Arno Forsius

Forsiuksen suvun juuret vanhassa Viipurissa

Vihdin kirkkoherra Georgius Matthiae eli Göran Mattsinpoika Forsius (K noin 1640) on Forsiuksen nykyisin elävän suvun varhaisin tunnettu esi-isä. Myöhemmin sukuun liittyi Teschen suvun kautta Viipurin kaupungissa 1500- ja 1600-luvulla kehittyneitä juuria, joita tämä kertomus kuvaa lyhyesti. Vaikka Forsiuksen suvun kaukaisimmat viipurilaisjuuret lähtevätkin suomalaiselta pohjalta, niin saksalaissyntyiset suvut saivat pian tässä verkostossa suurimman osuuden. Sen lisäksi siinä oli Ruotsista, Tanskasta, Baltiasta ja Hollannista lähteneitä haaroja.

Suomenlahden perukassa sijaitseva Viipurin satamakaupunki oli ollut hansakauppiaiden tukikohtana jo keskiajalta lähtien. Kustaa Vaasan aikana Lyypekillä ja sen liittolaisilla oli yksinoikeus kaupankäyntiin Ruotsissa ja siten myös Suomessa. Ruotsin suurvaltakauden alkaminen 1500-luvun lopulla merkitsi hansakaupan voimistumista Viipurissa. Vuodesta 1721 Suomen kaakkoinen osa, Viipuri sen mukana, kuului Venäjän valtakuntaan, mutta valtiollinen muutos vaikutti verraten vähän kaupungin kehitykseen. Vuonna 1812 kyseinen alue liitettiin "Wanhana Suomena" jälleen muuhun Suomeen, joka oli kokonaisuudessaan joutunut vuonna 1809 Venäjän keisarikunnan yhteyteen.

Saksalaiset suvut olivat kauppiaskunnan edustajina Viipurissa selvästi taloudellisessa valta-asemassa. Tyttärien ja leskien avioliitot suunniteltiin ilmeisen tarkoin omaisuuksien säilyttämistä ajatellen. Papisto ja muut opinkäynyt sivistyneistö oli enimmäkseen peräisin suomalaisen väestön ruotsinkielisestä osasta, mutta vähitellen myös saksalaisperäisten kauppiassukujen poikia lähti lisääntyvästi opiskelijoiksi yliopistoihin.

Kilpailu taloudellisista eduista oli varsin ankaraa sukujen ja perhekuntien välillä. Pormestari Frans Reinecke´n 20-vuotisen valtakauden aikana 1730- ja 1740-luvuilla vallinneiden kiistojen seurauksena kaupungin porvaristo jakautui kahteen kiistelevään puolueeseen. Niistä pormestarin puolue oli vahvempi hänen oman ja lastensa avioliittojen ansiosta. Tähän puolueeseen kuuluivat mm. suvut Thesleff, Haveman ja Stråhlman. Vastapuolelle kuuluvia olivat mm. suvut Sutthoff, Tesche ja Sesemann. Puolueettomana pysytelleiden ryhmään kuului erityisesti Jaenisch -suvun jäseniä.

Juustenin suku

Forsiuksen suvun varhaisimpia viipurilaisjuuria on löydettävissä Juustenin suomalaisesta suvusta. Per Juusten (K noin 1530) oli vaikutusvaltainen viipurilainen porvari ja talonomistaja, jolla oli ainakin kolme poikaa, joista kahdesta tuli pappeja. Pojista vanhin, Severin Juusten (K noin 1578) oli Hauhon kirkkoherra ja nuorin Paulus Juusten (S noin 1516, K 1576) toimi Viipurin ja viimeksi Turun piispana. Keskimmäinen poika Jöns Juusten (K 1566) oli porvari Viipurin kaupungissa.

Piispa Paulus Juusten oli naimisissa Anna Sigfridintyttären (K jälkeen 1609) kanssa. Näiden tytär Anna Juusten (K 1643) solmi avioliiton saksalaissyntyisen kauppiaan Henrik Stråhlmanin (K 1592) kanssa ja heidän lapsistaan Katarina Stråhlman oli Forsiuksen suvun esiäitejä. Miehensä kuoltua Anna Juusten avioitui pormestari Hans Cröellin (K 1627) kanssa ja jäi toisen kerran leskeksi tämän kuoltua. Jälkimmäisestä avioliitosta syntynyt Johan Cröell aateloitiin vuonna 1653 nimellä Rosencröell.

Kirkkoherra Severin Juustenin pojista Bengt Juusten (S ennen 1550, K 1609) oli amiraali ja hänet aateloitiin vuonna 1591 nimellä Gyllenlood. Hänen veljensä Klemet Juusten toimi myöhemmin Viipurissa pormestarina. Veljekset saivat vuonna 1607 tehtäväkseen käynnistää Saimaan kanavan kaivamisen, joka kuitenkin keskeytyi tällä kerralla varojen puutteeseen jo seuraavana vuonna.

Stråhlmanin suku

Stråhlmanin suvun varhaisin edustaja Viipurissa, kauppias Henrik Stråhlman (K 1592), mainitaan kaupungissa vieraana jo vuonna 1579. Kaikesta päätellen hän oli menestyvä kauppias, joka solmi pian avioliiton piispa Paulus Juustenin tyttären Anna Juustenin kanssa. Tästä avioliitosta eli aikuisiksi kolme lasta. Tytär Maria Stråhlman avioitui Lars Andersinpojan (K 1660) kanssa, joka oli Viipurissa katurakennustöiden katsastusmiehenä. Perheen toinen tytär Katarina Stråhlman naitettiin vuonna 1600 kauppias Hans Thesleffille (K 1615). Avioliitosta kerrotaan enemmän seuraavassa. Miehensä kuoltua Katarina Stråhlman solmi uuden avioliiton pormestari Henrik Böökin kanssa.

Katarina Stråhlmanin veli Peter Stråhlman (K 1658) oli Viipurin hospitaalin vouti. Hänen tyttärensä Brita Stråhlman (K 1692) avioitui raatimies Mårten Olofinpoika Winterin (K ennen 1676) kanssa. Tämän avioparin tytär solmi avioliiton porvari Nils Ranströmin (K 1702) kanssa, joka oli Viipurin pormestarin Jonas Ranströmin (K 1685) poika. Näiden jälkeläiset liittyivät Forsiuksen sukuun Strandenius-, Hellenius-, Molin-, Arwidsson- ja Aschan-sukujen kautta. [Katso myös Lyra (Lyyra) -suku ja sen pappeja Hollolan emäseurakunnassa]

Stråhlmanin suku laajeni nopeasti ja sitoutui avioliittojen seurauksena useihin viipurilais-sukuihin. Suvussa oli useita pappeja, sotilaita ja lääkäreitä.

Thesleffin suku

Lyypekistä vuonna 1595 Viipuriin muuttanut kauppias Hans Thesleff (K 1615) oli laajaksi paisuvan ja vaikutusvaltaisen sukunsa ensimmäinen edustaja Viipurissa. Hän oli kaikesta päätellen pystyvä mies, sillä hänestä tuli jo vuonna 1609 kaupungin raatimies. Hänellä oli Katarina Stråhlmanin kanssa neljä poikaa, Claudius, Paulus, Rötgert ja Peter, sekä kaksi tytärtä, Wendla ja Anna.

Thesleffin suku liittyi Forsiuksen sukuun nimenomaan Peter Thesleffin (K 1663) jälkeläisten kautta. Tämä Peter Thesleff vanhempi opiskeli Leidenin yliopistossa ja kotimaahan palattuaan hänestä tuli ensin Helsingin oikeuspormestari ja myöhemmin Turun hovioikeuden asessori. Hän solmi avioliiton Katarina Schmedemanin (K 1692) kanssa, jonka vanhemmat olivat Viipurin pormestari Hans Schmedeman (K 1655) ja tämän 1. aviopuoliso Kristina Henrikintytär, Henrik Jönsinpoika Teetgrenin tytär.

Peter Thesleffin ja Katarina Schmedemanin poika Peter Thesleff (K 1710) nuorempi opiskeli jonkin aikaa Turun akatemiassa. Sen jälkeen hän siirtyi Viipuriin, jossa hän toimi aluksi kaupunginsihteerinä ja raatimiehenä. Myöhemmin hänestä tuli kaupungin kauppapormestari ja lopuksi oikeuspormestari. Peter Thesleff nuoremman 1. puoliso oli Margareta Ruuth, joka kuoli pian. Hänen 2. puolisonsa oli Anna Harrius (K 1737), jonka kanssa hänellä oli poika Johan Thesleff (S 1699, K 1758). Anna Harriuksen vanhemmat olivat pormestari Herman Harrius (K 1692) ja Anna Fatebur jälkimmäisen 2. avioliitossa. Fateburin suku otti myöhemmin nimen Heinricius.

Johan Thesleff (S 1699, K 1758) oli perheensä ainoa lapsi, jonka isä kuoli pojan ollessa 11 vuoden ikäinen. Hänestä tuli menestyvä kauppias, joka omisti Viipurin lähellä Vendelän ja Lavolan tilat, minkä lisäksi hän osti myös Juustilan tilan vuonna 1752. Hän oli avioliitossa Catharina Charlotta Havemanin (S 1710, K 1794) kanssa, jonka vanhemmat olivat kauppias Henrik Haveman (K 1733) ja Anna Priem. Avioparilla oli kaikkiaan 15 lasta, joista tytär Maria Charlotta Thesleff (S 1741, K 1799) avioitui kauppias ja raatimies Henrik Sesemannin (S 1728, K 1759) kanssa. Näiden tytär Henriette Kristina Sesemann (S 1759, K 1824) oli kauppias Hans Karl Teschen (S 1754, K 1814) puoliso. Leskeksi jäätyään Maria Charlotta Thesleff solmi avioliiton kauppias Antoni Jaenischin kanssa ja liittyi siten tähän Viipurin Venäjän kaudella hyvin vaikutusvaltaiseen sukuun.

Johan Thesleffin (S 1699, K 1758) muita lapsia olivat pojat Peter ja Alexander. Näistä Peter Thesleffillä oli kolme poikaa, joista Alexander Amatus aateloitiin vuonna 1812 ja joka sai myöhemmin oikeuden adoptoida aatelissukuunsa vanhempien veljiensä Peter Georgin ja Johan Henrikin perheet. Thesleffin sukua esiteltäessä kerrotaan yleensä vain näistä sen aatelisista haaroista. Suvun eräs haara käyttää nimeä Theslöf.

Schmedemanin suku

Hans Schmedeman (K ennen 1569) oli ollut Virossa huomattava maanomistaja ja läänitysten haltija, joka toimi valtaneuvoksena Tallinnassa. Hän omisti Moik´in ja Paiopä´än maatilat S:t Jürgens´in pitäjässä. Sen lisäksi hän sai läänityksenä Kottiper´in Kegel´in pitäjässä vuonna 1564. Hänen puolisonsa oli Anna Rigeman. Avioparin poika Hans Schmedeman (K 1622), jonka puoliso oli Catharina Drejling, oli puolestaan ollut Riian kaupungin pormestari. Hänen aikanaan Kottiper´in läänitys peruutettiin. Jälkimmäisen avioparin poika oli hänkin Hans Schmedeman (K 1655), joka muutti Viipuriin ja kohosi siellä raatimieheksi ja lopulta kaupungin pormestariksi. Hän omisti myös maatilan Lammin pitäjässä. Juuri hänen tyttärensä Katarina Schmedeman avioitui Peter Thesleff vanhemman kanssa, kuten aikaisemmin kerrottiin.

Ensimmäisen puolisonsa Kristina Henrikintytär Teetgrenin kuoltua Hans Schmedeman (K 1655) solmi avioliiton Catharina Vallerianintytär Montanuksen kanssa, joka oli kirkkoherra Elias Falkin leski. Tästä avioliitosta syntynyt Johan Schmedeman aateloitiin nimellä Schmedeman. Catharina Vallerianintytär jäi pian jälleen leskeksi ja solmi avioliiton Mårten Mums (K 1662) nuoremman kanssa. Kolmaskin aviomies kuoli parin vuoden kuluttua. Rikas leski Catharina Vallerianintytär hoiti edelleen liiketoimiaan ja perusti lisäksi krouvin kivitalossaan lähellä satamaa.

Havemanin suku

Eräs Lyypekistä Viipuriin vuonna 1659 muuttaneista saksalaisista kauppiaista oli Henrik Haveman (K 1703), joka toimi ensin kirjanpitäjänä Antoni Borchardtin palveluksessa. Henrik Haveman solmi avioliiton Anna Mumsin kanssa, joka oli edellä mainitun Mårten Mums nuoremman tytär ensimmäisestä avioliitosta Ingeborg Ruuthin (K 1657) kanssa. Henrik Haveman (K 1703) toimi porvarikunnan suojeluskaartin kapteenina sekä kohosi kaupungin raatimieheksi ja kauppapormestariksi. Sen lisäksi hän oli myös valtiopäiväedustajana vuonna 1693. Liikemiehenä hän omisti tupakkakehräämön ja osuuden laivanrakennustelakasta.

Henrik Havemanin poika Henrik Haveman (K 1733), joka oli naimisissa Anna Priemin kanssa, osallistui myös kaupungin asioiden hoitoon. Avioparin tytär Catharina Charlotta Haveman (S 1710, K 1794) oli naimisissa kauppias Johan Thesleffin kanssa, kuten edellä jo kerrottiin, ja toi siten yhden säikeen Forsiuksen sukujuuriin. Perheen poikia olivat kauppias Henrik Haveman (K 1753) ja raatimies Antoni Haveman (K 1769). Jälkimmäisen poika Niklas Henrik Haveman toimi kuvernementin maistraatin lisäjäsenenä. Havemanin nimi katosi vähitellen Viipurin asujamiston keskuudesta.

Sesemannin suku

Hans David Sesemann (K 1696) mainitaan Viipurissa vuonna 1661 Lyypekistä tulleena kauppiaana. Aikaisemmin hän oli toiminut Freibergissa pormestari Lindnerin apulaisena. Hänen vanhempansa olivat Naumburgissa toiminut porvari ja vähittäiskauppias Conrad Sesemann (K 1652) ja tämän 4. puoliso Margareta Schmidt. Hans David Sesemann (K 1696) avioitui Viipurissa Anna Karlintytär Thielen (K 1693) kanssa. Tämän avioparin poika David Sesemann (S 1678, K 1749) oli pystyvä kauppias ja hallintomies, joka oli liittynyt vallanpitäjien piiriin. Hän oli avioliitossa Maria Fresen (S 1687 ?, K 1734) kanssa ja heidän lapsistaan kauppias ja raatimies Henrik Sesemann (S 1728, K 1759) avioitui Maria Charlotta Thesleffin (S 1741, K 1799) kanssa. Tämän avioparin tytär Henriette Christina Sesemann (S 1759, K 1824) solmi avioliiton Loviisassa toimineen kauppias Hans Karl Teschen (S 1745, K 1814) kanssa.

Henrik Sesemannilla oli kolme veljeä, Hans David, Filip ja Konrad. Heistä jälkimmäisen poika Jakob Johan Sesemann (K 1824) oli Viipurissa pormestarina 1700-luvun lopulla.

Ruuthin suku

Ingeborg Ruuth oli avioliitossa Mårten Mums nuoremman kanssa, ja heidän tyttärensä Anna Mums liittyi Forsiuksen sukuketjuun avioiduttuaan Henrik Havemanin kanssa, kuten edellä mainittiin. Ruuthin suvun varhaisin tunnettu edustaja oli tanskalaissyntyinen Jöns Jute, joka eli 1500-luvun alussa porvarina Porvoossa. Hänen poikansa Peder Jönsinpoika Ruuth seurasi Kustaa Vaasaa, kun tämä palasi 1520-luvun alussa Lyypekistä tanskalaisten vankeudesta Ruotsiin. Peder Ruuth aateloitiin vuonna 1559 nimellä Ruuth i Finland ja hän sai läänitykseksi muutamia maatiloja Porvoon pitäjässä. Hänen poikansa Bertil Ruuth oli 1600-luvun alussa porvarina Viipurissa, jossa hänet tunnettiin kaupungin varakkaimpana miehenä. Tämän poika Peter Ruuth oli Viipurin pormestari ja hänellä oli tytär Ingeborg Ruuth avioliitosta Margareta Holtenborgin kanssa.

Teschen suku

Teschen suku yhdisti siis lopulta Forsiuksen sukuun sen enimmät viipurilaiset juuret. Ensimmäinen Tesche oli Viipurin linnanparturina eli välskärinä 1500-luvun lopulla toiminut Peter (K noin 1616). Hänen poikansa Hans Tesche (K 1656) oli sekä linnan että kaupungin parturi ja välskäri. Tämän poika Johan Tesche oli ryhtynyt kauppiaaksi ja hän oli neljästi avioliitossa. Hän toimi vuonna 1671 porvarikunnan suojeluskaartin kapteenina. Hänen ensimmäisestä avioliitostaan Margareta Fresen (?) kanssa syntynyt poikansa Hans Tesche (S 1656, K noin 1730) oli kauppiaana ja laivanvarustajana Viipurissa ja solmi avioliiton Sutthoffin kauppias-sukuun kuuluneen Margareta Sutthoffin (S noin 1668, K 1717) kanssa. Tämän avioparin pojista Lorentz Tesche (K 1749) siirtyi kauppiaaksi ensin Haminaan ja sitten Loviisaan. Avioparin poika Hans Karl Tesche (S 1745, K 1814), joka avioitui Henriette Kristina Sesemannin (S 1759, K 1824) kanssa, oli kauppiaana Loviisassa. Heidän tyttärensä Henrietta Carolina Tesche (S 1791, K 1851) solmi avioliiton Porvoon kymnaasin rehtorin ja viimeksi Lapinjärven kirkkoherran Gustaf Henrik Forsiuksen (S 1780, K 1842) kanssa, joka oli Valter Voldemar Forsiuksen (S 1856, K 1939) isoisä.

Johan Teschen tyttäristä Helena Tesche (K 1692) oli avioliitossa raatimies Peter Timmermannin kanssa, jonka vanhemmat olivat kauppias Jost Timmermann ja Elisabet Ruuth. Peter Timmermannilla ja Helena Teschellä oli tytär Kristina Timmermann (K 1733). Tämä solmi avioliiton lääninkamreeri Karl Printzin (S 1660, K 1740) kanssa ja heidän tyttärensä Maria Elisabeth Printz (S 1720, K 1783) oli edellä mainitun Lorentz Teschen puoliso ja Hans Karl Teschen äiti. Näin Forsiuksen sukuun liittyi Teschen suvun haaroja kahdelta eri taholta. Karl Printzin vanhemmat olivat pormestari Nils Printz (S 1630, K 1677) ja Elisabeth Blankenhagen. Nils Printzin isä Olof Printz lienee ruotsalaista sukujuurta ja Elisabeth Blankenhagenin isä oli pormestari Henrik Blankenhagen.

Muita viipurilaissukuja

Avioliittojen kautta Forsiuksen juuria edustavilla suvuilla oli siteitä mm. Frese-, Jaenisch- ja Sutthoff-sukuihin. Viipurissa vaikutti lisäksi mm. Alopaeus- ja Oudar- sukujen jäseniä, joilla on sukulaisuussuhteita Valter Voldemar Forsiuksen jälkeläisiin Sofia Emilia (Mili) Liliuksen esivanhempien kautta.

Valter Voldemar Forsius ja Sofia Emilia (Mili) Lilius olivat kirjoittajan isän vanhemmat.

Kirjoitus on valmistunut kesällä 1997.

Kirjallisuutta:

Lundén Cronström, I.: Herrar till hatt och värja. En bortglömd gren av släkten Thesleff. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland Nr 397. Borgå 1963

Ruuth, J. W.: Viborgs stads historia I — II. Helsingfors 1906

Thesleff, W.: Släkten Thesleff 1595—1925. Helsingfors 1925

Useita sukukirjoja ja sukututkimukseen liittyviä julkaisuja

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON