Arno Forsius 

 

Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) tähtitieteilijänä  

 

Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) oli alkanut harrastaa tähtitiedettä ilmeisesti kiinnostuksesta astrologiaa eli tähdistä ennustamista kohtaan. Hän oli astrologian osalta selvästikin sokean auktoriteettiuskon kahlitsema, mutta astronomian eli varsinaisen tähtitieteen osalta hänen käsityksensä olivat uudenaikaisia ja uuteen tutkimukseen tukeutuvia. Forsius ei ollut suurilla matemaattisilla lahjoilla varustettu tähtitieteilijä, mutta hänellä oli kykyä soveltaa tietojaan käytännön tarpeisiin. Merkittävää oli sekin, että Forsius saattoi myös tähtitieteen alalla levittää tietoa kansalaisten keskuuteen näiden omalla äidinkielellä.

 

Taustatietoja  

 

Nykyaikana on vaikea käsittää, minkälaisen valta-aseman astrologia eli "tähtioppi" oli saavuttanut lähes kaikkialla maailmassa keskiajan lopulle tultaessa. Etenkin Euroopassa se merkitsi mielenkiintoista vaihtelua ja pohdiskelua muuten paikoilleen jähmettyneen ankaran uskonnollisuuden vallitessa. Kaikki toiminta sopeutettiin tähtien kulkuun taivaalla. Kukaan arvostaan kiinni pitävä mies, olipa hän sitten hallitsija tai porvari, ei ryhtynyt mihinkään toimeen tutkimatta ensin tähtien asemaa tai kysymättä neuvoa astrologilta. Siitä syystä tähtitaivaan ilmiöitä seurattiin kiihkeästi pelon ja toivon vallassa.  

 

Vähitellen kehittyi myös astronomia, tähtitiede, jonka aurinkokuntaa ja tähtitaivasta koskevia tietoja käytettiin keskiajan lopulla ajanlaskun ja vuodenaikojen seuraamisen lisäksi mm. paikkakuntien leveysasteiden määrittämiseen karttojen valmistamiseksi ja avomerellä purjehtivien laivojen sijainnin määrittämiseen. Vasta uuden ajan alkutaitteessa eläneet tiedemiehet kuten Nikolaus Kopernikus (1473–1543), Tyko Brahe (1546–1601) ja Johannes Kepler (1571–1630) loivat pohjan uudenaikaiselle tähtitieteelle, mutta hekin laativat vielä aivan vakavissaan syntymähoroskooppeja halukkaille.

 

Elokuussa 1558 nähtiin taivaalla suuri pyrstötähti, jonka pyrstön kerrottiin olleen pitkä kuin keihäänvarsi. Uhkaava ennusmerkki yhdistettiin Ruotsin ja samalla Suomen kuninkaan Kustaa Vaasan sairauteen, joka koituikin hänen kuolemakseen syyskuun lopulla 1560. Valtaistuimelle nousi Kustaan vanhin poika Eerik XIV, josta oli ennustettu Ruotsin valtakunnalle surun lasta. Hänen syntymänsä hetkellä tähtien asema taivaalla ei nimittäin ollut astrologisesti suotuisa, ja lisäksi hänellä sanottiin olleen syntyessään verta käsissä.

 

Vuonna 1572 havaittiin Kassiopeian tähtikuviossa uusi, tavattoman kirkas tähti, joka loisti samassa paikassa puolentoista vuoden ajan ja sammui sitten hiljalleen. Ilmiö herätti suunnatonta hämmennystä kaikkialla oppineiden keskuudessa. Tähän saakka oli Jumalan luomaa kiintotähtien taivasta eli firmamenttia pidetty ehdottoman muuttumattomana. Muutoksia oli toistaiseksi havaittu vain kuun alapuolisessa, siis kuuta lähempänä olevassa maailman osassa, missä pyrstötähtienkin uskottiin liikkuvan. Nyt oli kiistattomasti havaittu, että muutoksia saattoi tapahtua myös kuuta kauempana olevassa maailman osassa. Seurauksena oli voimakkaita epäilyjä kirkon edustamaa skolastista oppijärjestelmää kohtaan.  

 

Forsiuksen opinnot  

 

Tiedot Forsiuksen opinnoista ovat toistaiseksi kovin puutteelliset. Hänen omien kirjoitustensa perusteella näyttää todennäköiseltä, että hän on opiskellut jossakin Saksan yliopistossa 1580-luvulla, minkä jälkeen hänet on vihitty papiksi. Varhaisin varma todiste Forsiuksen elämästä on päivätty 4.3.1591, jolloin hän oli Tallinnan Toompealla asuva opettaja ja saarnaaja. Ilmeisesti hän toimi opettajana Toompean mäellä sijaitsevan tuomiokirkon koulussa. Oletettavasti syksyllä 1594 Forsius matkusti Ruotsiin ja kirjoittautui opiskelijaksi tuolloin uudelleen avattuun Upsalan yliopistoon yhden lukuvuoden ajaksi. Upsalassa oli silloin tähtitieteen professorina Laurentius Paulinus Gothus, joka oli julkaissut vuodeksi 1592 ensimmäisen ruotsinkielisen almanakkansa. Todennäköisesti hän suunnitteli almanakkojen julkaisemista myös siihen aikaan, jolloin Forsius oli opiskelijana Upsalan yliopistossa. Gothuksen seuraava tunnettu almanakka on kuitenkin laadittu vasta vuodeksi 1598. On erittäin ilmeistä, että Forsius on kiinnostunut almanakkojen laatimisesta Upsalassa ollessaan. Hän nimittäin kertoo pienessä ennustuskirjassaan vuodeksi 1621, että hän on laskenut ensimmäisen oman almanakkansa vuonna 1597, vain kaksi vuotta Upsalassa tapahtuneen opiskelun jälkeen. Viimeistään tuolloin Forsiuksella on siis ollut riittävästi tähtitieteen tuntemusta ainakin almanakkojen laatimista varten. 

 

Vuoden 1601 aikana Forsius on toiminut saarnaajana Kaarle-herttuan hovipiirissä Baltiassa, jossa Kaarle-herttua oli silloin johtamassa ruotsalaisten sotajoukkojen taistelua puolalaisia vastaan. Kaarle-herttua on kaikesta päätellen tullut tietoiseksi hovisaarnaajansa perehtyneisyydestä tähtitieteeseen, koska hän määräsi tämän tähtitieteellisten mittausten suorittajaksi Lapin retkikuntaan joulukuussa 1601. Toukokuuhun 1602 kestäneeltä tutkimusmatkalta on säilynyt tietoja Forsiuksen tekemistä auringon ja Pohjantähden korkeuden mittauksista paikkakuntien leveysasteiden määrittämiseksi. "Tähtioppia" käsitteleviä kirjoituksia Forsius julkaisi kuitenkin vasta vuodesta 1605 alkaen.

 

Vuoden 1606 suuri ennustuskirja

 

Sigfridus Aronus Forsius sai Saksan matkansa aikana painetuksi ensimmäisen ennustuskirjansa vuodeksi 1606. Se oli hänen kirjoituksistaan ensimmäinen, jossa käsiteltiin tähtitieteeseen liittyviä asioita. Tämän ns. suuren ennustuskirjan sivukoko oli 1/4 osa arkista. Almanakkoihin liittyvien ns. pienten ennustuskirjojen sivukoko oli sama kuin almanakoissa, vain 1/16 osa arkista. Forsius julkaisi ensimmäisen pienen ennustuskirjansa vuoden 1608 almanakan liitteenä.

 

Forsiuksen ennustuskirjojen esikuvat olivat peräisin Saksasta, missä ennustuskirjat olivat varsin suosittuja. Koska astrologian perusteet olivat muotoutuneet jo antiikin roomalaisten ja keskiajan arabialaisten oppineiden aikana, olivat myös hyväksytyt ja erehtymättöminä pidetyt auktorit peräisin vastaavista kulttuureista. Forsiuksen ennustuskirjoissaan useimmin mainitsemat auktorit ovat Albumasar eli Abu Mashar, Messahala ja Ptolemaios sekä uudemmista oppineista Hieronymus Cardanus. Lukuisia muita tunnettuja astrologeja mainitaan muutaman kerran.

 

Vuoden 1606 suuren ennustuskirjan otsikkona on Prognosticon Astrologicvm. Thet är: Naturlighe Prophetier och Gissningar/ om allehanda tilkommande hendelser i Lufften och nidre på Jordenne/ aff naturlighe Orsaker/ och then godhe Stiernekonsten/ sammanhemptadhe och judicerede/ til Åår/ M.DC.VI. (Astrologinen Ennustuskirja. Se on: Luonnollisia Ennustuksia ja Arveluja kaikenlaisista tulevista tapahtumista Ilmassa ja alhaalla Maan päällä, luonnollisista Syistä ja hyvästä Tähtitaidosta koottu ja arvioitu, Vuodeksi 1606.) Tämän vuoden ilmoitetaan olevan "Maailman Luomisesta Yleisen laskutavan mukaan [vuosi] 5568, Origanuksen arvelun mukaan 5576, Alfonsuksen [Alfons X Viisas] 8590", mistä jo voidaan havaita maailman ikään silloin liittyneet mielipiteiden eroavuudet. Viimeisen sivun mukaan teos on "Keisarillisessa Vapaassa Valtakunnankaupungissa Lyypekissä/ Johan Ballhornin painama", ilmeisesti vuoden 1605 lopulla.

 

Kirjan tekijäksi on merkitty "Sigfridus Aronus Forsius, Suomalainen Uusimaalainen. Leveysasteeltaan 61 ast. Pituusasteeltaan 48 ast." Tuon aikakauden kuuluisimman kartantekijän Gerardus Mercatorin eli Kremerin Euroopan kartassa vuodelta 1595 osuu Helsinki juuri mainittujen leveys- ja pituuspiirien leikkauskohtaan. Ilmoitettu 61. leveysaste oli lähes asteen verran todellista suurempi. Pituusasteen olisi pitänyt olla vain 43 astetta mitattuna nollameridiaanista, joka silloin kulki Onnellisten saariin (nyk. Kanarian saaret) kuuluvan Ferron (Hierro) kautta. Oikeiden pituusasteiden määrittäminen oli kuitenkin vielä mahdotonta luotettavien kellojen puutteen vuoksi. Alimpana nimiölehdellä on latinankielinen mietelause Ptolemaioksen aforismikokoelmasta Centiloquium: "Etevä astrologi voi kääntää pois monta pahaa, jotka tulevat aiheutumaan tähdistä."

 

Ennustuskirjan esipuheessa kuvataan värikkäällä tavalla sen ajan käsityksiä astrologian puolesta ja sitä vastaan. Forsius toteaa selityksiinsä viitaten: "Mistä kaikesta kyllä voidaan todeta, miten suuresti tätä Taitoa on muinoin pidetty arvossa, vaikka se nyt eräiden ymmärtämättömien keskuudessa on joutunut suureen halveksuntaan, erikoisesti sen vuoksi, että tavalliset Almanakat sään osalta usein osuvat vikaan, mihin on tärkeitä Syitä, kuten minä lähinnä tulevan Vuoden Almanakassa (jos Jumala minulle elämää suo) tahdon perusteellisesti selvittää." Forsius kertoo esipuheessaan, että hän oli tuloksetta yrittänyt saada almanakkojaan painetuksi. Samassa yhteydessä hän kertoo, että hän oli ennustuksia laatiessaan aina ennenkin nojautunut aikaisempien astrologien mielipiteisiin, joten myös tämä harrastus oli jatkunut jo pidempään.

 

Viitattuaan yrityksiinsä saada almanakkojaan painetuksi Forsius kirjoittaa lopuksi: "Jumala tietää, että minä tahtoisin mielelläni Isänmaatani vähäisen kykyni mukaan palvella, mutta suuri haluttomuus apuun ja tukeen minun omien Maanmiesteni keskuudessa tekee minut haluttomaksi työhön. Mutta on kyllä tuleva aika, jolloin minusta täytyy yleisesti tulla Profeetta vaarallisia vuosia varten (kuten edellinen [vuosi]) eikä hyviä varten. Ja minä olen tahtonut tämän vähäisen työni Teidän Vapaasyntyisyydellenne ja Arvoisuuksillenne omistaa ja osoittaa, kiitollisuuden merkiksi kaikesta avusta ja osoitetuista Hyvistä Töistä. [---] Annettu Lyypekissä 16. p:nä Lokakuuta Vuonna 1605. Teidän Vapaasyntyisyytenne ja Arvoisuuksienne Alamainen Sigfridus Aronus Helsingforsius." Kyseiset ”suosiolliset auttajat” olivat Turun linnan ja läänin käskynhaltija Tönne Jöraninpoika, valtakunnan veromestari Henrik Henrikinpoika sekä Suomen kamreeri Sigfrid Sigfridinpoika.

 

Vuoden 1606 suuren ennustuskirjan tekstistä käy ilmi, että ainakin osa käsikirjoituksesta oli laadittu 17.9.1605 jälkeen. Esipuheessa ilmenee jo voimakkaana Forsiuksen ihailu luontoa, tuota Luojan mestariteosta kohtaan, joka todistaa ihmiselle hänen kaikkivallastaan. Siinä voidaan todeta myös vaikutteita Theophrastus Paracelsuksen luonnonfilosofisesta ajattelusta, vaikka tämän nimeä ei mainitakaan. Aatteiden eräänä välittäjänä on saattanut olla rostockilainen Levinus Battus (1519–1591), johon Forsius usein viittaa ennustuskirjoissaan.

 

Vuoden 1606 suuren ennustuskirjan ilmoitetaan jakautuvan viiteen osaan, joissa kuvataan talvea, kevättä, kesää, syksyä sekä koko vuoden maailman tapahtumia hyvässä ja pahassa, onnessa ja onnettomuudessa. Viidentenä osana on kuitenkin jakso, jossa käsitellään taivaanvalojen pimennyksiä, maiden, kaupunkien ja henkilöiden onnea ja onnettomuutta, sotaa, vuodentuloa sekä sairauksia. Talven kohdalla Forsius selostaa päivän pituuden vaihteluja Suomen eri paikkakunnilla maantieteellisestä sijainnista johtuen. Tähän liittyen, "jos Jumala terveyttä suo, tahdotaan Jumalan lempeän avun myötä tehdä siitä erikoinen Taulu, joka on palveleva koko Suomea ja kaikkia Pohjanmaita [Pohjoismaita] kautta Lapinmaan, Vuoreijaan, Suomen Pohjoisimpaan paikkaan asti." Tämä on ilmeinen viittaus Suomea ja Pohjoismaita koskevan kartan valmistamiseen, johon myös Forsiuksen matka Lapissa vuosina 1601–1602 osaltaan liittyi.

 

Tähtien vahingollisista vaikutuksista Forsius ottaa esimerkiksi Liivinmaalla Vönnun (Wenden) luona joulukuun lopulla 1600 onnettomasti päättyneen taistelun. Hans Blanckin ratsuväen lipusto, jonka sotilaspappina Forsius oli ollut, oli mukana juuri tuossa taistelussa. Forsius ennusti nyt painetussa kirjassaan kahdessakin kohdassa, että taivaalle ilmaantuisi syyskuussa 1606 pyrstötähti tai muutoin harvinainen tulimerkki. Vaikka suurta kauhua herättänyt pyrstötähti näyttäytyikin vasta vuotta myöhemmin, syksyllä 1607, oli ennustus kuitenkin kunniaksi Forsiuksen astrologisille taidoille.

 

Suuren ennustuskirjan viimeisellä sivulla on latinankielinen ylistysruno "Sigfridus Aronukselle, Suomalaiselle Astronomille". Sen oli kirjoittanut "Tohtori David Herlichius, Lyypekin Kaupunginlääkäri ja Laakeriseppeleellä Palkittu Runoilija." Tämä oppinut mies laati myös almanakkoja ja niitä oli painettu ruotsinkielisinä Tukholmassa vuodesta 1601 lähtien.


Forsius almanakkojen laatijana

 

Forsiukselle tähtitiede oli apuväline nimenomaan almanakkojen julkaisemista varten ja tässä työssä hänellä oli suurin paino astrologisten ennustusten laatimisessa. Forsius oli valmistellut almanakkoja kertomansa mukaan vuodesta 1597 lähtien, mutta ei ollut saanut niitä julkaistuksi. Hän oli vuoden 1606 suuressa ennustuskirjassa luvannut julkaista almanakan vuodeksi 1607, mutta vankeuteen joutuminen ilmeisesti teki tyhjäksi nämä suunnitelmat. Forsiuksen ponnistelut tuottivat vihdoin tuloksen, kun hän sai painatetuksi almanakkansa ja siihen liittyvän pienen ennustuskirjan vuodeksi 1608.

Forsiuksen almanakka on eräin poikkeuksin saksalaisten esikuvien mukainen muodoltaan, kooltaan ja sisällöltään. Sen lehti on arkin 1/16 osan suuruinen. Nimiösivun otsikko on seuraava: Almanah eller Dagharäkning/ medh thes wahl/ wederlek/ samt flere infälle/ Aff then Astronomiska konst/ och naturlige orsakers grund/ til Åhr Christi M D C VIII. Som är Skottår. [---] Til Stockholms Horizont/ medh flijt räknat/ iudiceret/ och stält Aff Sigfrido Arono Forsio (Almanakka eli Päiväinluku, ja sen valinnat, sää, sekä muut tapahtumat, Astronomisen taidon, ja luonnon syiden perusteella, Kristuksen Vuodeksi 1608. Joka on Karkausvuosi. [---] Tukholman Horisontin mukaan, uutteruudella laskenut, arvioinut, ja laatinut Sigfridus Aronus Forsius.)

Ennustuskirjan eli prognosticonin alussa on Ruotsin perintöruhtinaalle Kustaa Aadolfille osoitettu omiste sekä 12.7.1607 Tukholmassa päivätty esipuhe, jossa Forsius perustelee almanakan julkaisemista mm. seuraavasti: "Koska Vuosittaisilla Kalentereilla päivänvalintoineen, jokaisen 7 Kiertotähden asentojen mukaan jokaista vuodenaikaa varten laskettuna, on oma hyötynsä kaikille Säädyille jokapäiväisessä käytössä, olen myös minä meidän Rakkaan Isänmaamme hyödyksi ja hyväksi halunnut antaa julkaista tämän pienen almanakan, ja sovittanut sen laskelmat Tukholman horisontin mukaan."

Almanakan toisella sivulla on mainittu ikuisen kalenterin käyttöä varten aurinkojakson järjestysluku, sunnuntaikirjain, kultainen luku eli kuujakson järjestysluku, roomalainen veroluku, joulun ja laskiaissunnuntain välisen ajan pituus sekä vuoden pituus, joka oli (vuonna 1608) 365 päivää 5 tuntia 55 minuuttia 32 sekuntia ja 9 tertiusta (sekunnin 1/60 osaa). Roomalainen veroluku oli merkityksetön jäänne saksalaisen kalenteriperinteen ajalta. Forsius ilmoittaa ikuisen kalenterin kannalta tärkeät tiedot juliaanisen ajanlaskun sekä katolisen kirkon uuden gregoriaanisen ajanlaskun mukaan. Hän on merkinnyt kalenteriin myös gregoriaanisen ajanlaskun mukaisesti helmi-, maalis- ja huhtikuun alun. Ne osuivat 10 päivää aikaisemmiksi kuin juliaanisessa ajanlaskussa, joka oli epätarkkuutensa vuoksi jätättänyt sen verran. Gregoriaanisesta ajanlaskusta ei ole muita mainintoja tässä eikä Forsiuksen myöhemmissä almanakoissa. Gregoriaaninen ajanlasku otettiin Ruotsissa ja Suomessa käyttöön vasta vuonna 1753.

Almanakan laatijan kannalta olivat tärkeitä efemeridit eli taulukot, jotka ilmaisivat taivaankappaleiden liikkeitä ja sijainteja kiintotähtiin ja erityisesti Eläinradan tähtikuviohin nähden. Ne olivat 1500-luvun aikana ensimmäisen kerran varsin kattavia ja luotettavia almanakkojen laatimista ajatellen. Forsiuksen käyttämiä efemeridejä ovat todennäköisesti olleet Johannes Stadiuksen (1527–1579) Ephemerides novae (Uudet efemeridit, vuosilta 1554–1570, julk. vuodesta 1556 alkaen) ja David Origanuksen (1558–1628) Ephemerides Novae Annorum XXXVI  (Uudet efemeridit 36 vuoden ajalta, vuosilta 1595–1630, julk. vuonna 1599), sillä Forsius mainitsee nämä oppineet kirjoituksissaan.

Tähtitieteen kohdalla on muistettava, että aurinkoa pidettiin silloin kuun tavoin maan kiertotähtenä. Maan pituusasteiden virheellisyydestä johtuen paikkakuntien väliset etäisyydet itä-länsi -suunnassa olivat vielä epätarkkoja. Vuoden 1608 ennustuskirjassa ilmoitetaan tammikuussa 1608 näkyvän auringonpimennyksen aikaeroksi Tukholman ja Helsingin välillä 30 minuuttia, mikä on 2 minuuttia liian suuri. Tukholman ja Viipurin välillä aikaeroksi on merkitty 1 tunti, mikä on jo 17 minuuttia liian suuri.

Seuraavassa kuvassa on nähtävänä heinäkuuta esittävä aukeama Forsiuksen almanakasta vuodeksi 1619. Sen alla olevassa tekstissä selostetaan eräitä almanakan sivuilla esitettyjä astronomisia tietoja.  

Heinäkuun aukeama Forsiuksen almanakasta vuodeksi 1619. Kuukauden nimen (Julius, Höömånat) alla on vas. sivulla merkinnät ”kiertotähtien” sijainnista heinäkuun alussa: Aurinko 18 astetta Ravussa, Saturnus 16 astetta Kaksosissa, Jupiter 13 astetta Oinaassa, Jousimies 15 astetta Vaa’assa, ja oikealla sivulla Venus 10 astetta Kaksosissa, Merkurius 27 astetta Kaksosissa, Kuun nousu (maan radan yläpuolelle) 13 astetta Kauriissa. Kummallakin sivulla on keskellä pystyriveissä kuun sijainnit Eläinradan tähtikuvioissa, esim. vas. ylhäältä Ravussa 18 asteessa, Leijonassa 3 ja 18 asteessa, Neitsyessä 2, 16 ja 30 asteessa jne., ja oik. ylhäältä Vesimiehessä 11 ja 25 asteessa, Kaloissa 7 ja 20 asteessa jne. Aurinko tulee Leijonan tähtikuvioon 14. heinäkuuta. Uusikuu on 1. ja 30. heinäkuuta, täysikuu 16. heinäkuuta. Sivun vasemmalla puolella ilmoitetaan myös ”kiertotähtien” sijainnin erikoisasemat, esim. 3. päivänä Jupiter ja Venus sekstiilissä (60 asteen kulmassa), 6. päivänä Saturnus ja Venus konjunktiossa (vierekkäin), 12. päivänä Jupiter ja Merkurius kvadratuurissa (90 asteen kulmassa), 28. päivänä aurinko ja Jupiter trigonissa (120 asteen kulmassa). Heinäkuuhun ei satu yhtään kahden kiertotähden oppositio -asemaa (180 asteen kulmassa eli vastakkain). Heinäkuun 5. päivänä ”Hunded(agarna) gå in”, siis Koiranpäivät eli ”Mätäkuu alkaa”.

Avoimeksi jääneisiin paikkoihin on merkitty tiettyinä päivinä muistettavien pyhien tai merkittävien henkilöiden nimiä, päivänvalintoja eli ”suosituksia” päiville sopivista toiminnoista sekä päiville ennustettuja sääilmiöitä tai muita huomioon otettavia seikkoja. Jokaisen sunnuntaipäivän edellä on merkittynä saarnan aiheeksi tarkoitettu Raamatun kohta, esim. ennen 4. päivää ”Fariseusten vanhurskaudesta: Matt. 5” (jae 20).

Tähtitieteellisten opastusten lisäksi almanakassa ja siihen liittyneessä ennustuskirjassa oli eräitä käytännön kannalta tärkeitä tietoja. Ennustuskirjan lopussa oli sekä kaupunkilaisten että maalaisten kannalta tärkeä markkinoiden luettelo. Myöhemmin markkinoiden luettelo oli yleensä jonkin verran suppeampi kuin vuoden 1608 ennustuskirjassa.

Kalentereissa ja muissa lääkintäoppaissa oli usein kuva, josta saattoi nähdä, mitä ruumiinosia Eläinradan tähtikuviot hallitsivat. Siinä esitetyllä ihmishahmolla oli nimenä Saksassa "Das Aderlassmännlein", Englannissa "The anatomic man" ja Mikael Agricolan Rucouskiriassa "Auderman". Forsiuksen painotuotteissa tällainen kuva oli pienessä ennustuskirjassa vuosiksi 1618 ja 1619 sekä suuressa ennustuskirjassa vuodeksi 1620.

Yleisen opetuksen jälkeen almanakassa on luku, jossa annetaan yksityiskohtaisempia ohjeita päivien valinnasta erilaisten töiden ja askareiden suorittamista varten. Myös Forsiuksen almanakkojen kalenteriosassa on ajan tavan mukaisesti lyhyitä ennustuksia jokaisen kuukauden aikana. Ne koskevat mm. säätä, ylhäisten henkilöiden onnettomuuksia, riitoja ja kiistoja sekä tautien esiintymistä. Lisäksi kalenterissa on erityisiä "valintamerkkejä". Niiden avulla osoitetaan ne päivät, joiden kohdalla on hyvä suorittaa erilaisia tärkeitä toimia, kuten iskeä suonta, kylpeä (saunoa) ja kupata, kylvää ja istuttaa, pyydystää ja ampua lintuja, leikata hiukset, suunnitella ja perustaa taloa, solmia nuottaa ja kalastaa, metsästää, ottaa pillereitä ja lääkejuomia, kosia ja viettää häitä, työskennellä metallien kanssa, hakata hirsiä ja kestävää puuta sekä vieroittaa lapsia imettämisestä.

Forsius tähtitieteen professorina Upsalan yliopistossa  

 

Vuonna 1608 Upsalan yliopisto oli joutunut ahdinkoon, joka oli suurempi kuin kertaakaan aikaisemmin toiminnan uudelleen alkamisen jälkeen. Kahdeksasta professorin virasta oli neljä hoitamatta. Kun palkkaus oli huono, vaihtuivat professorit yhtämittaa parempiin virkoihin siirtymisen johdosta. Tiedon määrä oli tuolloin vielä niin suppea, että professorikin saattoi vaikeuksitta siirtyä oppituolista toiseen. Tähtitieteen professorin virka oli Upsalassa hoitamatta, koska sen haltija Martinus Olai Stenius oli jostakin syystä joutunut Kaarle IX:n epäsuosioon. Forsius sen sijaan oli epäsuosion kauden jälkeen päässyt taas hallitsijan armoihin. Siihen hänet olivat nostaneet erikoisesti vuoden 1607 pyrstötähden kuvaus ja vuodeksi 1608 laadittu almanakka. Palkkioksi näistä ansioista Kaarle IX määräsi Forsiuksen hoitamaan Upsalan yliopiston tähtitieteen professorin virkaa. Johannes Lenaeuksen pitämässä nimiluettelossa on merkintä "1608 Sigfridus Aronis Forsius Finno – 1610 hinc migravit sponte" (1608 Sigfridus Aronus Forsius Suomalainen – 1610 lähtenyt täältä omasta tahdostaan).


Vuoden 1609 almanakassa ja siihen liittyvässä pienessä ennustuskirjassa, joiden käsikirjoitukset Forsius lienee saanut valmiiksi kesällä 1608, ei ole tekijän nimen yhteydessä vielä mainintaa tähtitieteen professorin viran hoidosta. Sen perusteella näyttää todennäköiseltä, että Forsius on saapunut Upsalaan vasta syksyllä 1608. Myöhemmin Forsius käyttää nimensä jälkeen merkintää "Astron. Prof. Vbsal." (Upsalan tähtitieteen professori). Upplannin maakunnan kymmennysluettelon mukaan Forsius on saanut vuonna 1609 palkkioksi 48 tynnyriä viljaa, mikä oli vain kolmannes vakinaisten professorien palkkiosta. Näyttääkin ilmeiseltä, että Forsius ei ollut Upsalan yliopiston vakinainen professori, vaan että hänet oli vain väliaikaisesti määrätty hoitamaan virkaa, kun sen vakinainen haltija oli epäsuosioon joutuneena pidätetty virantoimituksesta.


Luultavasti marraskuussa 1610 Forsius on lahottanut kirjeen Upsalan yliopiston kanslerina toimineelle Abraham Brahelle. Siinä Forsius lupasi lahjoittaa Brahelle tällä lainassa olleen "Rojaksensa", Johan de Rojas'in vuonna 1550 Pariisissa julkaiseman teoksen Commentarii in Astrolabium, quod Planisphaerium vocant (Selostus astrolabiumista, jota nimitetään planisfääriksi). Tämä on ainoa tieto Forsiuksen omistuksessa olleesta tähtitieteellisestä kirjallisuudesta. Kirjoituksissaan hän mainitsee kuitenkin suuren määrän tähtitieteilijöitä ja näiden teoksia antiikin Kreikasta aina omaan aikaansa saakka. Astrolabium oli tähtien korkeuskulmien mittaamiseen käytetty koje. Sellainen on aivan ilmeisesti ollut Forsiuksenkin käytössä. Todettakoon samalla, että tähtikaukoputki keksittiin vasta vuonna 1608 Alankomaissa (Hans Lippershey ja Zacharias Jansen)  ja vuonna 1609 Italiassa (Galileo Galilei).


Forsiuksen toiminnasta yliopiston opettajana ei ole paljonkaan tietoja. Mitään varsinaisia tähtitieteen oppikirjoja tuohon aikaan ei vielä ollut. Se teos, jota Forsius on saattanut eniten käyttää yliopiston opettajana ollessaan, on ilmeisesti ollut saksalaisen Johannes Magiruksen (n. 1560–1596) latinankielinen Physiologiae peripateticae libri VI (Peripateettinen fysiologia kuutena kirjana). Tämä aristoteeliseen luonnonfilosofiaan nojautuva, luonnonoppia yleisesti kuvaava teos oli painettu tekijänsä kuoleman jälkeen vuonna 1597. Joka tapauksessa kyseinen teos on ollut virikkeenä sille, että Forsius alkoi Upsalassa ollessaan laatia sitä mukailevan ruotsinkielisen teoksen käsikirjoitusta, joka valmistui vuonna 1611. Käsikirjoituksessa teoksen nimenä on Physica Eller Naturlighe tings Qualiteters och Egendomars beskrifuelse (Fysiikka eli luonnon olioiden laatujen ja ominaisuuksien kuvaus).

 

Vuoden 1609 alkupuolella Upsalan yliopistoon tuli lainopin ja valtiotieteen professoriksi Johannes Messenius, joka joutui pian ankaraan riitaan syksyllä 1609 heprean kielen professoriksi nimitetyn Johannes Rudbeckiuksen kanssa. Forsius asettui kiistoissa Messeniuksen puolelle ja se vaikeutti ratkaisevasti hänen toimintaansa ja elämäänsä Upsalassa. Samoihin aikoihin painostus Forsiuksen astrologisia ennustuskirjoja vastaan näyttää lisääntyneen. Siitä syystä Forsius on ilmeisesti katsonut parhaaksi jättää Upsalan levottoman yliopiston. Palkkauksesta päätellen se tapahtui todennäköisesti kevätlukukauden 1610 päättyessä. Upsalasta lähdettyään Forsius joutui uudelleen Kaarle IX:n epäsuosioon Sigismundin kannattajaksi epäiltynä.  

 

Forsius kuninkaallisena tähtitieteilijänä  

 

Kaarle IX:n kuoltua Forsiuksen onnistui hankkiutua Kustaa II Aadolfin suosioon. Osoituksena siitä olivat kuninkaallisen tähtitieteilijän arvo, erioikeus painattaa almanakkoja ja Gråmunkeholmenin (nyk. Riddarholmenin) kirkkoherran virka. Merkintä "Reg. Astron." (Regius Astronomus, kuninkaallinen tähtitieteilijä) esiintyy Forsiuksen nimen yhteydessä ensimmäisen kerran marraskuussa 1612 painetun runon alla. Heinäkuussa 1612 päivätyssä painotuotteessa tätä arvonimeä ei vielä mainittu.

 

Kuninkaallisen tähtitieteilijän arvoon ei kuulunut mitään palkkiota, mutta varmaankin se lisäsi luottamusta Forsiuksen almanakkoja kohtaan, jotka ehkä tekivät paremmin kauppansa sen vuoksi. Ei kuitenkaan kestänyt kauan, ennen kuin Forsius joutui taas vaikeuksiin. Daniel Theodorus Hjortin kuolemantapaukseen liittyneiden epäselvyyksien vuoksi Forsius harkitsi parhaaksi sanoutua irti Gråmunkeholmenin kirkkoherran virasta vuonna 1615. Sen jälkeen Forsius julkaisi edelleen almanakkojaan ja ennustuskirjojaan. Vuoden 1619 suuressa ennustuskirjassa Forsius ilmoitti uskovansa, että valtakunnassa huomiota herättänyt maallikkojulistaja Jon Olofinpoika todella oli profeetta. Kustaa II Aadolf kuitenkin piti mainittua miestä poliittisestikin vaarallisena kansanvillitsijänä. Sen tähden Forsius joutui ensin muutamaksi päiväksi tyrmään ja vähän myöhemmin Upsalan tuomiokapitulin tutkittavaksi ennustustensa ja taikauskonsa takia. Tutkimusten jälkeen Forsiusta kiellettiin harjoittamasta kädestä ennustamista ja muita taikakeinoja sekä hoitamasta papinvirkaa, kunnes hän julkisella kirjoituksella hylkäisi taikauskonsa ja hyvittäisi ne, joita hän oli loukannut. Samalla Forsius näyttää menettäneen kuninkaallisen tähtitieteilijän arvon, sillä tämän jälkeen sitä ei enää esiinny hänen nimensä yhteydessä. Almanakkojen julkaisuoikeuden hän sentään sai säilyttää.  

 

Forsiuksen maailmankuva  

 

Forsiuksen suuren maailmanselitysteoksen Physica käsikirjoitus valmistui vuonna 1611. Teos jäi omana aikanaan painamatta ja se painettiin vasta vuonna 1952 tutkijoiden toimesta. Teoksen esikuvana ollut Johannes Magiruksen vuonna 1597 julkaisema latinankielinen teos Physiologia peripatetica libri VI  noudatteli aristoteelisen ja skolastisen maailmankatsomuksen ajatuskulkuja. Siitä poiketen Forsius on saanut vaikutteita myös uudemman ajan luonnontieteestä ja erityisesti Paracelsuksen luonnonfilosofiasta. Forsius ei ole kuitenkaan pystynyt luomaan järjestelmällistä kokonaiskuvaa toisistaan poikkeavista maailmankatsomuksista. Sen vuoksi hänen teoksensa jää niiden hajanaiseksi selostukseksi, johon Raamattu, mystiikka ja taikausko tuovat ajalle ominaisen lisänsä. Physican elävä esitystapa kuvaa tekijänsä luonteen värikkyyttä, luonnonrakkautta ja runollisuutta. Kirjallisen ilmaisun huipentumia ovat eräiden jaksojen loppuun sijoitetut ylistyslaulut kaikkivaltiaan Jumalan kunniaksi.  

 

Forsiuksen Physican maailmankuva on Ptolemaioksen (n. vuonna 140 jKr.) ja vielä Tyko Brahenkin omaksuman käsityksen mukaisesti maakeskinen. Forsius mainitsee kylläkin Kopernikuksen aurinkokeskisen maailmankuvan, mutta ei voi hyväksyä sitä Raamatun vastaisena» Hän ei hyväksy myöskään oppia seitsemästä taivaan piiristä, vaan katsoo niitä olevan vain kolme, ensimmäisenä yleinen tähtitaivas, jossa kulkevat kiertotähdet ja kiintotähdet, toisena kristallitaivas ja kolmantena Raamatun Taivaiden Taivas. Forsius huomauttaa lopuksi "Tämä on minun käsitykseni taivaista; muut saavat sanoa ja arvioida, mitä [hyväksi) näkevät, minä arvelen (koska myös tällä arvelulla on oleva syynsä), [että] ei tule olla kokonaan sidottuna siihen mitä monet ovat jonkun mukaan pitäneet hyvänä, ainakaan niissä asioissa, joita voidaan järjellä arvostella."  

 

Forsius on pohdiskellut maailmanjärjestyksen ongelmia myös vuoden 1610 suuressa ennustuskirjassa. Aiheena siihen oli tuolloin puolustautuminen astrologisten ennustusten usein havaittua epätarkkuutta vastaan. Yhdeksi syyksi Forsius toteaa sen, että etevät matemaatikot eivät olleet aikojen kuluessa päässeet yksimielisyyteen kiertotähtien oikeasta sijainnista maailmankaikkeudessa, Forsius esittää lukijoille Ptolemaioksen maakeskisen, Kopernikuksen aurinkokeskisen ja Tyko Brahen maakeskisen kiertotähtijärjestelmän. Näin hän tulee julkaisseeksi painettuna varhaisimman tunnetun ruotsinkielisen selostuksen Kopernikuksen kumouksellisesta maailmankuvasta» Mainittuaan, että on olemassa muitakin käsityksiä kiertotähtien sijainnista ja että niiden selvittäminen lyhyesti ei ole mahdollista, Forsius jatkaa: "Sillä tässä asiassa tarvitaan vielä pitkä aika tarkkaamaan, mikä niistä osuu lähemmäksi totuutta. Mutta yhden miehen elinikä ei siihen riitä, sillä 'ars longa, vita brevis' [taito pitkä, elämä lyhyt] sanovat Hippokrates ja Cardanus Aforismeissa, ja laitteet vaativat suuren kustannuksen ja hinnan, mistä harvat kuitenkaan haluavat jotakin maksaa.". Forsius ei tässä yhteydessä ilmaise omaa arviotaan siitä, mikä maailmanjärjestyksen käsityksistä olisi oikea. On kuitenkin merkittävää, että Forsius ei ilman muuta pidä vanhoja käsityksiä oikeina, vaan korostaa pitkän ajan kuluessa tehtyjen havaintojen tärkeyttä maailmankuvan muodostamisessa. 

 

Aurinkokunta 

 

Physicassa Forsius toteaa, että Eläinrata on teoksen kirjoittamisen aikaan mennessä kiertynyt aurinkoon verrattuna 28 astetta 11 minuuttia vastapäivään, minkä vuoksi auringon sijainti Eläinradan tähtikuvioihin nähden oli muuttunut. Tämä oli ongelma tähdistä ennustamisen kannalta. Astrologit käyttivät 1600-luvun alussa, ja käyttävät nykyäänkin, syntymäaikaan perustuvien horoskooppien laatimiseen 2000 vuotta ennen Kristuksen syntymää vallinnutta Eläinradan asemaa. Tämä virhe ei suinkaan huolestuttanut useimpia astrologeja, mutta Forsiuksen käsityksen mukaan se oli eräs selitys astrologisten ennustusten usein havaitulle epätarkkuudelle.

 

Koko maailman ympärysmitaksi Forsius ilmoittaa 11.664.000 peninkulmaa, auringon ympärysmitaksi 896.000 peninkulmaa, maan ympärysmitaksi 5400 peninkulmaa ja kuun ympärysmitaksi 5250 peninkulmaa. Todellisuudessa auringon ympärysmitta on vain puolet, maan ympärysmitta kolme neljännestä ja kuun ympärysmitta vain yksi viidesosa Forsiuksen mainitsemista mitoista. Maapallosta Forsius mainitsee mm., että sen pinnasta on vettä enemmän kuin seitsemäs osa. Hän toteaa tämän Raamatun vastaisen käsityksensä käyvän yksiin oman aikansa kokemusten kanssa. Raamatusta Forsius sanookin, ettei sen tarkoituksena ole ollut kuvata filosofiaa ja fysiologiaa (tarkoittaa nykyaikana fysiikkaa), vaan kertoa historiallisesti tapahtumat maailman alusta, ilmoittaa maailman ikä ja kuvata seurakuntien kehitys, sekä säilyttää nämä asiat muistissa. 

 

Maailman ikä olikin tuon ajan oppineita tavattomasti kiinnostanut aihe. Yleisesti vallitsevana oli käsitys, että maailman luominen oli tapahtunut noin 3960 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Maailman olemassaolon kestoksi arvioitiin kokonaisuudessaan 6000 vuotta ja sen mukaan maailmanloppu oli odotettavissa jo runsaan 400 vuoden kuluttua, Forsiuskin julkaisi aiheesta vuonna 1613 kirjasen Itt wist Åhrtaal/ Ifrå Werldennes Begynnelse/ in til thetta närwarandes Åhret CHristi. M. DC. XIII. Som är ifrå Werldennes Skapelse 5575.

 

Pyrstötähdet 

 

Epäsäännöllisesti ilmaantuvat pyrstötähdet olivat astrologian kannalta kiinnostavia ja niiden ilmestymisen uskottiin ennustavan suuria onnettomuuksia. Niitä pidettiin Jumalan vihan merkkeinä, ihmisten suurien syntien tähden, ja siten katumukseen ja parannukseen kehottajina. Forsius käsittelee myös pyrstötähtien olemusta ja merkitystä Physicassa, ja sen lisäksi hän on julkaissut kaksikin erillistä painotuotetta pyrstötähdistä. Ensimmäisen aiheena oli aiheena vuoden 1607 pyrstötähti, joka nykyään tunnetaan ns. Halleyn komeettana, ja toisen aiheena vuoden 1618 pyrstötähti.  

 

Pyrstötähtien olemuksesta oli tuolloin olemassa monenlaisia selityksiä. Yleisesti vallalla olevien käsitysten mukaisesti Forsius selittää vuoden 1607 pyrstötähteä koskevassa kertomuksessa, että pyrstötähdet koostuvat paksuista, lämpimistä ja myrkyllisistä höyryistä, joita kohoaa maasta metallien, rikin, salpietarin, elohopean ja maapien aineksista. Tavallisimmin pyrstötähtien uskottiin liikkuvan kuun alapuolisessa eli kuuta lähempänä olevassa maailman osassa. Kuitenkin Forsius mainitsee pyrstötähtien joukossa vuonna 1572 syttyneen uuden tähden, joka kiistatta sijaitsi kuun kiertoradan ulkopuolella. Sitä paitsi olivat jo kreikkalainen Theophrastos (372–287 eKr.) ja sittemmin Tyko Brahe osoittaneet, että pyrstötähtiä oli liikkunut kuun yläpuolisessa maailmassa, kiertotähtien taivaassa, ja vielä ulompanakin kiintotähtien taivaassa. Tämän Forsius katsoikin todisteeksi siitä, että taivaan alkuaine oli muodostunut myös tulesta. Tyko Brahe piti ensimmäisenä pyrstötähtiä taivaankappaleina, mutta yleinen usko niiden ilmaantumisesta Jumalan vihan merkkeinä säilyi vielä vahvana, kunnes englantilainen tähtitieteilijä Edmund Halley onnistui laskemaan eräiden toistuvasti esiintyvien pyrstötähtien liikeradat vuonna 1680.  

 

Vuoden 1618 pyrstötähteä koskevat havaintonsa Forsius teki Tammisaaressa. Carl Bergman kertoo Tammisaarta käsittelevässä teoksessaan vuodelta 1750 seuraavaan tapaan Forsiuksen tähtitieteen harrastuksesta: ”Sinä aikana, jolloin hän oli Tammisaaressa, ei hän ollut myöskään, kuten [edellä] esitetystä myös jo osittain voidaan nähdä, jättänyt syrjään tähtitieteen tutkimustaan, vaan tiettyinä aikoina talvella ja kesällä hän oli maannut yökaudet ulkona maassa ja tehnyt havaintojaan, lapinpeski yllään, pitäen suurta kirjaa rintansa päällä. Tässä tilanteessa hän oli kuitenkin kerran vaarassa tulla erään ohi kulkevan matkamiehen ampumaksi, tämä kun arveli siellä olevan kummituksen.” Mainittu kertomus on ilmeisesti alkuna Suomessa yleisesti tunnetulle tokaisulle ”Makaa selällään kuin allakantekijä.”

 

Tähtitiedettä jokamiehelle  

 

Almanakkoja ostettiin tuolloin suureksi osaksi niissä esitettyjen ennustusten vuoksi, ihminen kun on aina halunnut uteliaisuudessaan raottaa tulevaisuuden verhoa. Mutta almanakat sisälsivät kalenterin ja ennustusten lisäksi muutakin tietoa. Forsiuksen almanakoissa on ilmoitettu mm. kuun sijainti Eläinradan tähtikuvioiden suhteen, kuun vaiheet, auringon ja kuun pimennykset sekä kiertotähtien keskinäiset asemat eli aspektit.

 

Kalenterin tärkeänä tehtävänä olikin opastaa ihmisiä valitsemaan ne päivät, jotka olivat astrologian arvoituksellisen taidon mukaan erikoisen otollisia inhimillisen elämän mitä erilaisimpien toimien suorittamiseksi. Toisaalta oli myös osattava välttää niitä päiviä, jolloin taivaankappaleiden sijainti oli näille toimille haitaksi tai peräti vaaraksi.

 

Forsius oli ensimmäinen suomalainen almanakantekijä. Hänen almanakkansa oli laskettu Tukholman horisontin mukaan vuoden 1623 almanakkaa lukuun ottamatta, joka on laskettu Turun horisontin mukaan. 

 

KIRJALLISUUTTA

Andersson, A.: Uppsala Universitets Matrikel I. Uppsala 1900.

Annerstedt, C.: Uppsala universitets historia I, Upsala (Stockholm) 1877. Bihang I. Upsala 1877.

Bergman, C.: Historisk och Oeconomisk Beskrifning Öfwer Sjö-Staden Ekenaes. Åbo 1760. Facsimile Ekenäs 1972.

Dahlin, E. M.: Bidrag till de matematiska vetenskapernas historia i Sverige före 1679. Upsala Universitets Årskrift. Upsala 1875.

Forsius, A.: Luettelo Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) kirjallisesta tuotannosta. Bibliophilos 1982: 1: 6–10. Lisäys Bibliophilos 1982: 3: 96.

Forsius, S. A.: Een Berättelse/ Och eenfallighit judicium, OM then Cometen som nw j thetta Åår M DC VII. j Septembri och Octobri Månader/ j 34. daghar widh pass syntes/ och ännw til är: – Allan fromom och Gudhfruchtigom til vnderwijsning och bootförmaning. Vthsatt aff SIGFRIDO ARONO FORSIO. Tryckt j Stockholm/ af Anund Olufsson. [1607]

Forsius, S. A.: En liten Vnderwijsning/ och itt enfallighit Judicium, Om någre COMETER, som i thenne näst föregångne ååren seedde äre/ i synnerheet om thenne sijdzte/ som I näst föreledne åår/ ifrå then 19. Novembr. in til then 15. Decembr. [1618] Aff migh SIGFRIDO ARONO F. R. ASTR. observerade. (C. P.) Stockholm/ hoos Ignatium Meurer/ 1619

Forsius, S. A.: Itt wist Åhrtaal/ Ifrå Werldennes Begynnelse/ in til thetta närwarandes Åhret CHristi M. DC XIII. Som är ifrå Werldennes Skapelse 5575. Aff Bibliske och andre Werldzlighe Historier och Chronologier/ medh flijt vthräknat och stält aff SIGFRIDO ARONO FORSIO. Stockholm/ Tryckt aff Ignatio Meurer/ Anno 1613.

Forsius, S. A.: Sigfridus Aronus Forsius Physica (utg. av J. Nordström). I, Text. Uppsala 1952. (Forsiuksen käsikirjoitus on vuodelta 1611.)

Forsius, S. A.: PROGNOSTICON ASTROLOGICVM. Thet är: Naturlighe Prophetier och Gissningar/ om allehanda tilkommande hendelser j Lufften och nidre på Jordenne/ aff naturlighe Orsaker/ och then godhe Stiernekonsten/sammanhemptadhe och judicerede/ til Åår/ M.DC.VI. [---] Aff SIGFRIDO ARONO FORSIO Finnone Nylandico. Ad Latitudinem 61. Gr. Longitudinem 48. Gr. Tryckt j Keyserligh Frij Rijkzstad Lybeck/ aff Johan Balhorn. [1605]
Kiiskinen (aik. Pursiainen), T.: Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560–1624), astrologi, kirjailija, kirkkoherra. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.
Kiiskinen, T.: Sigfrid Aronus Forsius. Astronomer and Philosopher of Nature. Europäische Studien zur Ideen- und Wissenschaftsgeschichte, European Studies in the History of Science and Ideas, Band 15. Peter Lang, Europäischer Verlag der Wissenschaften, Frankfurt am Main · Berlin · Bruxelles · New York · Oxford · Wien. Printed in Germany [2007].
Lekeby, Kj.: Martinus O. Stenius, Disputation mot astrologin. Pleiaderna. Stockholm 1993.
Linderholm, E.: Om kometernas och andra naturföreteelsers religiosa tolkning i äldre tider. Studie till 1500- och 1600-talens naturåskådning. – Bibelforskaren XXVII, 1910.

Nordenmark, N. V. E.: Astronomiens historia i Sverige intill år 1800. Lychnos-bibliotek 17:2, Uppsala

1959. Suppl. 1-2. Uppsala 1960–1965.

Pursiainen (myöh. Kiiskinen), T.: Sigfridus Aronus Forsius. Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi. Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. (Väitöskirja.) Jyväskylä 1997.]
Sandblad, H.: Det copernikaniska världssystemet i Sverige. Lychnos 1943.

 

Julkaistu aikaisemmin: Bibliophilos 1984: 1: 9–14. Tarkistettu ja täydennetty syyskuussa 2010.

 

TAKAISIN KULTTUURIA, SUKUJA, IHMISIÄ HAKEMISTOON