Arno Forsius

 

Kakukylla – rotilta ja hiiriltä suojeleva pyhimys

 

Rotat, hiiret ja kulkutaudit

 

Jo kaukaisessa historiassa oli yhteiskunnissa havaittu, että rottien tavallista runsaampi esiintyminen ja paiseruton leviäminen olivat jotenkin yhteydessä keskenään. Vasta 1900-luvun alkutaitteessa todettiin, että pelottava paiserutto oli rottien sairaus ja että rottakirput tartuttivat tämän sairauden rotista ihmisiin. Sen lisäksi rotat ja hiiret tekivät yhdyskunnissa monenlaista muutakin vahinkoa. Ne söivät ja likasivat varastoihin ja komeroihin koottuja ruokatarpeita, ja sen lisäksi varsinkin hiiret repivät asunnoissa ja vinteillä vaatetavaroita pesätarpeikseen. 

 

Asuntojen ja talousrakennusten lisäksi nämä nelijalkaiset tuholaiset olivat myös kirkkojen ja pappiloiden uhkana, sillä niille kelpasivat syötäväksi kallisarvoiset pergamentista tehdyt ja nahkakansiin sidotut kirjat, ja erityistä herkkua olivat talista valmistetut kynttilät. Eivätkä niiltä olleet suojassa myöskään papiston vaatteet ja kirkkotekstiilit.

 

Raamatussa mainitaan filistealaisten ruton (n. 1070 eKr.) yhteydessä paiseet ja hiiret (tai rotat). Silloin filistealaiset uhrasivat jumalilleen kultaisia paiseen kuvia ja hiiriä pelastuakseen rutolta (1 Samuelin kirja, 6: 4–5). Tämä on vanhin tieto tautia kuvaavasta uhrilahjasta, votiivikuvasta, jollaisia luovutettiin pyhiin paikkoihin, joko parantumispyyntöjen ja annettujen lupausten vahvistamiseksi tai pyyntöjen ja toivomusten toteuduttua.

 

Varsinkin keskiajalla (n. 400–1400 jKr.) turvauduttiin erityisesti roomalaiskatolisen uskon piirissä lähes kaikkien onnettomuuksien ehkäisemiseksi pyhimyksiin, joiden uskottiin saattavan ihmisten pelot ja toivomukset Jumalan suojelukseen. Virallisesti hyväksyttyjä pyhimyksiä ja muuten pyhinä pidettyjä henkilöitä oli suuri määrä, ja heistä tietyt vakiintuivat erityisesti nimettyjen ammattiryhmien tai onnettomuuksien, sairauksien ja tapahtumien suojelijoiksi.

 

Rotilta ja hiiriltä suojelijoina tunnettiin varsinkin kaksi naispyhimystä, belgialaisen Nivellesin luostarin abbedissa Pyhä Gertrud (626—653/659) sekä saksalaisen Helftan luostarin nunna Pyhä Gertrud Suuri (1256—1302). Heistä Nivellesin Pyhää Gertrudia pidettiin myös kuumetautien sekä majatalojen ja sairaaloiden suojelijana, ja Helftan Pyhän Gertrud Suuren uskottiin kantavan mukanaan kirjaa, johon oli merkitty ruttoon sortuvien ihmisten nimet. Perinteessä näiden kahden Gertrudin henkilöllisyydet ovat sekoittuneet monin tavoin.

 


Pyhä Kakukylla

 

Edellä mainittuihin kahteen Gertrudiin liittyy vielä kolmas naispyhimys, Kakukylla, jonka kuvissa nähdään rottia kiipeilemässä pitkin hänen vaatteitaan. Kakukylla tunnetaan ilmeisesti vain Pohjoismaissa ja Saksassa. Ruotsin vanhoissa kirkoissa hänen tunnuskuvinaan ovat rotat ja värttinä (kehrävarsi). Suomessa ainoa häntä esittävä kuva on maalattu Hattulan keskiaikaisen Pyhän Ristin kirkossa sakariston ikkunaholviin.

 

Pyhä Kakukylla on erikoisesti hiiriltä ja rotilta suojelija. Asiasta on säilynyt tieto mm. G. E. Klemmingin Ruotsissa julkaisemassa kirjassa "Läke- och Örteböcker från Sveriges medeltid". Siinä mainitaan rukous Pyhälle Kakukyllalle (S. Kakwkylla) rottien ja hiirien karkottamiseksi. Muuten tiedot tästä pyhänä pidetystä naisesta ovat kovin niukat.

 

Pyhän Kakukyllan nimen alkuperä on tuottanut ongelmia. Missään tapauksessa kysymyksessä ei ole katolisen kirkon virallisesti nimeämä pyhimys. Erään selityksen mukaan kirkon seinämaalauksissa esiintyvä nainen oli Catarina Kyla, vanhan ruotsalaisen, aatelisen ja vaikutusvaltaisen Kyla –suvun merkittävä naishenkilö, joka oli tullut ikuistetuksi jostakin syystä kirkon seinämaalauksia tehtäessä. On myös mahdollista, että Kakukyllan esikuvana on ollut jompikumpi edellä mainituista Gertrud –pyhimyksistä.

 

Asiaa pohditaan laajasti mm. Mats Åmarkin kirjoituksessa ”Sankta Kakwkylla. Spår av ett hemlighetsfullt helgon från vårt medeltida ärkestift.” Eräs selitys on, että esikuvana olisikin ollut Keski-Euroopassa tunnettu naispuolinen pyhimys, jonka nimi on Catubilla tai jokin sen mukaelma. Tältä pyhimykseltä ei ole kuitenkaan rukoiltu suojaa rotilta ja hiiriltä, vaan kirkkojen varjeltumista tulipalon tuhoilta.


Katso myös kirjoitusta "Pyhimykset suomalaisessa kansanparannuksessa".



Kirjallisuutta:

 

Forsius, A.: Parantajapyhimykset. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja Hippokrates 1990: 33—53, Vammala 1990

 

Åmark, M.: Sankta Kakwkylla. Spår av ett hemlighetsfullt helgon från vårt medeltida ärkestift. Fornvännen 1935: 356–365.


Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2009.


Kirjoitus on julkaistu: Tiimalasi 2/2009, s. 14, Suomen Hautaustoimistojen Liiton julkaisu.


TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ TAI
KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON