Arno Forsius

Sigfridus Aronus Forsiuksen "Minerographia"

Kivikirjojen aikakausi

Sigfridus Aronus Forsiuksen (noin 1560–1624) ponnistelut saada maailmanselitysteoksensa Physica painetuksi olivat jääneet tuloksettomiksi. Siksi hän aikoi julkaista eräitä sen osia laajennetussa muodossa erillisinä teoksina. Hän oli kiinnostunut erikoisesti maaperän aarteista, joilla oli yhtymäkohtia sekä alkemiaan että astrologiaan. Kivillä, kivennäisillä ja metalleilla oli jo ammoisista ajoista lähtien ollut jokapäiväisen elämän ohella käyttöä myös monien palvontamenojen yhteydessä. Erikoisia ominaisuuksia väitettiin olevan varsinkin jalokivillä, joita käytettiin myös parannuskeinoina tautien hoidossa. Jo antiikin aikana kirjoitettiin kivien maagisista voimista ja keskiajalta alkaen laadittiin teoksia kivistä ja niiden ominaisuuksista. (C 189)

Keskiajan kivikirjat olivat kaikki samantapaisia. Jokaista kiveä koskeva esitys jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä kuvattiin kiven alkuperä ja sen laadulliset ominaisuudet, kun taas toisessa selostettiin kiveen liittyviä taikavoimia. Ajalle ominaista oli se, että jälkimmäinen osa oli tavallisesti huomattavasti edellistä laajempi. Myöhemmin Paracelsuksen ajatukset metallien ja niiden suolojen hyödyllisyydestä kemiallisesti vaikuttavina lääkkeinä aiheuttivat sen, että kiviä käsitteleviin kirjoihin alettiin ottaa lisääntyvästi mukaan metalleja, kivennäisiä ja suoloja. (C 189)

Minerographian synty

Sigfridus Aronus Forsius oli kirjoittanut kivennäisistä, maalajeista, metalleista ja jalokivistä suppeasti vuonna 1611 valmistuneessa Physican käsikirjoituksessa. Hän kirjoittaa vuoden 1614 pienen ennustuskirjansa esipuheessa, joka on päivätty 24.8.1613, että Physican lisäksi hän on "myös kaikkien Metallien, Kivennäisten ja Jalokivien Kuvauksen suurella työllä Ruotsin kielellä jo valmistanut." Sen käsikirjoitus joutui jo vuonna 1613 kirjanpainaja Ignatius Meurerin haltuun, mutta tämä painoi teoksen vasta vuonna 1643 omalla kustannuksellaan. Teoksen otsikkotekstinä oli Minerographia, Thet är/ Mineralers/ åthskillighe Jordeslags/ Metallers eller Malmars och Edle Steenars Beskrifwelse (Minerographia, Se on Kivennäisten, useiden Maalajien, Metallien tai Malmien ja Jalojen Kivien Kuvaus). (B 14 P, C 60, C 70, C 155)

Eräänä syynä teoksen laatimiseen on epäilemättä ollut halu ylistää ihmisille Jumalan luomaa maailmaa ja sen ihmeitä. Toisena vaikuttimena näyttää olleen tarve tehdä tunnetuksi Paracelsuksen käsitykset metallien, kivennäisten ja suolojen käyttämisestä sairauksien parantamiseen. Sen lisäksi Forsiusta on aivan ilmeisesti kiehtonut alkemistien toive valmistaa kultaa muista metalleista, mihin hän on viitannut myöskin aikaisemmin vuoden 1610 suuressa ennustuskirjassa. (B 35, C 72)

Jatkuva sota ja Älvsborgin linnan lunastusveron suorittaminen pakottivat kiinnittämään yhä suurempaa huomiota vuorityöhön, jota alettiin kehittää erityisesti Kustaa II Aadolfin aikana 1610-luvun puolivälin jälkeen. Sen merkitys lisääntyi edelleen seuraavien vuosikymmeninen aikana. Siten on ymmärrettävää, että kirjanpainaja Ignatius Meurer, joka vuonna 1643 omisti teoksen "Vuorityön kollegiolle ja sen virkamiehille ja virkailijoille", viittaa juuri tähän asiaan kirjan syntyvaiheita ja merkitystä selvittävässä esipuheessaan: "Armolliset ja suopeat Herrat ja hyvät Miehet. Tässä ylistettävässä Kuningaskunnassa on melkein kaikissa Vuorikaivoksissa niin runsaasti kaikenlaisia Metalleja, ettei juuri missään muussa Valtakunnassa maailmassa ole niitä runsaammin tai siihen verrattavasti (minkä vuoksi suuresti Jumalaa kiittäkäämme). Siitä huolimatta ei tähän mennessä kukaan muu ole uurastanut kirjoittaakseen sellaisten Vuorikaivosten, Metallien, Kivennäisten ja Jalokivien hyvistä ominaisuuksista ja hyödyllisyydestä Ruotsinkielellä kuin aikoinaan Kunnioitettava ja oppinut Sigfridus Aronus Forsius. Hän kirjoitti omin käsin tämän pienen Tutkielman, jota Minerographiaksi nimitetään, ja hän on [sen] minulle 30 vuotta sitten toimittanut ja pyytänyt valmistamaan painosta. Mutta minulla ei ole ollut tähän mennessä tilaisuutta sellaista valmistaa ennenkuin nyt, kun totean että Valtakunnassa eivät lisäänny ainoastaan kaikkinaiset taitavat Vuorimiehet, vaan että myös päivittäin on useampia jotka tuntevat suurta halua sellaisiin asioihin. Muuten on myöskin jokin aika sitten erityinen Ruotsalainen Yrtti- ja Puutarhakirja [Swensk Örte- och Trägårdzbook], jossa on kuvattu kaikenlaisia Yrttejä Lääkkeiksi, valmistunut ja painosta ilmestynyt. Siksi olen myös minä tahtonut tämän pienen Tutkielman latoa ja Painostani valmistaa, uskoen että moni on oleva sen avulla autettu. Etenkin kun sellaisista Metalleista, Kivennäisistä ja Jalokivistä sekä muista Aineksista, jotka ovat Maan alle kätkettyjä ja vihdoin kuitenkin jälleen löydettyjä, voidaan valmistaa aivan yhtä hyvin kuin Yrteistä, jotka kasvavat Maan päällä, hyödyllisiä rohtoja ja lääkkeitä Ihmisen käyttöön ja hyödyksi. [---]." (B 30)

Mainittu yrtti- ja puutarhakirja lienee ollut Arvedh Månsinpojan Een mykit nyttigh Örta-Book. Ennen Forsiuksen Minerographiaa ehti Ruotsissa ilmestyä Aeschillus (Eskil) Petraeuksen laatimana ja Gilius Pistoriuksen puolustamana väitöskirjana De metallis, lapidibus, succis et terris pretiosis (Kallisarvoisista metalleista, kivistä, nesteistä ja maalajeista) Upsalassa vuonna 1625. Petraeus oli ruotsalainen monioppinut, joka sittemmin toimi Suomessa vuosina 1628–1657 useissa vaativissa tehtävissä, mm. Turun akatemian teologian professorina, rehtorina ja varakanslerina sekä Turun piispana. (B 30, B 67, C 138)

Minerographia

Minerographian ensimmäisen kirjan alussa on Sigfridus Aronus Forsiuksen lyhyt esipuhe: "Kaikkivaltias Luoja on tämän pyöreän Maakappaleen koristanut ja lahjonut lukemattomin ja monin Lahjoin, eikä ainoastaan Maan koristukseksi, vaan myös eläville Eläimille ja ennen kaikkea Ihmiselle koristukseksi ja tarpeiksi. Osa niistä [lahjoista] on kasvavia ja oivallisia, osa kuolleita ja kuitenkin muuttuvia, ja Taidon [alkemia] avulla eri aineksien sekoituksen kautta parannettavia. Eläviä Eläimiä ja kasvavia seikkoja aiotaan, jos Jumala [minulle] Elämää suo, käsitellä omassa Kohdassaan, ja tässä kuvata ainoastaan kuolleita [ja] kuitenkin kallisarvoisia ja ihmeellisiä aineksia." Taidolla kirjoittaja tarkoittaa selvästikin alkemiaa. Tässäkin esipuheessa viitattiin eläimiä ja kasveja kuvaavien teosten suunnitelmiin. (B 30)

Suurin osa 190-sivuisen Minerographian tiedoista on peräisin antiikin, keskiajan ja arabialaisen kulttuurin oppineilta sekä tunnettujen astrologien teoksista. Aikaisemmista kivikirjoista esitetään lähteinä Evaxin ja Albertus Magnuksen Lapidariumit. Muista vanhan ajan ja keskiajan oppineista viitataan useimmin Dioscoridekseen, Serapioon, Avicennaan, Pliniukseen, ja Isidorukseen. Näiden lisäksi mainitaan myös eräiden uuden ajan oppineita, kuten Andernachus, Cardanus ja Paracelsus. (B 30)

Metallien, kivennäisten ja jalokivien maagisten ominaisuuksien kuvaamisen ohella teoksessa annetaan käytännön ohjeita siitä, miten voidaan mm. hävittää rottia, parkita nahkoja, säilyttää taulujen värit ja poistaa karvat ihosta. Sen lisäksi siinä varoitetaan lyijyä, arsenikkia ja elohopeaa sisältävien aineiden myrkyllisyydestä. Huomiota kiinnittää, että Forsiuksen mielestä Jumalan tahdon mukaan kaikkea hallinnut astrologia ei vaikutakaan kemiallisiin tapahtumiin, jotka noudattavat siitä riippumattomia luonnonvoimia. Aivan ilmeisesti Paracelsuksen opeilla on ollut huomattava merkitys Forsiuksen esittämiin ajatuksiin. (B 30)

Kirjassa on kaksi hakemistoa. Ensimmäinen on "Hakemisto kaikista Kivennäisistä ja Jalokivistä jotka tässä Kirjassa on kuvattuina". Toisena on "Hakemisto Sairauksista, jotka tässä Kirjassa ovat [mainittuina], ja Keinot niitä vastaan". Jälkimmäinen on siten lääketieteellinen asiahakemisto, jossa taudintilojen lisäksi mainitaan kyllä monenlaisia muitakin asioita. Päähakusanoja siinä on kaikkiaan 207. (B 30, C 64)

Jälkimmäiseen hakemistoon otetuista sairauksista voidaan mainita esimerkkeinä Vaikea hengitys, Pyörtyminen, Myrkyllisen eläimen purema, Rakkosäryn poistaminen, Kaatumatauti, Ylenmääräinen lihavuus, Sikiön pitäminen kohdussa, Syyhy, Maksan viat, Sisälmysmadot, Korvien puhdistaminen, Ulostaminen, Halvaus, Rosokynnet, Hammassärky sekä Nenän ylimääräinen liha [polyypit]. Muita hakemistossa mainittuja aiheita ovat mm. Kasvojen kirkkaus ja sen aikaansaaminen, Alkemia Kullan valmistuksessa, Tulla toisten arvostamaksi ja kaunopuheiseksi, Pahan hengen pois ajaminen, Lasten pitäminen kehdossa, Kyyhkysten houkutteleminen, Tulen sammuttaminen, Vihamiesten voittaminen oikeudenkäynnissä, Neitsyyden selville saaminen, Rakkauden voimistaminen, Salaman välttäminen, Siveettömyyden pois ajaminen, Tapojen parantaminen sekä Omaisuuden kartuttaminen. Sairauksien hoidon kannalta erityisen tärkeitä kemiallisia aineita olivat Minerographian mukaan mm. aluna, arsenikki, booraksi, antimoni, rikki, elohopea ja lyijy. (B 30)

Teos jakautuu kolmeen kirjaan, joista ensimmäisellä on otsikkona "Erilaisista Maalajeista ja Kivennäisistä", toisella "Metalleista sekä mitä niiden avulla ja niistä syntyy" ja kolmannella "Lithographia, Kivien Kuvauksesta". Seuraavassa on poimittu esiin kohtia, jotka liittyvät lähinnä Ruotsiin ja Suomeen sekä Forsiuksen omiin kokemuksiin. (B 30)

Maalajit ja kivennäiset

Ensimmäisen kirjan 12. luvussa kerrotaan Seleukiasta löydettävästä "ampeliitista eli pharmasiitista" (hiilipitoinen liuskesavi). Sen jälkeen Forsius lisää: "Puolassa ja Västeråsin luona Uplannissa löydetään eräänlaista Maata, vaaleanruskeaa ja raskasta, jota lisätään Kupariin ja tehdään siitä Messinkiä, samoin kuin Cadmian eli Galmeijan kanssa. Onko se oikeaa Galmeijaa [calamiini ja hemimorfiitti, sinkkipitoisia mineraaleja], [sitä] minä en tiedä." Sama asia toistetaan vielä 32. luvussa. (B 30)

Suolasta mainitaan 17. luvussa: "Suolaa poltetaan myös Ruohosta, kuten Ruskolevästä, [ja] sitä Köyhät käyttävät Kalliina aikana Ruokasuolanaan. Samoin ruohosta nimeltä Kali [saadaan suolaa], jota Lääkärit kutsuvat Sal Alkaliksi. Samoin kuin myös Koiruohosta ja useista Ruohoista [saadaan suolaa]." (B 30)

Sal Alkalin eli tuhkalipeän valmistusta Kali -ruohosta kuvataan 20. luvussa: "Tehdään suuri Kuoppa Maahan, ja täytetään se tällä Ruoholla tuoreena, ja tehdään Tuli sen päälle. Ja kun se on palanut Tuhkaksi, lisätään siihen [uutta] ruohoa, kunnes Kuoppa tulee täyteen. Sammuta sitten Tuli ja anna Tuhkan jäähtyä ja ota se kokonaan pois. Silloin löydät kovan mustan kokkareen sen alta, ja se on Sal Alkalia." (B 30)

Salpietarista kerrotaan 21. luvussa: "Salpietaria, jota yleisesti käytetään Pyssyjauheeseen [ruutiin] ja kutsutaan nimellä Sal Nitrum eli Sal Petrae, koska sitä hikoilee kuin hienoa Suolaa tai Huurretta vanhoista Muureista ja Kivistä, keitetään Taidolla ja kiehauttamalla kaikissa Salpietaritehtaissa lihavasta Mullasta ja Tuhkasta, tai myös Suovedestä, kuten nykyään on tavallista." (B 30)

Alunasta kertoessaan Forsius kirjoittaa 23. luvussa: "Tavallinen Aluna muodostuu samasta Maan aineesta kuin Rikki ja Vihtrilli [metallisulfaatit] Rikkivuorissa, Rikkimalmin huuhteluvedestä, jota keitetään pannuissa, niinkuin Örebron luona Närkessä." (B 30)

Antimonia kuvaavan 31. luvun lopussa tekijä kertoo: "Ja nämä Kivennäiset, jotka tähän mennessä on kuvattu, ovat mitättömiä kivennäisiä. Nyt seuraavat ne, jotka tulevat lähemmäksi Metalleja ja ovat puoliksi Metalleja, ja kelpaavat niiden synnyttämiseen, muuttamiseen ja värittämiseen, kuten Cadmia [calamiini ja hemimorfiitti], Salpietari, Rikki, [ja] Elohopea, joista kolmen viimeisen Theophrastus Paracelsus Bombast[us] osoittaa olevan kaikkien Metallien Alkuaine ja Siemen, [ja] jotka Kemian Taito myös voi kaikista Metalleista erottaa ja löytää." (B 30)

Rikin käytöstä sairauksien hoidossa kerrotaan teoksessa seuraavasti: "Elävä [luonnollinen] Rikki on hyödyksi Myrkyille, Yskälle, Hengenahdistukselle ja niille jotka yskivät paksua Limaa, kun sitä nautitaan Munan kanssa, tai kuten eräät arvelevat Munan ruskuaisen kanssa, tai kun hengitetään sen Savua. Samalla tavalla se edistää myös synnytystä, ja puhdistaa Emän [kohdun], kun sitä savustetaan alhaalta päin. Pantuna munan kanssa myrkyllisen eläimen puremaan se parantaa sen. Se on samoin [hyödyksi] Munan kanssa käytettynä kulkutaudissa, ja kun on käyttänyt sitä, on otettava ulostamista varten jotakin [ulostuslääkettä], kuten Diafenica, Diacarchami, [tai] Flectuarium de Suco Rosarum. Ja sen jälkeen on varottava Sianlihaa, Maitoa ja Viiniä, niin kauan että Luonto itse huomaa, että sellainen [mainittu] Myrkky on hävinnyt. Rikkijauhe nautittuna löysän Munan kanssa ajaa myös pois Loan [liman] Rinnasta, Kuten myös Keltataudin. Sekoitettuna Tärpättipihkan kanssa se poistaa Pitalin läiskät, Savipuolen ja Rosokynnet. Etikan kanssa [iholle] levitettynä se poistaa myös Pitalin läiskät ja valkopälvet [vitiligines]. Kun tehdään Voide Rikistä ja Salpietarista ja sivellään Syyhyyn, häviää se. Samoin, ota survottua Rikkiä ja survottuja Laakerinmarjoja, sekoita Sianihran kanssa, ja voitele Ruumiisi sillä Tulen ääressä, ja paahda se sisään Ruumiseen, [niin] se karkottaa nopeasti Syyhyn, kuten minä olen sitä kokeillut. Rikki[pulveri] poistaa Kaatumataudin, kun sitä sirotellaan täysi Lusikallinen Otsalle tai nautitaan Munakeiton kanssa. Se estää pään raskautta ja märkyyttä, ja poistaa Hien. Veden ja Salpietarin kanssa [iholle] siveltynä, se lievittää Kihtiä. Jos ei kuule hyvin, silloin on otettava Piipun avulla Rikin savua Suuhun, ja se auttaa. Savu herättää myös Horroksissa olevat. Se seisahduttaa kaikenlaisen Veren[vuodon]. Viinin ja Hunajan kanssa [sekoitettuna] se parantaa sattuneet tai Iskun saaneet Korvat. Avicenna sanoo että Rikkipulveri Etikan kanssa sekoitettuna parantaa syyhyn tai kutinan. Alkemistit polttavat Rikistä varsin kallisarvoista Öljyä tai Balsamia [rikkihappoa], niin voimakasta, ettei se päästä elävää Ruumista eikä kuollutta, kärsimään mistään mädäntymisestä, vaan säilyttää sen pilaantumatta, ettei mikään Taivaan vaikutus tai Alkuaineiden vaihtelu ja Vaikutus voi sitä tai sen alkuperäistä Laatua ja Luontoa vahingoittaa. Dioscorides, Andernach, Weckerus." (B 30)

Luvun lopussa annetaan vielä ohjeita metallin syövyttämisessä: "Lopuksi on huomattava, etteivät minkäänlaiset seikat, ei edes mikään Metalli tai Kivennäinen voi hyvin kestää Sieveden [typpihapon] voimaa ilman rikkiä. Sen vuoksi, jos tahdotaan syövyttää jotakin johonkin puhtaampaan Metalliin, kuten Hopeaan tai Kupariin, joka tarvitsee siihen pitemmän ajan kuin epäpuhdas Metalli, [kuten] Rauta tai Teräs, niin ei pelkkä Vaha voi pitää Sievettä viivojensa sisällä. Silloin täytyy ottaa Rikkipulveria ja keittää se hyvin yhdessä Vahan kanssa, kuitenkin varoen, ettei se ota itseensä Tulta, ja hämmennettävä sitä alinomaa, kunnes tämä seos tulee ruskehtavaksi. Sivele tällä [näin] valmistetulla Vahalla Hopea tai Kupari, ja piirrä siihen niin sirosti ja hienosti kuin haluat, ja syövytä, eikä se koskaan mene piirrettyjen Viivojensa yli. Mikä on hyödyksi taidokkaissa Kuparipiirroksissa [ja] on taitava ja salainen uusi keksintö, hyvin hyödyllinen. Jälkeen tulevat ottakoot tämän huomioon, mikä tahdottiin heille Kotimaassa tiedottaa." (B 30)

Elohopeasta kerrotaan 34. luvussa ja korostetaan sen merkitystä alkuaineena: "Se on Rikin ja Nitron [Salpietarin] kanssa Äiti kaikille Metalleille, joiden sekoituksesta ne myös syntyvät, ja niitä myös siten voidaan valmistaa. " Sama toistuu heti toisen kirjan alussa: "Metallit syntyvät Maan suonissa Salpietarista, Rikistä ja Elohopeasta keskenään sekoittuneina sekä Maan lämmön ja Taivaan vaikutuksen kautta sävyttyneinä." (B 30)

Metallit

Teoksen toinen kirja käsittelee metalleja, jotka jaetaan puhtaisiin ja epäpuhtaisiin. Puhtaita ovat kulta ja hopea, kaikki muut ovat epäpuhtaita. Ensimmäisenä kuvataan kultaa, joka on metalleista puhtain ja jaloin, auringolle nimetty. Sen vuoksi kullalla uskottiin olevan myös paljon parantavia voimia monia tauteja vastaan. (B 30)

Kuparia kuvataan viidennessä luvussa. Siinä Forsius toteaa: "Ruotsalainen Kupari on arvokasta ja siinä on Kullan Siemen." Messingin kohdalla mainitaan 6. luvussa jälleen Västeråsin luota saatava hiekka, jota käytetään messingin valmistamiseen kuparista. Sen jälkeen Forsius lisää: "Suomessa Turun luona on kaunista keltaista ja hienoa Hiekkaa, niin että se loistaa, [ja] minkä minä arvelen myös kelpaavan tähän." (B 30)

Kuparinkukasta kerrotaan 14. luvussa: "Flos Aeris, Kuparinkukka [kuparioksidi], on pieniä Jyviä, punaisia kuin Kupari, joita irtoaa Kuparista, kun sitä kuumennetaan ja valellaan puhtaalla ja kylmällä vedellä. Sitä voi helposti löytää Kuparisulatoista, jos tähän näin, kuten paljoon muuhun mitä Metalleista syntyy, tahdottaisiin täällä meillä kiinnittää Vuorityössä huomiota. Erityisesti Valkoiseen härmeeseen [Weiss Nicht, sinkkivalkoinen eli sinkkioksidi] ja Harmaaseen härmeeseen [Grau Nicht, sinkkiharmaa eli sinkkitomu], joita on hankittava Apteekeista [vieraista] maista, ja kuitenkin niitä ja lisäksi muuta sellaista voitaisiin kyllin hankkia täällä kotona ja tehdä [niillä] Rahaa. Sen minä kirjoitan varoitukseksi niille, jotka ovat Vuorimiehiä, että he taitaisivat tietää oman hyötynsä ja parhaansa." (B 30)

Kivet

Kolmannen kirjan alussa Forsius kirjoittaa: "Kivet ovat Mineraaleja, jotka syntyvät Maan kuivasta höyrystä, joka yhdistyy johonkin kosteaan tahmeuteen lämmön vaikutuksesta ja kylmyyden jähmettämisestä sekä kivennäisen sisäisestä voimasta. Näitä, kuten myöskään muita hauraita ja murenevia Maan tuotteita ei voida lukea Metallien joukkoon. Sillä niissä on heikko Elohopean ja Rikin sekoitus. Ja niinkuin Metallit voidaan sulattaa Tulella, takoa ja lyödä, niin voidaan kyllä osa Kivistä sulattaa Tulella tai muilla keinoilla salaisen Kemiallisen taidon avulla. Mutta niitä ei voida takoa Vasaroilla." Taivaalliset voimat vaikuttavat jalokivien syntyyn ja ne "ovat kauniita ja ihania, ja niillä on merkillisiä voimia ja kykyjä." (B 30)

Kivistä tärkein ja arvokkain on timantti. Sen yhteydessä tekijä toteaa: "Böömiläisiä ja Pohjolan tai Lapin Timantteja on olemassa myös melko suuria ja kirkkaita, mutta ei yhtä kovia kuin Itämaiset." Lapin timanteilla lienee tarkoitettu sieltä löydettyjä korundeja. Timantista kerrotaan teoksessa seuraavasti: "Timantti poistaa yönpelon, sillä sehän hillitsee mustaa sappea eli Melancholea ja vahvistaa Sielua ja elämää elvyttäviä Henkiä, jotka lähtevät sydämestä. Ja pelko tulee sydämestä. Sen [timantin] sanotaan tekevän onnettomaksi sen, joka sitä kantaa mukanaan. Sillä se on vastoin Mieltä ja Sielua, [samoin] kuin Aurinko vastoin silmää, joka [aurinko] pikemmin tärvelee Näön kuin kirkastaa sitä, kuten Cardanus tästä kertoo. Kun sen [timantin] sitoo vasemmalle Sivulleen, on se hyvä Vihollisia, Kiistoja ja Riitoja ja Petosta vastaan. Tämä kivi puhdistaa vihoittelevia Poskipäitä ja Hampaita. Ja [se] poistaa pahoja Unia ja Myrkkyä ja ilmaisee sen Ihmisessä. Sillä hän tulee märäksi ja hikoilee, jossa on Myrkkyä. Se pysäyttää Kuukautisvuodon niillä, jotka ovat pahojen henkien riivaamia tai muuten ovat Raivopäisiä, kun panee heille [timantti-] Sormuksen Suun eteen." (B 30)

Rubiinista kerrotaan 9. luvussa: "Käkisalmen luota löydetään Rubiinia, kovaa ja tummansävyistä, missä itse loiste on kovin kirkas." 17. luvussa esitellään kvartsia eli vuorikidettä: "Crystallus, Kristalli, syntyy puhtaimmasta nesteestä, mikä Maahan on kätkettynä, niinkuin [myös] Timantti, Berylli, Safiiri ja muut syntyvät. Se kasvaa suurista Vuorista kuin Jääpeitteet. Sitä löydetään myös Kivikkovuorista ja Metallikaivoksista Kyproksella, Espanjassa, Saksassa, Skyytiassa [Etelä-Venäjällä], Norjassa, Suomessa ja Lapinmaassa korkeilla Tuntureilla, missä se syntyy kovasta kylmyydestä, kuten Albertus [Magnus] sanoo, ja minkä voi itse nähdä Tuntureilla pitkään olevasta Lumesta." (B 30)

Koralleja pidettiin myös jalokivinä. Niistä on pitkä selostus 107. luvussa, jossa Forsius kuvaa myös Lapin matkalla tekemiään havaintoja: "Pohjoisessa Valtameressä [Jäämeressä] ei ole valkoisia eikä punaisia [koralleja], vaan vaaleanpunaisia tai Ihonvärisiä, ja aika runsaasti, koska siellä ovat myös useimmat ja korkeimmat Vuoret [ja] joiden runsautta olen itse ihmetellen katsonut ja [joita] olen ottanut talteen." Pohjoinen Jäämeri on ollut joskus aikaisemmin niin lämmin, että korallien muodostuminen siellä on ollut mahdollista. (B 30)

Lopuksi on kuvauksia "Kivistä, joita löydetään eläimistä tai niiden luota, ja nimitetään niiden mukaan". Esimerkkeinä mainittakoon tässä lintujen lihasmahasta löydettävät kivet ja ravunkivi. Moniin niistä liittyy kansanperinteen mukana kulkeneita taruja. Forsius on kuulemansa perusteella lisännyt mukaan yhden kiven: "Luku 131. Vanellus, Hyypän tai Töyhtöhyypän kivi. Minä olen ymmärtänyt, että myöskin Hyypänpesästä on löydettävissä Kivi, vaikka sitä ei kuvaa kukaan, jonka minä tiedän. Siten en myöskään minä tiedä kertoa sen Hyödyistä. Joka sen löytää, hän yrittäköön. Minä kutsun sitä arvaamalla Vanellukseksi Hyypän eli Töyhtöhyypän mukaan." (B 30)

Viimeisessä eli 133. luvussa kerrotaan käärmeenkivistä, joista Forsiuksella oli myös omakohtaisia kokemuksia: "Minä olen nähnyt yhden Käärmeenkruunun, joka oli muodoltaan jonkinverran kiertynyt, kuin käyrä Torvi, ja ylöspäin oleva kärki kuin pyramidi. [Käärmeen] Kiviä olen myös nähnyt, mutta erilaisia. Muutamissa on ollut Käärmekuvio. Osa on ollut pyöreitä ja litteitä, ja niissä ympäriinsä pieniä reikiä, ikäänkuin ne olisi purtu hienoin hampain Kiveen. Yhden sellaisen sain Nuoruudessani erään Laivanesimiehen Pojalta, joka oli ottanut sen Isältään. Tämä oli saanut Laivasta, joka kulki kielletylle Seudulle, Merellä saaliiksi Merimiehen Nutun. Siinä oli alla Täyte [vuori], mihin täytteeseen tämä Kivi oli ommeltuna. Olipa tunnettu Talonpoika, joka oli kauan käynyt oikeutta erään Vastapuolensa kanssa eikä voinut saada häntä taivutetuksi. Hän sai tietää, että minulla oli tuo Kivi, [ja] hän pyysi minulta, että antaisin [sen] lainaksi. Hän lupasi kaikella luottamuksella, että saan sen häneltä takaisin, mutta [sitten] hän kertoi. että se oli häneltä kadonnut. Siksi hän tunsi (kenties) sen voimat paremmin kuin minä. Mitkä sen Hyödyt ovat, en löydä kuvattuina. Kenties se voi olla avuksi Myrkytystä vastaan, ja olla hyvä Voitonkivi." (B 30, C 244)

Malmeja on etsittävä

Minerographian päättää loppulause, jonka otsikkona on "Koska tämä Kirja näin käsittelee kaikenlaisia Metalleja ja muita sellaisia seikkoja, joita on Maan alla, on havaittu hyväksi lisätä tähän Loppuun, kuinka on etsittävä Malmeja ja Kaivoksia." Siinä Forsius kirjoittaa seuraavasti: "Maassa ja Kivissä on paljon tuntematonta. Mutta koska kaikkia Metalleja on etsittävä ja saatava esiin, niin ei sellaista etsimistä ja työtä ole pidettävä halveksimisen vaan paljon enemmän kiitoksen ja ylistyksen arvoisena. Tätä Halua ja halukkuutta rakentaa Kaivoksia ei tule vähääkään lyödä laimin ja jättää huomaamatta, että niinkuin nuorten Miesten halu on rakasteluun, ja yhtä halukkaita kuin Mehiläiset [ovat] Ruusuihin imeäkseen niistä Hunajaa ja Vahaa, yhtä halukas ja taipuvainen on Ihmisen oltava etsimään Malmeja ja Kaivoksia Maasta, kuitenkin ilman ahneutta. Sillä Jumala ei täytä kaikkia Ihmisiä Kullalla ja Hopealla, vaan Köyhyydellä, loalla ja lialla, Valituksella ja Hädällä. Jumala on myös antanut muutamille Ihmisille erikoisen tietämyksen ja ymmärryksen Malmeihin ja Metalleihin nähden, niin että he tietävät paljon helpomman tien ja keinon, kuinka Kultaa ja Hopeaa voidaan tehdä ilman kaikkia Kaivoksen rakennuksia, ja aivan ilman Kiviaineen eli Malmin tutkimista ja sulattamista, eikä siis pelkästään samoin muodostuneesta Malmista, mistä Hopea ja Kulta ovat peräisin. Sillä on olemassa varma taito ja tieto, että viidestä Lajista (muista Malmeista tehtyjä Metalleja), kuten Elohopeasta, Tinasta, Lyijystä, Raudasta, [ja] Kuparista on jokaisesta mahdollista tehdä erikoisesti Kultaa ja Hopeaa, kuitenkin muutamista vähemmän ja osasta vaikeammin. [---] Näin voi myös taitava Ihminen, kuten minusta näyttää, hyvin varoen ja huolehtien, olla tekemisissä Metallien kanssa [siten], että hän ottaa järkevästi huomioon ne muutokset, jotka Metalleissa täydellisyyden saavuttamiseksi yhä vaikuttavat ja hallitsevat, eikä [pelkästään] sitä aikaa, päivää tai hetkeä jolloin se tai se Kiertotähti huonosti tai hyvin hallitsee. Sillä sellainen ei anna eikä ota, ei auta eikä kumoa mitään, eikä myöskään estä mitään luonnollisessa alkemian Taidossa, jos muuten tiedät sen olevan totta tai mahdollista. Tee siten työtä, kun se on sinulle mahdollista tai mieluisaa. Mutta jos vika on sinussa, sinun ymmärtämättömyydessäsi ja työssäsi, niin erehtyvät myös kaikki Kiertotähdet, Tähdet ja Taivaalliset merkit." (B 30)

Loppulauseen otsikon perusteella jää odottamaan käytännön neuvoja malmien ja kaivosten etsimiseksi, mutta niitä ei kuitenkaan anneta. Sen sijaan korostetaan kyllä malmien löytämisen merkitystä, joskin perusteluna on ensisijaisesti mahdollisuus tehdä niistä saaduista metalleista alkemian avulla kultaa ja hopeaa. Huomiota kiinnittää, että Forsiuksen mielestä Jumalan tahdon mukaan kaikkea muuten hallinnut astrologia ei vaikutakaan kemiallisiin tapahtumiin, jotka noudattavat siitä riippumattomia luonnonvoimia. Aivan ilmeisesti Paracelsuksen esittämillä opeilla on ollut huomattava vaikutus Forsiuksen ajatuksiin. (B 30, C 218)

Minerographia on suurelta osin niiden keskiaikaisten kivikirjojen kaltainen, joista Forsius mainitsee omassa teoksessaan Evaxin ja Albertus Magnuksen Lapidariumit. Astrologian ja skolastiikan käsitysten keskeltä pilkistää kuitenkin esiin luonnontieteiden piirissä uutta aikakautta enteileviä ajatuksia, joiden varhaisimpia esittäjiä oli ollut juuri Paracelsus. Minerographia oli jälleen eräs osoitus Forsiuksen pyrkimyksistä saattaa tietoja isänmaansa asukkaitten käytettäväksi heidän omalla kielellään. (B 30)

Luonnonkuvausten suunnitelmat

Minerographian esipuheen päiväyksen aikaan Sigfridus Aronus Forsius aikoi kirjoittaa vielä "Eläviä Eläimiä ja kasvavia seikkoja" koskevat kuvaukset "jos Jumala [minulle] Elämää suo". Hän kertoi näistä suunnitelmistaan myös vuoden 1614 pienen ennustuskirjan esipuheessa, joka on päivätty 24.8.1613, seuraavin sanoin: "Kaikkien Eläinten, Kalojen ja Lintujen lajit minulla on tekeillä, yhdistääkseni [ne] lyhyesti toisista laajoista Kirjoista. Kaikenlaisten Puiden, Ruohojen ja Mausteiden lajit, lähinnä ne joita meillä [kotimaassa] on, on minulla mielessäni etsiä hyvine Ominaisuuksineen useista Kasvistoista. Ja jos aikaa myöten, [ja] jos Jumala tahtoo, voidaan löytää keinoja ja varoja sitä varten, että ne Painamisen kautta voidaan antaa oikeine kuvineen toisille tiedoksi, niin tahdon tällä yhteistä hyvää hyödyttää." Forsiuksen suunnitelmat eivät ilmeisesti toteutuneet koskaan, sillä eläimiä ja kasveja kuvaavia teoksia ei ole löydetty käsikirjoituksina eikä painettuina. (B 14 P, B 30)

Julkaistu aikaisemmin: Minerographia (sivut 176—186) teoksessa Arno Forsius, Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560—1624. Julkaisija Anita Forsius. Hämeenlinna 1996. Tarkistettu toukokuussa 2000.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

B Painetut lähteet

B 14 A/P Almanah Eller Dagharäkning/medh wäderlek/ wahl/ och flere infällen/til thet Åår effter Christi nåderijka Födelse M DC XIV. [---] Aff naturlige orsakers grund judiceret och stält/ af Sigfrido Arono Forsio. — Prognostica, Medh the fyre åhrs delars general wäderlek/ him[m]els liusens Förmörkelser/ oc annat ther til behörligit/ Af naturlige orsakers grund/ stält och judiceret/ til thet åhr Christi M DC XIV. Af Sigf. Ar. Fors. Tryckt i Stockholm/ aff Ignatio Meurer. [1613]

B 30 MINEROGRAPHIA, Thet är Mineralers/ åthskillighe Jordeslags/Metallers eller malmars och Edle Steenars Beskrifwelse. Aff förnemlige Authoribus sammanhämptat/ och medh flijt disponerat Vthi Tree Böker/ Aff M. SIGFRIDO ARONO FORSIO. Nu medh eghen bekostnadt vplagdt och aff Trycket förfärdigat. I Stockholm/ hoos Ignatium Meurer/ Åhr 1643. — Facsimile, Forssa 1973 (julkaissut ja alkulauseen kirjoittanut A. Laitakari).

B 35 PROGNOSTICON ASTROLOGICVM Eller Stiernornas betydhande j allahanda tilkommande hendelser j Luften/ och nedhre på Jordenne/ På the fyra Åårsens tijdher/ Till thet Åår effter Frelsermannens JESU CHRISTI nåderijka Födhelse. M DC X. [---] Aff SIGFRIDO ARONO FORSIO. Tryckt j Stockholm/ Af Anund Olufsson. [1609]. (Kirjan loppuun on liitetty: Prognoseis Astrologicae Eller stiernornas och Förmörkelsers betydhande j gement/kortelighen aff theres Figurers signification, och the gamble Astrologers Aphorisimis sammanfattadhe til tiyo Åhr/ thet är ifrå Anno 1611. In til 1620. [---] Aff Sigfrido Arono Forsio. Astron. Prof. Vbsal. Tryckt j Stockholm/ Aff Anund Olufsson. ANNO M DC IX.).

B 67 Petraeus, Aeschillus: De metallis, lapidibus, succis et terris pretiosis, resp. Gilius Pistorius, Ubsaliae 1625.

C. Muuta kirjallisuutta

C 60 Forsius, A.: Sigfridus Aronus Forsiuksen Minerographia. Bibliophilos 3: 65–70, 1982.

C 64 Forsius, A.: Sigfridus Aronus Forsius lääkintätaidon kuvaajana. Hippokrates 1989, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 6: 84–106, Helsinki 1989.

Forsius, A.: Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Julkaisija Anita Forsius. Hämeenlinna 1996.

C 70 [Forsius, S. A.:] Sigfridus Aronus Forsius Physica. I, Text. Utg. Av J. Nordström. Uppsala 1952.

C 72 Frängsmyr, T.: Geologi och skapelsetro, Lychnos-bibliotek 26. Uppsala 1969.

C 138 Klemming, G. E.: Läke- och Örteböcker från Sveriges medeltid. Stockholm 1883–1886.

C 155 Laitakari, A.: Sigfrid Aronus Forsiuksen minerografia (mineralogia) vuodelta 1643. Lännetär VII (toim. M. Sissonen), Forssa 1973.

C 189 Martin, E.: Im Stein ist Heil. Medizin und Magie in mittelalterlichen Steinbüchern. Die Grünenthal Waage, Band 6, 1967.

C 218 Olsson, H.: Kemiens historia i Sverige intill år 1800. Lychnos-bibliotek 17: 4. Uppsala 1971.

C 244 Sarajas, A.: Suomen kansanrunouden tuntemus 1500—1700-lukujen kirjallisuudessa. Porvoo – Helsinki 1956.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON