Arno Forsius

Friedrich Reinhold Kreutzwald ja "Kalevipoeg"

Virolainen Friedrich Reinhold Kreutzwald (1803—1882) on hyvä esimerkki lääkäreistä, jotka 1800-luvulla kansallisuusaatteen levitessä tekivät perustavaa työtä kansan omalla kielellä julkaistavan kirjallisuuden ja kansallistunnon herättämiseksi. Siinä suhteessa hänellä on Virossa samanlainen asema kuin Elias Lönnrotilla Suomessa.

Kotitalonsa mukaan Ristmetsän Vidri´nä tunnettu poikanen oli syntynyt maaorjuuden kaudella vuonna 1803 Jõepere´n suurkartanon mailla, lähellä Kadrina´n kaupunkia Pohjois-Virossa. Opinhaluinen poika lähetettiin Tallinnan kymnaasiin, jossa hänen nimensä saksalaistettiin muotoon Friedrich Reinhold Kreutzwald.

Koulunsa päätettyään Kreutzwald toimi alkeiskoulun opettajana Tallinnassa vuosina 1820—1823 ja kotiopettajana Pietarissa vuosina 1824—1825. Sen jälkeen hän päätti ryhtyä opiskelemaan Tarton yliopistossa. Tämä yliopisto oli perustettu alunperin vuonna 1632, mutta sen toiminta oli keskeytynyt vuonna 1710 venäläisten valloitettua Viron ruotsalaisilta. Yliopisto avattiin uudelleen vuonna 1802, jolloin sen opetuskieleksi tuli saksa.

Kreutzwald aloitti vuonna 1826 opinnot yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui lääkäriksi vuonna 1833. Heti sen jälkeen hän hakeutui piiri- ja kaupunginlääkäriksi Viron kaakkoisosassa sijaitsevaan pieneen Võrun kaupunkiin ja toimi tässä tehtävässä 44 vuoden ajan, aina vuoteen 1877 saakka. Kreutzwald kuoli Tartossa vuonna 1882.

Tarton vanha yliopistokaupunki muodostui 1830-luvulla Viron heräävän sivistyksen keskukseksi. Lääkäri Friedrich Robert Faehlmann (1798—1850) perusti siellä vuonna 1838 yhdessä Kreutzwaldin ja eräiden muiden ystäviensä kanssa Viron Oppineitten Seuran, Õpetatud Eesti Selts. Sen tarkoituksena oli virolaisten muinaisajan, historian, kielen, kirjallisuuden sekä kansanrunouden ja -kulttuurin tutkiminen. Kreutzwald toimi uutterasti seuran piirissä ja laati kansanelämää kuvailevia kirjoituksia viikkolehteen ”Inland” (Kotimaa).

Faehlmann oli valmistunut Tarton yliopistosta lääkäriksi vuonna 1827, mutta hän siirtyi vuonna 1842 yliopiston Viron kielen lehtoriksi. Faehlmann oli kiinnostunut erityisesti kansanrunoudesta ja hän oli kerännyt aiheeseen liittyvää aineistoa vuodesta 1833 alkaen.

Kreutzwald puolestaan oli saanut jo lapsena kuulla vanhusten kertomia satuja, tarinoita ja lauluja, jotka herättivät hänen kiinnostuksensa kansan menneisiin muistoihin. Myös hän keräsi ylioppilasvuosinaan kansanrunoutta. Faehlmannin ja Kreutzwaldin kerrotaankin 1810-luvun lopulla nuorina opiskelijoina luvanneen juhlallisesti Rakveressa linnan mäellä toisilleen, että he pysyvät aina virolaisina ja että he alkavat tutkia Viron kieltä ja kansanrunoutta.

Faehlmannin ja Kreutzwaldin työn seurauksena syntyi Viron kansalliseepos ”Kalevipoeg”. Esikuvana oli Elias Lönnrotin kokoama ja sommittelema Suomen kansalliseepos ”Kalevala”, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi vuonna 1835. Keräämänsä aineiston perusteella Faehlmann piti Viron Oppineitten Seuran kokouksessa vuonna 1839 suurta huomiota herättäneen esitelmän ”virolaisten pääsankarista, heidän mainiosta Kalevipojastaan”.

Samana vuonna Georg Julius Bertram-Schultz toi ”Kalevalan” Suomesta Tarttoon ja esitti, että myös Viron kansalle olisi saatava aikaan kansalliseepos. Hän sanoi: ”Jos annamme kansalle eepoksen ja historian, on kaikki voitettu”. Viron Oppineitten Seura otti tehtävän huolekseen ja valitsi Faehlmannin sen suorittajaksi. Elias Lönnrot tapasi Faehlmannin vuonna 1844 Virossa käydessään.

Runojen kerääminen ja eepoksen kokoaminen edistyivät kuitenkin kovin hitaasti. Faehlmannin kuollessa vuonna 1850 näytti siltä, että työ jää kesken. Sen jatkaminen uskottiin Kreutzwaldille ja hän saikin jo vuonna 1853 valmiiksi 12-laulua käsittävän runoelman. Lopullinen 20-lauluinen ”Kalevipoeg” ilmestyi painosta vuosina 1857—1861 yhdessä saksankielisen käännöksen kanssa. Yksinomaan vironkielinen painos ilmestyi Kuopiossa vuonna 1862. Helmer Winter on tehnyt vuonna 1957 suomennoksen eepoksen lyhennetystä laitoksesta.

Kreutzwald oli perehtynyt Võrussa ollessaan Peipsijärven lounaispuolella asuvien setukaisten runoihin ja vanhaan tarustoon, mikä oli antanut hänelle rohkeutta jatkaa Faehlmannin kesken jäänyttä työtä. Kreutzwald oli pitkään epätietoinen siitä, pitäisikö hänen käyttää eeposta kootessaan suorasanaista vai runomittaista muotoa. Lopulta pihkovalaiset runot saivat hänet valitsemaan runomuotoisen esitystavan.

”Kalevipoegin” runot liittyvät samannimiseen virolaiseen sankarihahmoon. Kansan suussa säilyneistä tarinoista ei muodostunut kuitenkaan yhtenäistä sankaritarinaa ja sen vuoksi eepoksessa ei ole varsinaista koossa pitävää juonta. Kreutzwald katsoikin oikeudekseen itse sepittää lisäyksiä, joiden avulla runoelman osat voitiin liittää yhteen ja muokata kokonaisuudeksi. Eräitä eeppisiä ja lyyrisiä katkelmia Kreutzwald lainasi ja muovasi virolaisista kansanrunoista lisäten niihin uusia säkeitä. Siten ”Kalevipoeg” on todellisuudessa Kreutzwaldin kansanperinteen pohjalta luoma romanttinen runoelma, joka on saanut Virossa kansalliseepoksen aseman.

Kreutzwaldista tuli aikansa huomattavin humanisti, kansanvalistaja, proosa- ja näytelmäkirjailija sekä runoilija Virossa. Kirjailijana ja kirjallisuuden kääntäjänä Kreutzwaldin päämääränä oli ennen kaikkea kansan valistaminen ja sivistystason kohottaminen. Osassa kaunokirjallista tuotantoaan hän tavoitteli myös taiteellisia päämääriä. Kansanrunot, sadut ja tarinat sekä kansantapoja ja -uskomuksia koskevat kertomukset, jotka Kreutzwald keräsi matkoillaan, on julkaistu eri yhteyksissä 1850- ja 1860-luvuilla. Hän piti myös yllä laajaa kirjeenvaihtoa Virossa, Suomessa, Saksassa ja Venäjällä asuvien ystäviensä kanssa. Kirjeenvaihto on julkaistu kuutena niteenä vuosina 1953—1979.

Julkaistu "Friedrich Reinhold Kreutzwald — lääkäri, kirjailija, humanisti" Suomen Lääkärilehdessä 1998: 1—2: 100. Tarkistettu 1.3.1999

Kirjallisuutta:

Kalevipoeg, Viron sankarieepos. Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Helmer Winter. Turku 1957.

Kreutzwald, Friedrich Reinhold. Eesti Entsüklopeedia 5. Tallinn 1990

Winter, H.: Lukijalle. Esipuhe teoksessa: Kalevipoeg, Viron sankarieepos. Suomentanut Helmer Winter. Turku 1957.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON