Arno Forsius

Varhaista raittiusvalistusta

Viinan käyttö tunnettiin Suomessa kyllä aikaisemminkin, mutta vasta 1600-luvulla juopottelusta kehittyi yleinen pahe rahvaan keskuudessa. Ennen pääasiallisesti lääkkeeksi käytetystä paloviinasta muodostui yhä tavallisempi nautintoaine sen jälkeen, kun sitä oli opittu valmistamaan kotona viljasta polttamalla eli tislaamalla.

Alkoholijuomien väärinkäyttöä yritettiin rajoittaa jo varhain 1600-luvun alkupuolella. Oluen valmistus oli luvallista vain kaupunkipaikoissa valvonnan alaisissa panimoissa. Samoin oli väkijuomien anniskelu kaupungeissa luvallista ainoastaan erityisissä kapakoissa, joiden pito osoittautui yleensä varsin tuottoisaksi.

Varhaisin painettu valistuskirjoitus juopottelua vastaan ilmestyi suomeksi vuonna 1605, jolloin painettiin Hemminki Maskulaisen "Yxi Vähä Suomenkielinen Virsikirja". Siinä oli virsi n:o 210 "Juopumuxest", jossa kuvattiin varsin värikkäästi viinan väärinkäytön seurauksia. Vuoden 1701 suomenkielisessä virsikirjassa sama virsi (n:o 279) oli otsikoitu "Juopumusta wastan" ja sen kieliasu oli silloin seuraavanlainen:

1. "O HERra Jumala taiwast!
Waikiasti walitta mahdan,
Täst Ihmisten ilkiäst tawast,
Cuin nyt ain nähdä saadan.
Ain kilwan juopumus, täyttymys,
On caikis wallan saanut,
Nuoris, Wanhois paitz erittämyst.
On caick pahennuxeen caannut.

2. Raittiut racasti moni muinen,
Caick' asiat hywin säättin,
Nyt kilwan juowuxis jocainen,
Wala ja itzens täyttä.
Pilcat, panetell, irwitell,
Riettait riwoi myös naura,
Muutoin mailmas ei minän pidell,
Tai [tää] on hullun ajan aura [enne].

3. Juopumus wiisan willitze,
Wallan wäkewäld pois otta,
Lain, oikiun häjyst häiritze,
Tawat hywät pois soitta:
Ei se mitän säätyy edes seiso,
Cuin juomaa jouteld nouta;
Taito, toimi turmeld' hänes on,
Eik tarwetten töihin jouda.

4. Canssans caicki pahat tawat tuo,
Häpiän, riettan muun menon,
Cuin aina kilwan juomaa juo,
Itzens wie hulluun eloon,
Rijdat saatta matcaan, murhat,
Wahingot, waiwat nurjat,
Äkild' omat surkiat surmat,
Sen näyttäwät Esicuwat curjat.

9. Cuin wiran wireys cocoon wetä,
Sen runduus cohta culutta.
Lainax ottamaan waati hätä,
Maild' wiimmein pois culjetta:
Cuin raittius wirjäst wiras käy,
Sijn caick' hywin on sen wuoxi;
Mutt siellä coto kylmill jää,
Cusa aina ollan juowuxis.

10. Wesi taudit, ruumin tuscat,
Rinnan ahdistus, pään packo,
Pahat puscat, häjyt yskät,
Poskein rypyt ja jaco,
Kätten wäristys, caswoin cohistus,
Hengen myös häjy haju,
Silmäin puna, paha pullistus,
Näin ylön juomisest hajo.

11. Cosc' calu ja terweys juotu on,
Nijn täyty kerjämään käydä,
Taick warcais, jost nuoran joudutan,
Ellet erij [kuolla] ennen taida.
Nämät witzat ajaiset owat,
Jos juomar ei paran wielä.
Pijnat, kiwut ijäiset cowat,
Hänell helwetin tules liene."

Vuoden 1695 ruotsinkielisen virsikirjan vastaavassa virressä, N:o 275 "Emot Dryckenskap", oli toinen säkeistö omistettu papistolle, joka myös toisinaan lankesi juopottelun paheeseen. Suomalaisesta virrestä pois jätetty säkeistö oli suomennettuna näin kuuluva:

2. "Ain' pappissääty muistaa saa:
Ett' hylkää kutsumuksen
Ja Herran mielen pahoittaa
Se tähden juopumuksen,
Ja pyhän virkans' häpäisten
Lyö laimin toimiansa.
Käy kalliiks' silloin vastuu sen
Ja suuttuu kristikansa."

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1991: 13: 1322.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ TAI KULTTUURIA HAKEMISTOON