Arno Forsius

 

Naiselle

 

Runomuotoinen puhe

 

Kyminlaakson Lääkäriseuran

vuosijuhlassa 17.1.1976

Lahden Seurahuoneella 

 

 

1.

Miehen ensimmäinen nainen

kas on äiti armahainen.

Hän se uneen tuutii lasta

sekä suojaa kaatumasta.

Hän se kertoo kertomukset,

joista ensi opetukset

elämäämme varten saamme

aineksiksi tajuntaamme.

Hän se antaa kiellot, luvat,

jotta aikeet onnistuvat,

hän se antaa myöskin torut,

joista ehkä seuraa porut,

mutta silti rakas nainen

on tuo äiti armahainen.

 

2.

Koulutiellä, pihamailla

tytöt kirmaa poikain lailla,

milloin käytiin leikit somat,

milloin pelit verrattomat.

Usein oltiin yhtä mieltä,

joskus tytöt näytti kieltä,

pojat kävi heitä lettiin

peräkkäin kun vilistettiin.

Harmilla sä pojat täytit,

jos vain pilkkasanaa käytit

taikka nyrpistelit nenää,

muttei siitä huolta enää,

kun sä jälleen hymylläsi

huomaat oman ystäväsi.

 

3.

Hetken päästä neitokainen

on jo kypsä nuori nainen,

jonka ihmeen suloiseksi

nuoren miehen katse keksi.

Sääret, hiukset, silmät, huulet,

vaiko nauru, jonka kuulet,

kenpä tietäis, mikä noista

nyt saa rakastamaan toista.

Tuskat epätietoisuuden

joskus pilaa tunteen uuden

kunnes saivat onnen päivät,

että vangeiksensa jäivät.

Valat vannoivat he siksi

uskoen ne kestäviksi.

 

4.

Nuoruus karkaa käsistämme

ennen kuin sen ymmärrämme,

työn ja toimen vuodet alkaa

tuoden meille juoksujalkaa

menestyksen, ilon murut,

epäonnen sekä surut.

Silloin jalostuvat luonteet

taikka syntyy nurjat juonteet,

jotka repii auki haavat,

jos vain oikut vallan saavat.

Korvaamaton on se nainen,

jonka taito vaistomainen

pystyy hälventämään monta

ristiriitaa tarpeetonta.

 

5.

Kas näin, rakastettu nainen,

osasi on vaihtuvainen,

kun sua kohtalosi käsi

vie ja täytät tehtäväsi,

jonka ihmisosan myötä

luonto antoi, tehdä työtä

yhteisesti kanssa miehen,

tullen vastaan puolitiehen.

Ilman naisen viehkeyttä

kovaa, synkkää, kylmennyttä

oisi elämämme mainen.

Siksi, rakastettu nainen,

tervehdyksen sulle tuomme

nyt, ja maljasi me juomme.

 

      *     *     *     *     * 

 

Runo on omistettu puolisolleni Anitalle.

 

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON