyltä tynnyriltä. Halikon kihlakunnan kirkonkymmenysten luettelossa vuodelta 1603 mainitaan, että "Herra Sigfrid Kemiössä sai kaikki Kymmenykset Hänen Ruhtinaallisen Armonsa kirjeen mukaan lukuunottamatta kirkon osaa. Viljaa 122 kappaa [eli 4 tynnyriä 2 kappaa]". Se oli vain noin puolet siitä, mitä hänen edeltäjänsä oli saanut edellisenä vuonna. Tämänkin mukaan verotulot olivat vähentyneet kadon johdosta huomattavasti. (A 7, A 8, C 309)

Elämää Kemiössä

Maalaisseurakunnan kirkkoherran elämä ei noihin aikoihin poikennut kovin paljon vauraan talonpojan elämästä, kirkollisia toimia lukuun ottamatta. Kemiön pappila oli ollut maan suurimpia, mutta sotavuosien ja kadon aiheuttama puute sai aikaan supistuksia myöskin pappilan maanviljelyksessä ja karjanhoidossa.

Vuoden 1601 lähes täydellisen kadon seuraukset olivat osoittautuneet hirvittäviksi jo talvikautena 1601–1602. Vähäinen sato, joka eräin paikoin oli saatu, oli jouduttu käyttämään kokonaisuudessaan ravinnoksi. Niinpä suurimmassa osassa maata ei ollut siementä kevään kylvöjä varten. Sen lisäksi myös kesä 1602 oli tavattoman sateinen, minkä vuoksi kato uusiutui jo toisena perättäisenä vuotena. Talvi 1602–1603 muodostui erityisen vaikeaksi nälänhädän ja sen vanavedessä seuranneen "ruttotaudin" tähden. Laurentius Petri Aboicus (Tammelinus) kertoikin vuonna 1658 ilmestyneessä kronikassaan "Ajan Tieto Suomenmaan menoist ja vscost, erinomaisest Suomen Pispoist" näistä vuosista: "Sillä ajalla rutto Suomes lijckui melkein joca huones." Pohjanmaalla menehtyi useita tuhansia ihmisiä nälkään. Monien vanhempien kerrottiin myyneen lapsensa Venäjälle, säästääkseen ehkä siten heidän elämänsä ja omansakin. (C 276, C 309)

Verohelpotuksista huolimatta olot olivat Kemiössäkin vaikeat useiden vuosien ajan. Väkiluku oli laskenut nälän ja ruton seurauksena. Johan Ottenpojan vuonna 1606 suorittaman katselmuksen aikana oli Kemiössä joka viides talo autiona. Eräät henkilöt ottivat autiotiloja viljelykseensä ja saivat niille tavallisesti verovapauden määrävuosiksi. Myöskin Sigfridus Aronus Forsiuksen tiedetään saaneen haltuunsa kaksi autiotilaa. Halikon kihlakunnan verojen luettelossa vuodelta 1606 on nimittäin Nordanån kylän kohdalla maininta: "Kruununtiloja — 2. ovat säädösten mukaan [1]604 autiot ja [1]605, [1]606 herra Sigfrid Aronuksen haltuunottamat ja vähän tai ei lainkaan viljellyt, rakennukset hajalle rappeutuneet." (A 19)

Vähitellen olot alkoivat kuitenkin korjaantua. Halikon kihlakunnan viljakymmenysten luettelossa vuodelta 1604 on seuraava merkintä: "Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa 22. p:nä Syyskuuta 1602 annetun kirjeen mukaan on Kirkkoherra Herra Sigfrid Kemiöstä saanut kaiken kymmenyksen, joka lankeaa samasta pitäjästä, lukuunottamatta viinijyviä. Viljaa 31 tynnyriä 7 kappaa." Kirkkoherran viljaosuus oli jo huomattavasti lisääntynyt edelliseen vuoteen verrattuna. (A 9)

Forsius on Kemiössä asuessaan käynyt Turussa asioita toimittamassa. Yhdestä matkasta on todisteena merkintä Turun linnan manttaaliluettelossa "1. p:stä Heinäkuuta Vuonna jne. 1604. [---] Kahdeksas Kuukausi, Alkaa 13. p:nä Tammikuuta [1605], [---] Toinen viikko: Herra Sigfrid Kemiöstä itse toisena — 2/7 päivää." Tämä käynti, jonka aikana hän siis asui kaksi päivää Turun linnassa, sattui ilmeisesti tammikuun 19. p:nä pidettyjen Henrikinmessujen kohdalle. Käynti näyttää liittyneen Forsiuksen verotuksessa ilmenneisiin vaikeuksiin. Turun linnan käskynhaltija Tönne Jöraninpoika on nimittäin 24.1.1605 lähettänyt Porin käskynhaltijalle Kaarle-herttuan kirjeen syyskuulta 1602, lisäten sen loppuun oman viestinsä: "Tervehdys Jumalan kanssa, Isak Jöraninpoika. Koska tällä herra Sigfridillä, Kirkkoherralla Kemiön Pitäjässä, on Kaikkien meidän Armollisen Herramme kirje, että hän on vapaa kaikista maksuista minkä nimisiä ne voivatkin olla, niin sen tähden käsketään teitä korkean esivallan nimissä, että Te annatte olla häneltä [veroja] vaatimatta ettekä häneltä mitään osaa niistä vaadi, niinkuin Hänen Kuninkaallisen Armonsa kirje siitä tarkemmin ilmoittaa ja osoittaa, ja edelleen noudattamaan sitä Hänen Kuninkaallisen Armonsa nimessä. Toimikaa sen mukaisesti. Jumalan haltuun." (A 1, A 12, A 13)

Forsiuksen merkintöjä on Kemiön seurakunnan kymmenysluetteloissa silloin tällöin. Elokuun lopulla 1605 hän antoi seuraavan todistuksen: "Minä Sigfridus Aronus, Kirkkoherra Kemiön pitäjässä tunnustan ja todistan, että tänä vuonna on rahvas täällä Pitäjässä enimmäkseen koko kesän ollut vaikeasti Sotaväen rasittama. Sen piti kaikkiin satamiin Pitäjässä niin idässä kuin lännessä kuljettaa heinää, ensin kun sotapäällikkö Alfonsus [Caho y Canuto] oli täällä, sitten myös kun Henrik Brand piti Suomalaisten Ratsumiesten katselmusta täällä Pitäjässä, jossa ne myöskin antoivat hevostensa juoksennella [ympäriinsä]. Ja sen mikä oli kerätty varastoon Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa tuloa varten, otti Sotaväki, ne jotka ensin tulivat, ja sen lisäksi ne jotka asuvat lähinnä rantaa menettivät kaiken heinän mitä heillä oli, viimeistä kortta myöten. Vakuudeksi alla Sinettini. Annettu Kemiössä, 24. p:nä Elokuuta 1605." (A 15)

Kirkkoherrat joutuivat myös tekemään tilityksen pitäjässään valtiolle kannetuista kymmenyksistä, kuten seuraava kuitti osoittaa: "Vuonna 1605 25. p:nä Elokuuta olen minä Pitäjänkirjuri Erik Simoninpojan kanssa tehnyt selvän ja väärentämättömän tilaston kannetusta Kymmenyksestä Kemiön Pitäjässä, ja tekee Summa, Vuodelta 1604. Ruista — kaksikymmentä tynnyriä, kaksikymmentäviisi ja puoli kappaa. Todistan Omalla Kädellä Sigfridus Aronus Forsius Manu Propria." (A 10)

Kemiön pappilan taloutta rasitti huomattavan runsas kestitysvelvollisuus. Epäilemättä tilanne oli Forsiuksen aikana samanlainen kuin hänen seuraajansa aikana. Valtakunnan neuvoston kirjeessä, joka koskee Olof Laurentii Bothniuksen maksujen lykkäystä, todetaan nimittäin kirkkoherran varattomuuden johtuneen osittain "siitä suuresta kestityksestä, mikä hänelle aiheutuu Sotaväestä, joka vuosittain kulkee liivinmaalle ja sieltä pois, koska hänen täytyy kaikki, jotka hänen luokseen tulevat, viimeisillä varoillaan ruoalla ja oluella varustaa." (A 22)

Forsiuksen aikana Kemiössä oli kappalaisena edellä mainittu Olof Laurentii ilmeisesti vuodesta 1601 alkaen. Hänen lisäkseen seurakunnassa oli ainakin vuonna 1606 diakoni Isaacus Petri Melartopaeus. Diakonin toimet olivat tuohon aikaan harvinaisia. Luterilainen kirkko oli kylläkin pyrkinyt varhaiskristillisen kirkon esikuvan mukaan luomaan diakoniatoimintaa korvaamaan katolisen kirkon melko laajaa sosiaalista työtä, jota erikoisesti luostarijärjestöt olivat harjoittaneet. (C 73)

Kemiössä ollessaan Forsius jatkoi kirjallisia harrastuksiaan. Hän laski almanakkoja ja laati ennustuskirjoja, mutta ei saanut niitä vieläkään painetuksi. Hän toteaakin vuoden 1606 suuren ennustuskirjan esipuheessa pettyneenä, että "suuri haluttomuus apuun ja tukeen minun omien Maanmiesteni keskuudessa tekee minut haluttomaksi työhön." Syksyllä 1605 Forsius matkusti Saksaan saadakseen kirjojaan painetuksi. Hän palasi sieltä kotimaahan keväällä 1606. (B 34)

Turun linnan manttaaliluettelon mukaan Forsius oli linnassa "itse toisena" toukokuun alussa 1606 yhden päivän. Oleskelun syy ei ole tiedossa, mutta linnassa oli samaan aikaan paljon virkamiehiä. Kesäkuun lopulla 1606 hän oli linnassa viikon ajan. Tämä oleskelu liittyy ajallisesti käyntiin, jonka aikana Forsius lähetti Saksaan tavaroita pojalleen, kuten ilmenee seuraavasta Daniel Mattsinpojan tilien merkinnästä: "Lyhennys kirjanpidosta Vuonna j.n.e. 1606. Opiskelijoiden vapautukset [---] Herra Sigfridus Aronus poikansa opiskelua varten Lyypekissä [---] 8 taalaria 3 äyriä 14 2/5 penninkiä." Luettelossa "Vienti Turun kaupungista Vuodelle 1606" on vastaava kohta: "Laivuri Petter Budhen kanssa Lyypekkiin 28. Kesäkuuta tämä jäljessä mainittu [---]. Herra Sigfrid Aronus Kirkkoherra Kemiöstä poikansa opiskelua varten Lyypekissä Traania 1 aami 5 taalaria, Voita 1 tynnyri 2 taalaria, Häränvuotia 2 kpl 12 äyriä 19 1/5 penninkiä, Lehmänvuotia 4 kpl 12 äyriä 19 1/5 penninkiä, vasikannahkoja 2 tikkuria 10 äyriä. Tullina 8 taalaria 3 äyriä 14 2/5 penninkiä". Samat tavarat mainitaan jälleen luettelossa "Lyhennys edellä mainitusta vaihdosta Vuonna j.n.e. 1606 [---] Opiskelijoiden vapautukset". Niiden viereen on merkitty "Herra Sigfridus Aronus lähettänyt pojalleen Lyypekkiin maksuvapaasti, lyötyjä taalareita 3 9/20 kpl." Valitettavasti näissäkään asiakirjoissa ei mainita etunimeltä Forsiuksen poikaa, joka merkintöjen mukaan opiskeli Lyypekissä. (A 1, A 14, C 164)

Saksan matkansa jälkeen Forsius joutui tutkittavaksi epäiltynä poliittisista juonitteluista Sigismundin puolella Kaarle-herttuaa vastaan. Forsius pantiin vankeuteen ja hän menetti samassa yhteydessä Kemiön seurakunnan kirkkoherran viran. Kaarle antoi sen nimityskirjeellään 25.4.1607 seurakunnan silloiselle kappalaiselle Olof Laurentii Bothniukselle. Tämän veroja ja maksuja koskevassa kirjelmässä 28.8.1609 mainitaan, "että hän oli tullut autioon ja lamaantuneeseen Pappilaan." Pappila oli varmaankin kärsinyt katovuosien seurauksista, mutta mahdollisesti Forsius ei ollut ehtinyt kirjallisten harrastustensa ja matkojensa vuoksi kiinnittää riittävästi huomiota rakennusten ja maatalouden tilaan. (A 2, A 27)

Runo piispa Sorolaisen häiden kunniaksi

Sigfridus Aronus Forsiuksen ensimmäinen tunnettu painotuote on julkaistu hänen ollessaan kirkkoherrana Kemiössä. Se on Suomen piispan Eerik Eerikinpoika Sorolaisen toisen avioliiton kunniaksi kirjoitettu hääruno REVERENDO ET CLARISSIMO VIRO, [---] DN. M. ERICO, Episcopo Aboensi dignissimo; sponso: NEC NON LECTISSIMAE, NOBILITATE GENERIS, [---] DN. INGEBVRGAE, [---] Nunc vero sponsae: honoris & amoris ergo in futura nuptialia sacra Hymenaeo Carmine gratulatur SIGFRIDVS ARONVS FORSIVS. STOKHOLMIAE Impressit Andreas Gvttervvitz. Anno salutis humanae 1602. Kirjasen lopussa on Daniel Hjortin laatimat säkeet kirjoittajalle. Ne on osoitettu "Mitä kuuluisimmalle miehelle, Herra Sigfridus Aronus F[orsiukse]lle, mitä etevimmälle matemaatikolle". Hjort, joka oli saanut arvonimen "Poeta caesareus" (keisarillinen runoilija) Wienissä 1590-luvun puolivälissä ja kirjoittanut mm. onnittelurunon Kaarle-herttualle vuonna 1597, on hyvinkin saattanut innostaa Forsiuksen kirjoittamaan runoja. (B 39, B 51)

Häärunoja oli sepitetty jo antiikin ajoista lähtien. Niiden suosio lisääntyi jälleen keskiajan lopun humanistisella kaudella. Ennen Forsiuksen aikaa tunnetaan Ruotsista kymmenen ja Suomesta kaksi latinankielistä häärunoa. Niitä kirjoitettiin tavallisesti palkkion toivossa, mutta Forsius ilmoittaa, että hän on sepittänyt omansa toivottaakseen onnea "kunnioituksen ja ystävyyden tähden". Mistään ei käy ilmi, milloin Forsius on tutustunut Sorolaiseen, mutta epäilemättä miesten välillä on vallinnut monivuotinen ystävyys, jopa eräänlainen kohtalonyhteys. (B 39, C 207, C 254)

Yleisesti uskotaan, että Eerik Eerikinpoika Sorolaisen ankara kohtelu Linköpingin valtiopäivien aikaan keväällä 1600 oli ollut ainakin osasyynä hänen ensimmäisen puolisonsa kuolemaan. Sorolainen solmi leskeksi jäätyään uuden avioliiton ilmeisesti vuonna 1602. Hänen toinen puolisonsa oli Raffnäsin herran Palneus Erikinpoika Rosenstrålen tytär Ingeborg. Tämäkin oli jäänyt leskeksi edellisen puolisonsa Viggebyn herran Bengt Göraninpoika Gyllenstiernan kuoltua. Forsiuksen häärunon perusteella tiedetään, että Sorolaisen ensimmäisen puolison nimi oli Margareta ja että tämä oli Västeråsin tuomiorovastin Salomon Birgerin käly. Margaretan isästä kerrotaan, että hän oli hallinnut Itä-Götanmaata, ollut ratsuväen päällikkönä ja taistellut venäläisiä vastaan. (B 39, C 254)

Forsiuksen elegisellä mitalla sepittämä hääruno on aikakautensa tyypillinen tuote, jolle ovat ominaisia antiikin tarumaailmaan, mystiikkaan ja uskontoon liittyvät kielikuvat. Sulhasen ja morsiamen sekä heidän sukujensa ylistys muodostavat olennaisen osan runosta. Forsiuksen mieliharrastukseen liittyy astrologinen ennustus, jonka mukaan Jupiter, Venus, Aurinko ja Merkurius ovat avioliitolle suopeita, mutta sen sijaan Mars ja Skorpioni aiheuttavat avioliitolle koettelemuksia. Kristus kuitenkin lievittää vaikeudet ja kääntää ne onneksi. Runon lopussa toivotetaan hääparille onnellista elämää korkeaan ikään sekä Kristuksen ja enkelien suojelusta. (B 39, C 254)

Forsius kirjoitti myöhemmin vielä kaksi muutakin häärunoa. Hänen häärunonsa osoittavat antiikin kirjallisuuden laajaa tuntemusta. Forsiuksen kaikki kolme häärunoa ovat rakenteeltaan samantapaisia. Niistä käy ilmi kirjoittajan hyvä latinan kielen taito. Runomitassa on paikoin horjuvuutta, sillä Forsius ei ole ilmeisesti ollut täysin selvillä tavujen pituuden ja painon merkityksestä tai hän ei ole ottanut niitä huomioon. Forsiuksen häärunot edustivat kuitenkin hyvin silloista pohjoismaista tasoa ja olivat sujuvampia kuin useimpien samanaikaisten humanistien runot. (C 254)

Matkalla Saksassa

Kemiön kirkkoherrana ollessaan Sigfridus Aronus Forsius teki matkan Saksaan. Syyt siihen ovat arvailujen varassa. Ehkä hän halusi painattaa siellä almanakkansa ja ennustuskirjansa, mikä ei ollut onnistunut kotimaasta käsin, tai saattaa poikansa yliopistoon. Forsiuksen poikahan oli vuonna 1606 opiskelemassa Saksassa, kuten aikaisemmin on mainittu. Johan Arckenholtz kertoo nähneensä Forsiuksen laatiman almanakan vuodeksi 1605 ja se on myös J. Björnstiernan ruotsalaisia kalentereita koskevassa luettelossa. Palmskiöldin kokoelmissa mainitaan lisäksi Forsiuksen laatima Prognosticon astrologicum vuodeksi 1605. Näitä kirjoja ei ole kuitenkaan myöhemmin löydetty mistään ja luultavasti niitä koskevat tiedot ovat virheellisiä. (C 12, C 22)

Forsius oli vielä 25.8.1605 Kemiössä, mutta 16.10.1605 hän oli jo Saksassa, sillä hän on silloin päivännyt Lyypekissä esipuheen vuoden 1606 suureen ennustuskirjaansa, jonka hän sai vuoden 1605 lopulla painetuksi lyypekkiläisen Johan Balhornin kirjapainossa. Eräitä tietoja Saksan matkasta saadaan siitä puolustuskirjoituksesta, jonka Forsius laati syyskuussa 1606 jouduttuaan matkan jälkeen vankeuteen poliittisista vehkeilyistä syytettynä. Lyypekin lisäksi Forsius kävi ainakin Travemündessä, Rostockissa ja Wismarissa. (A 10, B 34)

Lyypekissä oli talvella 1605–1606 amiraali Amund Hansenin laivastoon kuuluvia Ruotsin joukkoja valvomassa valtakunnan etuja. Siellä oli myös puolalaisia Hans Weyerin johdolla värväämässä väkeä omiin joukkoihinsa. Tunteet kuohuivat ruotsalaisten ja puolalaisten välillä.

Myös Forsius joutui osallistumaan sen seurauksena syntyneisiin kahakoihin henkensä kaupalla, kuten hänen puolustuskirjoituksestaan käy ilmi: "Sillä missä minä kuulin hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa [Kaarle-herttua] nimeä paneteltavan, puolustin minä sitä enimmin, vähäisen kykyni mukaan. Niinkuin tapahtui Rostockissa viikkoa ennen Joulua, missä muutamia Saksalaisia istui ja puhui halveksivasti hänen Majesteetistaan ja taistelusta Riian edustalla. Silloin Maisteri Samuel Andreae Bothnius kyllä kuuli, kuinka minä heille selitin [niin], että he hiljenivät. Samoin Jouluviikolla tulin muutamien Ylioppilaiden luokse, ja he kutsuivat minut pöytäänsä, [jolloin] siihen tuli sitten myös Karl Ivarinpoika [Stiernkors]. Ja kaikki alkoivat haukkua hänen Kuninkaallista Majesteettiaan, ja minä asetuin vastaan puolustaakseni hänen Majesteettinsa hyvää nimeä. Silloin hän [Karl Ivarinpoika] kävi kimppuuni tikarin kanssa ja tahtoi iskeä minut kuoliaaksi, mutta hänet esti [siitä] kaksi Ruotsalaista Ylioppilasta, Mikael [Johannis] Calchander [Westmannus] ja Jacob Abrami, mistä Oluf Olsinpoika kyllä kuuli Rostockissa, kun hän tuli Puolasta." (A 59)

Toinen vaaratilanne sattui vähän myöhemmin: "Lyypekissä, kun [Kaarle-herttuan] Lähettiläs sai minulta tietää, että Puolalaiset ottivat väkeä, lähetti hän minut ja edellä mainitun Svenin [Jönsinpoika] Johan Starckhoffin kanssa Pormestarin luokse pyytämään, etteivät he antaisi Puolalaisille Merimiehille siihen lupaa Kaupungissa, missä meidän etumme oli otettava huomioon. Samaan aikaan minä kuljin mainitun Svenin seurassa, kun hän oli kirjeen kanssa matkalla Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa luokse, ja [minulla] oli suuri huoli kuten hänelläkin, että hän voisi weijeriläisten takia päästä kirjeen kanssa vahingoittumatta perille, niin kuin hän itse tietää sen Teidän Jalouksillenne kertoa. Ja kun minä olin siellä, tuli sinne Raadin kielto, ettei yksikään Laivuri 100 taalarin sakon [uhalla] saa ottaa mukaansa mitään irrallista meriväkeä Danzigiin [nyk. Puolan Gdansk]. Silloin nostivat minun vihamieheni Ivar Bertilinpoika [Grön] ja Gottschalck Karstens Laivureiden ja Merimiesten kanssa metakan minusta, että minä olin antanut heitä pidättää ja kieltää. Silloin he raivostuivat minulle, ja uhkasivat lyödä minut kuoliaaksi, enkä uskaltanut neljääntoista päivään käydä Kirkossa tai ulkona talosta, ja minun emäntäni, köyhä leski, oli suuressa vaarassa, [siksi että] he yöaikaan hyökkäisivät taloon, kuten Lyypekissä usein aikaisemmin on tapahtunut merimiesten taholta. Ja samana päivänä [jolloin] minä tulin Travemündestä takaisin, hyökkäsi kimppuuni eräs Laivureista Tuomarin ovella, tämän itsensä läsnä ollessa ja nähdessä." (A 59)

Vuoden 1606 suuressa ennustuskirjassa Forsius mainitsee, että hän oli aikonut palata maanmiestensä kanssa Suomeen vielä ennen talven tuloa, mutta hänen kotimatkansa näyttää lykkääntyneen kevääseen 1606. Myös matkan järjestämiseen liittyi Forsiuksen mukaan melkoisia vaikeuksia: "Niin tietävät kaikki Ruotsalaiset ylioppilaat, jotka siellä ulkona [ulkomailla] ovat, että minä aina olin hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa rinnalla. Niinkuin tietävät herra Åke Erikinpoika, Johannes Bonde, Johannes Fabricius, Johannes Bothvidi, Jacobus Vestius, Jonas Magni, huonetoverini [Mikael Johannis] Calchander, sekä kaksi suomalaista, M. Sveno [Jonae] Moderus ja D. [Dominus] Simon Johannis [Carelius], jotka seurasivat minua matkalla Travemündeen, kun menin laivalle. He myös tiesivät hyvin, mikä vaiva minulla oli saada tilaa yhdelläkään Laivalla siitä huolimatta, että minun tavarani jo olivat eräällä Laivalla, josta ne tahdottiin laittaa maihin Travemündessä. Sillä hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa ja kaikkien uskollisten Ruotsalaisten vihollinen, edellä mainittu Gottschalck Karstens, oli niin pelotellut kaikki Laivurit, jotka aikoivat Suomeen ja tänne [Ruotsiin], että jos he ottaisivat minut mukaan, tulisi heidän katsoa, etteivät olisi Weijerin miesten luona vaarassa minun takiani ja menettäisi Laivaansa ja omaisuuttaan." (A 59, B 34)

Forsius jatkaa vielä: "Ja lopuksi, on olemassa eräs perämies Turusta, joka purjehtii Lyypekkiin ja Danzigiin, nimeltään Clemett. Hän keskusteli kanssani koko talven ajan melkein joka päivä Lyypekissä, Wismarissa ja Rostockissa ja matkusti kanssani niiden välillä. Ja hän seurasi minua ja Sveniä [Jönsinpoika], kun hänet [Sven] lähetettiin kirjeen kanssa matkaan, kuten edellä on sanottu, ja hän [Clemett] tietää kyllä, millä puolella minä olen pysynyt. Herra Jumala, sinä tiedät minun syyttömyyteni." (A 59)

Puolustuskirjelmässään Forsius selittää puolustaneensa henkensä kaupalla Kaarle-herttuan kunniaa ja toimintaa. Kuvauksessa on otettava huomioon myös liioittelun mahdollisuus. Kaikesta huolimatta Forsiuksella oli Saksan matkan aikana yhteyksiä henkilöihin, jotka tunnettiin Sigismundin kannattajina. Se koituikin Forsiukselle kohtalokkaaksi Kaarle-herttuan tietoon tultuaan. (A 59)

Vankina Örebron linnassa

Sigfridus Aronus Forsius oli palvellut monin eri tavoin Kaarle-herttuaa, jolla oli valtakunnassa runsaasti Sigismundia tukevia ja katolisuuteen myötämielisesti suhtautuvia vastustajia. Kaarle-herttuan epäluulot kohdistuivat herkästi kaikkiin niihin, jotka antoivat siihen vähänkin aihetta. Myös Forsius joutui toistuvasti kokemaan hallitsijan suosion häilyvyyden.

Kaarle-herttua sai syyskuussa 1605 Liivinmaalta Georgius Praetoriuksen lähettämän kirjeen, jossa syytettiin useita suomalaisia Sigismundin kannattajiksi. Vuoden 1605 lopulla Ruotsissa todettiin olevan kolme jesuiittaoppilasta. Eräs näistä oli suomalainen Petrus Eerikinpoika Petrosa joka oli päässyt toimeen kuninkaan kansliaan vuonna 1604. Asioita alettiin tutkia keväällä 1606 Örebron valtiopäivien yhteydessä. Jesuiitaksi osoittautunut Petrus Petrosa teloitettiin huhtikuun lopulla 1606. Praetoriuksen syytösten johdosta Kaarle-herttua lähetti huhtikuussa 1606 Tönne Jöraninpojalle kirjeen, jossa kehotettiin eräitä suomalaisia saapumaan Ruotsiin tutkittavaksi. Kesällä 1606 sinne noudettiin Suomesta useita muitakin epäiltyjä. Myös piispa Eerik Eerikinpoika Sorolainen kutsuttiin jälleen kuulusteluihin, kun hänen poikansa ryhtyminen jesuiittojen oppilaaksi oli tullut Kaarle-herttuan tietoon. Sorolainen joutui tällä kerralla olemaan poissa virastaan vuoteen 1608 saakka. (C 10)

Forsius oli palannut Saksasta kotimaahan keväällä 1606 ja ryhtynyt jälleen hoitamaan Kemiön kirkkoherran tehtäviä. Heinäkuun loppupuolella 1606 hän oleskeli neljän päivän ajan Turun linnassa, eikä se ilmeisesti tapahtunut hänen omasta halustaan, kuten voidaan päätellä Kaarle-herttuan kanslian 13.8.1606 Turun linnan käskynhaltijalle lähettämästä kirjeestä: "Tiedossamme on, Otto Mörner, että tällä Papilla, Herra Sigfrid Aronuksella, pitäisi olla siellä Suomessa joitakin tavaroita, joita hän pyytää vaimonsa lähettämään perässään Saksaan, minne hän on aikonut. Hänen matkansa on nyt kuitenkin estynyt. Sen vuoksi meidän tahtomme ja käskymme on, että annatte tarkastaa kaikki hänen asiakirjansa ja erikoisesti kirjeensä, ja tarkoin tutkia, mitä niissä on. Ja jos sieltä löytyy jotakin, joka on tärkeää, pitää teidän lähettää se tänne." (A 18, A 20, A 52)

Samoihin aikoihin myös Forsiuksen vaimo Anna Larsintytär oli joutunut vaikeuksiin. Hänet mainitaan elokuun puolivälissä 1606 Turun linnan manttaaliluettelossa 12 päivän ajan "itse toisena" ja merkinnän mukaan hän oli silloin pidätettynä. Turun kaupungin tuomiokirjan sakkoluettelon mukaan "20. päivänä Syyskuuta tuomittiin [---] Sigfridus Aronuksen vaimo, koska hän oli väkivalloin ryöstänyt Valborg Eskilintyttäreltä rintalapsen ja lyönyt hänet [Valborgin] mustelmille ja sinelmille, sen mukaan kuin siitä on enemmän tuomiokirjassa kirjoitettuna, sakkoihin 30 markkaa." Tapahtumaa selostava kohta tuomiokirjasta ei ole säilynyt, joten epätoivoiselta vaikuttavan teon yksityiskohdat ja syyt ovat jääneet hämärän peittoon. (A 20, A 21)

Forsius oli siis aikonut matkustaa jälleen Saksaan, ehkäpä saadakseen seuraavan vuoden almanakan ja ennustuskirjan painetuksi. Kaarle-herttuan vastustajien tutkimusten yhteydessä oli kuitenkin herännyt epäilyjä myös Forsiusta kohtaan, sillä hän oli edellisen Saksan matkansa aikana tavannut Sigismundin kannattajiksi tunnettuja henkilöitä. Sen seurauksena Forsiuksen matka veikin nyt Tukholmaan. Ilmeisesti häntä vastaan löytyi riittävästi todisteita, sillä hänet pantiin kesän 1606 lopulla Örebron linnan vankilaan. Samalla hän menetti Kemiön kirkkoherran viran. (A 59)

Vankeuteen jouduttuaan Forsius laati syyskuussa 1606 puolustuskirjelmän "Sigfridi Aronis Inlagde Resolution thenn --- Sept. Ao [1]606", jonka allekirjoittajana on "Teidän jalouksienne alamainen, harras palvelija, köyhä, kurja vanki Sigfridus Aronus." Tässä puolustuskirjelmässä, jota on jo osittain selostettu edellä, Forsius kuvailee laajasti niitä poliittisia juonitteluja, joista hän oli kuullut Saksassa ollessaan. Samalla hän selittää omaksi parhaakseen Saksan matkan aikaisia yhteyksiään eri henkilöihin. Forsius oli matkalla kääntänyt ruotsiksi erään latinankielisen "oration ja invektiivin" (puhe ja häväistyskirjoitus). Kysymyksessä oli todennäköisesti Nicolaus de magna Concice Mnischeckin laatima Oratio ad Sigismundum III de Regno Sueciae recuperando (Esitys Sigismund III:lle Ruotsin valtakunnan takaisin valloittamisesta), joka oli painettu Pariisissa vuonna 1606.

Forsius kertoo sekaantuneensa Sigismundin kannattajien vehkeilyihin pelkästään tietämättömyytensä ja herkkäuskoisuutensa vuoksi petettynä. Mahdollisista yhteyksistään katolisiin ja jesuiittoihin Forsius ei mainitse sanallakaan. Forsius selittää puolustuskirjelmässään, miten hän oli kaikin tavoin puolustanut ja ylistänyt Kaarle-herttuan näkemyksiä ja toimenpiteitä keskusteluissa tämän vastustajien kanssa. Kaikesta päätellen Forsius ei onnistunut vakuuttamaan Kaarle-herttuaa viattomuudestaan, sillä hän joutui olemaan vankeudessa Örebron linnassa lähes vuoden ajan, aina kesään 1607 saakka. Vankeutensa aikana Forsius on todennäköisesti voinut omistautua kirjallisille harrastuksilleen, joskin silloin aloitetut työt ovat valmistuneet lopullisesti vasta vankeudesta pääsyn jälkeen. (A 59, C 224)

Kirjoitus on muokattu ja tarkistettu heinäkuussa 2004.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

A. Arkistolähteet

Kansallisarkisto (Helsinki), Voudintilit (VA):

A 1 VA 225:7
A 2 VA 316:151
A 6 VA 1614:43
A 7 VA 1616:29
A 8 VA 1629:53
A 9 VA 1640:60
A 10 VA 1641:26
A 11 VA 1642:69.
A 12 VA 1643:34
A 13 VA 1656:12.
A 14 VA 1657:69–72
A 15 VA 1661:303
A 18 VA 1668:69
A 19 VA 1672:98
A 20 VA 1683:2–3
A 21 VA 1683:71
A 22 VA 1704:165
A 23 VA 2445:22
A 24 VA 2446:27
A 27 VA 3486:178

Riksarkivet (Tukholma), Registratuura

A 50 10.09.1602 193
A 51 21.09.1602 217
A 52 13.08.1606 39
A 59 Forsius, S. A.: Sigfridi Aronis Inlagde Resolution thenn ... Sept. Aº [1]606. (Ruotsinkielinen puolustuskirjelmä syyskuulta 1606), (pain. C 224)

B. Painetut lähteet

B 34 PROGNOSTICON ASTROLOGICVM. Thet är: Naturlighe Prophetier och Gissningar/ om allehanda tilkommande hendelser j Lufften och nidre på Jordenne/ aff naturlighe Orsaker/ och then godhe Stiernekonsten/sammanhemptadhe och judicerede/ til Åår/ M.DC.VI. [---] Aff SIGFRIDO ARONO FORSIO Finnone Nylandico. Ad Latitudinem 61. Gr. Longitudinem 48. Gr. Tryckt j Keyserligh Frij Rijkzstad Lybeck/ aff Johan Balhorn. [1605]
B 39 REVERENDO ET CLARISSIMO VIRO, [---] DN. M. ERICO, Episcopo Aboensi dignissimo; sponso: NEC NON LECTISSIMAE, NOBILITATE GENERIS, [---] DN. INGEBVRGAE, [---] Nunc vero sponsae: honoris & amoris ergo in futura nuptialia sacra Hymenaeo Carmine gratulatur SIGFRIDVS ARONVS FORSIVS. STOKHOLMIAE Impressit Andreas Gvttervvitz. Anno salutis humanae 1602.
B 51 Hemminki Henrikinpoika [Maskulainen]: Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja/ [---] H. Hemmingin Maschun Kirkoherran waiwal ja culutuxel. [Tukholma 1605]

C. Kirjallisuus

Lähdetietoja sisältävää ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

C 10 Anthoni, E.: Konflikten mellan Hertig Carl och Finland, avvecklingen och försoningen. Skriter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland, CCLXII, Helsingfors 1937
C 19 Bergman, C.: Historisk och Oeconomisk Beskrifning öfwer Siö-Staden Ekenaes, [---] Under Pehr Kalms Inseende, För lager-Krantsen Utgifwen och til allmän granskning öfwerlämnad/ [---] den 4. Augusti 1760. Åbo [1760]
C 22 Björnstjerna, J.: Förteckning på Swenska Calendarier för hwarje år ifrån 1600 til och med 1770. Upsala 1771
C 73 Gardberg, J.: Kimitobygdens historia II. Åbo 1944, facsimile Ekenäs 1981. Osa sarjassa Kimitobygdens historia I–III. toim. G. Nikander.
C 164 Leinberg, K. G.: Om finske mäns studiiresor i äldre tid. Historiallinen Arkisto XV. Helsinki 1898
C 207 Noreen, E.: Den svenska bröllopsdiktens äldsta historia. Saga och sed 1940. Uppsala 1940
C 224 Pipping, F. W.: [Sigfrid Aron Forsius] Historiska bidrag till Finlands calendariografi. Bilagor – Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk I, Helsingfors 1858 – [Lisäyksiä] IV, 2. Helsingfors 1861
C 254 Seppälä-Pekkanen, V.: Sigfrid Aronus Forsiuksen latinankieliset häärunot. Pro gradu -työ, Helsingin yliopiston historiallis-filosofinen tiedekunta. 1979. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kirjasto.
C 276 (Tammelinus), Laurentius Petri: Synopsis Chronologiae Finnonicae Rythmica eli Ajan Tieto Suomenmaan menoist ja vscost erinomaisest Suomen piispoist cungin Kuningan ajall. Lyhycäisin Rijmein coottu. Turku 1658
C 309 Voipio, V.: Katovuosi 1601 vaikutuksineen Varsinais-Suomessa. Hist. Ark. XXIV, Helsinki 1914

TAKAISIN KULTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON