Arno Forsius

 

Muusat, antiikin Kreikan taiteen suojelijat

 

Tämä aihe on tullut ajankohtaiseksi erään keskustelun yhteydessä sen vuoksi, että siitä on käytettävissä kovin vähän aineistoa suomen kielellä. Tässä kirjoituksessa aihetta käsitellään historiallisesti takaperoisesti siinä mielessä, että sen vaikeasti esitettävät varhaisvaiheet jumaluustarustoineen on jätetty kirjoituksen loppuun.

 

Muusojen perinteet nykyajassa

 

Nykyään muusat tulevat silloin tällöin esiin keskusteluissa taiteilijoiden, kirjailijoiden ja säveltäjien innoittajina. Vähemmän tunnettua on se, että sanat museo ja musiikki juontuvat sanasta muusa. Museot (museo, kreikaksi museion, latinaksi museum) ovat muusien innoittamien taiteiden ja tieteiden saavutusten säilytys- ja näyttelypaikkoja. Musiikki (kreikaksi mousike tekhne, muusojen taide; latinaksi musice, esitetty musiikki) on aikaisemmin tarkoittanut ensisijaisesti musiikin esittämistä, mutta nykyaikana se liitetään myös säveltäjien työhön. Lisäksi muusat ovat olleet tieteiden suosijoita, mutta tämä merkitys on jäänyt taka-alalle.

 

Antiikin muusat olivat ylijumala Zeun ja muistin henkilöitymän Mnemosynen tyttäriä, siis naispuolisia jumaluushahmoja, nymfejä, joita palvottiin pyhillä paikoilla. Heiltä toivottiin suosionosoituksina menestystä runouden, kirjallisen työn, tieteen, laulun, tanssin ja soiton aloilla. Kristillisen kirkon alkuaikoina muusat katsottiin pakanallisen kulttuurin kielletyiksi jäänteiksi, kunnes antiikin uudelleen virinnyt ihailu toi ne jälleen esiin renessanssin ajoista alkaen. Sen jälkeen muusoihin ovat viitanneet teoksissaan mm. Dante Alighieri, John Milton, Geoffrey Chauser, ja William Shakespeare.

 

Mutta mitä nykyaikana tiedetään ja ajatellaan muusoista ja heidän merkityksestään? He olivat naisia ja heidän toimintansa kohteina olivat historiallisista oloista johtuen miehet. Nykyään voidaan pohtia sitä, voisiko muusana toimia myös mies ja hänen toimintansa kohteena olla nainen. Seuraavassa pohdinnassa pysyttelen kuitenkin antiikin sukupuolijakautumassa.

Antiikin Kreikan tarustossa muusat olivat kaikkivoipia jumaluusolentoja, mutta nykyajan muusoilla on käytettävissään vain naisen inhimilliset kyvyt ja keinot. Yleensä nykyään muusalla tarkoitetaankin naista, joka innoittaa taiteen tekijää tai vaikuttaa muuten tämän toimintaan myönteisellä tavalla.

 

Taiteen harjoittaja pyrkii toteuttamaan lahjojaan ja kykyjään, hän käyttää siinä apunaan mm. taitoa, herkkyyttä, yksilöllisyyttä, tulkintakykyä ja itseluottamusta. Aikaisemmin taide oli jotakin kaunista, ylevää ja ihmiseen myönteisesti vaikuttavaa. Nykyään taidetta on vaikea asettaa näihin kaavoihin tai kaavoihin yleensäkään. Voidaanpa suorastaan sanoa, että nykyään taidetta on kaikki se mitä kulloinkin taiteena pidetään. Onko siis kaikenlaisen taiteen, myös rujoutta, kauhua ja inhoa esittävän taiteen, innoittaminen tai edistäminen muusoille kuuluvaa toimintaa.

 

Tuleeko muusan tuen olla vain henkistä ja sielullista, luonteeltaan vastikkeetonta? Voidaanko pelkästään taloudellista tukea antavaa ”mesenaattia” pitää muusana? Ja missä kulkee muusana olemisen raja taiteilijan puolison kohdalla, jos tämän toiminta on yleisesti edellytyksenä taiteilijan työlle? Muusan ja taiteilijan välinen suhde ei voi kuitenkaan perustua erilaisten tunteiden väliselle ”kaupankäynnille”. Se voi perustua tunnetasolla vain kestävään luottamukseen, sitoutumiseen ja rehellisyyteen. Joka tapauksessa muusan on voitava kokea tukensa seurauksena kiitollisuutta, hyväksymistä, myötätuntoa, arvostusta, ihailua ja ystävyyttä.

 

Mistä muusat ovat tulleet?

 

Antiikin kreikkalaisten julkinen uskonto perustui aikoinaan (n. 1000 eKr.–n. 300 jKr.) jo runonlaulaja Homeroksen (eli n. 850 eKr.) kuvaamaan tarujen jumalamaailmaan, jonka lukemattomat jäsenet muistuttivat sekä hahmoiltaan että ominaisuuksiltaan ihmisiä heikkouksineen ja intohimoineen. Sen lisäksi jumalaistarustoon kuului suuri määrä erilaisia puoliksi ihmistä ja puoliksi eläintä kuvaavia hahmoja kuten mm. seireenit, kentaurit ja pan.

 

Antiikin jumaliin uskomista kannatti lähinnä vallassa oleva ja varakas väestö, ja sen ilmeneminen oli havaittavissa runoissa, taruissa ja kirjallisuudessa, sekä näytelmissä, kuvataiteissa ja musiikissa. Tavallinen kansa piti kiinni pyhinä palvotuista esineistä, haltijoista ja taikamenoista. Sen lisäksi kreikkalaisten keskuuteen ilmaantui ajoittain naapurikulttuureista erilaisia uskonnollisia suuntauksia ja jumalia. Vasta 200-luvulta jKr. alkaen Kreikassa sai jalansijaa kansan keskuuteen levinnyt kristinusko ja myöhemmin sen kreikkalaiskatolinen muoto eli ortodoksinen uskonto.

 

Antiikin jumalaistarusto oli se viitekehys, jossa sen ajan runous ja kirjallisuus puhuttuna ja käsin kirjoitettuna esittivät ihmisille elämää ja kuolemaa, haaveita ja pettymyksiä, rakkautta ja mustasukkaisuutta, ihailua ja kateutta, hyviä ja pahoja tekoja, vallan halua ja siihen sortumista, onnea ja epäonnea, yleensä kaikkia inhimillisen elämän ilmiöitä syntymästä hautaan saakka.

 

Keitä muusat olivat?

 

Ylijumala Zeus vietti Mnemosynen kanssa Pieriassa (paikka Olympoksen lähellä Makedonian kaakkoisrannikolla) yhdeksän perättäistä yötä, minkä seurauksena Mnemosyne synnytti aikanaan yhdeksän tytärtä, muusat. Tähän joukkoon on toisinaan lisätty myös Lesboksen saarella elänyt naisrunoilija Sapfo (n. 600 eKr.).

 

Muusat olivat ns. nymfejä, joiden välityksellä haluttiin esittää ihmiseen vaikuttavia luonnon voimia lähteissä, joissa, vuorilla ja metsissä. Heitä oli siis yhdeksän ja asuinpiirinsä perusteella heidät jaettiin najadeihin (vedenneidot), oreadit (vuorenneidot) sekä dryadeihin (puiden ja metsien neidot) ja meliadeihin (saarninymfit). Nymfit olivat ikinuoria ja kauniita, harrastivat musiikkia ja tanssia, auttoivat ihmisiä, rakastuivat näihin ja synnyttivät heille lapsia, joista kasvoi sankareita.

 

Muusain asuinympäristöissä vedellä oli merkittävä osa ja sen vuoksi heidän asuinsijoinaan pidettiin erityisesti pyhiä lähteitä. Muusojen tunnettuja palvontapaikkoja olivat mm. Tegea paimenidyllien kotiseudulla Arkadiassa, Thespeia ja Helikonvuori tunnettuine kulttipaikkoineen Boiotiassa, sekä Delfoi ja oraakkelipapitar Pythian kuuluisa ennustuspaikka Parnassovuoren rinteellä Fokiksen maakunnassa.

 

Seuraavassa luettelossa on mainittu antiikin Kreikan jumalaistaruston 9 muusaa sekä heidän vaikutuspiirinsä ja tunnuksensa:

 

 

muusa vaikutuspiiri tunnus
Kalliope

eeppinen runous, kielisoitinmusiikki

kirjoituspuikko
Kleio historiankirjoitus kirjakäärö
Melpomene murhenäytelmät traaginen (surullinen) naamio
Euterpe huilumusiikki huilu
Erato lemmen- ja hymnirunous kithara, pitkänomainen kielisoitin
Terpsikhore näytelmien ryhmälyriikka ja -tanssi lyyra (kielisoitin) ja plektron (näppäin)
Urania tähtien tuntemus taivaanpallo
Thaleia komedia koominen (hymyilevä) naamio

Polyhymnia

tanssi, pantomiimi ja geometria barbiton (lyyran tapainen, mutta matalasointisempi kielisoitin)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muusojen nimien merkitykset suomeksi tulkittuina ovat: Kalliope, kaunisääninen; Kleio, maine; Melpomene, laulaja; Euterpe, ilotar; Erato, armas: Terpsikhore, ryhmätanssista iloitseva; Urania, taivaallinen; Thaleia, kukkea; Polyhymnia, monilauluinen.

 

Muusojen sukukunta antiikin taruston mukaan

 

Muusojen äiti Mnemosyne oli yksi titaanien 12 lapsesta, joista 6 oli miespuolisia (Okeanos, Koios, Krios, Hyperion, Iapetos ja Kronos) ja 6 naispuolisia (Tethys, Foibe, Themis, Theia, Mnemosyne ja Rhea). Muusojen isä Zeus puolestaan oli Kronoksen ja Rhean lapsi, joten Zeus oli jumalaistaruston mukaan muusojen äidin Mnemosynen kahden lapsen lapsi.

Muusojen johtajana toimi Apollon (lat. Apollo), jonka isä Zeus oli myös muusojen isä. Apollonin äiti oli Leto, jonka vanhemmat olivat muusojen äidin Mnemosynen veli Koios ja sisar Foibe. Apollon oli siis isän puolelta muusojen "velipuoli" sekä äidin puolelta muusojen äidin veljen ja sisaren lapsenlapsi eli "serkun lapsi".

 

Tässä yhteydessä on aiheellista todeta, että antiikin taruston mukaan jumaluusolennot olivat sekä iättömiä että kuolemattomia. Heidän taruissa ilmoitetut sukulaissuhteensa eivät olleet sidottuja maallisessa elämässä ihmisten keskuudessa syntyviin perhesuhteisiin.

 

 

Lähteitä:

Castrén, P. ja Pietilä-Castrén, L.; Antiikin läsikirja. 3. painos. Otava, Helsinki. Keuruu 2006.

Henrikson, A.: Antiikin tarinoita I, Itämaat, Hellas, hellenismi. Kreikkalais-roomalainen mytologia. WSOY. Porvoo – Helsinki. Porvoo 1963.

Internet: de.wikipedia/org/wiki/Muse_(Mythologie), Muse (Mythologie), luettu toukokuussa 2014.

 

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2014.

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON