Arno Forsius

Kalalokki pesi männyssä

Perheellämme oli 1960- ja 1970-luvulla kesäpaikka Nastolassa Oksjärven rannalla. Parinkymmenen metrin päässä rannasta oli pieni luoto, jolla oli joka vuosi kalalokin (Larus canus) pesä. Eräänä keväänä järven vesi oli niin korkealla, että luoto oli kokonaan veden alla. Kesän alussa kesäpaikkaan tullessamme saimme havaita, että kalalokki oli tehnyt pesänsä asuinrakennuksen ja rannan välissä olevaan suureen mäntyyn, ehkä vanhaan variksenpesään. Haudonta oli parhaillaan käynnissä. Järven pinnan alennuttua luodon yläosa oli taas normaalisti näkyvissä.

Joidenkin päivien kuluttua pesästä kuului poikasten ääniä. Minua alkoi askarruttaa, miten lentokyvyttömät poikaset pääsevät korkealla männyssä olevasta pesästään järveen. Laitoin pihalle huovista ja tyynyistä mukavan lukupaikan, otin mukaani mielenkiintoista luettavaa ja jäin odottamaan, miten lokinpoikaset tulevat alas puusta. Tapahtuuko se ehkä samalla tavalla hyppäämällä kuin telkänpoikasilla? Aloin jo kyllästyä odottelemiseen, kunnes yhtäkkiä kuulin lokinpoikasten ääntelevän luodolla. Ainoa järkeenkäypä selitys tapahtumalle oli, että lokki oli lennättänyt poikaset nokassaan luodolle.

Kirjoitus on valmistunut huhtikuussa 2005.

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON