Arno Forsius

 

Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa ja pedon luku

 

Raamatun viimeisessä kirjassa, Johanneksen ilmestyskirjassa, ennustetaan maailmanlopun tapahtumia. Karitsaksi nimitetty Jumalan poika avaa neljä sinettiä ja jokaisen kohdalla jylisevä ääni kutsuu ratsastajia taisteluun. Valkoisella hevosella ratsastavalla on aseenaan jousi, tulipunaisella ratsastavalla suuri miekka ja mustalla ratsastavalla vaaka. Tuhkanharmaalla hevosella ratsastava on nimeltään Kuolema ja sen jäljessä tulee Tuonela. Neljän olennon keskeltä kuuluu ääni, joka sanoo: ”Mitta vehnää denaarilla, ohraa kolme mittaa. Öljyyn ja viiniin älä koske.” Ratsastajille annetaan valta neljänteen osaan maata, ne saavat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin.                                                            

 

 

 

 

 

Lapuan tuomiokirkon kattokupoliin on maalattu kuvat Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta. Kuvassa on kaksi niistä, vas. kuoleman ja ruton hallava eli tuhkanharmaa ratsu, ja oikealla nälkäajan tumma eli musta ratsu. Maalaukset on tehnyt Paavo Leinonen vuonna 1927. Valok. Arno Forsius 2008.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmestyskirjan 13. luku kertoo kahdesta hirvittävästä pedosta, joista toinen nousee merestä ja toinen maasta. Jälkimmäisen tunnus eli ”pedon luku” on Ilmestyskirjan mukaan 666. Luku muodostuu antamalla ”pedon nimen” jokaiselle kirjaimelle aakkosten järjestyksen mukainen lukuarvo (esim.: a = 1, b = 2 jne.) ja laskemalla ne yhteen. Tutkijoiden mukaan Ilmestyskirjan ”pedon luku” on saatu "Rooman keisari Neron" nimen hepreankielisestä kirjoitusasusta, jossa kirjainten summaksi muodostuu 666. Tämä luku tarkoittaa siis kauhistavana ihmispetona tunnettua keisari Neroa ja sillä halutaan kuvata ihmisen suurinta pahuutta.

 

Ilmestyskirjan ratsastajien esikuvat löytyvät Vanhasta testamentista, jossa kuvataan Jumalan rangaistuksia Israelin kansalle. 3. Mooseksen kirjassa Mooses sanoi: ”Minä lähetän teidän kimppuunne vihollisen kostamaan teille liiton rikkomisen, ja jos vetäydytte kaupunkeihinne, minä lähetän ruton teidän keskuuteenne ja te joudutte vihollistenne armoille” (3. Moos. 26:25). Hesekielin kirjassa kerrotaan toivottomasta taistelusta babylonialaisia vastaan: ”Näin sanoo Herra Jumala: Miten käykään, kun lähetän Jerusalemiin kaikki neljä ankaraa rangaistustani; miekan, nälänhädän, pedot ja ruton! Ne hävittävät sieltä sekä ihmiset että eläimet” (Hes. 14:21). Sakarjan kirjassa kerrotaan neljästä vaunusta, joita vetivät punaruskeat, mustat, valkoiset ja kirjavat hevoset. Vaunut olivat ”taivaan tuulia”, jotka lähtivät kaikkiin ilmansuuntiin tuomitsemaan Jumalan vihollisia (Sak. 6:1-8).

 

Ilmestyskirjan tekijäksi mainitusta Johanneksesta ei ole varmoja tietoja. Ei ole voitu osoittaa, että hän olisi sama henkilö, joka on kirjoittanut Johanneksen evankeliumin ja Johanneksen kirjeet. Ilmestyskirjan kirjoittamisen ajankohdaksi arvellaan Domitianuksen vuosina 93–96 jKr. toimeenpanemien kristittyjen vainojen jälkeisiä vuosia.

 

Ilmestyskirjan tarkoituksena on varoittaa kristittyjä rikkomasta Jumalan tahtoa ja lakeja vastaan sekä korostaa tottelemattomuudesta seuraavaa tuomiota ja kirousta kammottavine seurauksineen. Vanhan testamentin kuvaus kauhuista perustuu vanhaan juutalaiseen perinteeseen sekä tuolloin tunnettuun historiaan. Tässä yhteydessä on aiheellista muistaa, että Raamattuun perustuvien laskelmien mukaan maailman iän uskottiin olevan Kristuksen syntymän aikoihin katolisen kirkon piirissä n. 3960 vuotta ja ortodoksien keskuudessa n. 5200 vuotta. Vielä 1500-luvulla jKr. uskonpuhdistuksen ajan oppineista mm. Filip Melanchton ja Martti Luther hyväksyivät katolisen kirkon käsityksen asiasta.

 

Maailmanlopun odotukseen liittyi usko  tuhatvuotiseen valtakuntaan ennen tuomiopäivän tuloa. Lohikäärme, jonka niminä olivat Paholainen ja Saatana, pantiin kahleisiin tuhannen vuoden ajaksi ja syöstiin syvyyteen. Enää Lohikäärme ei voinut ohjata kansoja harhaan, mutta kun tuhat vuotta oli kulunut, se oli päästettävä valloilleen vähäksi aikaa. Silloin taivaasta iskevä tuli tuhoaisi pyhien leirin ja kaupungin. Saatana heitettäisiin samaan rikinkatkuiseen tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutettaisiin yötä päivää, aina ja ikuisesti.

 

Viimeisellä tuomiolla avattaisiin valtaistuimen edessä kirjat, ja kuolleet tuomittaisiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela antaisivat kaikki kuolleensa, jotka tuomittaisiin tekojensa mukaan. Sitten Kuolema ja Tuonela heitettäisiin tuliseen järveen, ja samoin jokainen jonka nimeä ei löytyisi elämän kirjasta, heitettäisiin tuohon tuliseen järveen. Toisin sanoen kertomus antoi toivoa hyvin eläneille, jotka oli kuollessaan tuomittu ikuiseen elämään, kun taas ikuiseen kuolemaan tuomitut saivat nyt lopullisen rangaistuksensa.

 

Ilmestyskirjan ratsastajien maailmaan levittämillä onnettomuuksilla on tarkoitettu kaikkia siihen mennessä tunnettuja ”katastrofeja”, joiden aiheuttajista mainitaan miekka, nälkä, rutto ja villipedot. Mutta varmaan siihen sisältyvät vertauskuvallisesti Raamatun hengen mukaisesti kaikki ihmiskunnan koettelemukset, kuten esim. sodat ja vainot, nälänhädät ja kulkutaudit, maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset, myrskyt ja tulipalot, raesateet ja heinäsirkkojen tuhot, tulvat ja kuivuus, käärmeet ja villipedot.

 

Maailmanlopun tapahtumisen aikaa arvioitaessa oli sitä edeltävän tuhatvuotisen valtakunnan alun tietäminen oli tärkeää. Sen oli ilmoitettu alkavan Jeesuksen toisesta tulemisesta ja sen päättymiseen liittyi lyhyt ihmiskunnan kärsimysten kausi. Mutta mikä oli Jeesuksen toisen tulemisen aika, vai oliko hän ehkä jo tullut, mutta jäänyt näkymättömiin. Ja olivatko ihmiskunnan kulloinkin kokemat raskaat kärsimykset nimenomaan tuhatvuotisen valtakunnan päättymistä tarkoittavia. Ja jos tuhatvuotisen valtakunnan aika oli jo alkanut, niin milloin se päättyisi ja lopulliset tuomiot jaettaisiin.

 

Käsitykset maailmanlopun enteistä ja toteutumisesta ovat olleet vuosisatojen ajan kiivaan keskustelun kohteena. Moni on uskonut tulkinneensa oikein ajan merkkejä ja päätellyt maailmanlopun olevan tulossa lähitulevaisuudessa tai aivan kohta. Monet ovat ilmoittaneet sille jo sitovan päivämääränkin, mutta ajan koittaessa ei mitään maailmanloppua ole tullut.

 

Useat taiteilijat ovat kuvanneet teoksissaan ilmestyskirjan ratsastajia. Tunnetuimpia niistä  ovat saksalaisten Albrecht Dürerin (1471–1528) ja Peter Corneliuksen (1783–1862) graafiset työt. 

 

Kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2012. Julkaistu: Tiimalasi 2012: 1: 24–25, Suomen Hautaustoimistojen Liiton julkaisu.

 

Kirjallisuutta:

 

Ilmestyskirjan ratsastajat. Sota, nälkä, taudit ja kuolema historiassa. Toim. R. Marjomaa, J. Nurmiainen ja H. Weiss. Osuuskunta Vastapaino, Tampere. Tampere 2000.

 

Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 9. nide. Uusi Testamentti, Kirjeitä ja näkyjä, Hakemisto. Tanskankielinen alkuteos: Bibelen i kulturhistorisk lys, Bind 9. Politikens Forlag 1971. Toimituskunta Svend Holm-Nielsen, Bant Noack ja Sven Tito Achen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. Keuruu 1973

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON