Arno Forsius

Nuutin päivä

Nuutin nimipäivä ja ns. Nuutin päivä on nykyisessä suomalaisessa kalenterissa 13. päivänä tammikuuta. Nuutti on johdos ruotsalaisesta nimestä Knut ja tanskalaisesta nimestä Knud. Nimi tarkoittaa ylpeää ja reipasta, perustana muinaissaksan sana knûz, urhea. Nimen latinankielinen johdos on Canutus.

Tanskan kuningas Knud (s. n. vuonna 1043), surmattiin Odensessa 10.7.1086 Pyhän Albanin kirkossa, jonne hän oli joutunut pakenemaan veljensä Olafin johtamia kapinallisia. Knudin haudalla tapahtui ihmeitä ja paavi Paschalis II (Raniero) julisti hänet pyhäksi vuonna 1101. Sen jälkeen kirkko nimettiin Pyhän Canutuksen kirkoksi. Pyhimyksen muistopäivät olivat hänen kuolinpäivänsä 10.7. ja pyhimykseksi julistamisen päivä 19.1.

Tanskassa on elänyt toinenkin pyhäksi julistettu Knud, nimittäin Knud Lavard (lavard, herra). Hän oli tanskalainen prinssi ja Etelä-Jyllannin herttua, Erik Ejegodin poika, jonka hänen serkkunsa Magnus Nielsinpojan sotilaat murhasivat vuonna 7.1.1131. Knut Lavard julistettiin pyhäksi vuonna 1169, jolloin paavina oli Aleksanteri III (Bandinelli).

Pohjoismaiden keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa Canutus oli merkitty tammikuun 7. p:n kohdalle, joka oli Knud Lavard Pyhän murhaamisen muistopäivä. Myös Upsalan ja Lundin kirkkoprovinsseissa päivä oli omistettu Knut Lavard -herttualle. Sen sijaan Suomea varten laadituissa käsinkirjoitetuissa ja painetuissa kalentereissa on samana päivänä Knut -kuningasta tarkoittavia merkintöjä jo vuosina 1409 (Kanutus rex m. [marttyyri]), n. 1430 (Kanuti regis et martiris), sekä 1488 ja 1544 (Knwtin kunningan [päivä]).

Ensimmäisen suomalaisen almanakantekijän Sigfridus Aronus Forsiuksen kalentereissa, jotka ilmestyivät vuosiksi 1608–1623, lukee tammikuun 7. p:n kohdalla vuonna 1608 Knuth ja muina vuosina Canutus. Todennäköisesti hän tarkoitti Knut -kuningasta, koska hän muutenkin seurasi almanakkojensa päivien luettelossa Turun hiippakunnassa noudatettua käytäntöä.

Myöhemmin Knutin nimi siirtyi kuitenkin tammikuun 13. p:n kohdalle, joka oli aikaisemmin kirkollisissa kalentereissa Octavia epiphanie Domini, Herran ilmestymisen oktaava eli kahdeksas päivä loppiaista (loppiainen mukaan luettuna). Samaa päivää oli pidetty Ruotsin eräiden keskiaikaisten maanlakien mukaan joulurauhan loppumispäivänä, jolla oli nimenä "20.de dag jul" eli kahdeskymmenes päivä joulua (joulupäivä mukaan luettuna). Forsiuksen almanakoissa oli 13.1. merkintänä "tiugunde dagh" eli 20. päivä joulua.

Suomalaisessa almanakassa Knutin siirto tammikuun 13. päivän kohdalle tapahtui vuonna 1708 ja tällä paikalla Nuutin päivä on suomenkielisessä almanakassa yhä edelleen. Tätä päivää oli vietetty aikaisemmin piispojen Hilarius (k. 367) ja Remigius (k. 533) muistopäivänä. Heistä Hilarius oli mukana suomalaisessa almanakassa helmikuun 21. päivänä vuoteen 1907 saakka.

Miksi sitten Knutin päivä siirrettiin tammikuun 13. päivään. Knut Pyhän muistopäiväthän olivat 19.1. ja 10.7. ja Suomessa noudatetussa kalenterissakin oli vuodesta 1662 Knut heinäkuun 10. päivänä. Ilmeisesti 10.7. oli Nuutin päivän perinnettä ajatellen liian kaukana ja 19.1. ei ollut mahdollinen, koska se oli Suomen kirkon kannalta tärkeän Pyhän Henrikin muistopäivä. Toisaalta vuoden 1708 suomenkieliseen almanakkaan otettiin jälleen Canutus heinäkuun 10. päivän kohdalle. Näin Knutilla oli vuodessa taas kaksi nimikkopäivää, kunnes Kanutuksen (aik. Canutus) tilalle tuli Saima vuonna 1908.

Ennen Kanutuksen päivää heinäkuun 10. päivä oli nimetty Seitsemän marttyyriveljeksen (Septem fratrum) muistopäiväksi jo 300-luvulta saakka. Entisenä Knutin päivänä 7.1. oli vuodesta 1708 Vähän-Aasian Nikomedeiasta kotoisin olleen pappismarttyyri Lucianuksen (n. 240–312) muistopäivä. Sen tilalle tuli vuonna 1840 August, myöhemmin myös Aukusti ja Aku.

Knut tiedettiin aikaisemmin Tanskan pyhimyskuninkaaksi, mutta parhaiten Knutin eli Nuutin päivä on tunnettu Suomessa joulunajan päättymisen päivänä. Varsinkin Lounais-Suomessa sitä on vietetty pitkään eräänlaisena joulun lopun karnevaalina. Joulurauha ja joulun kemut on päätetty Nuutin päivänä siitä riippumatta, vietettiinkö sitä 7. tai 13. p:nä tammikuuta. Nuuttia on juhlittu Suomessa yleisimmin 7.1., loppiaista seuraavana päivänä. Tapa säilyi Suomessa erityisesti Etelä- ja Lounais-Hämeessä sekä Varsinais-Suomessa, eikä se ole vieläkään painunut kokonaan unhoon.

Kustaa Vilkuna kirjoittaa Nuutin päivän vietosta: "Kiertue saattoi lähteä liikkeelle jo loppiaisiltana mutta tavallisimmin vasta seuraavana eli vanhana Nuutin päivänä, mutta se voitiin uusia vielä useana seuraavana iltana. Joukon ytimen muodosti 3–5 hassunkurisesti pukeutunutta nuorta miestä tai naista. Miehet saattoivat pukeutua naiseksi, naiset mieheksi. Miehillä oli olkilyhteitä yllään, turkki nurin, liina maskina silmillä tai kasvot oli noettu mustiksi, joku joukosta oli morsiameksi hankittu jne. – Ohjaajana oli pari miestä: pasuri ja kirjuri. Tarkoituksena oli saada joulukauden viimeinen olutkestitys, juoda tynnyrit tyhjiin koko kylässä. – Olutta ja muita tarjouksia ei suinkaan aina nautittu paikalla, vaan ne koottiin pihalla olevaan rekeen, jossa oli saavi olutta varten. Koko saalis kuljetettiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. Siellä olut ja muu ruoka tasan nautittiin."

Kirjallisuutta:

Codex Aboënsis (Codex f.d. Kalmar). Facsimile, Helsinki 1974. Codex Aboensis. Turun käsikirjoitus. Kommentaarit ja suomennokset. [Suomentanut Aulis Oja.] Koneen Säätiö, Helsinki. Helsinki 1977.

Oja, H.: Aikakirja. Otava. Keuruu 1999.

Vilkuna, K.: Suuri nimipäiväkalenteri. Helsinki 1969.

Vilkuna, K.: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Toinen, korjattu ja lisätty painos. Helsinki 1968.

Kirjoitus on valmistunut 1.11.2004 perheen joulutervehdystä varten.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON