Arno Forsius

Pyhimykset mielisairaiden suojelijoina

Uuden Testamentin mukaan Jeesus Kristus suoritti elinaikanaan useita ihmeparannuksia. Markuksen ja Luukkaan evankeliumissa kuvataan, miten Jeesus ajoi pois riivaajia, jotka olivat aiheuttaneet mielenvikaisuuden tai epilepsian. Jeesus kehotti myös opetuslapsiaan parantamaan sairaita ja ajamaan ulos riivaajia.

Kristuksen ja hänen opetuslastensa ohella kohosi 300-luvulta alkaen rukousten kohteiksi suuri joukko pyhinä pidettyjä henkilöitä. Suurimman arvon heistä sai Jumalanäiti Neitsyt Maria. Pyhimyksiksi kohotettiin kuolemansa jälkeen aluksi vain marttyyreja ja erityisen hurskaiksi tunnettuja henkilöitä. Osa varhaisista pyhimyksistä oli marttyyreinä kuolleita lääkärinammatin harjoittajia.

Useimmat kristillisen kirkon alkuajoilta peräisin olevat pyhimykset säilyttivät kirkon jakautumisen jälkeen asemansa sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa. Sen lisäksi kummallekin kirkkokunnalle on tullut myös paljon omia pyhimyksiä. Katolisessa kirkossa pyhimysten suojelustehtävät alkoivat vähitellen eriytyä ihmisryhmittäin, paikkakunnittain ja elämänaloittain. Pian suojeluspyhimyksiä oli joka tarpeeseen, myös erilaisia tauteja sairastavia varten. Ortodoksisessa kirkossa tiettyjen pyhien henkilöiden käyttäminen avun saamiseksi sairauksissa ei tullut esiin niin korostetusti kuin katolisessa kirkossa. Pyhimyksille osoitettujen esirukousten ohella uskottiin myös pyhäinjäännösten parantavaan voimaan rukouksen, näkemisen ja koskettamisen seurauksena. [Katso myös kirjoitusta Pyhimykset parantajina.]

Mielenhäiriön aiheuttajaksi tulkittiin kristinuskon piirissä pitkälle uudelle ajalle saakka riivaaja, paha henki, jonka saatana oli ihmiseen asettanut. Keskiajan päättyessä paholaisusko voimistui länsimaissa ja se sai virallisen aseman myös katolisen kirkon oppirakennelmassa. Käsitykset paholaisesta sairauksien aiheuttajana ja taudeista synnin palkkana olivat omiaan vahvistamaan rukousparannuksen merkitystä. Siinä pyhimysten ja pyhien henkilöiden osuus esirukousten välittäjinä muodostui yleiseksi ja tärkeäksi toiminnaksi myös mielenvikaisuuden hoidossa. Lisäksi riivaajan pois ajamiseen käytettiin eksorsismia eli manaamista.

Seuraavassa kerrotaan kuudesta pyhästä ihmisestä, joita tiedetään pyydetyn avuksi mielenvikaisuudessa. Joitakin koskevat tiedot ovat varsin niukkoja ja lisäksi historiallisesti epävarmoja.

Pyhä Acharius oli 600-luvulla elänyt Noyon'in ja Tournay'n piispa, jota pidettiin mielisairaiden ja epileptikkojen suojelijana. Hänen muistopäivänsä oli 27. marraskuuta.

Pyhä Cyriacus oli Aleksandriassa elänyt diakonimarttyyri. Hän käännytti kasvattejaan kristinuskoon, minkä vuoksi hänet heitettiin vankilaan ja mestattiin noin vuonna 304. Hän oli yksi katolisten "14:stä hädässä auttajasta", jolta pyydettiin apua ennen kaikkea mielisairauksissa. Hänen muistopäivänsä oli 8. elokuuta.

Pyhä Dymphna oli legendan mukaan Irlannin kuninkaan tytär, joka oli paennut rippi-isänsä kanssa 600-luvulla nykyisen Belgian alueelle Gheeliin. Siellä isä surmasi molemmat pakolaiset kostona luvattomasta kristinuskoon kääntymisestä. Legenda syntyi, kun Gheelistä löydettiin 1200-luvun alussa miehen ja naisen jäännökset sekä niiden lähellä olleesta kivestä piirtokirjoitus DYMPHNA. Kun luut haudattiin uudelleen, tapahtui useiden mielisairaiden ja kaatumatautisten paranemisia. Sen vuoksi Dymphnasta tuli mielisairaiden, kaatumatautisten ja unissakävelijöiden taivaallinen suojelija. Gheeliin perustettiin jo 1200-luvun lopulla mielisairaiden hoitolaitos, ja sen täytyttyä hoidettavia alettiin sijoittaa 1300-luvulla paikkakunnan asukkaiden koteihin. Tämä on vanhin maininta mielisairaiden kotihoidon järjestämisestä. Dymphnan muistopäivä oli 15. toukokuuta. Hänen historiallinen taustansa on epävarma.

Pyhä Leonard oli vuonna 559 kuollut frankkilainen aatelismies, joka oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta piispanistuimesta. Sen sijaan hän eli munkkina Micyn luostarissa ja myöhemmin erakkona läheisessä Noblacin metsässä. Leonardin rukousten kerrotaan pelastaneen frankkien kuningattaren ja hänen lapsensa vaikeasta synnytyksestä. Hän lahjoitti kuninkaalta saamansa maatilat luostarin perustamiseksi Noblaciin. Leonardista tuli suosittu pyhimys kansan keskuudessa ja häneltä pyydettiin apua erityisesti vangittujen ja mielisairaiden suojelijana. Tämä yhteys johtuu siitä, että vangittuja ja mielisairaita pidettiin usein kahleisiin kytkettyinä, vieläpä samoissa laitoksissa. Lisäksi Leonardilta rukoiltiin apua päänsärkyyn sekä varsinkin Sveitsissä talonpoikien ja karjan suojelemiseksi. Kuvissa Pyhän Leonardin tunnuksena eli attribuuttina olivat tavallisesti kahleketjut. Hänen muistopäivänsä oli 6. marraskuuta. Lisäksi tunnettiin toinenkin Pyhä Leonhard, jolta pyydettiin apua huonokuuloisuudessa. Hän kuoli noin vuonna 570. Hänen muistopäivänsä oli 15. lokakuuta.

Pyhä Mathurin eli 300-luvun lopulla. Häneltä pyydettiin apua mielisairauksissa ja epilepsiassa. Hänen muistopäivänsä oli 1. marraskuuta.

Pyhä Samson eli 400-luvun lopulla ja 500-luvun alkupuolella. Hän toimi aluksi lääkärinä Roomassa ja myöhemmin Konstantinopolissa (nyk. Istanbul). Hänen kerrotaan parantaneen keisari Justinianuksen, joka rakennutti hänen käyttöönsä sairaalan Konstantinopoliin Hagia Sofian lähelle. Sairaalan lääkärinä Samsonilla oli lisänimenä "xenodochos" (kreik. xenodochos, majatalon pitäjä). Hän kuoli noin vuonna 530 ja varsinkin kreikkalaiset ovat pitäneet hänen muistoaan suuressa arvossa. Ortodoksisessa kirkossa hänet tunnetaan Pyhittäjä Samsonina, outojen holhoojana eli mielisairaiden suojelijana. Hän on eräs ortodoksien "palkatta parantajista". Hänen muistopäivänsä on 27. kesäkuuta.

Kirjoitus on valmistunut syyskuussa 2005. Julkaistu: Suomen Lääkärilehti 2005: 36: 3541.

Kirjallisuutta:

Dumesnil, R. und Schadewaldt, H.: Die berühmten Ärzte. Aulis Verlag Deubner & Co KG Köln, (ilman painovuotta).

Forsius, A.: Parantajapyhimykset. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja Hippokrates 1990: 33–53. Vammala 1990.

Fåhraeus, R.: Läkekonstens historia, En översikt, I–II, Albert Bonniers Förlag, Stockholm, I 1944, II 1946.

Hallam, E. (päätoim.): Pyhiä miehiä ja naisia. Keitä he ovat ja miten he auttavat. Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. Karisto Oy, Hämeenlinna. Hong Kong 1996.

Kirkkovuoden pyhät I–II, Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, I toinen painos Joensuu 1979, II toinen painos Joensuu 1980.

TAKAISIN KULTTUURIA TAI LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON