Arno Forsius

Eurooppalaisuutta

Europaeus sum. Eino Nivaja. Julk. Aegiskustantamo, Helsinki, 2002. ISBN 951-97734-2-8. Sivuja 243.

LKT Eino Nivaja (s. 1929, aik. Niskanen) on koulutukseltaan patologi ja radiologi, ajattelutavaltaan yhtä hyvin humanisti kuin luonnontieteilijäkin. Hän on julkaissut kirjoituksiaan 1960-luvun loppupuolelta, aluksi satunnaisesti, mutta 1980-luvun alusta tiheämmin. Artikkelit ovat ilmestyneet enimmäkseen Hufvudstadsbladetissa, Finsk Tidskriftissä ja muutamassa muussa ruotsinkielisessä lehdessä, minkä vuoksi kirjoittajan mielipiteet ovat tulleet harvoin suomenkielisiä lehtiä lukevien käsiin. Nivaja on käsitellyt usein julkisuudessa kiistoja herättäneitä aiheita, mistä syystä hän on joutunut toisinaan etsimään sallivaa foorumia, ja joskus on esiintynyt jopa yrityksiä panna kirjoittajalle suukapuloita.

Kirjoittajan ensimmäinen teos Bakom svärmorstungan, Dialog (1990) on hänen oman itsensä kuvitteellinen haastattelu. Siinä hän on tuonut esiin mieltään erityisesti kiinnostaneita asioita, joita ovat yhteiskunta, politiikka ja ympäristö, uskonto, etiikka ja moraali, koulu, estetiikka ja taide, kansallisuus ja rasismi sekä tiede. Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin lisäksi hänen kohteenaan ovat olleet erityisesti Ruotsissa ja Ranskassa esiintyneet virtaukset. Toinen teos Explosiva linser i två kulturer (1997) on kokoelma kirjoittajan ajankohtaisista aiheista sanoma- ja aikakauslehdissä julkaisemia kirjoituksia vuosilta 1982–1997. Nimi viittaa C. P. Snown esittämään rajaan kirjallis-intellektuellin ja luonnontieteellis-teknisen kulttuurin välillä. Kolmas teos Äldre bildad finländsk herreman, Dagbok 1990–1998 (1998) muodostuu kirjoittajan päiväkirjan otteista, joissa hän tarkastelee nykypäivän tapahtumien taustoja ja yhteyksiä.

Kirjoittajan tämänkertainen teos Europaeus sum (Olen eurooppalainen) koostuu kahdelletoista eri alojen eurooppalaiselle asiantuntijalle osoitetuista kysymyksistä ja niihin saaduista vastauksista. Keskusteluissa on käytetty neljää eri kieltä, suomea, ruotsia, englantia ja ranskaa, viime mainitut myös suomeksi käännettyinä. Kokonaisuuden kannalta tasapainoisen haastateltavien ryhmän kokoaminen ei onnistunut toivotulla tavalla. Osa ehdolla olleista torjui esitetyn ajatuksen ehdottomasti, joku miltei käsiksi käyden, kuten kirjoittaja esipuheessaan toteaa. Kysymysten saajista suurin osa on eläkkeellä, mikä on eduksi elämänkokemusta ja ilmaisun vapautta ajatellen.

Europaeus sum on hyvin mielenkiintoinen monien eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvien ongelmiensa vuoksi. Esitetyt kysymykset ovat usein laajoja ja seikkaperäisiä. Teoksen kannalta on hyväksi, että Nivaja tuo esiin arvostelevia ja poikkeavia ajatuksiaan. Kiperät kysymykset asettavat myös vastaajat punnitsemaan mielipiteitään. Vastaajien sitoutuminen aatteeseen, oppirakennelmaan tai rooliin, joka rajoittaa vastaamisen vapautta, on selvästi havaittavissa varsinkin kirkonmiesten kohdalla. Nauhoitetuista haastatteluista muodostuneet jaksot ovat sujuvampia kuin kirjallisista kysymyksistä ja vastauksista syntyneet keskustelut.

Ruotsalaisen ydinaseiden vastustajan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan Alexandra Bergströmin (kielenä ruotsi) kanssa käsitellään mm. Ruotsin geopoliittiseen asemaan liittyviä turvallisuusuhkia sekä Ruotsissa nykyään ilmeneviä ongelmia oikeuslaitoksessa, kouluissa, kirkossa, maahanmuuttajien asemassa sekä parisuhteissa. Sen lisäksi kosketellaan myös Ruotsin aikaisempaa suurvalta-asemaa, kuningassuvun edustajia sekä heidän nykyistä asemaansa.

Suomalainen orientalisti ja semiootikko Henri Broms (suomi) valottaa vastauksissaan itäisten kulttuurien kehityslinjoja ja erityisesti islamilaisen kulttuurin vahvistumista läntisessä maailmassa. Islamilaisuuden katsotaan soveltuvan huonosti läntiseen nykymaailmaan, ellei se maallistu huomattavasti. Nivaja pitää fanaattista islamilaista fundamentalismia sairaana poikkeavuutena. Keskustelussa sivutaan myös uskontoja valtapolitiikan keinona.

Pitkä keskustelu suomalaisen luterilaisen teologin Fredric Cleven (ruotsi) kanssa kuvastaa osaksi Nivajan kiinnostusta uskontoon liittyviin ilmiöihin. Esille tulevat uskonnon ja valtion suhteet, uskon kytkeytyminen politiikkaan, uskontoon verrattavat aatesuunnat sekä juutalaisuuden, katolisuuden, reformoidun uskon ja islamin väliset suhteet. Cleven ote on pohdiskeleva ja hän esittää myös oppisuuntien äärialueita koskevia kannanottoja.

Ajatusten vaihto suomalaisen pianistin ja musiikin tuntijan Folke Gräsbeckin (ruotsi) kanssa liikkuu lähes yksinomaan musiikin sisällä. Monipuolisuuden tekee mahdolliseksi Nivajan hyvä asiantuntemus omakohtaisen musiikinharrastuksen perusteella.

Molemmille matemaatikoille, ranskalaiselle Jean-Micher Kantorille (ranska, myös suomi) ja suomalaiselle Juha Oikkoselle (suomi) on annettu samat kysymykset. Heidän vastauksensa pysyttelevät matematiikan piirissä eikä laajemman vuoropuhelun virittäminen heidän kanssaan ole onnistunut.

Suomalaisen historian tuntijan Matti Lappalaisen (suomi) kanssa käyty keskustelu on selvästi kysyjän pohdintoja ja vastaajan lyhyehköjä kommentteja niihin. Keskustelussa käsitellään pitkälti toisen maailmansodan taustoihin liittyviä ongelmia ja lyhyesti myös sodanjälkeistä aikaa.

Brittiläinen humanisti, kirjallisuuden ja dramatiikan opettaja Thora Nicol (englanti) valottaa suomalaista lukijaa kiinnostavia ulkopoliittisia kysymyksiä, jotka johtuivat Britannian ja Suomen joutumisesta toisen maailmansodan aikana rintamalinjan eri puolille, edellinen Neuvostoliiton liittolaisena ja jälkimmäinen Saksan mukana sotaan yhtyneenä.

Filosofi Ilkka Niiniluodon (suomi) kannanotot ovat ihailtavan johdonmukaisia ja selkeitä. Hänen käsityksensä antroposofiasta tieteenä on kielteinen, samoin kuin kysymysten esittäjän.

Mielenkiintoinen keskustelu suomalaisen biologin ja lääkärin Lauri Saxénin kanssa (suomi) käsittelee mm. elämän syntyyn, kantasoluihin ja solujen erilaistumiseen liittyviä ongelmia. Keskustelun lopussa arvostellaan Suomen eläinlääketiedettä, jossa eläinlääkärien ammattikoulutuksen antaminen on etusijalla. Tähän voidaan kyllä huomauttaa, että kyseessä on akateeminen koulutusjärjestelmä ja että varsinkin kliininen eläinlääketiede on useilla osa-alueilla korkealla eurooppalaisella tasolla.

Ranskalainen katolinen kirkonmies Dom Angelico Surchamp (ranska, myös suomi) on sidoksissa raamattuun, kirkkoisiin ja paavien ohjeellisiin kiertokirjeisiin, ensyklikoihin. Kehitysopin kohdalla hän tuo esiin tietyn muutoksen mahdollisuuden Jumalan tahdosta ja ohjauksesta. Surchamp pitää islaminuskoa juutalais-kristillisenä harhaoppina, jolla ei voi olla mahdollisuuksia syrjäyttää kristinuskoa.

Suomalainen ympäristönsuojelija Erik Wahlström (ruotsi) pitää ympäristönsuojelun pahimpana ongelmana valtioiden tukea saastepäästöjä lisäävälle tuotannolle. Esillä on myös nykyään harvemmin pohdittu ihmisen eritteiden talteen otto kasvien lannoitteeksi.

Edellä olen voinut esittää vain joitakin välähdyksiä kirjan kiinnostavista ja herätteitä antavista aiheista. Lukijan on syytä muodostaa omat mielipiteensä perehtymällä itse kysyjän ja vastaajien perusteluihin.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 2002: 45: 4626–4627.

Kirjallisuutta:

Nivaja, E.: Bakom svärmorstungan, Dialog. Alea-Kirja, Helsinki. Helsinki 1990. 89 s.

Nivaja, E.: Explosiva linser i två kulturer. Aegisförlaget, Helsingfors. Ekenäs 1997. 99 s.

Nivaja, E.: Äldre bildad finländsk herreman, Dagbok 1990–1998. Aegisförlaget, Helsingfors. Helsingfors 1998. 219 s.

Nivaja, E.: Europaeus sum. Aegiskustantamo, Helsinki. Helsinki 2002. 243 s.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON