Arno Forsius

Matkailua Päijät-Hämeessä 1800-luvun lopulla

Matkustamisen mukavuus lisääntyi Suomessa vähitellen 1800-luvun loppupuolella, jolloin myös huvi- ja virkistysmatkailu alkoi kehittyä. Joukkoliikenteessä tulivat meilläkin laivojen rinnalle junat, kun rautatiejaksoja alkoi valmistua vuodesta 1862 lähtien. Päijät-Hämeen kannalta erityisen tärkeää oli Riihimäen–Pietarin rautatien valmistuminen vuonna 1870. Tieliikenne oli vielä kauan aikaa hevoskyydin ja usein varsin kehnojen maanteiden varassa.

Tehdasvalmisteinen polkupyörä tuli käyttöön 1800-luvun lopulla ja siitä kehittyi pian suosittu retkeilyväline. Linja-auto- ja lentoliikenne käynnistyivät maassamme vasta 1900-luvun puolella. Huvi- ja virkistysmatkailun yleistyessä alettiin myös meillä laatia oppaita matkailijoille. Vuonna 1995 tulee kuluneeksi sata vuotta maamme ensimmäisen matkailuoppaan ilmestymisestä. Tässä kirjoituksessa selostetaan Päijät-Hämeen matkailuoloja juuri tämän kirjan perusteella.

Suomen ensimmäinen matkailuopas

Huvi- ja virkistysmatkailun lisääntyessä perustettiin Suomessa keväällä 1887 Turistföreningen i Finland (Suomen Matkailuyhdistys). Sen tarkoituksena oli kehittää matkailua Suomessa ulkomaisten esimerkkien mukaan. Yhdistys julkaisi jo kesällä 1887 pienen vihkosen "Reseruter i Finland I" (Suomen Matkareittejä I), jossa oli kuvattu eräitä maan tärkeimpiä matkailureittejä. Julkaisua kehitettiin seuraavina vuosina ja vuonna 1890 oli käytettävissä kohtalaisen kattava matkailuopas.

Yhdistyksen tavoitteena oli kuitenkin saada aikaan suunnitelmallisesti koottu ja täydellinen matkaopas. Yhdistyksen hallitus pyysi vuonna 1892 filosofian tohtori, rehtori August Ramsay'ta ottamaan huolekseen kirjan toimittamisen. Sittemmin vahvistettiin, että kirjan tuli olla valmiina myyntiin hyvissä ajoin keväällä 1895, kuten myös tapahtui. Niin syntynyt teos oli "Vägvisare i Finland" (Suomen matkaopas), jonka kannessa tosin luki, samaa asiaa tarkoittaen, "Finlands Resehandbok". Kirjassa on noin 400 sivua.

Yleisiä ohjeita matkailijalle

Kirjan johdannossa annetaan matkailijoille käytännön neuvoja. Matkailun ajasta todetaan, että maahan, luontoon ja kansaan tutustuvalle matkailijalle kesäaika on suositeltavin, varsinkin juhannuksesta elokuun alkuun. Matkasuunnitelmaa tehtäessä on otettava huomioon, että matkan pituus yhdessä päivässä on hevoskyydillä 80–100 km, jalkaisin 30–40 km, polkupyörällä 100–150 km sekä venekyydillä 40–50 km, ellei varata lisäsoutajia matkan nopeuttamiseksi.

Asunnon ja ruoan ilmoitetaan maksavan kaupungeissa 7–8 mk vuorokaudelta, mutta tavallisesti vähemmän, 5–6 mk vuorokaudelta, jos esim. kaksi henkeä asuu samassa huoneessa. Hevoskyydin taksa on kaupungissa 18 penniä ja maalla 14 penniä kilometriltä, vene ja soutaja maksavat 1,50–2 mk 10 kilometriltä ja oppaalle on maksettava 2–3 mk päivältä.

Kestikievarien huoneiden todetaan olevan yleensä hyviä, mutta niiden ruokaa pidetään huonona ja tarjoilua heikkona. Maaseudulla on yleensä mahdollisuus majoittua myös taloihin. Niissä suositellaan vuoteen sijasta makuupaikaksi olkipatjaa, ilmeisesti syöpäläisten pelossa. Varusteiden kohdalla annetaan ohjeita lähinnä jalan, polkupyörällä ja kanootilla kulkevia varten.

Henkilökohtaisten varusteiden lisäksi suositellaan mukaan August Ramsay'n kesämatkojen opasta "På sommarvandringar", hinta 1,50 mk, sekä Matkailuyhdistyksen julkaisemaa karttakirjaa "Kartboken", hinta 5 mk. Johdannon lopussa mainitaan lyhyesti muutamia matkareittejä arvioituine kustannuksineen.

Varsinainen matkaopas on jaettu kymmeneen kappaleeseen, joissa selostetaan maan matkailumahdollisuuksia alkaen Helsingin seudusta ja Länsi-Suomesta päätyen Kainuun seutuun ja Lappiin.

Päijät-Hämeessä matkailijan erityisen mielenkiinnon kohteina selostetaan lähes pelkästään luontoa ja maisemia. Kirkkoja, tehtaita ja kartanoita mainitaan myös joitakin, mutta niiden kulttuurihistoriaan ei kiinnitetä huomiota.

Lahden seutu

Päijät-Hämeeseen tullaan kirjan IV kappaleen "Från Helsingfors österut till Viborg" A-kohdassa, jossa selostetaan rautatieosuutta "Helsingfors–Tavastehus och Riihimäki–Viborg–S:t Petersburg järnvägar". Lahden seutua koskeva selostus (sivuilla 124–125) on suomennettuna seuraava :

2. Riihimäki–Viipuri. Radan ensimmäinen jakso kulkee halki alueiden, joiden yksitoikkoisuuden vain siellä täällä katkaisee hetkellinen näkymä jonkin pienemmän metsäjärven yli; edes asemien kohdalla ei ole havaittavissa mitään runsaampaa viljelyä tai suurempaa vireyttä. Asemat ovat: Hikiä, 79 km Helsingistä, Oitti 86 km, Lappila 97 km, Järvelä 108 km, Herrala 115 km, ja Lahti 130 km, ravintola. Vähän ennen [Lahden] asemalle saapumista ohitetaan oikealla Tornatorin lankarullatehdas (osakeyhtiön omistama), ja vasemmalla näkyy vaihde Vesijärven lastauspaikkaan johtavalle sivuraiteelle, joka vie perille hiekkaharjuun tehdyn valtavan leikkauksen läpi.

Lahden asemalla on merkitystä liikenteen läpikulkupaikkana Päijänteen vesistöön, jonka alueella sijaitsevat Jyväskylän (VI B. 1.) ja Heinolan (VI C. 1.) kaupungit. Vakinaisten henkilöjunien saapumisen jälkeen lähtee asemalta juna Vesijärven satamaan, 3 km, josta on säännöllinen liikenne mainittuihin kaupunkeihin. Asemalta pohjoiseen levittäytyy Lahden kauppala, joka on tapahtuneiden suurten tulipalojen jälkeen rakennettu uuden asemakaavan mukaan leveine ja suorine katuineen. Kestikievari aseman luona. – Pankinkonttori: Yhdyspankin haarakonttori. – Kukkulalta aseman ja kauppalan välillä on laaja näköala yli kauniin Vesijärven ja sitä ympäröivien seutujen. – Lahdesta 10 km maantietä Messilän talolle, jonka lähellä kohoaa Tiirismäki, Etelä-Suomen korkein kohta, josta on laaja, erityisen kaunis näköala yli Vesijärven ja ympäröivien seutujen. Jalankulkija pääsee Messilään lyhyempää tietä, 7 km, Vesijärven rannalla olevan Jalkarannan kylän kautta.

Lahdesta rata seuraa Salpausselän tasaista, metsää kasvavaa selkää; Villähteellä, 140 km [Helsingistä], yksitoikkoisuuden katkaisevat lyhyellä matkalla viljellyt seudut, missä Erstan suuri kartano (tilanomistaja Wessbergin omistama) näkyy vasemmalla. Uudenkylän aseman kohdalla, 150 km, ja jonkin matkaa sen jälkeen nähdään oikealla laaja maisema eteläpuolella harjua, jonka muoto tulee täällä hyvin esiin. Seuraavat välit Kausalaan, 169 km, ja Kymiin, 185 km, eivät tarjoa mitään mielenkiintoista nähtävää.

Luvussa VI "Mellersta Finland" (Päijänne vattenområdet) kuvataan Keski-Suomea ja Päijänteen vesistöaluetta. Lahdesta pohjoiseen sijaitsevia alueita kuvataan kappaleessa "Lahtis–Jyväskylä–Saarijärvi–Viitasaari" seuraavasti (sivuilla 190–191):

1. Lahti–Jyväskylä. Säännölliset höyrylaivavuorot ylläpitävät liikennettä useimpina viikonpäivinä tällä sisämaalle tärkeällä vesireitillä. Vesijärven laiturista lähellä Lahtea (s. 125) höyrylaiva suuntaa ulos kauniille, vaikuttavien kukkuloiden ympäröimälle, saarista rikkaalle Vesijärvelle. Oikealla näkyy Mukkulan tila (kihlakunnantuomari W. von Hausenin omistama), vasemmalla on, vaikkakaan ei laivaväylältä nähtävissä, Hollolan pitäjän kirkko; 25 km:n jälkeen on Anianpellon kanava, se on kaivettu läpi kapean ja matalan kannaksen, joka erottaa Vesijärven Päijänteestä.

Kanavan varrella nähdään joitakin huviloita (professori Danielsonin ja prof. Langin omistamat). Länteen vievä tie, 6 km edullisella paikalla sijaitsevaan Asikkalan pitäjän kirkonkylään, kulkee pitkin Harjunahon harjua; tällä matkalla, noin 2 km kanavasta, pienen matkaa tiestä oikealle on kukkula, josta on laaja, vaikuttava näköala yli seudun.

[Päijänteen] selällä Anianpellosta pohjoiseen reitti jakautuu; itään Heinolaan ja pohjoiseen laajalle Päijänteelle, poikki Pulkkilansalmen, jossa maantie Asikkalasta Sysmään kulkee järven yli pitkin kapeaa, 8 km pitkää harjua.

Tämä valtava järvi [Päijänne] on pohjoisesta etelään 130 km pituinen ja leveimmiltä kohdiltaan jopa 20–30 km leveä, sen pinta-ala on 1,142 neliöpeninkulmaa. Jos kuljetaan suorinta reittiä, eivät ranta-alueiden yksityiskohdat tule kunnolla näkyviin. Siitä syystä sen, joka haluaa oppia tuntemaan ympärillä sijaitsevat pitäjät, tulee käyttää hyväkseen alempana [kohdissa] a–c esitettyjä reittejä ja sitten jatkettava Jyväskylän laivoilla sopivalta laiturilta (esim. Judinsalosta). Kaikki laivat linjalla Vesijärvi–Jyväskylä poikkeavat Judinsalossa Luhangan pitäjässä, suunnilleen puolivälissä matkaa, sekä Kärkisissä Korpilahden pitäjässä, jonka kirkonkylä tarjoaa monta kaunista näkymää.

[---]

a) Lahti–Kuhmoinen. Pulkkilansalmesta seurataan Päijänteen läntistä rantaa Padasjoen pitäjään, jossa ohitetaan kaunis Kellosalmi, ja edelleen Kuhmoisten pitäjän kirkkorantaan syvälle työntyvässä Päijänteen lahdessa.

Padasjoen kirkolta [on] 5 km vesitietä Vierun ruukille (kankirautapaja, ruukinpatruuna v. Fieandtin omistama); täältä n. 10 km ylös pitkin kapeita vesiteitä Vesijakoon, jolla järvellä on lasku myös Hauhon vesistön kautta Pyhäjärveen Tampereen lähellä. Harmoistenlahdesta, eräästä Päijänteen lahdesta, 15 km pohjoiseen Padasjoen kirkolta, on matkaa vain 2 km Lummene järveen, jolla myös on lasku Hauhon vesistöön. Nämä paikat ovat huomionarvoisia erityisesti kanotisteille, jotka pyrkivät Päijänteeltä Hämeenlinnan ja Tampereen välillä oleville järville; matkan jatkumisen suhteen viitataan sivulle 165.

b) Lahti–Jämsä. Tällä reitillä ohitetaan Padasjoki, Kellosalmi ja Kuhmoinen (katso yllä), ja käydään myös eräillä muilla laitureilla (Ruolahti ja Pihlajakoski), minkä jälkeen reitti kulkee Päijänteen pitkään ja leveään lahteen, joka työntyy sisämaahan luoteeseen aina Jämsän kirkon lähelle saakka, [ja] pitkin Jämsänjokea, joka laskee tähän lahteen, jatketaan kirkkorantaan.

Jämsän kirkonkylä on hyvin viljeltyä seutua, siellä on komeita rakennuksia ja se on vilkkaan paikallisliikenteen keskus; hyvä kestikievari. Jämsänjoen varrella, 10 km pohjoiseen kirkolta, on Jämsänkosken paperitehdas ja selluloosatehdas (osakeyhtiön omistama).

c) Lahti–Tammilahti. Päätepiste Tammilahti on Luhangan pitäjässä, Päijänteen itärantaan työntyvä pitkä lahti.

d) Lahti–Sysmä [reittiä] liikennöidään tiettyjen Jyväskylään menevien laivojen vuoroilla.

Sysmästä tai Luhangasta alkaa sivureitti vesirikkaille alueille Päijänteestä itään, missä Joutsa ja Gustaf Adolfs (suomeksi Hartola) tarjoavat luonnonystävälle mielenkiintoisia paikkoja. (Katso myös alla VI F, a.)

Heinolan seutu

Heinolan seutua käsitellään matkaoppaan VI luvun kappaleessa C. "Lahtis–Heinola–Kymijoki". Tämä osuus (sivuilla 193–195) on suomennettuna seuraava :

1. Lahti–Heinola. Maantie, 42 km [Lahdesta], kulkee läpi Nastolan pitäjän, ohi Seestan kartanon (kenraali C. Ehrnroothin omistama) Heinolan pitäjään, jossa ohitetaan Nynäsin kartano (senaattori O. Gyllingin omistama). Paljon miellyttävämpi on erityisen kaunis höyrylaivareitti, jolla on vähintään 6 viikkovuoroa (4– 4 1/2 tuntia). Ensimmäinen jakso Päijänteen eteläisimmälle selälle [on] kuten siv. 190. Täällä ohjataan länteen [p.o. itään] kohti Kalkkisten kanavaa.

Kanava, perustettu 1879, lähimain 1 km pitkä, on kaivettu kannaksen läpi ohi Kalkkisten kosken (oikealla puolella), jonka matkailija ehtii nähdä sillä välin kun laiva kulkee kanavan läpi (on kuitenkin syytä ilmoittaa päällikölle kosken katselusta). Koski ei ole korkea, se voidaan laskea veneellä ilman vaaraa, mutta vesimäärällään ja vehreillä rannoillaan se tarjoaa vangitsevan näyn; lohen- ja forellinkalastuksen on vuokrannut Kalkkisten kalastusklubi.

Seuraava jakso, jonka muodostaa leveä virta, on eräs sisämaan ihastuttavimmista laivareiteistä, korkeiden, jyrkkien ja runsaskasvuisten rantojen välissä; yli Ruotsalaisen [järven] ohjataan kauniilla paikalla sijaitsevaan Heinolan kaupunkiin.

2. Heinolan kaupunki. Saapuminen höyrylaivalla laituriin lähellä kaupunginrantaa. Hotelli: Vapaaehtoisen palokunnan talo (Veltheim). Ravintoloita: rouvien Brandes'in ja Stenberg'in ravintolat. Kylpy: Kylpylaitos. Vuokra-ajureita: saadaan tilauksesta. Pankkeja: Pohjoimaiden Yhdyspankin ja Kansallis-Osakepankin haarakonttorit. Lennätin; Puhelin kaupungin alueella, ympäristöön ja Etelä-Suomen kaupunkeihin.

Heinolan kaupunki, n. 1400 asukasta, sijaitsee Jyrängön virran pohjoisella rannalla, Ruotsalainen ja Konnivesi nimisten järvien välissä, sai kaupunkioikeutensa vuonna 1839. Jo aikaisemmin paikka oli maaherran residenssinä vanhan Kyminkartanon läänin jaossa syntyneessä uudessa Kyminkartanon eli Heinolan läänissä, mutta [se] ei saavuttanut mitään suurempaa merkitystä. Läänijärjestelyssä 1832 residenssi muutettiin Mikkeliin, minkä jälkeen Heinola oli vain lähimmän ympäristön keskuspaikka, jonka koulun tarpeesta pitää huolta kaupunkiin perustettu neliluokkainen alkeiskoulu (suomenkielinen), – Heinolan luonnonkaunis sijainti on tehnyt paikasta kesäisen hoito- ja kylpypaikan, joka on saanut osakseen kasvavaa mielenkiintoa. – Harjulta kaupungista itään ja maantiesillalta yli [Jyrängön] virran on hyvä näköala yli kaupungin ja ympäristön.

3. Heinola–Kymijoki. Heinolasta tehdään tiettyinä viikonpäivinä säännöllisiä höyrylaivavuoroja Konniveden yli Koskenniskaan, 15 km, missä Kymijoki purkautuu mahtavana koskena läpi Salpausselän pohjoisen sivuharjun.

Koskenniskasta [on] 23 km maantietä Uudenkylän asemalle Riihimäki–Pietari rautatiellä (katso s. 125). Tällä matkalla ohitetaan Nikkilän kartano (kruunuvouti Th. Holmbergin omistama), Arrajoen kartano (vapaaherra R. W. Wreden omistama) ja Toivonojan kartano (ruukinpatruuna G. Ramsayn omistama): lähellä asemaa nähdään vasemmalla Uudenkylän kartano (rva C. af Forselles'in omistama).

Se, joka haluaa nähdä Kymijoen koko pituudeltaan, jatkaa veneellä Koskenniskasta Mankalan kylään, jonka alapuolella joki, ahtautuneena jyrkkien kallioiden väliin, muodostaa jonon kauniita koskia. Nämä nähdään parhaiten rantapolulta itäisellä rannalla. (Joitakin koskia voi laskea kanootilla; suurimpien ohi kulkuväline on kannettava maitse itäistä rantaa pitkin). Viimeiseltä koskelta joki on taas kulkukelpoinen aina Kauraman koskelle saakka (voidaan kulkea kanootilla), joka laskee Leininselälle. Koskenniskalta vie myös huono kylätie Mankalaan, mistä on hyvä ajotie Kauraman kylään (täältä [on] 8 km Kausalan rautatieasemalle, s. 125).

Kauramasta jatketaan vesitietä mainittua Leininselkää pitkin Iitin pitäjän kirkon ohi pohjoiseen Pyhäjärvelle, jonka pohjoisella rannalla näkyy Jaalan pitäjän kirkko, ja tämän järven yli joen laskukohtaan Pilkanmaan ja Oravalan luona, mistä edelleen sivun 149 ohjeiden mukaan.

Lähde:

Vägvisare i Finland. Praktisk resehandbok sammanstäld af Dr August Ramsay. Turistföreningen i Finland. Helsingfors, Helsingfors Central-Tryckeri, 1895. Nimiölehdestä poiketen kirjan kannessa on nimenä Finland Resehandbok. Kirjan sidonta: Bokbinderi Fabriken Fenix, Helsingfors.

Julkaistu aikaisemmin: Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1994. Lahti 1995. (Otsikkona: Matkailua Päijät-Hämeessä sata vuotta sitten.) Tarkistettu huhtikuussa 2005.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON