Arno Forsius

 

 

Timo Ruokolainen 18.1.1930–2.9.2011 – In memoriam

 

 

 

 

Timo Juhani Ruokolainen syntyi Tampereella 18.1.1930 ja kuoli kotonaan Hollolassa 2.9.2011. Timon taiteelliset kyvyt tulivat esiin jo koulupoikana. Ateneumiin hakeutuminen lukion jälkeen kaatui vanhempien vastustukseen. Turvatumpaa toimeentuloa ajatellen Timo pyrki 1948 Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Lääkäriksi 1956 valmistuttuaan hän aikoi kirurgiksi, mutta työ osoittautui liian sitovaksi. Hän vaihtoikin alaa ja valmistui hammaslääkäriksi 1960.

 

Timo avioitui 1949 luokkatoverinsa Liisa Salmuksen kanssa, joka opiskeli käsityönopettajaksi ja tekstiilitaiteilijaksi. Perheen lapsista kolme vanhinta, tytär ja kaksi poikaa, ovat hammaslääkäreitä, ammatissaan taitavan isän esimerkkiä seuraten. Neljäs lapsi, poika, on biologi. Syksyllä 2011 lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset, puolisot mukaan lukien, muodostavat 28 henkilön suuruisen perhekunnan.

 

 

Timo asettui yksityiseksi hammaslääkäriksi Lahteen 1961. Hän oli elänyt unohtumattomia kesiä Vesijärven rannalla Hollolan Hersalassa isovanhempiensa Kalle ja Henrika Ruokolaisen suutarinmökissä 1930-luvulta lähtien. Siellä olivat myös omat lapset viettäneet kesänsä. Isovanhempien vanhasta punaisesta mökistä saatiin perheen koti liittämällä siihen professori Aarno Ruusuvuoren suunnittelema uudisosa. Sen toteuttamistapa kuvasi hyvin Timon ja Liisan ajatuksia luonnon ja perinteen kunnioittamisesta ja säilyttämisestä.

 

Timon kokeilut taiteen piirissä olivat jatkuneet opiskeluaikana. Kuvanveisto nousi kiinnostuksen kohteeksi, kun 1950-luvun lopulla sanomalehdessä kerrottiin hammaspihdeistä kootusta veistoksesta, joka oli ollut esillä hammaslääkärien kongressin taidenäyttelyssä. Lopullisen suunnan ratkaisivat 1965 Eino Rautaruohon raudasta hitsaamat veistokset.

 

Kesällä 1967 Timo lainasi hitsausvälineet ja osti jouluna 1969 omat välineet. Rautaromusta hitsaamalla syntyneet teokset olivat alkuna neljä vuosikymmentä kestäneelle kuvanveistäjän uralle. Ensimmäisen kerran töitä oli esillä Mukkulan kesänäyttelyssä 1968 ja ensimmäinen yksityinen näyttely oli Hollolassa 1969. Timo hyväksyttiin Lahden taiteilijaseuran jäseneksi 1969 ja Suomen kuvanveistäjäliiton jäseneksi 1974.

 

Timon tyypillisiä aiheita ovat olleet eläin- ja ihmishahmot sekä tekniset kulkuneuvot. Romun muoto ja olemus olivat ratkaisevia aiheen kehittelylle. Hitsaustekniikan kehittyessä pienoisveistoksissa oli mahdollista tuoda esiin liikkeen mielikuva. Veistoksille on ollut yhteistä nostalgia ja huumori sekä nokkelat nimet, jotka herättävät katsojissa hilpeitä muistoja ja ajatuksia. Timo on tehnyt myös runsaasti tilaustöitä, lähinnä lahjoiksi, usein saajien taustoja kuvaavista aiheista.

 

Puoliso Liisa osallistui Timon työhön sekä ideoiden herättäjänä että arvostelijana. Liisan oma ura tekstiilitaiteilijana alkoi 1983, lasten aikuistuttua. Siitä lähtien hän ja Timo pitivät yleensä yhteisnäyttelyjä ”Räsyä ja Romua”. Lisäksi heiltä syntyi yhteisiä töitä, joissa Liisan räsyihin liittyi Timon valmistamia rautaesineitä ja Timon romuihin Liisan pehmentäviä kudonnaisia.

 

Timolla oli kotimaassa ja ulkomailla kymmeniä yksityisnäyttelyjä ja yli sata yhteisnäyttelyä. Naivistit Iittalassa –näyttelyissä hän oli mukana 1989–2009. Timon teoksia on lukuisissa kotimaan ja muutamissa ulkomaiden museoissa ja kokoelmissa, sekä kymmenkunta teosta julkisissa tiloissa Helsingissä, Lahdessa, Tampereella, Hollolassa ja Raahessa.

 

Timon ja Liisan kodissa jokainen seinätila, taso, ikkunalauta ja soppi olivat täyttyneet omista, ostetuista tai lahjaksi saaduista taideteoksista. Myös kotitalon piha-alueella on useita suurikokoisia, ulkoilmaa kestäviä töitä. 1980–1990-luvuilla Timo ja Liisa lahjoittivat Hollolan kunnalle runsaat sata taideteosta käsittävän kokoelman, joka muodostui pääasiallisesti vaihtamalla saaduista Lahden Taiteilijaseuran jäsenten töistä.

 

Hammaslääkärinä Timo suuntautui pian kokonaan proteettisiin hoitoihin. Etenevä neurologinen sairaus alkoi vähitellen vaikeuttaa Timon liikkumista ja työntekoa. Hän luopui osittain hammaslääkärin työstä 1980-luvun alusta ja siirtyi eläkkeelle 1988. Työ kuvanveistäjänä jatkui, mutta sekin väheni 2000-luvun alkaessa ja päättyi lähes kokonaan vuoden 2006 aikoihin. Puolison, omaisten ja kotisairaanhoidon yhteistoimin Timo saattoi toivomuksensa mukaan asua loppuun saakka kotonaan.

 

Kirjoitus on valmistunut lokakuussa 2011.

 

Katso myös kirjoitusta Timo ja Liisa Ruokolainen, taiteilijapariskunta Hollolasta .

 

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEESSÄ TAI KULTTUURIA HAKEMISTOON