Arno Forsius

 

Forsius -suku Vihdissä

 

Forsiuksen suvun vanhin tunnettu esi-isä oli Georgius Matthiae (Jöran Matiaksenpoika) Forsius (k. 1640), joka oli Vihdissä kirkkoherrana ilmeisesti vuodesta 1615 vuoteen 1640, jolloin hän kuoli. Kovin paljon muuta hänestä ei tiedetäkään. Georgius Matthiae Forsiuksen edeltäjä oli ollut Sigfridus Petri Orava (k. 1613), Oravalan talon omistaneen Per Mikkelinpojan poika. Runsaat 300 vuotta myöhemmin nämä suvut kytkeytyivät avioliiton kautta yhteen Vihdissä.

 

1600-luvun alussa oli Suomessa useita muitakin pappismiehiä, jotka olivat ottaneet itselleen sukunimen Forsius kotipaikkansa Helsingin mukaan. Helsingin kaupungin latinankielinen nimitys oli tuolloin Forsia. Nämä papit olivat Henricus Matthiae (pappi Helsingin maaseurakunnassa), Jacobus Petri (Koiviston kirkkoherra noin 1607), Johannes Martini (Siuntion kirkkoherra 1617–1641), Martinus Sigfridi (Skomacherus tai Nylandius, Korppoon kappalainen noin 1614), Nikolaus Laurentii (Inkoon kirkkoherra noin 1608) ja Sigfridus Aronus (n. 1560–1624). Johannes Martinin poika oli Martinus Johannis (k. 1674) ja pojanpoika Abrahamus Martini (k. 1683), molemmat kappalaisia Siuntiossa. Lisäksi tunnetaan Göran Erikinpoika Forsius, joka on ollut nimismiehenä Hollolan kihlakunnassa vuonna 1627.  Säämingissä on ollut pitäjänkirjurina ja talollisena vuosina 1647–1659 Henrik Yrjönpoika (Jöraninpoika) Forsius. Hänen jälkeläisiään on yhä elossa, mutta he alkoivat käyttää 1700-luvun alkupuolella nimeä Forss. Eräät tämän suvun haarat käyttävät nykyään nimeä Forssila tai Koskela. Toistaiseksi ei tiedetä, onko Henrik Yrjönpoika Forsius mahdollisesti Georgius Matthiae Forsiuksen vai Göran Eriksson Forsiuksen poika. 

 

Tukholmassa on elänyt 1500-luvun lopputaitteessa pappi nimeltä Laurentius Erici eli Lars Eerikinpoika Forserus, joka kääntyi useiden pappien tavoin katolisuuteen vastauskonpuhdistuksen seurauksena. Hänen kaksi poikaansa opiskeli 1600-luvun alussa Saksassa Braunsbergin (Braniewo) jesuiittaseminaarissa, jossa heidän sukunimekseen on merkitty virheellisesti Forsius. Heitä on useissa yhteyksissä arveltu Sigfridus Aronus Forsiuksen pojiksi, mutta tämä olettamus on siis edellä mainitun tiedon mukaan virheellinen. Lisäksi Vormsin (ruots. Ormsö, saks. Worms) saarella Virossa on ollut St. Olain seurakunnassa pappina luultavasti vuosina 1593–1606 Siegfried Gregorii Forsius, jonka mahdollista sukulaisuutta muiden Forsiusten kanssa ei tunneta.

 

Ainoastaan Georgius Matthiaesta polveutuva Forsiuksen suku on säilynyt Suomessa. Georgius Matthiaen poika Johan Jöraninpoika Forsius, joka syntyi vuonna 1630 ja kuoli vuonna 1694 Vihdissä, omisti Tuohilammen ratsutilan. Tilan pinta-ala oli noin 600 ha ja sen velvollisuutena oli pitää yhtä ratsumiestä Ruotsin (ja Suomen) sotaväessä. Johan Jöraninpoika Forsius oli naimisissa Beata Henrikintyttären kanssa. Sittemmin Tuohilammen omistajana oli heidän poikansa Henrik Johaninpoika Forsius, joka lienee kuollut jo vuonna 1689. Tila siirtyi hänen pojalleen Johan Henrikinpoika Forsiukselle, joka avioitui vuonna 1703 Elisabeth Backmanin kanssa. Johan Henrikinpoika Forsius oli isonvihan aikana nimismiehenä Vihdissä ja sittemmin ilmeisesti jossakin alemmassa hallinnollisessa tehtävässä. Tuohilammen ratsutila myytiin 1730-luvulla kapteeni Gotthard Georg von Rehausenille. Sen jälkeen Johan Henrikinpoika Forsius eli perinnöksi saamallaan Nordsjön ratsutilalla Helsingin pitäjässä. Useimmat hänen jälkeläisistään olivat merimiehiä. Tämän sukuhaaran viimeinen jäsen oli Maria Katarina Forsius, joka kuoli 91-vuotiaana vuonna 1888.

 

Yksi Johan Jöraninpoika Forsiuksen pojista, Johan Johaninpoika, joka syntyi vuonna 1670 (ilmeisesti Vihdissä), muutti Helsinkiin. Hän avioitui Maria Brumeruksen kanssa, jonka isän sukunimi oli aikaisemmin Finne. Johan Johaninpoika Forsius toimi Helsingissä kirjurina, kauppiaana ja talonomistajana. Hän ja hänen puolisonsa kuolivat vuonna 1710, todennäköisesti Helsingissä silloin raivonneen paiseruton uhreina. Forsiuksen suvun jatkajaksi jäi heidän poikansa Henrik, joka oli syntynyt vuonna 1701. Henrik (Johaninpoika) Forsius meni avioliittoon Barbara Helena Skuggen kanssa, joka oli Vihdin Haapkylässä eläneen ratsutilallisen Johan Hinricsson Skuggen ja Märta Erikintyttären tytär. Barbara Helena Skugge oli myös syntynyt vuonna 1701. Heidän lapsistaan vuonna 1733 syntynyt Henrik (Henrikinpoika) Forsius oli suvun seuraava lenkki.

 

Johan Jöraninpoika Forsiuksen tytär Margareta (1647–1703) oli naimisissa Vihdin Sukselassa olevan Jaakkolan tilan isännän Per Jakobinpojan kanssa, mahdollisesti kumpikin toisessa avioliitossaan. Heidän yhteisistä lapsistaan ei ole tietoa. Johan Jöraninpoika Forsiuksen toinen tytär Ingeborg (k. 1714) avioitui Nurmijärven Hyvinkäällä sijaitsevan Nikkilän ratsutilan omistajan Johan Jöraninpojan (k. 1714) kanssa. Heidän tyttärensä Anna Johanintytär (k. 1744) solmi avioliiton Thomas Hallénin (1688–1756) kanssa ja muutti Vihtiin, kun hänen miehensä tuli sinne lukkariksi.

 

Samanaikaisesti Forsiusten sukuun liittyi lisäjuuria toisaalla Vihdissä. Vihdin kirkkoherraksi tuli vuonna 1722 Henrik Jacobi Malm, joka oli aikaisemmin toiminut sekä Urjalan että Iniön kappalaisena. Henrik Malm oli avioitunut Catharina Barkin kanssa ja tästä avioliitosta syntyivät lapset Jakob ja Maria. Catharina Bark kuoli jo perheen asuessa Urjalassa. Jakob Henrici Malmista, joka oli syntynyt vuonna 1690, tuli myös pappi ja hän toimi vuodesta 1722 Paraisten kappalaisena. Isänsä kuoltua vuonna 1736 Jakob Malmista tuli Vihdin kirkkoherra vuonna 1738. Hänen aikanaan rakennettiin Vihdin nykyinen kirkko. Eräs kirkon rakentajista oli silloin pitäjän nikkari eli puuseppä Martti Tolpo, joka on Hiidenheimon suvun esivanhempia.

 

Jakob Malm oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Paraisten kappalaisen Anders Gyllingin ja Ingrid Starckin tytär Ingrid. Jakob  Malmin ja Ingrid Starckin perheeseen syntyi kuusi lasta, joista yhdestä pojasta tuli pappi ja neljästä tyttärestä papin puolisoja. Lapsista viides, vuonna 1736 syntynyt Hedvig, vihittiin Vihdissä lokakuun alussa 1761 aikaisemmin mainitun Henrik (Henrikinpoika) Forsiuksen kanssa, joka oli vihitty papiksi edellisenä vuonna ja toimi Helsingin triviaalikoulun vararehtorina. Avioparin lapsista Gustaf Henrikistä tuli Forsiuksen suvun jatkaja. 

 

Seuraavan kerran Forsiuksen suvun nimi yhdistyi Vihtiin vasta 1800-luvun lopulla. Vuodesta 1893 August Mikael Soininen (aik. Johnsson) vietti vuoteen 1897 asti kesät Vihdin Leppärlän kylän Simolassa. Mikael Soininen oli naimisissa Elin Forsiuksen kanssa, joka oli äsken mainitun Gustaf Henrik Forsiuksen pojan Carl Henrikin tytär. Soinisen perheen läheisyyteen asettui kesäisin, useimpina kesinä samaan taloonkin, myös kummankin perhekunnan muita jäseniä. Heidän joukossaan olivat mm. Elin Soinisen veli, maisteri Valter Forsius vaimonsa Milin (Emilia) ja lastensa kanssa, sekä Mikael Soinisen äiti Anna Charlotta Johnsson (o.s. Stenius) kolmen nuorimman lapsensa kanssa..

 

Niin Soinisen kuin Forsiuksenkin lapset juoksivat yhdessä metsissä ja pelloilla ja tutustuivat maalaiselämän kesäisiin puuhiin. Valter Forsius huolehti Mikael Soinisen nuoremman veljen, ylioppilas Adiel Johnssonin kanssa kalastuksesta kaikkia kolmea perhettä varten. Siihen aikaan Hiidenvesi olikin varsin kalaisa pyyntipaikka. Albert Lilius, Valter Forsiuksen lanko, myöskin ylioppilas tähän aikaan, oli innostunut keskustelemaan elämänkysymyksistä Mikael Soinisen kanssa. Tämä kolmiosainen perheryhmä suli vähitellen henkisesti kuin yhdeksi kodiksi, jota mielipiteiden eroavaisuudet ja uusien puolueryhmien aiheuttamat järkytykset eivät helposti kyenneet särkemään. Aarni Voipion kertoman mukaan Johnssonin suvun puolella muisteltiin Forsiusten suurpiirteistä sydämellisyyttä sovun ja yhteishengen kannattajana. Joka tapauksessa Mikael ja Elin Soinisen perhehistorian kauneimpiin muistoihin kuului se yhteisymmärrys, joka heidän liittonsa kautta muodostui kummankin suvun välille ja joka oli parhaimmillaan Vihdin Simolan unohtumattomina kesinä.

 

Kouluylihallituksen aistivialliskoulujen tarkastajana ollessaan Valter Forsius hankki vuonna 1895 omistukseensa Karjalohjalla olevan Suurniemen tilan. Siellä hän harrasti kesäaikoina puutarhanhoitoa ja maanviljelystä, ja samalla tila oli perheen kesänviettopaikkana. Maataloudesta huolehti ympärivuotisesti palkattu pehtori. Tilan hoidossa oli vuosina 1922–1924 apuna myös perheen poika, ekonomi Eiler Forsius, joka opiskeli tuolloin agronomiksi. Valter Forsiuksen tarkoituksena oli asettua perheineen pysyvästi asumaan Suurniemeen eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Koska kulkuyhteydet sinne olivat perin hankalat noihin aikoihin, ryhdyttiin perhettä ajatellen etsimään lähempänä Helsinkiä ja helpomman matkan päässä olevaa maatilaa.

 

Pitkän hakemisen jälkeen löytyi lopulta Vihdistä Köykkälän kylässä sijaitseva Grennagård eli Grenna (Reuna), joka oli erotettu Pakainen -nimisestä perintötilasta. Valter Forsiuksen eläkkeelle jäädessä perhe muutti vuonna 1925 asumaan sinne. Helsingistä kuljettiin ensin junalla Hyvinkään kautta Nummelaan ja sieltä maantietä pitkin hevosella Grennaan. Vihdin voitiin mennä kirkkoon kesällä vesitse ja talvella hevosella jäätä pitkin.

 

Grenna oli Suurniemeä pienempi ja se oli erikoistunut puutarhatila, josta oli aikoinaan käyty myymässä vihanneksia jopa Helsingin torilla. Siellä oli kasvihuoneita ja mm. parsapenkkejä, mikä oli ainakin siihen aikaan harvinaista. Lisäksi tilalla oli suuret alat mansikkapeltoa, paljon omenapuita ja runsaasti viinimarjapensaita. Muutamien hehtaarien alalla viljeltiin myös perunaa ja viljaa. Lisäksi Grennassa oli navetta, jossa pidettiin 6–10 lehmää, paria hevosta ja 100–200 kanaa.

 

Valter Forsius täytti vuonna 1926 Grennassa asuessaan 70 vuotta. Puutarhatilan hoitaminen osoittautui eläkeiässä oleville Valter ja Mili Forsiukselle muutaman vuoden kuluttua ylivoimaiseksi. Sen vuoksi he luopuivat Grennan tilasta vuonna 1930 ja ostivat itselleen Tammisaaresta talon Stora Kyrkogatan 1. Artturi Hiidenheimo, jonka vanhin tytär Saara oli solminut avioliiton Eiler Forsiuksen kanssa, johdatti Valter Forsiuksen myymään Grennan tilan Hugo Vasarlalle, SOK:n toimitusjohtajalle.

 

Agronomiksi opiskellessaan Eiler Forsius oli vuosina 1922–1924 harjoittelijana Vihdin Veikkolan kylässä olevalla Veikkolan tilalla. Sen omisti vuodesta 1918 alkaen tuomari Axel Gustaf Lilius, Mili Forsiuksen veli, joka puolestaan oli naimisissa Valter Forsiuksen sisaren Annan kanssa. Axel ja Anna Lilius kuolivat molemmat vuonna 1923 ja heidät on haudattu Vihdin "uudelle" hautausmaalle. Veikkolan tila siirtyi heidän ainoalle tyttärelleen Marthalle ja tämän aviomiehelle Olof Teodor Anderzénille. Samanaikaisesti Eiler Forsiuksen kanssa oli Veikkolassa harjoittelijana naapurikylästä Saara Margareta Elisabet Hiidenheimo. Seurauksena oli rakastuminen ja Eiler Forsiuksen aikaisemman kihlauksen purkautuminen. Eiler Forsius valmistui agronomiksi vuonna 1926 ja Saara Hiidenheimo maatalous- ja metsä-tieteiden kandidaatiksi ja agronomiksi vuonna 1927.

 

Saara Hiidenheimon isä Artturi Hiidenheimo, Oravalan tilan omistaja, hoiti monien puuhiensa ohella Vihdin Säästöpankin johtajan tehtäviä vuodesta 1899 alkaen. Hän sai tyttärensä tulevan sulhasen Eiler Forsiuksen suostumaan seuraajakseen Vihdin Säästöpankin toimitusjohtajana vuoden 1927 alusta. Eiler Forsius ja Saara Hiidenheimo menivät kihloihin toukokuussa 1927 ja solmivat avioliiton vuotta myöhemmin. Perheeseen syntyi kaksi poikaa, Arno vuonna 1929 ja Raimo vuonna 1931. Saara Forsius oli Vihdin Yhteiskoulussa luonnonhistorian, terveysopin ja voimistelun opettajana vuosina 1931–1938. Vuosina 1938–1948 hän toimi ensin Lotta Svärd -järjestön ja sittemmin Maatalouskerholiiton palveluksessa. Kun Eiler Forsius kuoli vuonna 1951, pyydettiin Saara Forsiusta jatkamaan hänen työtään Vihdin Säästöpankin toimitusjohtajana. Saara Forsius oli Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustaja vuosina 1954–1969. Hän oli edelleen Vihdin Säästöpankin johtaja vuoteen 1961 ja sen jälkeen apulaisjohtaja vuoteen 1964 saakka. Saara Forsius oli Vihdin kunnanvaltuuston ja Vihdin seurakunnan kirkkoneuvoston pitkäaikainen jäsen. Hän kuoli vuonna 1988.

 

Talvisodan ja jatkosodan aikana oli paljon helsinkiläisiä evakuoituna lentopommitusten vuoksi sukulaisten ja tuttavien luokse Vihtiin. Vuosina 1939–1940 talvisodan aikana Valter Forsiuksen leski Mili Forsius ja sisar Berta Forsius asuivat muutaman viikon Eiler ja Saara Forsiuksen kodissa Vihdin Säästöpankin talossa. Naapurissa Osuusliike Auran piharakennuksessa oli evakuoituna Mili Forsiuksen veljen tytär Martha Anderzén poikiensa Månsin ja Matin kanssa.

 

Arno Forsius kävi keskikoulun Vihdin Yhteiskoulussa ja siirtyi sen jälkeen jatkamaan koulunkäyntiään ja opiskeluaan Helsingissä. Arnon aviopuoliso Anita  (o.s. Lehtinen) on myös syntynyt Vihdissä ja asunut lapsuutensa ajan Nummelassa. He asuvat nykyään Lahdessa. Heidän vanhin tyttärensä Johanna Forsius  on asunut perheensä kanssa Nummelassa vuodesta 1981 alkaen ja heidän poikansa Petri Forsius on asunut perheensä kanssa Vihdissä joulukuusta 1995 alkaen.

 

Raimo Forsius jatkoi myös koulunkäyntiään Helsingissä, jossa hän asuu nykyäänkin. Hänen ensimmäinen aviopuolisonsa Pirkko (o.s. Ylänen) oli vihtiläinen,  ja hänen toisesta avioliitostaan Mervi Forsiuksen (o.s. Matilainen) kanssa syntynyt tytär Merikukka Forsius on asunut Nummelassa vuodesta 1989 alkaen, lukuun ottamatta vuosia 2004–2005, jolloin hän asui Sipoossa.

 

Eräs Forsiuksiin liittyvä vihtiläinen on Henrik  Wallgren (s. 1928), joka solmi avioliiton Valter Forsiuksen pojan Runarin tytären Carin Bodil Runa Forsiuksen (s. 1932) kanssa. Henrik Wallgrenin isä Lars Göran Wallgren ja hänen puolisonsa Esther Linnéa (o.s. Engblom) omistivat nimittäin Vihdissä Seppä -nimisen tilan lähellä Nummelaa vuosina 1933–1952.

 

Kirjoitus on valmistunut 1989. Tarkistettu ja lisätty 1998, 1999, 2001 ja 2008.

 

 

Kirjallisuutta:

 

Nuorteva, J.: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. (Väitöskirja) Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 177, Bibliotheca historica 27. Helsinki 1997

 

Pipping, F. W.: [Sigfrid Aron Forsius] Historiska bidrag till Finlands calendariografi. Bilagor – Bidrag till kännedom om Finlands Natur och Folk I, utgifna af Finska Vetenskaps-Societeten. Andra Häftet. Helsingfors 1858 – [Lisäyksiä] IV,2. Helsingfors 1861

 

Soikkeli, K.: Vihti. Kuvauksia Vihdin kunnan luonnosta, historiasta ja kansan elämästä. II osa. Helsinki 1932.

 

Wilskman, A.: Släktbok I.  Helsingfors 1912–1916. Palstat 67–68.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON