Arno Forsius

 

Pyhä Anna, Jeesuksen äidinäiti

 

Pyhä Anna ja hänen puolisonsa Joakim olivat Neitsyt Marian vanhemmat, siis Jeesuksen äidinpuoleiset isovanhemmat. Heitä ei mainita Raamatussa edes Jeesuksen sukupuun yhteydessä. Heistä alettiin kertoa vasta 100-luvulla jKr., jolloin heidän elämänvaiheensa löydettiin Raamatun apokryfisistä kirjoituksista.

 

Anna (hepr. Hannah, merkitys suomenkielessä sulous) oli syntynyt Betlehemissä, arviolta n. vuonna 60–50 eKr. Anna solmi avioliiton Joakimin kanssa ja he viettivät elämäänsä Nasaretissa hurskaina ja hyvin toimeen tulevina. He olivat kuitenkin murheissaan lapsettomuutensa vuoksi. Joakim vetäytyi temppelissä käytyään maaseudulle rukoilemaan hedelmättömyytensä vuoksi. Anna puolestaan, surullisena miehensä lähdöstä ja omasta hedelmättömyydestään, lupasi juhlallisesti Jumalalle, että hän lapsen saadessaan omistaisi tämän palvelemaan Herraa. Kumpikin heistä sai näyssä enkelin ilmoituksen, että Anna tulisi raskaaksi ja synnyttäisi hyvin ihmeellisen lapsen. Pian he saattoivatkin riemuita tyttärestä, jolle Anna antoi nimen Maria. Kun lapsi oli kolmen vuoden ikäinen, Anna luovutti hänet lupauksen mukaisesti kasvatettavaksi Jerusalemin temppeliin. Myöhempien legendojen mukaan Joakim kuoli pian Marian syntymän jälkeen ja Anna avioitui myöhemmin uudelleen kahdesti, Pyhältä Hengeltä rohkaisun saatuaan. Ortodoksisen uskon mukaan Joakim eli 80-vuotiaaksi. 

 

Annan ja Joakimin, Neitsyt Marian vanhempien palvonta yleistyi ensin kristinuskon itäisessä kulttuurissa, mm. Jerusalemissa 300-luvulta alkaen. Ilmeisesti paavi Constantinus toi palvonnan Roomaan 700-luvulla. Keskiajalla Annan kunnioitus lisääntyi lännessä katolisen uskon piirissä. Hänen kunniakseen nimettiin useita kirkkoja jo 700-luvulta lähtien. Tapahtumaa, jossa Anna luovutti Maria-tyttärensä temppeliin kasvatettavaksi, pidettiin niin merkittävänä, että paavi Sixtus V liitti vuonna 1585 läntisen kirkon liturgiseen kalenteriin 21.11. Neitsyt Marian temppeliin käynnin juhlan. Oletettavasti Pyhän Annan kanonisaatio, pyhimykseksi julistaminen, tapahtui siinä yhteydessä, ja siihen liittyen liturgiseen kalenteriin otettiin myös ”Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhla” 8.12. ja ”Neitsyt Marian syntymäjuhla” 8.9. Joakimin kunnioittaminen levisi läntisen kristinuskon piiriin vasta 1600-luvulla. Liturgisessa kalenterissa on nykyään lisäksi Neitsyt Marian vanhempien Joakimin ja Annan muistopäivä 26.7. Ortodoksien kirkollisessa kalenterissa on ”vanhurskaiden Joakimin ja Annan muistopäivä” 9.9. ja ”Herran äidin äidin, pyhän Annan, kuolonuneen nukkumisen muistopäivä” 25.7, sekä ”Pyhän Annan muistopäivä” 9.12. ja ”Herran äidin äidin hedelmöittymisen muistopäivä” 12.12.

 

 

 

 

 

Vasemmalla Sysmän Pyhän Olavin keskiaikaisessa kirkossa oleva puinen pienoisveistos "Pyhä Anna itse kolmantena". Keskellä on Pyhä Anna, hänen vasemmalla sivullaan on Neitsyt Maria ja oikealla sivullaan Jeesus pienikokoisena, mutta hahmoltaan aikuista muistuttavana. Veistos on ilmeisesti peräisin 1500-luvun alusta. Se on suomalaista työtä, mutta sen tekijää ei tunneta. Veistos on kärsinyt melkoisia vaurioita pitkään varastettuna ollessaan. Valok. Arno Forsius 1997.

 

 

 

 

 

Pyhä Anna oli yleinen aihe kirkollisessa taiteessa keskiajan loppupuolelta lähtien. Häntä kuvattiin niin kirkkojen seinämaalauksissa, maalauksissa kuin veistoksissakin. Erityisen suosittu kohde oli "Pyhä Anna itse kolmantena", jossa Anna kuvattiin yhdessä Neitsyt Marian ja Jeesuksen kanssa. Suomessa tämä aihe esiintyy ainakin Kalannin ja ilmeisesti Rymättylän keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksissa. Sen lisäksi Annan ja Joakimin elämää kuvaavia seinämaalauksia on mm. Hattulan ja Lohjan kirkoissa. Useissa Suomen keskiaikaisissa kirkoissa on myös vanhoja puuveistoksia aiheesta "Pyhä Anna itse kolmantena". 

 

Annaa rukoiltiin erityisesti naisten ja varsinkin synnyttäjien suojelijana, mutta myös isoäitien ja naimattomien naisten sekä kaivosmiesten ja kauppiaiden suojelijana. Annasta tuli sittemmin myös Britannian ja Kanadan sekä monien alueiden ja paikkakuntien suojeluspyhimys.

 

 

 

Pyhän Annan muisto Suomessa

 

Annan nimi tuli tunnetuksi Suomessa kirkon piirissä jo 1300-luvulla kirkkojen suojelijana ja Suomessa häntä on pidetty mm. Hattulan kirkon toisena suojelijana Pyhän Ristin rinnalla sekä Kumlingen, Hartolan ja Uskelan kirkkojen suojeluspyhimyksenä. Paavi Bonifacius IX on luvannut vuonna 1398 synninpäästön niille, jotka mm. Annan päivänä kävivät Hattulan kirkossa (toisen käsityksen mukaan kirjelmän teksti tarkoittaa Hartolan kirkkoa). Lisäksi Anna merkittiin kirkon liturgiseen kalenteriin pyhänä henkilönä, jolle on nimetty oma muistopäivä. Pyhän Annan palvonta sai Suomessa merkittävän aseman jo 1400-luvun alkupuolella, jolloin hän ohitti suosiossa kaikki muut naispyhimykset. Kalenterin muuttuessa vähitellen kirkon liturgisesta kalenterista maalliseksi nimipäiväkalenteriksi, Annasta tuli myös varhain yleinen pyhimyksen mukaan tytöille kasteessa annettu nimi.

 

Turussa oli suunniteltu Pyhän Annan nimeä kantavan dominikaaniluostarin perustamista jo 1400-luvun alussa, mutta hanke ei toteutunut. Turussa oli niihin aikoihin Pyhän Annan nimikkoalttari tuomiokirkossa ja dominikaanikonventissa, ja kaupungissa toimi myös hänen nimelleen omistettu kilta. Pyhä Anna nimettiin yhdeksi Naantalissa vuonna 1440 avatun birgittalaisluostarin suojeluspyhimykseksi.

 

Annan päivä tuli varhaisiin painettuihin suomalaisiin liturgisiin kalentereihin jo vuosina 1424 ja 1488, sekä vuonna 1544 myös Mikael Agricolan rukouskirjassaan julkaisemaan kalenteriin. Siihen aikaan meillä oli käytössä vielä vanhaa juliaaninen ajanlasku, joka oli jäänyt 9 päivää jälkeen aurinkovuoden mukaisesta ajanlaskusta. Niinpä talvipäivän seisaus eli vuoden pisin yö, joka on nykyään 21.12., oli silloin kalenterissa 12.12. Kun suomalainen Sigfridus Aronus Forsius julkaisi ensimmäisen kalenterinsa vuodeksi 1608, oli Annan päivä siinä 15.12. Näin hän seurasi mm. Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaiseman kalenterin merkintää. Tämä suomalainen Annan päivä oli koko kristikunnassa muista Annan päivistä poikkeava muistopäivä. Siinä Annan päivä pysyi suomalaisessa kalenterissa, kunnes se siirtyi vuonna 1708 9.12. kohdalle, jossa se edelleenkin on. Tällä paikalla oli 1600-luvun loppupuolelta Joakimin päivä, joka siirrettiin vuonna 1708 20.3. päivän kohdalle.

 

Vanha kansa tunsi kalenterin parhaiten siihen sijoitettujen pyhimysten päivien mukaan, jotka muodostivat rungon vuotuisille juhlille, mutta joiden mukaan samalla rytmitettiin luonnon vuotuinen kierto ja säät sekä kulloinkin tärkeät inhimillisen elämän tehtävät ja maatalouden askareet. Osa Annan päivään liittyvistä sanonnoista on peräisin jo keskiajalta, osa myöhemmiltä ajoilta. Annan suosio pyhimyksenä on jättänyt jälkensä myös vanhaan suomalaiseen tarustoon ja kansarunouteen. Niissä hänet tunnetaan Annikkina, kotitalouden ja metsän emäntänä, jolta pyydettiin varjelusta karjalle ja onnea metsämiehille.

 

Annan päivän aikaisempaan sijaintiin vuoden pimeimpänä aikana viittaavat mm. seuraavat sanonnat: ”On niin pitkä kuin Annanpäivän aikuinen yö” (Kannonkoski)  ja "On sitä yötä yökötellä Annanpäivän aikaan, ja vieläpä on yötä syyvä ja kylypeekki" (Heinävesi).

 

Joulun lähestymiseen viittaavat mm. seuraavat sanonnat: ”Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan” (Töysä) ja ”Anna leipoo” (Vihti).

 

Annaan metsien hallitsijana liittyy mm. seuraava pyyntö:
”Anna minulle, me Annalle,

sinun antoaikanasi,

minun pyyntöpäivänäni,

heitä auki annin aitta.”

 

Pyhän Annan suosion seurauksena hänen nimestään on muotoutunut eri kieliin, Annan lisäksi, suuri määrä naisten etunimiä, joista voidaan tässä mainita esimerkkeinä seuraavat: Ann, Ani, Anita, Anja, Anki, Anne, Annele, Anneli, Annette, Anni, Anniina, Annikka, Annikki, Annu, Annukka, Niina  sekä yhdistettyjä nimiä kuten Anna-Liisa, Anna-Maija ym.

 

Katso myös kirjoituksia "Pyhimykset parantajina" ja "Pyhimykset suomalaisessa kansanparannuksessa". 

 

Kirjoitus on valmistunut marraskuussa 2011. Omistan kirjoituksen puolisolleni Anitalle, joka teki ehdotuksen aiheesta.

 

Tekstin 2. kappaleen lopussa ollut virhe korjattu joulukuussa 2011 (pitää olla: Marian syntymän jälkeen, oli: Annan syntymän jälkeen).

 

Kirjallisuutta:

 

Edgren, H, ja Alitalo-Mäkelä, A.: Anna, pyhimys, neitsyt Marian äiti. Suomen kansallisbiografia 1, Aaku – Browallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003. S. 309–310.

 

Encyclopaedia Britannica 15th edition, Volume 1, A-ak – Bayes, hakusana Anne and Joachim, Saints. Encyclopaedia Britannica, Inc. Printed in USA 1990.

 

Vilkuna, K.: Suuri nimipäiväkalenteri. Kuvittanut Erkki Tanttu. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. Helsinki 1969.

 

Vilkuna, K.: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Toinen korjattu ja lisätty painos. Kuvittanut Erkki Tanttu. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. Helsinki 1968. (Kirjoituksessa mainittu viittaus Hartolan kirkkoon perustuu Eva Variksen ilmoitukseen 2015.)

 

Pyhimysten tie. Toim. Evi Koski. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät. Katolinen tiedotuskeskus, Helsinki. Tampere 1979.

 

Räsänen, E.: Ruumiillinen esine, materiaalinen suku : Tutkimus Pyhä Anna itse kolmantena -aiheisista puuveistoksista Suomessa. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, taiteiden tutkimuslaitos, taidehistoria. Väitöskirja. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja. 2009.

 

Vilkuna, K.: Pisin yö Agricolan ja kansanperinteen mukaan. Kalevalaseuran vuosikirja 23–24, 1943–1944. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1945. s. 165–172.

 

Lukuisia Internetin sivustoja 2011.

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON