Arno Forsius

Oravalan talo Vihdissä ja sen aikaisempia haltijoita

Tämä kirjoitus on katkelma kirjoittamastani elämäkerrasta "Artturi Hiidenheimo 1877–1956. Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi". Tekstiä on lyhennetty ja siihen on tehty sen johdosta tarpeellisia muutoksia. Kirjoituksen loppupuolella kerrotaan laajemmin Sven Israel ja Karoliina Hiidenheimosta (Törnström vuoteen 1906).

Katso myös kirjoitusta Orava – Wichtman – Törnström – Hiidenheimo -sukuketjun tauluja Maria Charlotta Wichtmanin ja Israel Törnströmin perhekuntaan saakka .

Aikaisempia haltijoita

Artturi Hiidenheimon (Törnström vuoteen 1906) elämänaikainen kotitalo Oravala sijaitsee Vihdin kunnan Oravalan kylässä, kauniilla paikalla Hiidenveden osaksi ympäröimänä. Koko kylän käsittäneen yksinäistalon varhaisin tunnettu omistaja oli Mikael Juhonpoika 1500-luvun alkupuolella. Artturi Hiidenheimo mainitsee itse vuoden 1461 talon perimyksen alkuvuodeksi, ilmeisesti Elli Hiidenheimon Tukholman Kamariarkistosta saamien selvitysten perusteella.

Oravalan tila on ollut joka tapauksessa vuodesta 1543 alkaen saman talonpoikaissuvun omistuksessa. Tilaan yhdistettiin vuonna 1594 tehdyllä kaupalla siihen koillisesta rajautuva Ratilan tila. Oravala oli vuodesta 1621 aina 1800-luvun alkuvuosiin rustholli (ratsutila), joka piti maaveron maksun sijasta ratsumiestä palveluksessa Ruotsin valtakunnan sotajoukoissa. Vaikka ratsupalvelus Venäjän vallan aikana lakkautettiin, säilyttivät nämä tilat rustholli -nimityksen, sillä ne suorittivat edelleen erityistä vakanssimaksua maaverojen lakkauttamiseen saakka.

Oravalan tilan omistajat ovat olleet nimismiehenä neljässä sukupolvessa vuosina 1606–1716. Nimismies oli valtion paikallinen virkamies hallintopitäjässä. Tehtävään määrättiin usein joku vaikutusvaltainen ja varakas talollinen, jonka tehtäviin kuului vastata tietyistä pitäjän itsehallinnon tehtävistä. Tavallisesti kihlakunnan käräjät pidettiin heidän talossaan ja heidän oli myös huolehdittava voudin, tuomarin ja muiden valtion virkamiesten kestitsemisestä käräjien aikana ja usein käräjien välilläkin. Korvauksena lisääntyneistä menoista nimismiehet saivat verohelpotuksia ja ns. nimismiesveroa osana kannetusta kruununverosta. Valistunut nimismies oli asemansa johdosta esimerkkinä ja kehityksen viitoittajana pitäjäläisille.

Artturi Hiidenheimo piti Oravalassa perintönä kulkenutta, vuonna 1618 painettua ruotsinkielistä koko Raamattua eli ns. Kustaa II Aadolfin Raamattua erityisen arvokkaana talon symbolina. Se on mahdollisesti ollut juuri se Raamattu, jonka äärellä käräjillä on vannottu oikeudenkäynnin edellyttämät todistajan valat. Myydessään tilan pääosan pojalleen Antti Hiidenheimolle vuonna 1942 Artturi Hiidenheimo määräsi, että tämän Raamatun tulee aina seurata Oravalan taloa, vaikka omistaja ei kuuluisikaan entiseen omistajasukuun.

Oravalan isännän asema pitäjän nimismiehenä merkitsi viimeistään suvun siirtymistä säätyläisten piiriin. Talosta pois lähteneistä pojista useimmat avioituivat kotivävyiksi rustholleihin, mutta joukossa oli myös sotilaita ja yksi pappi, Sigfridus Petri eli Sigfrid Perinpoika (k. 1613), joka oli Vihdin kirkkoherrana 1600-luvun alkutaitteessa. Oravalaan emänniksi tulleet ovat olleet virkamiesten, pappien ja ratsutilallisten tyttäriä, joukossa myös aatelistoon kuuluvia. Oravalasta lähteneistä pojista varusmestari Nils Henrikinpoika (1669–n. 1742) alkoi käyttää 1600-luvun loppupuolella sukunimeä Wichtman, joka tuli pian koko suvun nimeksi.

Nimismiehenä ollut Oravalan isäntä Heikki Jaakonpoika kuoli vuonna 1716 lapsettomana. Leski Margareta Stigelia (Stigelius) piti taloa, kunnes se pitkän perintöriidan jälkeen jaettiin vuonna 1726 Heikki Jaakonpojan velipuolten Jaakko (Jakob) Jaakonpojan (1697–1772) ja Juho (Johan) Jaakonpojan (1698–1765) kesken, jotka ottivat 1700-luvun alkupuolella nimen Wichtman. Jaakko Jaakonpojan osuus tilasta sai nimen Salmela eli Ylöstalo ja Juho Jaakonpojan osuus nimen Niemelä eli Alestalo. Jaakko Jaakonpoika Wichtmanille kuulunut Salmela siirtyi vuonna 1746 hänen tyttärensä Ester Wichtmanin tulevan aviomiehen Jakob Karenin omistukseen. Tässä kirjoituksessa käytetään selkeyden vuoksi Niemelästä eli Alestalosta yleensä nimitystä Oravala ja Ylöstalosta nimitystä Salmela.

Oravalan omistajaksi tuli Juho Jaakonpoika Wichtmanin jälkeen hänen poikansa, kersantti Jaakko Juhonpoika Wichtman (1737–1788). Tämän tytär Charlotta avioitui Gustav Sigfridinpoika Åkerlundin kanssa ja Charlotan perintöosa talosta joutui pian vääpeli Adam Rennerfeltin haltuun. Jäljelle jäänyt osa talosta siirtyi Charlotan veljelle Bengt (Pentti) Henrik Wichtmanille (1775–1843), joka avioitui Margareta Kaarlontytär Hannulan (1782–1851) kanssa. Heidän aikanaan Adam Rennerfeltin vähän aikaa omistama osa ostettiin takaisin ja liitettiin jälleen Oravalaan (Niemelään).

Bengt Henrik ja Margareta Wichtmanin molemmat pojat kuolivat jo lapsina. Oravalan seuraavaksi isännäksi tuli Lohjan pitäjän Vähä-Teutarista talollisen poika Israel Törnström (1812–1841), joka solmi avioliiton talon tyttären Maria Charlotan (1812–1891) kanssa. Avioparille syntyi neljä poikaa, Sven Israel (1836–1906), Bengt Justus (1837–1923), Klaus Henrik (1839–1861) ja Johan Fredrik (1841–1906). Israel Törnström kuoli vuonna 1841 varsin nuorena ja leski Maria Charlotta huolehti sen jälkeen yksinään talonpidosta 20 vuoden ajan. Aviomiehen kuollessa vanhin lapsista oli viiden ikäinen ja nuorin syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen. Sven Israel Törnströmistä tuli tehdyn kaupan perusteella tilan seuraava omistaja 3.1.1861, joskin kauppa vahvistettiin vasta 20.3.1864. Israel ja Maria Charlotta Törnströmistä on näillä kotisivuilla erillinen kertomus.

Sven Israel ja Karoliina Törnström (Hiidenheimo vuodesta 1906)

Sven Israel Törnström sai vuonna 1861 vanhimpana poikana haltuunsa kotitalon, 20 vuotta isänsä kuoleman jälkeen. Hän avioitui juuri niihin aikoihin Karoliina Kristiina Tolpon (1839–1923) kanssa. Nuorikon vanhemmat olivat Vihdin Yli-Lankilan ratsutilan omistaja, valtiopäivämies Axel Gabriel Tolpo ja Karoliina Sofia  Forsström. Sven Israel ja Karoliina Kristiina Törnströmin perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, joista kuusi eli aikuisiksi, nimittäin Sven Johan (Janne) Gabriel (1862–1925), Amanda Karoliina (1869–1947), Aksel Anders (1871–1933), Lydia Emilia (1873–1946), Bengt (Pentti) Henrik (1875–1918) ja Arthur (Artturi) Fredrik (1877–1956). Lapsena kuolivat Amalia Charlotta (1864–1869), Lydia Fredrika (1866–1869) ja Agnes Elisabet (1880–1893). Sisarusparven aikuisiksi eläneiden lasten elämänvaiheista on lyhyt kuvaus näillä kotisivuilla.

Sven Israel Törnström, hänen puolisonsa Karoliina sekä pojat Pentti ja Artturi perheineen ottivat 13.5.1906 nimen Hiidenheimo. Lapsista Janne, Aksel ja Lydia pitivät vanhan sukunimensä. Myöhemmin Hiidenheimo -nimen ottivat Aksel Törnströmin poika Olli vuonna 1931 sekä Janne Törnströmin lapset Ester, Eero, Martta ja Irja vuonna 1935. Sven Israel Törnströmin veljet Bengt Justus ja Johan Fredrik eivät muuttaneet nimeään, eivät myöskään heidän lapsensa.

Maila Talvio kertoo lennokkaaseen tapaansa teoksessaan "Jumalan puistot, Leposijoja ja hautausmaita" sukunimen muuttamisesta seuraavasti: "Hänen (Sven Israel Hiidenheimon) luonnettaan kuvaavana mainittakoon, että kun hänen lapsensa, joita oli kaikkiaan 9, suomalaisuuden asiasta innostuneina vaativat sukunimen suomalaistuttamista, vastusti ukko 10 vuotta jyrkästi moista hanketta, pitäen sitä esi-isien muiston häpäisemisenä, mutta kun hän 70 vuoden vanhana luki keväällä 1906 Johannes Linnankosken lastun 'Huutavan äänen päivänä', tuli hän toiseen käsitykseen ja lausui lapsilleen: 'Nyt muutetaan nimi.' Ja niin otettiin käytäntöön Hiidenheimon nimi." Kuten aikaisemmasta käy ilmi, olivat lapsista olleet nimenmuutoksen kannattajina lähinnä vain pojat Pentti ja Artturi, jotka olivat saaneet vaikutteita Johannes Linnankosken aatteista.

Sven Israel Törnström oli merkittävä luottamushenkilö Vihdin kunnassa. Valtiollisia tehtäviä olivat jäsenyys senaatin asettamassa holli- ja postikuljetuskomiteassa vuosina 1874–1875 ja Uudenmaan läänin verohinnoittelukomiteassa kahden vuosikymmenen ajan. Sen lisäksi hän oli talonpoikaissäädyn vaaleissa kolme kertaa valitsijamiehenä. Kunnan hallinnossa hänellä oli useita luottamustehtäviä. Hän oli kunnallislautakunnan esimies vuosina 1873–1881 ja 1891–1896 sekä kunnan lainajyvästön johtokunnan jäsen vuosina 1884–1899. Hän oli myös kunnan köyhäinhoitokomitean jäsen vuonna 1880 ja  sen jälkeen mukana köyhäintalon suunnittelussa ja perustamisessa. Köyhäintalon toteuttaminen oli niitä harvoja asioita, josta oli seurauksena kuntalaisten moitteita aivan liian suurina pidettyjen kustannusten vuoksi. Sven Israel Törnström oli myös kunnan paloapukomitean puheenjohtaja, kunnan maanviljelysrahaston johtokunnan jäsen sekä tilattoman väestön palstakassan perustajia. Lisäksi hän oli Vihdin Säästöpankin perustajia, sen isännistön jäsen vuosina 1876–1898 ja puheenjohtaja vuonna 1885 sekä hallituksen jäsen vuosina 1877–1880 ja 1888–1906. Hänelle myönnettiin yhteiskunnallisten ansioiden johdosta taloustirehtöörin arvonimi 18.6.1896.

Kaarle Soikkeli kirjoitti Artturi Hiidenheimolle 8.1.1907 Sven Israel Hiidenheimon (Törnström vuoteen 1906) kuoleman johdosta: "Isä-vainajasi oli kuin elävä muistopatsas perheessään ja  paikkakunnallaan. Harvoin näki siksi määrätysti (harkitusti) veistettyjä kasvonpiirteitä kuin hänellä, joita ystävällinen hymy jokaista kohtaan pehmensi eläviksi. – En voi kyllin ihailla sitä tasapainoa ja sitä itsensäilytystä (itsehillintää), jolla hän otti nykyajan vastaan. En koskaan huomannut hänen pyrkivän luottamustoimiin ja kunniavirkoihin, en. Hänellä nähtävästi oli se suuri elämänoppi jo opittu, ettei nim. meitä oikeastaan tarvita – kyllä maailma pyörii omaa rataansa ilman meitäkin. – Harvoin näkeekin isävainajasi kaltaista miestä, joka osasi kykynsä ja voimansa niin punnita, joka ei edes turhan kunnian vuoksi säilyttänyt viimeiseen asti toimia, joita hän ei syystä tai toisesta olisi voinut kunnolla täyttää."

Karoliina Kristiina Törnström (Hiidenheimo vuodesta 1906) toimi  Oravalan emäntänä melkein 40 vuotta. Hänen tullessaan taloon oli silloisella Fammulla, Maria Charlotta Törnströmillä eli Vihtmanin rusthollerskalla yhä voimakas vaikutus Oravalan perheyhteisöön. Artturi Hiidenheimon mukaan "Vihtmanin rusthollerskalla oli vielä eläkkeelle ruvettuaan ja siirryttyään salipykninkiin asumaan talon keittiössä oma tuolinsa, jolla ei kukaan muu istunut. Sen hän siirsi milloin millekin sopivaksi katsomalleen paikalle, eikä kellekään olisi pälkähtänyt päähänkään pyytää häntä siirtämään tuoliaan".

Nuoren emännän asema ei ollut aluksi kadehdittava. Artturi Hiidenheimo jatkoi: "Kun äitini tuli miniäksi taloon, vaadittiin häneltä paljon, ja varsinkin alkuaikoina seurattiin kaikkia hänen töitään tarkasti. Anoppi kai pelkäsi kaiken valtansa luisuvan nuoren emännän käsiin, ja ajan tapa vaati sitäpaitsi miniän tiukalla pitämistä. Mutta pohjaltaan oli Fammu hyvin kiintynyt miniäänsä. Se ilmeni esimerkiksi Fammun tavattomana huolestumisena, jos äitini sattui sairastumaan. Silloin hän heti keitti hyvät kahvit miniälleen, sillä kahvia hän piti parhaimpana lääkkeenä kaikkiin tauteihin." Osaamisellaan, ahkeruudellaan ja palveluvalmiudellaan Karoliina saavutti pian anoppinsa ja muidenkin luottamuksen. Hän oli itse vähään tyytyväinen, avulias ja iloitsi aina vilpittömästi läheistensä menestyksestä.

Sven Israel Törnströmin tullessa Oravalan isännäksi vuonna 1864 tilan viljelyala oli vain 28 tynnyrinalaa [noin 14 ha). Vetohärkien tilalle tulivat vähitellen hevoset ja puuaurat korvattiin rauta-auroilla. Luonnonniittyjä muokattiin pelloiksi viljaa ja rehukasveja varten, jolloin viljelysala laajeni kolminkertaiseksi. 1880-luvulla otettiin käyttöön ruotsinmaalaisen Brusewitzin johdolla 8-jakoinen vuoro viljelys ja alettiin kylvää puna-apilaa rehun saamiseksi. Lisäksi tilalla siirryttiin karjavaltaiseen maatalouteen. Lehmät olivat alun perin sekarotuisia maatiaislehmiä. Taloon hankittiin jalostusmielessä ayrshirerotuinen lehmävasikka vuonna 1886 ja anglerrotuinen sonnivasikka vuonna 1895. Sen jälkeen lehmät olivat edelleen varsin sekarotuisia, mutta niiden tuotto oli parantunut. Oravalan tilalla oli vuodesta 1878 Axel Tolpon välittämä voitinki Helsinkiin tehtailija Paul Sinebrychoffin talouteen ja Pietariin vietiin täysmaitojuustoja. Sven Israel Törnströmin aikana korvattiin vuonna 1861 rakennettu päärakennus uudella vuonna 1881. Samoin kaikki muutkin rakennukset olivat ajanmukaiset ja kunnostetut.

Sven Israel Törnström oli mukana myös maataloudellisen osuustoiminnan kehittämisessä. Hän oli jo vuonna 1894 perustamassa Vihtiin ns. lehmämeijeriä, Vihdin Osuusmeijeri Osakeyhtiötä, jossa talot olivat osakkaina lypsylehmiensä lukumäärän mukaisesti. Vihdin kuntakokous asetti vuonna 1895 toimikunnan tekemään sääntöjä isäntäyhdistykselle eli maamiesseuralle. Toimikuntaan kuuluivat tilanomistajat Hannes Aejmelaeus, H. J. Malmgren, Emil af Hällström ja Sven Israel Törnström. Toimikunnan sääntöehdotus "Wihdin maamiesseuran säännöt" hyväksyttiin joulukuussa 1895 ja ne vahvistettiin toukokuussa 1896. Seuran tarkoituksena oli paikkakunnan väestön siveellinen ja aineellinen edistäminen sekä mm. hyvän sovun rakentaminen isäntäväen ja palkollisten välillä. Jokainen kunnassa asuva hyvämaineinen ja ripillä käynyt henkilö voi päästä seuran hyväksymänä sen jäseneksi.

Sven Israel ja Karoliina Törnström (Hiidenheimo) luopuivat Oravalan isännyydestä lokakuussa 1898. Silloin he myivät tilan nuorimmalle pojalleen Artturille, joka oli täyttänyt toukokuussa 21 vuotta. Vanha aviopari rakennutti päärakennuksen lähelle eläkeasunnoksi erillisen talon, joka tunnettiin nimellä "Fammula". He muuttivat sinne vuoden 1899 lopulla. Sven Israel Hiidenheimo kuoli joulukuussa 1906 ja hänen puolisonsa Karoliina marraskuussa 1923.

Kirjoitus on valmistunut syyskuussa 2006.

Kirjallisuutta:

Forsius, A.: Artturi Hiidenheimo 1877–1956. Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö, Vihti. Jyväskylä 2002.

Vihdin Oravalan sukutila. Tila- ja henkilöhistoriaa keskiajasta nykyaikaan. Kirjoittanut Kaarlo Soikkeli. Täydennyksin ja liittein varustanut Elli Hiidenheimo. Painoon toimittanut Eino Parikka. Helsinki 1953.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON