Arno Forsius

Sigfridus Petri Orava (k. 1613) – Vihdin kirkkoherra 1579–1613

Vihdin kirkkoherra Sigfridus Petri Orava eli Sigfrid Perinpoika oli syntyisin Vihdin Oravalasta. Hänen isänsä oli Per Mickelinpoika (k. 1548?), joka omisti Oravalan talon vuosina 1543–1545 ja sen jälkeen puolikastalon vuoteen 1548 saakka. Sigfridus Petrin äiti lienee ollut nimeltään Elin, jonka mainitaan myöhemmin olleen naimisissa Per Olofinpojan kanssa.

Per Mickelinpojalla tiedetään olleen kolme poikaa. Heistä oli luultavasti vanhin Jakob Perinpoika (k. 1593), josta tuli isänsä jälkeen Oravalan puolikastalon omistaja 1548 ja tilusvaihtojen seurauksena koko talon omistaja vuodesta 1578. Seuraava järjestyksessä lienee ollut edellä mainittu Sigfrid Perinpoika eli Sigfridus Petri, josta kerrotaan jäljempänä enemmän. Pojista kolmas oli Måns Perinpoika, joka näyttää omistaneen Lusilassa Hannulan tilan, josta tuli myöhemmin rustholli eli ratsutila.

Tiedot Sigfridus Petri Oravasta ovat varsin niukat. Hänestä tuli joka tapauksessa pappi ja todennäköisesti hän on saanut pappisvihkimyksen käytyään Turun katedraalikoulun. Hänet nimitettiin vuonna 1579 kotipitäjänsä Vihdin kirkkoherraksi, edellisenä vuonna kuolleen Laurentius Petrin jälkeen, joka oli kirkkoherrana vuosina 1554–1578.

Sigfridus Petri kävi vuonna 1593 Turussa allekirjoittamassa Upsalan kokouksen päätöksen ja hän käytti allekirjoituksensa vahvistuksena sinettiä, jossa oli oravan kuva. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että hän käytti sukunimeä Orava. Sigfridus Petrin mukana Turun matkalla oli myös Vihdin seurakunnan silloinen kappalainen Petrus Johannis eli Per Johanneksenpoika. Upsalan kokouksessa oli keväällä 1593 vahvistettu Lutherin reformoidun uskon säilyminen Ruotsin ja Suomen seurakunnissa. Sen asema oli nimittäin tullut uhanalaiseksi, kun valtakunnan hallitsijaksi oli edellisenä vuonna tullut katolinen ja katolisuutta suosiva Sigismund. Päätöksen allekirjoitusten avulla haluttiin lisätä papiston sitoutumista luterilaisen uskon säilyttämiseen.

Sigfridus Petri Oravan puoliso oli Karin Henrikintytär ja avioparilla oli ainakin seitsemän lasta, joista neljästä on olemassa lisätietoja. Pojista Jakob Sigfridinpoika oli ratsumestari, joka asui Vääkilässä ja kuoli vuonna 1649 Vihdissä. Toinen poika Johan Sigfridinpoika, joka käytti sukunimeä nimeä Orava, asui ainakin vuonna 1635 Vääkilässä. Tytär Elisabet Sigfridintytär oli ilmeisesti naimisissa Bertil Mickelinpojan kanssa, joka mainitaan talollisena Vääkilässä vuosina 1645–1650. Kolmannesta pojasta Mathias Sigfridinpojasta (k. 1657) tuli pappi ja hänestä kerrotaan enemmän jäljempänä.

Kirkkoherra Sigfridus Petri Oravalla oli käytössään pappilan viljelysmaat ja sen lisäksi hän omisti Vihdissä Vääkilän eli Vähäkylän yksinäistalon. Siten hän oli pitäjässä huomattava maatalouden harjoittaja. Kirkkoherra Sigfridus Petri Orava kuoli Vihdissä vuonna 1613. Hänen leskensä Karin Henrikintytär sai miehensä kuoltua elinaikaisen verovapauden Vääkilän taloon. Hänen ilmoitettiin asuneen talossa vielä vuonna 1635 "ikivanhana ja vaivaisena".

Tietoja Sigfridus Petri Oravan jälkipolvien papeista

Sigfridus Petri Oravan sukuhaarassa oli hänestä alkaen pappeja kaikkiaan kuudessa perättäisessä sukupolvessa. Kaikki muut paitsi Sigfridus Petri Orava olivat pappeina Varsinais-Suomen seurakunnissa.

Sigfridus Petri Oravan ja Karin Henrikintyttären pojasta Matts Sigfridinpoika Oravasta tuli pappi, kuten edellä jo mainittiin. Papiksi ryhdyttyään hän alkoi käyttää muiden oppineiden tapaan latinaistettua nimeä Matthias Sigfridi Sciurus (latin. sciurus, orava). Hän oli kappalaisena Rymättylässä vuosina 1624–1625 ja kirkkoherrana Vehmaalla vuosina 1625–1657. Hän oli solminut avioliiton ennen vuotta 1624 Margareta Jöranintyttären kanssa, joka oli syntynyt noin vuonna 1590. Tämän isä oli talonpoika Jöran Paavalinpoika Lemun Mikoisista (Mikkola?). Matthias Sigfridi Sciurus kuoli Vehmaalla 1657 ja hänen leskensä Margareta Jöranintytär vuoden 1662 jälkeen.

Matthias Sigfridi Sciuruksen ja Margareta Jöranintyttären poika David Matthiae Sciurus (k. 1684) oli isänsä tavoin pappi. Hän alkoi käyttää myöhemmin sukunimestään muotoa Sciurenius, josta tulikin sukuhaaran pysyvä sukunimi. David Matthiae Sciurenius oli ensin isänsä seurakunnassa papiston apulaisena eli "apupappina", sitten Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin saarnaajana vuodesta 1651, rykmentinpastorina Puolassa vuonna 1657 ja viimeksi isänsä jälkeen Vehmaan kirkkoherrana vuosina 1657–1684. Hänen puolisonsa oli Elisabet (k 1695).

David Matthiae Sciureniuksen (k. 1684) ja hänen puolisonsa Elisabetin pojista Johan Davidinpoika eli Johannes Davidi Sciurenius (k. 1722) oli myös pappi. Hän oli isänsä kuoltua Vehmaan varakirkkoherra vuonna 1685 ja sen jälkeen Vehmaan kappalainen vuosina 1687–1722. Hänen puolisonsa oli Brita Henrikintytär Florin (k. 1725), Paimion ja myöhemmin Kemiön kirkkoherran Henrik Florinuksen (Florin) (1633–1705) ja tämän kolmannen puolison Katarina Pihlin tytär.

Johannes Davidi Sciureniuksen (k. 1684) ja Brita Florinin pojista luki papiksi kaksi, David Johanneksenpoika eli David Johannis Sciurenius (1692–1748) ja Johan Johaninpoika eli Johannes Johannis Sciurenius (1697–1758).

David Johannis Sciurenius (1692–1748) oli Vehmaan kappalainen vuosina 1722–1748. Hän oli naimisissa Maria Mandraeuksen (1683–1758) kanssa tämän toisessa avioliitossa. Puolison vanhemmat olivat Lemun kirkkoherra Matts Mandraeus ja Margareta Erlandintytär. David Johannis Sciureniuksella ja Maria Mandraeuksella oli poika David Davidi Sciurenius (1725–1794), josta tuli myös pappi. Hän oli Rymättylässä pitäjänapulaisena vuodesta 1747 ja kappalaisena vuosina 1786–1794. Hänen puolisonsa oli Katarina Helena Halmenius (1727–1800).

David Johannis Sciureniuksen nuorempi veli Johannes Johannis Sciurenius 1697–1746) oli Maskun vt. kirkkoherra vuosina 1736–1739 ja Rymättylän kirkkoherra vuosina 1739–1758. Hänen puolisonsa oli Maria Thorwöste (s. 1712), Karunan kappalaisen Johan Thorwösten ja Maria Rimiuksen tytär viime mainitun 1. avioliitosta.

Kirjoitus on valmistunut helmikuussa 2007. Kirjoitettu Vihdin seurakunnan nettisivuille henkilögalleriaa "Vihti 500" varten, jossa kirjoitus on hieman muutettuna ja lyhennettynä.

Kirjallisuutta:

Soikkeli, K.: Vihti. Kuvauksia Vihdin kunnan luonnosta, historiasta ja kansan elämästä. I osa. K. F. Puromiehen Kirjapaino O.Y. Helsinki 1929.

Pousar, J.: Wichtman-Sciurenius. Särtryck ur Släktbok Ny följd II:5.

Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Internet 2007. http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON