Arno Forsius

Thomas Robert Malthus (1766—1834) ja väestökehitys

Ranskan vallankumouksen romantikot Jean-Jacques Rousseau'sta lähtien uskoivat, että yhteiskunta saattoi muuttua jatkuvasti paremmaksi. Sosiaalisten olojen paraneminen, elintason kohoaminen ja lapsikuolleisuutta vähentävä isorokonistutus saivatkin aikaan läntisessä Euroopassa väestönkasvun nopeutumisen 1700-luvun lopulla. Pian englantilainen pappi ja taloustieteilijä Thomas Robert Malthus (1766—1834) alkoi kiinnittää huomiota väestönkasvun kielteisiin seurauksiin. Hän kävi 1700-luvun lopulla myös Suomessa, jossa väestönkasvu oli erittäin runsasta.

Malthus esitti teoriansa ilman tekijännimeä vuonna 1798 ilmestyneessä teoksessaan "An Essay on the Principle of Population as it affects the Future Improvement of Society, with Remarks on the Speculations of Mr. Godwin, M. Condorcet, and other Writers". Siitä ilmestyi Malthusin eläessä kuusi täydennettyä painosta, viimeinen vuonna 1826. Malthus'in ajatukset väestönkasvun vaikutuksista eivät suinkaan olleet täysin uusia. Silti ne muodostivat selvän vastakohdan vallitseville aatteille ja herättivät voimakkaan keskustelun.

Malthusin mukaan toivo ihmiskunnan sosiaalisen onnellisuuden jatkumisesta oli turhaa. Väestön kasvu tapahtuisi geometrisessa sarjassa, ellei sitä rajoitettaisi. Sen sijaan elintarpeiden määrä voisi kasvaa vain aritmeettisessa sarjassa. Siksi väestö lisääntyisi aina toimeentulon rajoille ja pysyisi siinä nälän, sodan ja sairauden seurauksena.

Malthus perusti teoriansa oman aikansa tilastoihin, mutta hänen johtopäätöksensä niistä eivät olleet kovin vakuuttavia, vaikka tilastolliset menetelmät olivat jo kehittyneet merkittävästi. Malthus oli pessimisti, joka piti köyhyyttä ihmiskunnan vääjäämättömänä kohtalona. Hänen mukaansa vain synnit, kurjuus ja itsehillintä saattoivat pitää kurissa väestön liiallisen kasvun. Pappina Malthus luki synteihin myös syntyneisyyden rajoittamisen, olihan se Jumalan sanan vastaista.

Teoksensa ilmestyttyä Malthus matkusteli Euroopassa, tutki väestöteoriaan liittyvää aineistoa ja julkaisi vuonna 1803 teoksestaan huomattavasti laajennetun laitoksen. Siinä Malthus esitti ennalta ehkäisevän hillitsemisen käsitteen, jota tukisi siveellinen pidättyvyys. Sen avulla voitaisiin pehmentää kielteisimpiä johtopäätöksiä, joihin hän oli aikaisemmin tullut. Vähitellen kävi ilmi, että Malthus oli arvioinut väärin elintarvikkeiden tuoton lisäämismahdollisuudet. Maanviljelyn ja karjanhoidon kehittyminen, kaupan ja kuljetusten tehostuminen sekä koneiden käytön lisäys saivat aikaan sen, että elintarvikkeiden puutetta ei ilmaantunutkaan.

Malthusin väestöteorian saamalla huomiolla oli merkittävä välitön vaikutus sosiaalipolitiikkaan. Siihen asti oli kuviteltu, että hedelmällisyys lisäisi kansakunnan hyvinvointia. Sosiaalilakien avustukset olivat Malthusin mukaan rohkaisseet suurperheiden syntyä. Vaikka ilman niitä olisi mahdollisesti esiintynytkin jonkin verran enemmän kurjuutta, niin siitä huolimatta onnellisuuden määrä kansan keskuudessa olisi ollut nykyistä suurempi. Koska lait rajoittivat työväen liikkuvuutta ja rohkaisivat hedelmällisyyttä, oli ne Malthusin mukaan poistettava. Kaikkein onnettomimpia varten oli voitava perustaa työlaitoksia, mutta ne eivät saaneet olla mukavia turvalaitoksia, vaan sellaisia paikkoja, jotka elämisen ankaruudesta huolimatta tuottaisivat kuitenkin helpotusta vaikeuksiin.

Vuonna 1820 laatimassaan yhteenvedossa "Principles of Political Economy Considered with a View to Their Practical Application" Malthus ehdotti taloudellisen ahdingon avustamiseksi julkisia töitä ja yksityisiä ylellisyyssijoituksia, jotka lisäisivät kulutusta ja varallisuutta. Hän meni vielä pitemmälle ja arvosteli säästäväisyyttä hyödyttömäksi hyveeksi. Hän väitti suorastaan, että "säästämisen periaate, vietynä äärimmäisyyteen, tuhoaisi syyn tuottamiseen." Hyvinvoinnin maksimoimiseksi kansakunnan oli tasapainotettava kyky tuottaa ja halu kuluttaa." Siten voidaan todeta, että Malthus oli John Maynard Keynes'in 1930-luvulla esittämien aatteiden edeltäjä.

Malthusin teorian esille vyöryttämät kauhunäkymät eivät toteutuneet, vaikka väestönkasvu edelleen kiihtyi. Niin hänen teoriansa jäi vähitellen unohduksiin. Se pulpahti tosin uudelleen esiin 1800-luvun loppupuolella Charles Darwinin esitettyä teoriansa lajien säilymisestä. Darwin oli nimittäin saanut Malthusin väestöteoriasta lopullisen virikkeen omaan teoriaansa luonnon valinnasta ja sitä käsittelevään "Lajien synty" -teokseensa. Silloin Malthusin ajatukset yhdistettiin ihmisen taisteluun olemassaolostaan. Malthusin väestöteoria on tullut meidän aikanamme jälleen maailmanlaajuisesti ajankohtaiseksi kehitysmaiden väestönlisäyksen, elintarvikkeiden riittämättömyyden ja luonnonvarojen ehtymisen seurauksena.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1995: 12: 1455. Tarkistettu heinäkuussa 2000.

Kirjallisuutta:

Matlthus, Thomas Robert. Hakusana teoksessa The New Encyclopaedia Britannica, Vol. 7, Fifteenth Edition 1990

Famine. Hakusana teoksessa The New Encyclopaedia Britannica, Vol. 4, Fifteenth Edition 1990

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON