Arno Forsius

Sigfridus Aronus Forsius ja hänen värijärjestelmänsä

Seuraava kirjoitus on käännös Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) värijärjestelmää koskevasta katkelmasta hänen Physica -nimisen teoksensa käsikirjoituksessa, sen 9. kirjan 7. kappaleessa "Näöstä (ja väreistä)". Kyseinen kohta on käsikirjoituksessa sivuilla fol. 420 r – 421 r., vuonna 1952 painetussa teoksessa sivuilla 316–317. Tekstiin liittyy kaksi piirrettyä väriympyrää, jotka ovat painetussa teoksessa sivuilla 317 ja 318.

[Väreistä]

"Näistä [viidestä] Aisteista on Näkö oivallisin ja jaloin, sekä kohteensa vuoksi, sillä se voi nopeasti tajuta kokonaisia esineitä, samoin kuin myös sen aistinelimen ihmeellisen rakenteen vuoksi, ja lopuksi tarkoituksensa vuoksi, joka on suureksi avuksi esineiden tuntemisessa ja niiden ymmärtämisessä.

Ne seikat jotka nähdään, ovat joko Värejä, tai Valoisia ja Loistavia esineitä, tai niitä seikkoja joita nähdään vain yöllä. Väri on esineen uloin eli päällimmäinen osa, joka on näön avulla havaittavissa.

Ja siihen, että jokin väri voi näkyä, tarvitaan kolme seikkaa. I. Esineessä ulommaisena oleva osa. II. Läpinäkyvyys ja valoisuus, sillä pimeässä ei voi mitään nähdä. III. Kohtuullinen välimatka tai etäisyys, sillä kaukana olevien esineiden väriä ei voi päätellä.

Väreissä on kaksi Pääväriä, Valkoinen ja musta, joista kaikki muut ovat lähtöisin. Valkoinen väri liittyy kylmyyteen, ilmaan ja kuivuuteen. Musta liittyy kylmyyteen, kosteuteen ja mädäntymiseen.

Näiden värien väliin vanhat [tiedemiehet] ovat asettaneet toiselle puolelle Punaisen ja toiselle puolelle Sinisen, valkoisen ja punaisen väliin Keltaisen, valkoisen ja keltaisen väliin vaaleankeltaisen, keltaisen ja punaisen väliin liekinkeltaisen, Punaisen ja mustan väliin Ruskean, Punaisen ja ruskean väliin Purppuranvärin; ja ruskean ja mustan väliin violetinruskea (fiolbrwnt) . [Katso väriympyrää 1.]

Sitten toisella puolella, valkoisen ja sinisen välissä on harmaa. Valkoisen ja harmaan välillä on tuhkanväri. Harmaan ja sinisen välillä on taivaansininen. Ja alemmassa osassa on sinisen ja mustan välissä Vihreä, sinisen ja harmaan välissä Vaaleanvihreä, ja vihreän ja mustan välissä mustanvihreä. Sen kaiken voi nähdä tässä kuvassa.

Mutta kun haluaa oikein tarkastella värien alkuperää ja sukulaisuutta, niin valkoisesta ja mustasta lähtee viisi erinomaista Väliväriä, jotka ovat Punainen, sininen, vihreä, keltainen, [ja] harmaa, ja [ne] muuttuvat asteittain vaaleudessaan lähemmäs valkoista, tai tummuudessaan mustaa; kuitenkin [kuten edellä on kerrottu] siten kuin ne kuvatulla tavalla liittyvät toisiinsa. Sillä punainen muuttuu valkoiseksi vaaleanpunaisen ja ihonvärin kautta, ja mustaksi Purppuranvärin, ruskean, violetinruskean (fiolenbrwnt) ja mustanruskean kautta. [Katso väriympyrää 2.]

Samoin keltainen vaihtuu valkoiseksi vaaleankeltaisen, puunvärin ja vehnänvärin kautta, mustaksi liekinkeltaisen ja tummankeltaisen kautta. Samalla tavalla sininen muuttuu valkoiseksi taivaansinisen ja vaaleansinisen kautta, jollaista hollantilainen kangas on. Ja mustaksi tummansinisen kautta, kuten sumakinväri (Smack), tai indigonsininen, johon on lisätty hieman ruskeutta. Samoin myös vihreä muuttuu valkoiseksi kuparihomeenvihreän ja vaaleanvihreän kautta, [ja] Mustaksi mustanvihreän kautta. Harmaa muuttuu valkoiseksi Lyypekinharmaan ja kalkkikiven harmaan ja harmahtavanvalkoisen (Apelgråå) kautta, [ja] Mustaksi hiirenharmaan, mustanharmaan ja vaalennetun mustan (swart bleekt) kautta.

Ja tämä on värien oikea yhdistelmä, ja se käy yksiin seitsemän planeetan luvun kanssa, ja alempien värien määrä käy yksiin silmän viiden kalvon eli tarhan kanssa, ja viiden aistin tai aistimuksen kanssa. Tämän kaiken voi nähdä tässä mukana seuraavassa kuvassa.

Ja tässä on kaikki väreistä."

Physican käsikirjoituksessa on kaksi väriympyrää (vas. väriympyrä 1, oik. väriympyrä 2):

Oikeanpuoleiseen (väriympyrä 2) ei ole merkitty keltaisen ja mustan väliväreiksi liekinkeltaista ja tummankeltaista, jotka mainitaan tekstissä. Samoin harmaan ja valkoisen väliväreistä kalkkikivenväri ja harmahtavanvalkoinen (apelgråå) ovat eri järjestyksessä. Seuraavassa kuvassa värejä tarkoittavat kirjoitukset on merkitty ympyröihin suomeksi tulkittuina.

 

Suomenkielistä tulkintaa koskevia selityksiä

Värien suomeksi tulkittuja nimiä tarkastellessa on otettava huomioon, että 1600-luvulla ei ollut mitään väristandardeja ja että värit saivat nimensä usein jokapäiväisen elämässä havaittujen ilmiöiden ja esineiden mukaan. Niiden tarkka selittäminen on jokseenkin mahdotonta ja niiden sijoittaminen nykyajan väristandardeihin vaikeaa. Epäselvissä tapauksissa on käytetty vaihtoehtoa, joka on nykyajan lukijan parhaiten ymmärrettävissä. Seuraavat selitykset ovat tekstin mukaisessa esiintymisjärjestyksessä:

fiolenbrwnt: violetinruskea.
hollantilaisen kankaan sininen: vaaleahko sininen väri, vastaa ehkä ns. posliininsinistä, jonka värisiä vaatteita nähdään mm. 1600-luvun alankomaalaisten taiteilijoiden maalauksissa.
smack, sumakki: sumakkipensaan (Rhus coriaria) lehdistä saatava tumma väri, käytetään värjäämöissä ja nahanvalmistuksessa. Kyseessä on ehkä sumakilla tummennettu sininen väri.
lybesk gråå: lyypekkiläisen kankaan vaaleanharmaa väri.
apelgråå: harmahtavanvalkoinen. Tällä värillä on tavallisesti kuvattu papurikkoa, harmaata hevosta, jossa on vaaleampia tai tummempia, pyöreähköjä, omenankokoisia läiskiä (apel, omena). Forsiuksen tekstissä ja väriympyrässä [2] harmaiden sävyjen järjestys ei ole yhdenmukainen.
spangrön: kuparihomeenvihreä.
sapgrön: vihreä kasviväri, jota saadaa oratuomen (Prunus spinosa) marjojen mehusta. Sap tarkoittaa mahlaa, mehua ja siirappia, siitä johtuu myös sana saft, mehu.
swart bleekt: ilmeisesti vaalennettu musta, siis: ei täysin musta.

Sigfridus Aronus Forsiuksen lyhyt esittely

Suomalainen monioppinut Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) toimi pappina Virossa, Suomessa ja Ruotsissa, viimeksi Tammisaaren kirkkoherrana vuodesta 1618. Hän oli Uppsalan yliopiston tähtitieteen professorina vuosina 1608–1610. Hän julkaisi elämänsä aikana käsikirjoitusten lisäksi noin 50 painotuotetta, mm. almanakkoja, ennustuskirjoja, virsikirjoja, saarnoja, runoteosten käännöksiä sekä Minerographian (mineraaleja, metalleja ja kiviä käsittelevän teoksen). Värikkään elämänsä aikana hän joutui esittämiensä ennustusten vuoksi toistuvasti sekä hallitsijoiden että kirkon epäsuosioon.

Forsius sai valmiiksi vuonna 1611 laajan maailmanselitysteoksensa Physica käsikirjoituksen. Teos painettiin vasta vuonna 1952. Forsius julkaisi teoksessa oman värijärjestelmänsä. Jo Aristoteleen esittämällä tavalla oli Forsiuksen mukaan olemassa kaksi pääväriä, musta ja valkoinen, joista kaikki muut värit olivat johdettavissa. Värijärjestelmän kuvaukseen liittyy kaksi väriympyrää, jotka lienevät varhaisimmat tiedossa olevat, sillä niille ei ole toistaiseksi löydetty aikaisempaa esikuvaa. Forsiuksen värijärjestelmään kuului myös neljä kromaattista väriä (punainen, keltainen, vihreä ja sininen) sekä mediaanivärinä mustasta ja valkoisesta johdettu harmaa. Toisessa väriympyrässä värit on asetettu niin, että kaarella olivat vastakkain valkoinen ja musta, punainen ja sininen, keltainen ja vihreä sekä ruskea ja harmaa, ja toisessa oli merkitty kromaattisille väreille ja harmaalle yleensä viisi tummuusastetta valkoisen ja mustan välillä.

Forsiuksen Physica tuli yleisesti tunnetuksi vasta vuonna 1952, jolloin se painettiin J. Nordströmin toimittamana. Sen jälkeen myös Forsiuksen värijärjestelmä tuli mielenkiinnon kohteeksi. Näkemistä käsittelevä Physican luku on julkaistu ja sitä on selostettu F. Bergin teoksessa Bidrag till oftalmologins äldre historia i Sverige (1958). Värijärjestelmä esiteltiin Association Internationale de la Couleur -yhdistyksen ensimmäisessä kokouksessa vuonna 1969. Lisäksi yhdistys järjesti elokuussa 1983 Ruotsin Kungälvissä konferenssin "The Forsius-Symposium on Colour order systems. Held in memory of Sigfrid Aron Forsius", josta on olemassa painettu julkaisu.

Kirjoitus on valmistunut elokuussa 2006.

Lähteitä:

Berg, F.: Bidrag till oftalmologins äldre historia i Sverige. Lychnos-Bibliotek, Studier och källskrifter utgivna av Lärdomshistoriska Samfundet N:o 16. Stockholm 1958.

Forsius, A.: Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Julkaisija Anita Forsius, Lahti. Hämeenlinna 1996.

Forsius, H. ja Nikupaavo, A.: I. Suomen oftalmologian vaiheista, II Suomen Silmälääkäriyhdistyksen historia vv. 1911–1989. Suomen Silmälääkäriyhdistys – Finlands Ögonläkareförening ry ja Huhtamäki Oy Leiras. Helsinki 1990.

[Forsius, S. A.:] Sigfridus Aronus Forsius Physica (Cod. Holm. D 76). I, Text. Utg. Av J. Nordström. Uppsala Universitets Årsskrift 1952: 10. Uppsala 1952.

[The] Forsius-Symposium on Colour order systems. August 1983, Kungälv, Sweden. Held in memory of Sigfrid Aron Forsius. Association Internationale de la Couleur, Midterm Meeting, Stockholm; The Scandinavian Colour Institute 1983: Colour Report F 26.

Kornerup, A. ja Wanscher, J. H.: Värien kirja. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1961.

Pursiainen (myöh. Kiiskinen), Terhi: Sigfridus Aronus Forsius. Pohjoismaisen renessanssin astronomi ja luonnonfilosofi. Tutkielma Forsiuksen luonnonfilosofisista katsomuksista, lähteistä ja vaikutteista. (Väitöskirja.) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jyväskylä 1997.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON