Arno Forsius

Rosenkreutzerien Veljeskunta ja sen aatteet

Uskonpuhdistuksen 1400-luvun lopulla käynnistämä ajanjakso oli aatteellista etsikkoaikaa varsinkin Keski-Euroopassa, missä katolisuus ja uuden protestanttisen uskon eri suuntaukset taistelivat sekä valtakunnista että sieluista. Henkinen hajaannus antoi mahdollisuuksia aikaisemmasta poikkeaville aatteille ja näkemyksille.

Katolisuuden vuosisatoja ihmisen ajatuksia kahlinneet pidäkkeet olivat murtumassa ja toisaalta protestanttisuus ei ollut vielä vahvistunut riittävästi suojelemaan oppinsa puhtautta. Ihmiset käyttivät vapauttaan, kun siihen kerran oli mahdollisuuksia. Edelleen on muistettava, että maailman 6000-vuotisen olemassaolon uskottiin lähestyvän loppuaan ja että viimeistä tuomiota edeltävän tuhatvuotisen valtakunnan odotettiin tulevan koska tahansa.

Vaikka renessanssi oli tuonut mukanaan kokeellisen tutkimuksen ja uudenaikaisen tieteen, niin keskiajalle ominainen taikausko ja taipumus mystiikkaan vallitsivat edelleen mieliä. Ihmiset harrastivat astrologiaa, kabbalistiikkaa, magiaa, alkemiaa ja muita okkultismiin luettavia salaisia tieteitä. Viisasten kiven löytäminen ja kullan tekemisen taito olivat monilla ylimpänä haaveena.

Oman lisänsä aatevirtauksiin toi sveitsiläissyntyinen lääkäri Theophrastus von Hohenheim eli Paracelsus (1493–1541), joka hylkäsi aikaisemmat auktoriteetit ja korosti luonnon antamien opetusten ja kemiallisten tapahtumien merkitystä erikoisesti lääketieteessä. Hänen kannattajiensa keskuudessa syntyi suosittu paracelsistinen luonnonfilosofia.

Kasselissa ilmestyi vuonna 1614 tuntemattoman kirjoittajan teos nimeltään "Allgemeine vnd General Reformation, der gantzen weiten Welt. Beneben der Fama Fraternitatis, Dess Löblichen Ordens des Rosenkreutzes, an alle Gelehrte vnd Häupter Europae geschrieben". Yleisen maailman uudistusaatteen lisäksi siinä on Fama Fraternitatikselle eli Rosenkreutzerien Kunnioitettavalle Veljeskunnalle vuonna 1612 osoitettu kirje. Kirjeen tekijäksi on merkitty tyrolilainen Adam Haselmeyer, joka kertoi joutuneensa kirjeensä takia jesuiittojen vangitsemaksi. Edellä mainittu teos tunnetaan tavallisesti nimellä "Fama Fraternitatis".

Seuraavana vuonna 1615 ilmestyi Frankfurt am Main'issa edelliseen liittyvä teos nimeltään "Fama Fraternitatis, Oder Entdeckung der Bruderschafft dess löblichen Ordens des RosenCreutzes, Beneben der Confession Oder Bekanntniss derselben Fraternitet, an alle Gelehrt[e]: vnd Häupter in Europa geschrieben". Myöskään siinä ei mainita kirjoittajaa. Teos tunnetaan tavallisesti nimellä "Confessio".

Molemmat kirjat herättivät alusta lähtien tavatonta huomiota ja keskustelu niiden mahdollisesta kirjoittajasta kävi kiivaana oppineessa maailmassa. Tekijöiksi epäiltiin mestari Eckhart'ia, hänen oppilastaan Johannes Tauleria, Johann Arndt'ia ja vieläpä Martti Lutheria.

Kaikkien suureksi hämmästykseksi kirjasten mukaan oli olemassa kuuluisa ja kunnianarvoisa Rosenkreutzerien Veljeskunta, josta ei kuitenkaan kukaan tuntunut tietävän varmuudella mitään. Asialle löytyi selitys vuonna 1616, jolloin Frankfurt a.M.:ssa ilmestyi kirjanen nimeltä "Chymische Hochzeit Christiani Rosencreutz anno 1459". Nimiölehdellä kerrottiin, että teoksen oli kirjoittanut Christian Rosencreutz vuonna 1459.

Kirjasta ilmeni edelleen, että Christian Rosencreutz oli elänyt vuosina 1378–1484 ja perustanut mainitun veljeskunnan vuonna 1413. Sitäpaitsi hänen seuraajiaan oli kielletty ilmaisemasta veljeskunnan olemassaoloa sataan vuoteen. Hänen hautansa kerrottiin löytyneen sattumalta vuonna 1604. Näin oli siis aivan ymmärrettävää, ettei kukaan ollut tiennyt veljeskunnasta mitään ennen 1600-luvun alkua.

"Faman" mukaan Rosencreutz oli saanut viisautensa matkoillaan, joita hän oli tehnyt Egyptiin, Damaskokseen, Arabian Dhamariin ja Marokon Fès'iin. Kotiin palattuaan hän oli jakanut tietonsa kolmelle muulle. Myöhemmin opetuslasten määrä oli lisätty kahdeksaksi ja nämä lähtivät eri maihin viisautta julistamaan.

Julkisuuteen tulleiden kirjojen mukaan Rosenkreutzerien Veljeskunta pyrki pansofiseen vallankumoukseen, tieteelliseen varmuuteen perustavissa kysymyksissä sekä uusien ja ihmeellisten taitojen löytämiseen. Viime mainituista oli tavoitteena erikoisesti viisasten kiven löytäminen ja kullan valmistaminen kemiallisten keinojen avulla sekä sairauksien parantaminen metalleja ja suoloja käyttäen. Adam Haselmeyerin aikaisemmin mainitussa kirjeessä oli jo ilmoitettu, että Rosenkreutzerien Veljeskunnan oppi oli "theophrastiaa", toisin sanoen Paracelsuksen oppia. Näiden opillisten viisauksien ohella kaikissa edellä mainituissa kirjoissa varoitetaan ihmisiä ylellisen elämän ja rikkauden vaaroista sekä kehoitetaan heitä vakavaan kristillisyyteen.

Kirjoissa esitetty Rosenkreutzerien Veljeskunnan oppi levisi suorastaan kulovalkean tavoin protestanttiseen Eurooppaan, ensin Saksaan, sitten Englantiin ja jonkinverran myöhemmin Ranskaan. Se aiheutti yhtäkkisesti valtavan kirjallisuuden tulvan, joka tarkasteli veljeskunnan oppia puolesta tai vastaan. Vakava uskonnollisuus näytti kuitenkin jäävän keskustelussa taka-alalle. Sensijaan opin pansofinen ja okkulttinen aines oli tavattoman mielenkiinnon kohteena.

Ruotsiinkin oppi levisi nopeasti ja tavoitti ainakin Johannes Thomae Bureuksen (1568–1652), joka oli kuningas Kustaa II Aadolfin entinen opettaja ja valtakunnanarkiston hoitaja. Bureus kirjoitti jo vuonna 1616 kolme veljeskunnan oppiin liittyvää kirjoitusta: "Buccina iubilei ultimi", "Clangor buccinae reducis Eliae ultimi jubilaei" ja "Ara foederis theraphici", kaikki kuitenkin ilman tekijän nimeä. Rosenkreutzerien oppi jäi eri muodoissa elämään useissa maissa, vieläpä meidän päiviimme saakka.

Rosenkreutzerien Veljeskunnan arvoitus alkoi valjeta vasta myöhemmin. Vuosina 1586–1654 elänyt Kalw'in superintendentti Johann Valentin Andreae kertoi nimittäin omaelämäkerrassaan "Vita ab ipso conscripta", että hän oli vuosina 1602–1603 alkanut piloillaan sepittää kirjoitelmia kehittääkseen taitojaan. Niin syntyi seikkailurikkaita kohtauksia sisältävä "Chymische Hochzeit Christiani Rosencreutz anno 1459" tavallaan pilana. Kuvitellun kirjoittajan etunimi tarkoittaa kristittyä (Christian) ja sukunimi Rosenkreutz on saatu Johann Valentin Andreae'n sukuvaakunasta, jossa on Pyhän Andreaksen risti ruusut sakaroittensa välissä.

Johann Andreae ei myöntänyt koskaan kirjoittaneensa "Fama Fraternitatista" ja "Confessiota", mutta ei myöskään kieltänyt sitä. Andreae'n tarkoituksena ei varmaankaan ollut nostattaa moista hälyä. Tunnollisena kristittynä hän oli huolissaan opin etääntymisestä Lutherin uudistamasta muodosta ajan okkultismin ja taikauskon seurauksena. Hän halusi asettaa ne pilkan kohteeksi, mutta kävi päinvastoin kuin hän tarkoitti. Keksitty kehyskertomus kohosi lukijoiden mielenkiinnon kohteeksi ja huoli kristillisyyden kehityksestä jäi sen varjoon.

Rosenkreutzerien Veljeskunnan alkuperäisissä kirjoituksissa oli tarkoituksena antaa ihmiskunnalle voimaa ja uutta valoa reformaation toteuttamiseksi myös tuhatvuotisen valtakunnan ja maailmanlopun pikaista tuloa ajatellen. Juuri nämä eskatologiset ja kiliastiset ajatukset löysivät otollisen maaperän ruotsalaisessa Johannes Thomae Bureuksessa.

Bureuksen kirjoitukset ovat käsittämätön sekoitus Raamatun sisällöstä ja eri kirjoituksista saaduilla luvuilla suoritettuja laskutoimituksia, joiden avulla Bureus tukee käsityksiään maailmanlopun tulosta. Muiden oli suorastaan mahdotonta ymmärtää hänen kirjoituksiaan ja mm. ranskalainen Gabriel Naué käsitteli vuonna 1623 varsin satiirisesti Bureuksen "Buccinaa". Myös rosenkreutzerina tunnetun Joachim Morsiuksen oli vuonna 1624 saatava Bureukselta pari päivää suullista opetusta tämän arvoituksellisten tekstien käsittämiseksi.

Bureus on ilmeisesti pitänyt itseään vanhan testamentin mielessä profeettana, jonka tehtävänä oli varoittaa ihmisiä viimeisten aikojen tulemisesta. Tässä tarkoituksessa hän on pyrkinyt tekemään ajatuksiaan tunnetuksi ja selostanut niitä suullisesti kuulijoille. Merkintöjensä mukaan Bureus on 11.–13.3.1617 selittänyt "Buccinaa" kuulijakunnalle, joka oli muodostunut 7–10 henkilöstä. Näiden joukossa olivat olleet ainakin nuori Karl Kristerinpoika Horn (k. 1639), kirjanoppineen Etelä-Suomen laamannin Krister Klaunpoika Hornin poika, myöhemmin katolisuuteen kääntymisestään kuuluisa Jacobus Hunterus sekä kruununprinsessa (myöh. kuningatar) Kristiinan opettaja ja tuleva piispa Johannes Matthiae, joka oli synkretisminsä takia puhdasoppisten protestanttien vieroksuma.

Bureuksen luennot lienevät olleet kiinnostavia, koska pari kuulijaa oli osallistunut kaikkiin ja Johannes Matthiae ainakin kahteen niistä. Viimeisenä iltana joku oli kirjoittanut Bureuksen porttiin sanat "Homo Mare Cochlear", joiden merkitystä ei tarkoin tiedetä. Joka tapauksessa Bureus oli joutunut seuraavana päivänä selittämään asiaa kiinnittämällä yliopiston oveen "saman Häväistyskirjoituksen" ja oman puolustuskirjoituksensa sen johdosta. [Lisäys marraskuussa 2006: Kjell Lekebyn minulle esittämän selityksen mukaan "Homo Mare Cochlear" merkitsee "Ihminen, joka hämmentää merta lusikalla".]

Eräät ovat pitäneet Paracelsusta (1493–1541) rosenkreutzerien opin perustajana. Eräät tutkijat ovat taas sitä mieltä, että oppi oli todella kukoistanut aikoinaan Egyptissä ja että mm. Platon, Jeesus, Filo Aleksandrialainen ja Plotinos olivat omaksuneet ne. Ei ole kuitenkaan olemassa luotettavia todisteita siitä, että rosenkreutzerien oppia olisi ollut olemassa ennen 1600-lukua.

Rosenkreutzerien oppi liittyy joka tapauksessa kiinteästi Paracelsuksen aatemaailmaan, kuten edellä on kerrottu. Vaikka Paracelsus nimenomaan kielsi astrologiset ennustukset, on hänen nimiinsä siitä huolimatta pantu aiemmin mainitussa Adam Haselmeyerin kirjeessä eräs Pohjoismaitakin sivuava ennustus. Sen mukaan Pohjolasta tuleva keltainen leijona hyökkäisi kotkan kimppuun ja voittaisi sen. Sitä ennen kuitenkin monenlaiset kärsimykset koettelisivat kansoja. Kun pohjoinen leijona olisi päättänyt kulkunsa, tulisivat rauha ja yksimielisyys vallitsemaan, ja sen jälkeen olisivat odotettavissa Herran saapuminen ja viimeinen päivä.

Pohjolan leijonaa koskevat ennustukset toistuivat eri yhteyksissä 1500-luvulla. Aivan erityisesti ne saivat uutta pontta 1610-luvun puolivälissä, jolloin Rosenkreutzerien Veljeskunnan aikaansaama aatevirtaus levisi nopeasti Euroopassa. Silloin ne yhdistettiin yhä useammin Ruotsin kuninkaaseen Kustaa II Aadolfiin. Näihin ennustuksiin suhtauduttiin hyvin vakavasti ja ne ovat myöhemmin saattaneet hyvinkin vaikuttaa niihin päätöksiin, jotka johtivat Ruotsin liittymiseen 30-vuotiseen sotaan katolisen maailman nujertamiseksi.

Kaksi myöhempää aatteellista järjestöä liittyy eri tavoin Rosenkreutzerien Veljeskunnan syntyyn. Englantilainen Robert Fludd (1574–1637), lääkäri, teosofi, mystikko ja filosofi, liittyi rosenkreutzereihin ja joutui sitä kautta magian ja alkemian pauloihin. Fluddia pidetään vapaamuurariaatteen perustajana. Myöhemmin Yhdysvalloissa sai vuonna 1875 alkunsa venäläissyntyisen Helena Petrovna Blavatskyn perustamana Teosofinen seura, joka on saanut vaikutteita rosenkreutzerien aatteista. Yhdistyksen keskeinen oppi on teosofia. Teosofisesta seurasta on Suomessa itsenäistynyt vuonna 1920 Ruusu-Risti -järjestö.

Tekstiin on tehty merkitty lisäys marraskuussa 2006.

Kirjallisuutta:

Hall, M. P.: An Encyclopedic Outline of Masonic, Hermetic, Cabbalistic and Rosicrucian Symbolical Philosophy, being an Interpretation of the Secret Teatchings concealed within the Rituals, Allegories and Mysteries of all Ages. [1928]. Thirteenth Edition. Los Angeles 1962

Hedmark, G. R.: Fratres Rosae Crucis. Kyrkohistoriska notiser. Gävle 1953

Peuckert, W.-E.: Die Rosenkreutzer. Zur Geschichte einer Reformation. Jena 1928

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON