Arno Forsius

 

Oravala, äitini kotitalo

 

Oravala oli äitini Saara Forsiuksen kotitalo, jonka omisti lapsuudessani hänen isänsä Artturi Hiidenheimo, Muffa. Kuitenkin jo 1930-luvulla tilan hoidosta huolehti myös hänen poikansa, Fammulassa asunut enoni Antti Hiidenheimo. Tämän aviopuoliso Aira, o.s. Oravala, opetti Vihdin yhteiskoulussa suomenkieltä ja historiaa, myös minun koulussa ollessani. Äidinäitini Fanny, o.s. Ojanen, oli kuollut ennen syntymääni ja Oravalaa emännöi isoisäni toinen puoliso Elli, o.s. Tavastähti (aik. Tawaststjerna), jota me lapset kutsuimme Mummoksi. Talossa vierailivat usein hänen sisarensa tytär Irma Wegelius ja veljensä poika Erik Tawaststjerna. Erik oli silloin nuori hontelo poika, vaikeasti änkyttävä ja omituisen kulmikkaasti liikehtivä.

 

Oravalan Niemelän päärakennus oli suuri, kaksikerroksinen, mansardikattoinen, vaaleaksi maalattu rakennus. Se sijaitsi melkoisen korkealla törmällä noin 200 metrin päässä Hiidenveden rannasta. Talon julkisivun puolella, maantieltä taloon etelän puolelta tultaessa, oli etupiha nurmikenttineen, sorakäytävineen ja pihapuineen. Pääsisäänkäynti tapahtui suurelta avokuistilta, joka oli villiviinien peitossa. Avokuistin seinällä riippui talon vanha susiverkko ja kuistin kattoon kiinnitetyn lampun lasikuvussa oli joka kesä harmaasiepon pesä. Kuistin edustalla oli betonijalustalla myllynkivestä tehty pihapöytä, jonka päällä talon koira Kira, sekarotuinen pystykorva, usein istui tai makasi pitäen silmällä pihapiiriä. Pihan laidalla Salmelan puolella oli vesijohtojärjestelmään kuulunut, maalla katettu pumppukellari ja siellä vesisäiliö, jossa kerran säilytettiin ja näytettiin uteliaille muutaman päivän ajan silloista Suomen suurinta kuhaa, joka oli saatu rysällä Irjalan rannan läheltä. Tuo kuha painoi muistaakseni noin 11 kg.

 

Avokuistilta tultiin eteiseen, josta nousivat raput toiseen kerrokseen. Eteisestä suoraan järven puolelle oli suuri sali. Vasemmalle johtavan eteiskäytävän päässä oli Muffan työhuone kirjoituspöytineen, tuoleineen ja kassakaappeineen. Työhuoneesta pääsi oikealle kulmahuoneeseen, josta oli edelleen käynti saliin. Työhuoneesta oli myös uloskäynti etupihan puoleiselle avokuistille. Eteisestä oikealle oli ruokasali, jonka läpi päästiin suureen keittiöön. Ruokasalista järvelle päin oli pieni välihuone ja sen takana ulkokuisti. Välihuoneesta päästiin oikealle Muffan ja Mummon makuuhuoneeseen, joka sijoittui osittain keittiön taakse. Keittiön takana oli myös äitini sisaren, Maija-tädin huone, johon käynti tapahtui keittiön takana olevasta väliköstä.

 

Talon yläkerrassa oli suuri salihuone ja muutamia pienempiä huoneita sekä keittiö. Täällä asui kesäisin ja sotavuosina äitini Kirsti-sisar miehensä Rolfin eli Rolle-sedän (Fagerman, myöh. Rantapuu) ja lastensa Klausin, Markuksen ja Kain kanssa. Perheen neljäs lapsi, Kristiina, syntyi vuonna 1947.

 

Päärakennuksen länsipäädyn ohi kulki rantaan saunalle koivujen reunustama tie, joka oli rantatörmän kohdalla melkoisen jyrkkä. Sauna paloi minun lapsuusvuosieni aikana ja uusi sauna rakennettiin lähelle entisen saunan paikkaa. Kesällä meidän perhe tuli Oravalaan veneellä juuri saunanrantaan Irjalansaaresta, jossa meidän kesähuvilamme Suvisaari sijaitsi, puolen kilometrin venematkan päässä Oravalasta koilliseen. Kesällä haimme Oravalasta veneellä maitoa päivittäin ennen oman maatilan ostamista.

 

Päärakennuksesta rantaan päin, pohjoisen puolella, oli vanha puutarha, jossa kasvoi omena-, luumu- ja kirsikkapuita sekä marjapensaita. Siellä oli myös raparperipenkki ja kukkaistutuksia. Talossa oli lisäksi uudempi hyötypuutarha päärakennuksesta länteen, saunalle johtavan tien toisella puolella. Siinä viljeltiin vihanneksia ja puutarhamansikoita. Puutarhan hoito oli Elli Hiidenheimon erityisenä harrastuksena.

 

Oravalassa kesällä käydessä saimme aina puutarhamansikoita sekä syödäksemme että kotiin vietäväksi. Viemisinä oli tavallisesti myös vankkoja raparperin varsia. Syksyllä Oravalan herkkuja olivat omenat, kirsikat, luumut ja viinimarjat. Nimipäiväni, jota vietettiin Aarnon päivänä, oli kalenterissa aikaisemmin 26.1. Elli Hiidenheimo toivoi usein, että se olisi ollut syksyllä, jolloin hän olisi voinut antaa minulle omenoita nimipäivälahjaksi. Hänen toivomuksensa toteutui vasta paljon myöhemmin, sillä nykyään nimipäiväni, Aarnon ja Aarnen päivä, on 16.11.

 

Saunalle johtavan tien länsipuolella oli Fammula, jossa asui Antti-enoni perheensä kanssa. Enon työhuoneena ollut yläkerran tornikamari oli meille pojille suuren ihmetyksen aiheena radioineen, muine kojeineen sekä karttoineen. Antti-enon perheen lapset olivat Heikki, Riitta, Virpi ja Annikki.

 

Oravalan päärakennuksen itäpuolella oli Salmelan tilan vanha, hirsistä valmistettu, 2-kerroksinen päärakennus. Sotavuosina siinä asui äitini Pirkko-sisar miehensä Reinon (Ritvala, aik. Lundell) ja lastensa Arjan, Marjaanan ja Jyrkin kanssa. Perheen neljäs lapsi Mervi syntyi vuonna 1945. Salmelan päärakennuksessa asui aikaisemmin kesävieraita. Sen takana oli ns. Enroosin mamman mökki, joka oli myös kesävieraiden käytössä. Salmelasta koilliseen, parin sadan metrin päässä, hohti valkoiseksi maalattuna tehtailija Eemil Pakkalan rakennuttama Hopeaniemi.

 

Oravalaan kuului, kuten maataloihin yleensäkin, suuri määrä rakennuksia. Pehtorilla ja työväellä oli asuintalot Oravalaan johtavan tien varrella. Eläinsuojia olivat talli ja navetta, joissa oli tilat myös sikoja, lampaita ja kanoja varten. Muita rakennuksia olivat puimala ja paja.

 

Oravalassa käytiin aina eläimiä katsomassa, jos ne suinkin olivat sisällä tai lähilaitumilla. Joka kerta käytiin ainakin Maija-tädin kanoja katsomassa ja ruokkimassa. Suuria ihmeitä olivat traktori ja puimakone.

 

Oravalassa kävimme koko perhe monta kertaa vuodessa ja hyvin usein juuri kesällä. Silloin oli yleisenä tapana viettää läheisempien ja kaukaisempienkin sukulaisten kesken nimi- ja syntymäpäivä- ja muita juhlia, joihin kokoonnuttiin aina suurella joukolla. 

 

Oravalassa asuvat lapset olivat minua ja veljeäni Raimoa muutamaa vuotta nuorempia, joten yhteiset leikit jäivät vähiin silloin suurelta tuntuneen ikäeron vuoksi. Oravalasta länteen, Pääkslahtea vastapäätä olevassa Niemessä, oli mukava hiekkapohjainen uimaranta, johon tehtiin retkiä Elli-Mummon ja Kirsti-tädin johdolla Oravalan lasten kanssa. Siellä oli hauska leikkiä vedessä, varsinkin kun Suvisaaren uimaranta oli pohjaltaan kivinen.

 

Antti-enollani oli perämoottori. Kerran se taas lakkoili eikä hän saanut sitä käyntiin. Kun joku epäili, että moottori on rikki, sanoi Antti loukkaantuneena: "Se ei ole rikki, se on epäkunnossa." Antti oli tavattoman rauhallinen mies, jolla ei ollut koskaan kiirettä. Kylästä lähtiessä sai Aira-täti käydä häntä monta kertaa hoputtamassa. Antti oli erikoisen kiinnostunut kaikista koneista. Hän pelasi mielellään shakkia ja olikin siinä varsin taitava. Antti-enoni kaatui rintamalla jatkosodan loppuvaiheessa 28.6.1944.

 

Rolle-sedästä muistan erityisesti, että hän oli innokas kalamies ja että isäni kävi hänen kanssaan jänismetsällä. Rolle-sedällä oli aina yksi tai useampia ajokoiria. Rolle-setä oli aina avulias, hymyileväinen ja hyväntuulinen.

 

Oravalan työväestä muistan lapsuuteni ajoilta pehtori Hermanni Vuohenojan ja hänen vaimonsa Marian, jotka asuivat lähellä Oravalaa, sekä kauempana asuneet Heinäarot ja lammen luona asuneet Vihermaat.

 

Isoisäni Artturi oli luonteeltaan rakentaja ja myös tienraivaaja. Hän siirsi Oravalaan johtaneen maantien lammen kohdalla jyrkän Klinkkumäen päältä alas lammen rantaan ja vielä vanhuutensa päivinä hän kävi omakohtaisesti raivaamassa tietä, joka johti Ratilaan pitkin lammen rantaa.

 

Kun Anita ja minä julkaisimme kihlauksemme kesällä 1950, kävimme vierailulla myös Oravalassa. Silloin Muffa eli isoisäni Artturi lahjoitti minulle Fanny-vaimonsa isän muistikirjan ja kirjoitti siihen seuraavan omistuksen: "Maanviljelijä, kunnallisneuvos, Talonpoikaissäädyn puhemies Kaarle Ojasen, synt. Urjalassa, kuoli Nummella, muistiinpanokirja. Tämän kirjan sai haltuunsa hänen tyttärensä mies Artturi Hiidenheimo, joka sen vuorostaan lahjoitti tyttärensä Saara Forsiuksen pojalle Aarno Forsius'elle kihlauspäivänään 23.6.1950."

 

Kirjoitus on valmistunut vuonna 1990. Tarkistettu tammikuussa 2008.


TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON