Arno Forsius

 

Pääsiäinen

 

Pääsiäinen on läntisessä maailmassa kirkollista perua oleva juhla, joka koskettaa nykyäänkin monin tavoin kansalaisten elämää valtioista ja uskonnoista riippumatta. Vaikka pääsiäinen on muotoutunut kristillisten uskontokuntien suureksi juhlakaudeksi jo 300-luvulla jKr., on se saanut vaikutteita myös sitä edeltävistä historian kehitysvaiheista.  

 

                                                                       

Pääsiäinen on kristillisessä maailmassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen muistojuhla. Jeesuksen ylösnousemuksesta oli todistuksena se, että hän ilmestyi useita kertoja elävänä opetuslapsilleen sen jälkeen, kun hänen hautansa oli todettu tyhjäksi kolmantena päivänä ristinkuolemasta eli pääsiäispäivän aamuna.Nimensä pääsiäinen on saanut sitä edeltävän 40 päivän paastokauden päättymisestä eli siitä ”eroon pääsemisestä”. Miksi sitten paastottiin 40 päivän ajan? Se oli tuolloin usein käytetty rangaistus eräistä rikoksista, ja lisäksi Jeesus paastosi 40 päivää ja yötä ollessaan erämassa perkeleen kiusattavana. Pääsiäispaaston tarkoitus oli saada paastoavan ihmisen ajatukset irrotetuksi maailmallisista asioista ja johdattaa ne katumuksen ja parannuksen tekoon.

 

 

 

Vasemmalla osa venäläisestä ikonista "Ristiinnaulitseminen" Rostovista 1800-luvun jälkipuolelta.

Katri ja Harri Willamon kokoelma, Katri ja Harri Willamon arkisto.  

 

 

 

 

 

 

Paastolla ei tarkoitettu yleensä täydellistä pidättymistä ravinnosta. Se saattoi rajoittua joihinkin päiviin viikossa tai koskea vain tiettyjä ruokia. Toisaalta siihen saattoi kuulua myös pidättyminen sukupuolisuhteista ja nautintoaineista. Esim. 40 päivän pääsiäispaastossa sunnuntait eivät olleet paastopäiviä, sillä ne olivat juhlapäiviä, jolloin oli joka tapauksessa nautittava ainakin pyhä ehtoollinen.

 

Jo Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr. päätettiin, että pääsiäispäivä oli 21. p:nä maaliskuuta tapahtuvaa kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kristinuskon kannalta tärkeä tapahtuma haluttiin sitoa perjantaista sunnuntaihin kestävään viikonloppuun täydenkuun ajan lähellä. Tämä takasi tärkeän juhlan viettämisen samaan aikaan silloisen kristityn maailman eri osissa. Venäjällä ortodoksisen kirkon pääsiäinen on vasta 1900-luvulla tapahtuneen kalenteriuudistuksen vuoksi nykyään vähän myöhemmin kuin muissa kristillisissä uskontokunnissa.

 

Nikean kirkolliskokouksen päätöksen mukaan pääsiäissunnuntai sijoittui kuun vaiheiden mukaan maaliskuun 22. ja huhtikuun 25. päivien rajaamalle ajanjaksolle. Samaksi kuukaudenpäiväksi pääsiäinen osui uudestaan aina vasta 532 vuoden kuluttua.

 

Pääsiäisajan alku eli laskiaissunnuntai osui aikaisintaan 8. päivään helmikuuta ja myöhäisintään 7. päivään maaliskuuta. Sana laskiainen lienee johtunut siitä, että silloin aloitettiin paastopäivien laskeminen. Pääsiäisajan pituudeksi muodostui seitsemän viikkoa ja kaksi päivää eli 51 päivää, kun sen katsottiin päättyvän 2. pääsiäispäivänä. Pääsiäispaaston kesto oli kuitenkin vain 40 päivää, sillä se alkoi vasta laskiaiskeskiviikkona eli tuhkakeskiviikkona ja päättyi 1. pääsiäispäivän vastaisena yönä keskiyön tai aamun messuun. Ja kuten edellä jo mainittiin, jakson kuutta sunnuntaita ei laskettu paastopäiviin. Paastolla on edelleen suuri merkitys katolisen ja erityisesti ortodoksisen kirkon pääsiäisen vietossa. Reformoiduissa uskonnoissa paaston hengellinen merkitys on vähentynyt, mutta usein niissäkin noudatetaan edelleen vanhoja ruokailuperinteitä.

 

Pääsiäispäivää edeltävää sunnuntaita nimitetään palmusunnuntaiksi sen vuoksi, että kansan kerrottiin silloin levittäneen palmunoksia tielle, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ennen ristinkuolemaansa. Lankalauantain nimi on kansanomainen väännös ruotsin sanoista ”långa lördagen”, pitkä lauantai, sillä se oli pitkäperjantaita ”långa fredagen” seuraava päivä.

 

Marianpäivää eli Marian ilmestymispäivää, jota vietetään normaalisti maaliskuun 22. ja 28. päivän välisenä sunnuntaina, vietetään palmusunnuntaita edeltävänä sunnuntaina, jos se normaalijärjestyksen mukaan osuisi palmusunnuntaille tai pääsiäispäivälle. Kristilliseen kulttuuriin perustuvissa kalentereissa pääsiäinen määrää myös helatorstain, helluntain ja kolminaisuuden päivän sijainnin. Helatorstaita vietetään 40. päivänä pääsiäispäivästä Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi, helluntaita 50. päivänä pääsiäispäivästä pyhän hengen vuodattamisen muistoksi ja pyhän kolminaisuuden päivää helluntain jälkeisenä sunnuntaina Jumalan ilmoittaman Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kolmiyhteyden muistona. [Täydennetty maaliskuussa 2016.] 

 

Kristillisen uskon eri kirkkokunnilla on pääsiäisen aikana tärkeä merkitys Kristuksen ristinkuolemalla ja ylösnousemuksella. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa jumalanpalveluksiin liittyy paljon pääsiäisajan tapahtumien symboliikkaa. Ortodokseilla on pitkät perinteet kirkkokansan pääsiäisyönä kirkon ympäri tekemällä ristisaatolla.

 

Pääsiäisen tapahtumat ovat heijastuneet kirkollisessa kulttuurissa maalauksina, veistoksina ja musiikkiesityksinä, mutta ne ovat näkyneet laajasti myös kirkollisen kulttuurin ulkopuolella. Suomessa on yleistynyt 1900-luvun lopulta tapa järjestää eräissä kaupungeissa pitkäperjantain iltana Kristuksen kärsimystietä ja ristiinnaulitsemista esittävä kuvaelma ”via dolorosa” tai ”via crucis”.

 

Pääsiäisviikon rientoihin liittyvät mm. palmusunnuntain virpomiset ja lankalauantain pääsiäisvalkeat. Monet pääsiäisen viettoon kuuluvat tavat kuvaavat keväällä eloon herääviä luonnon ilmiöitä. Niitä ovat mm. rairuohon kylväminen, kevätkukkien istuttaminen, pajunoksien kerääminen, kananmunien koristelu, untuvikkojen hautominen kananmunista ja pääsiäisnoitien ripustaminen kattoon. Pääsiäisen erikoisruokia ovat kananmunat, lampaanliha, mämmi ja pasha. Kauppaliikkeet tekevät nykyään parhaansa muistuttaakseen ostajia pääsiäiseen liittyvistä ruoista ja koristeista.

 

Siirretty kotisivuille maaliskuussa 2015. Julkaistu: Tiimalasi 1/2015, s. 22–23. Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n julkaisu.

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON