Yllä olevassa kuvassa nähdään joulukuun aukeama vuodelta 1705 ensimmäisessä suomenkielellä       
painetussa almanakassa. Kuva julkaistaan Helsingin yliopiston almanakkatoimiston luvalla.      

Kuvaa on terävöitetty tietokoneen avulla.        



RAUHALLISTA  JOULUA  2009      

JA           

HYVÄÄ  UUTTA  VUOTTA  2010         

 

Jeesuksen Kristuksen syntymän jälkeen          

toivottavat     

 

Anita ja Arno Forsius    




Arno Forsius


Joulukuu


Suomessa joulukuu vaikuttaa nykyään kristillisperäiseltä kuukauden nimeltä, kun se liittyy meillä vahvasti Kristuksen syntymäpäivänä vietettävään joulujuhlaan. Kuten seuraavassa esitetystä käy ilmi, ovat joulun ja joulukuun nimien alkujuuret kuitenkin pakanuuden ajassa.

 

Suomalaisessa kalenterissa vuoden viimeisen eli 12. kuukauden nimenä on joulukuu. Se muodostaa lähes ainoan poikkeuksen länsimaisen kulttuurin tavanomaisessa käytännössä, jossa tämän kuukauden nimi yleensä johtuu latinankielisestä sanasta december (suom. kymmenes, decem, kymmenen). Suomen kieltä vastaava tilanne on myös saamen kielessä.

 

Länsimaissa vallitseva käytäntö juontuu roomalaisesta kalenterista, joka juurtui Eurooppaan Rooman valtakunnan käyttämän latinan kielen myötä. Latinan kieli levisi roomalaisen sotaväen valloitusten ja roomalaisen hallinnon mukana laajasti Etelä- ja Keski-Eurooppaan sekä Etu-Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Mutta lisäksi katolinen kirkko levitti latinan kielen vaikutusta läntiseen Eurooppaan sekä Keski- ja Etelä-Amerikkaan, ja samoin myös ortodoksinen kirkko kreikan kielen välityksellä itäiseen Eurooppaan. 

 

Mutta miksi december –sanan merkitys on kymmenes, vaikka december on kalenterissa vasta viimeinen eli kahdestoista kuukausi? Alun perin roomalaisen kalenterin ensimmäinen kuukausi oli se, johon sisältyi kevätpäivän tasaus, eli nykyisen suomalaisen kalenterin maaliskuu. Kun vuoden alkamisen ajankohta siirrettiin vuonna 46 eKr. talvipäivän seisauksen jälkeisen kuukauden alkuun, suomalaisen kalenterin mukaan siis tammikuun alkuun, tuli aikaisemmin kymmenennestä kuukaudesta vuoden kahdestoista.

 

Muutoksesta huolimatta syys-, loka-, marras- ja joulukuu säilyttivät entisen järjestysluvun mukaiset nimensä, jotka tarkoittavat yhä ”kirjaimellisesti” seitsemättä (september), kahdeksatta (october), yhdeksättä (november) ja kymmenettä (december) kuukautta. Vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden nimet eivät kuitenkaan perustu enää kuukausien järjestyslukuun.

 

Suomalaisen ja suomenkielisen kalenterin kuukausien nimet ovat vanhastaan olleet luonnon vuosikiertoon tai maatalouden työkiertoon liittyviä. Suomalaisilla oli entisessä kolmentoista kuunkierron mukaisessa ajanlaskussa talvipäivänseisauksen aikaan sijoittuva talvikuu. Kun Mikael Agricola esitteli roomalaisen kalenterin vuonna 1544 painetussa suomenkielisessä ”Rucouskiriassa”, hän oli merkinnyt december –kuukauden vastineeksi talvikuun.

 

Talvipäivänseisauksen merkitys oli suuri pohjoisissa, pitkän talvikauden maissa. Ennen kristillisen kulttuurin vakiintumista skandinaaviset, germaaniset ja anglosaksiset kansat viettivät talvipäivän seisauksen aikana juhlaa nimeltä Yule (muinaisengl. yole, vanhaengl. geōl, vanhanorja jól). Sen mukaan juhlan aikaan sattuvasta kuukaudesta käytettiin germaanisessa kulttuurissa nimeä julmond, joka tuli myös varhaisimpiin painettuihin saksalaisiin kalentereihin.

 

Kun saksalainen kalenterikäytäntö levisi Tanskaan ja Ruotsiin, tuli niiden painettuihin kalentereihin decemberin kohdalle tanskan kielessä julemaaned (myöh. julemåned) ja ruotsin kielessä julmånad. Suomalaisen papin Sigfridus Aronus Forsiuksen vuosina 1608–1623 julkaisemiin ruotsinkielisiin kalentereihin tuli December-nimen rinnalle Jwlmånat. Myöhemmin joulukuun nimeksi on vakiintunut saksan kielessä Dezember sekä tanskan, ruotsin ja norjan kielissä december.

 

Suomenkielisessä virallisessa almanakassa on käytetty vuodesta 1705 eli alusta lähtien rinnakkain nimityksiä joulukuu ja december. Suomen alueen pohjoissaamen kielessä joulukuun nimenä on juovlamannu (juovla, joulu).

 

Kun Kristuksen syntymäpäiväjuhlan ajankohdaksi vakiintui 300-luvulla joulukuun 25. päivä, muodostui tämä päivä kristinuskon kannalta vuoden tärkeimmäksi päiväksi. Useimmissa länsimaisissa kielissä joulua tarkoittavat vastaavat sanat liittyvätkin eri tavoin Kristuksen syntymään (natus Christi) tai syntymäjuhlaan (festum natale Christi). Sanasta natalis johtuneita ovat italian Natale, espanjan Navidad ja ranskan nöel, sanasta Christus johtuneita kreikan Χριστούγεννα [Khristujena], venäjän рождество Христово [raždjestvo Khristovo], hollannin Kerstmis ja englannin Christmas. Saksan kielen Weihnachten tarkoittaa pyhää yötä.

 

Pakanallisesta keskitalven juhlasta juontunut joulu jäi käyttöön vain skandinaavisella kielialueella ja siihen pitkäaikaisin kulttuurisitein liittyneessä Suomessa. Mutta myös viron kielessä, jolla on pitkä yhteinen kulttuuri sekä saksan että ruotsin kielten kanssa, on joulun nimenä jõul tai (mon.) jõulud, mutta viron kielessä joulukuu on yleisesti detsember, joskin myös jõulukuu tunnetaan. 

 

Ruotsissa ja Suomessa toteutettiin siirtyminen juliaanisesta kalenterista uuteen, parannettuun gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753, jolloin vanha kalenteri oli jätättänyt uuteen verrattuna 11 päivää. Vuonna 1705 ero oli 10 päivää ja yllä olevassa kuvassa kalenterin sivujen oikeaan laitaan on merkitty näkyviin myös uuden kalenterin mukaiset päivät. Sen mukaan suomalaisen kalenterin joulupäivänä 25.12. oli kalenteriuudistuksen aikaisemmin toteuttaneissa maissa jo vuoden 1706 tammikuun 4. päivä.

 

Tämä tarina on viimeinen historiallisten joulutervehdysten sarjassa.


Kirjoitus on valmistunut syyskuussa 2009.


Kirjallisuutta:


Oja, H.: Aikakirja. Otava, Helsinki. Keuruu 1999.


Useat tietosanakirjat ja sanakirjat.


Useat Internetin tiedostot.


TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON