Arno Forsius

John Gregory (1724–1773) – lääketieteen etiikan kehittäjä

Säilyneen kirjallisuuden perusteella arvioiden lääketieteen etiikka oli uudella ajalla harvoin tarkastelun kohteena. Eräänä esimerkkinä voidaan kuitenkin mainita englantilainen Thomas Browne (1605–1682), joka kirjoitti teoksen "Lääkärin uskonto". Siinä hän arvosteli sitä, että jotkut lääkärit suorastaan toivoivat ihmisten sairastuvan, voidakseen itse hyötyä heidän hoitamisestaan. 1700-luvulla kiinnostus lääketieteen etiikkaan lisääntyi merkittävästi varsinkin Isossa-Britanniassa.

Brittiläinen lääkäri John Gregory (1724–1773) kuului skotlantilaiseen sukuun, jossa oli monessa sukupolvessa merkittäviä oppineita ja tiedemiehiä matematiikan, lääketieteen ja kemian aloilla. John Gregoryllä oli tärkeä osuus lääketieteen etiikan kehittämisessä 1700-luvun loppupuolella.

John Gregory syntyi vuonna 1724 Aberdeenissä, jossa hänen isänsä James Gregory (k. 1731) oli King's Collegen lääketieteen professori. John Gregory kävi koulua kotipaikkakuntansa kymnaasissa (grammar school) ja opiskeli myös King's Collegessa, kunnes hän aloitti lääketieteen opinnot Edinburghin yliopistossa vuonna 1741. Hän lähti vuonna 1745 Alankomaiden Leideniin täydentämään opintojaan, ja siellä ollessaan hän sai Aberdeenin King's Collegen lääketieteen tohtorin arvon ilman erillistä anomusta. Kotimaahan palaamisen jälkeen Gregory nimitettiin vuonna King's Collegen filosofian professoriksi. Hän luopui kuitenkin vuonna 1749 tästä tehtävästä, koska sen velvoitukset haittasivat liiaksi yksityisen lääkärinpraktiikan harjoittamista.

Gregory siirtyi vuonna 1754 Lontooseen, jossa hän tutustui moniin huomattaviin oppineisiin ja tieteen tutkijoihin, ja hänet valittiin samana vuonna Royal Societyn jäseneksi. Hänen veljensä James Gregory (k. 1755) oli ollut isänsä jälkeen Aberdeenin King's Collegen lääketieteen professori, ja veljensä kuoltua John Gregory nimitettiin vuonna 1755 viran seuraavaksi haltijaksi. John Gregory muutti vuonna 1764 Edinburghiin, jossa hän toivoi saavansa lääkärinä laajemman praktiikan. Siellä hänet nimitettiin jo vuonna 1766 Edinburghin yliopiston käytännöllisen lääketieteen professoriksi ja hän oli omalta osaltaan kasvattamassa sen mainetta lääketieteellisenä koulutuspaikkana. John Gregory kuoli kihtiin vuonna 1773.

Edinburghin yliopistossa John Gregory alkoi luennoida opiskelijoille lääkärin velvollisuuksista. On varsin ilmeistä, että hän on seurannut Alankomaiden Leidenissä vallinnutta käytäntöä. Eettisten kysymysten käsittelyyn Leidenissä viittaa mm. se, että myös Thomas Percival (1740–1804) ja eräät muut 1700-luvulla lääketieteen etiikkaan syventyneet lääkärit olivat opiskelleet siellä. Gregoryn luennot "Observations on the Duties, Offices and Qualifications of a Physician" (Havaintoja lääkärin velvollisuuksista, viranhoidosta ja kelpoisuusvaatimuksista) on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1772 ja Yhdysvalloissa vuonna 1817.

Gregoryn luennoista voidaan todeta, että hän oli perehtynyt hyvin antiikin Kreikan hippokraattiseen lääketieteeseen ja kunnioitti sen perinteitä. Gregory tarkoitti lääketieteen harjoittamisella terveyden säilyttämistä, elämän pidentämistä ja sairauden hoitoa. Parantumattomasti sairaiden kohdalla hän huomautti, että lääkärin oli silloin sairauden hoidon ohella lievitettävä kipua ja myös tasoitettava tietä kuolemaan, kun se oli väistämätön.

Gregoryn aikana perinteisen, tarkoitusperäisyysopin mukaisen (teleologisen) etiikan opettaminen tuotti ongelmia, sillä uusi aikakausi korosti mekanistis-materialistista maailmankuvaa ja syysuhteista (kausaalista) kehitysajattelua. Sairauksien tutkimisessa ja ymmärtämisessä pyrittiin nyt soveltamaan mekanistis-luonnontieteellistä metodia ja ainoa hyväksyttävä moraalisääntö oli oikeudenmukaisuus. Gregory turvautui esityksessään skotlantilaisten valistusfilosofien kieleen ja ajatteluun, voidakseen paremmin tuoda esiin perinteisen lääketieteen etiikan uuden ajan tieteellisessä kulttuurissa. Samalla hän halusi estää lääkärin praktiikan kehittymisen epäterveeksi kaupankäynniksi, jossa vallitsi markkinamentaliteetti, ainoana moraaliperiaatteena "caveat emptor" (varokoon ostaja, pelkästään ostajan vastuulla).

Gregory tulkitsi klassista lääketieteen humanismia moraaliteorian tunneominaisuuksia käyttäen. Hän korosti, että lääkärin hyveisiin kuuluivat inhimillisyys (humanity), kärsivällisyys (patience), huomaavaisuus (attention), hienotunteisuus (discretion), salassapito (secrecy) ja kunnioitus (honour), samoin kuin itsehillintä (temperance) ja maltillisuus (sobriety), vilpittömyys (candor), ja ennen kaikkea myötätunto (sympathy). Gregoryn mukaan myötätunto oli "se sydämen herkkyys, joka saa meidät tuntemaan lähimmäisemme kärsimyksen ja sen seurauksena herättää meidät lievittämään sitä." Tämä myötätunnon tulkinta on hyvin lähellä 1900-luvulla käyttöön tullutta empatian eli eläytymiskyvyn (saks. Einfühlungskraft) käsittettä.

Gregoryn vakaumuksen mukaan sympatiaan perustuva etiikka muutti lääketieteen kaupankäynnin sijaan "taidoksi", jossa lääkintätaidon klassinen etiikka säilyi mielekkäänä. Gregory sanoikin: "Lääketiedettä voidaan pitää taitona, joka on mitä hyödyllisin ja tärkein ihmiskunnalle, tai kaupankäyntinä, josta huomattava joukko miehiä saa toimeentulonsa." Gregory halusi tuoda ajattelussaan esille, että eettistä lääketiedettä harjoittava lääkäri piti parhaiten yllä ammatin todellista arvokkuutta ja kunniaa. "Taitona" harjoitettu lääketiede saattoi edistää myös lääkärikunnan jäsenten omaa etua siksi, että myötätuntoa osoittava "taidon" harjoittaja voittaa puolelleen potilaan tunteet ja luottamuksen, mikä taas potilaana hoidolle myöntyväiseksi ja asiakkaana tyytyväisemmäksi. Siten myötätunto, jota ei voi koskaan korvata rahalla, antaa "taidon" harjoittajille ratkaisevan edun heidän kaupallishenkisiin kilpailijoihinsa verrattuna.

Britanniassa käyttäytymis- ja pukeutumissäännöt olivat 1700-luvun loppupuolella erityisen kiinnostuksen ja keskustelun kohteena. Siitä syystä Gregory käsitteli myös tähän aihepiiriin liittyviä ongelmia. Myötätuntoon perustuva lääketieteellinen humanismi tarjosi perustan tehdä ero luonnollisen käyttäytymisen (natural propriety), vallitsevien käyttäytymistapojen (decorum) ja luotujen käyttäytymissääntöjen (etiquette) moraalisen sopivuuden välillä. Luonnollisessa käyttäytymisessä moraaliset velvollisuudet olivat muuttumattomia, samat kaikkina aikoina ja kaikissa kansoissa, mutta muissa käyttäytymisen muodoissa ne olivat vaihtelevia ja vähemmän sitovia. Gregory totesi myös, että mikään lääkärin luontainen ominaisuus ei vaikuttanut hänen vaatetuksensa valintaan, ja että ulkoisia muodollisuuksia oli usein käytetty keinoina vaikuttaa herkkäuskoisiin ihmisiin. Lääkärikunnassa siihen syyllistyivät tavallisesti ne, jotka olivat vähiten oppineita ja eniten esille pyrkiviä.

Gregory toi ensimmäisenä esiin "uuden ajan" lääketieteen etiikan perusteet, jotka olivat lähtöisin klassisen lääketieteen humanismista. Samalla hän loi yhä elävän ihannekuvan humanistisesta lääkäristä, jonka toiminnassa hoidon vaikuttavuus (effectiveness) perustui lääketieteen ohella potilaan empaattiseen ymmärtämiseen.

John Gregoryn poika James Gregory (1753–1821) oli myös lääkäri. Hän oli vuodesta 1776 isänsä aikaisemmin hoitaman Edinburghin yliopiston professorin viran haltija sekä vuodesta 1790 Edinburghin yliopiston lääketieteellisen koulun johtaja William Cullenin (1710–1790) jälkeen. Hän oli myös William Cullenin esittämän hermojärjestelmän ärsytysteorian kehittäjiä. James Gregory oli jonkin aikaa Edinburghin College of Physicians -seuran (lääkäriseuran) presidentti, mutta hän joutui jättämään tämän tehtävän vuonna 1809, julkaistuaan varomattomasti eräitä seuran salaisina pidettäviä asiakirjoja.

John Gregoryn tärkeimmät julkaisut:
A Comparative View of the State and Faculties of Man with those of the Animal World, 1765.
Observations on the Duties, Offices and Qualifications of a Physician, 1772 (Yhdysvalloissa: Lectures on the Duties and Qualifications of a Physician, Philadelphia 1817, julk. M. Carey).
Elements of the Practice of Physic, 1772.
A Fathers Legacy to his Daughters, 1774.
Whole Works (julk. Mr. Tytle, myöh. lordi Woodhouselec), Edinburgh 1788.

Koska eräiden sanojen merkityksiä on vaikeaa kääntää tarkasti nykykielelle, olen jättänyt alkuperäiset vieraskieliset sanat näkyviin sulkeissa.

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2007.

Kirjallisuutta:

Baker, R.: The history of medical ethics. Teoksessa: Bynum, W. F. and Porter, R. (editors): Companion Encyclopedia of the History of Medicine. Volume 2. Routledge. Reprinted in Great Britain 1994. First published 1993.

[The] Encyclopaedia Britannica, 11th Edition, Vol. 12. 1910.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA TAI KULTTUURIA HAKEMISTOON