Arno Forsius

Tohtori Johann Faust — mies, joka myi itsensä paholaiselle

Jonkun ihmisen tiedot ja kyvyt saattavat näyttää toisten silmissä suorastaan taikuudelta. Jos taitoja on käytetty yhteiskunnan tai sen jäsenten etujen vastaisesti, on herkästi herännyt epäilyjä, että ne ovat peräisin pahoilta hengiltä. Tarina paholaisen kanssa liiton tehneestä ihmisestä on vanhaa perua. Se oli tunnettu juutalaisessa kulttuurissa jo Kristuksen syntymän aikoihin.

Niistä henkilöistä, joiden uskotaan tiedon lisäämiseksi myyneen itsensä paholaiselle, on saksalainen tohtori Johann Faust eli Faustus epäilemättä tunnetuin. Mutta oliko hän todellinen henkilö vai oliko hän vain taruissa esiintyvä mielikuvitusolento? Ja jos hän oli olemassa, niin minkälainen mies hän todellisuudessa oli?

Frankfurt am Mainissa ilmestyi vuonna 1587 kirja, jonka otsikkoteksti on suomennettuna seuraava: ”Kertomus Tohtori Johann Faustenista, laajalti tunnetusta Noidasta ja Taikurista, Miten hän tiettynä aikana myi itsensä Paholaiselle, [---], kunnes hän vihdoin sai hyvin ansaitun Palkkansa”. Kaikesta päätellen tarina oli syntynyt vain vähän aikaisemmin ja aivan ilmeisesti tohtori Faustilla oli esikuvansa todellisessa elämässä. Tutkijat arvelevat, että hänen myyttisen hahmonsa taustalla piilee kaksikin historiallista henkilöä, joista ainakin toinen oli nimeltään Faust.

Kirjan mukaan Johann Faust oli talonpojan poika, joka alkoi opiskella teologiaa ja suoritti teologian tohtorilta vaadittavat tutkinnot. Kirjaviisautensa ohella hänellä oli taipumuksia myös tyhmyyksiin ja mielettömyyksiin, minkä seurauksena hän joutui huonoon seuraan, heitti Raamattunsa nurkkaan ja alkoi elää jumalattomasti. Hän perehtyi noituuteen, taikuuteen, manauksiin ja muihin salaisiin taitoihin sekä niitä koskevaan kirjallisuuteen.

Tarina jatkuu näin: ”Ne miellyttivät Tohtori Faustia kovasti, hän pohti ja opiskeli niitä yötä päivää. Eikä hän halunnut sen jälkeen nimittää itseään teologiksi, vaan hänestä tuli maailmallinen ihminen, joka kutsui itseään lääketieteen tohtoriksi, ja ryhtyi astrologiksi sekä matemaatikoksi. Ja helposti hänestä tuli lääkäri, hän auttoi vakavasti ihmisiä rohdoksilla, yrteillä, juurilla, vesillä, juomilla, lääkkeillä ja peräruiskeilla. Sitäpaitsi hän oli kehumatta sanoen puheissaan rehellinen ja Jumalan Kirjaan hyvin perehtynyt.”

Tämä ei kuitenkaan riittänyt tohtori Faustille. Hän halusi päästä selville kaikista taivaan ja maan perusteista sekä sen lisäksi kokeilla ja käyttää kaikkia oppimiaan taikakeinoja. Sen takia hän teki liiton paholaisen kanssa, jotta tämä auttaisi häntä. Faust lupasi 24 vuoden ajan totella paholaista ehdottomasti, jos hän saisi tältä kaiken haluamansa tiedon ja avun. Hintana oli, että paholainen saa määräajan kuluttua haltuunsa Faustin sielun ja ruumiin. Paholaisen edustajaksi tässä kaupassa tuli ihmishahmoinen piru Mefistofeles.

Kirjassa kerrotaan tämän jälkeen niistä tiedoista, matkoista ja taikuuksista, joista Faust pääsi osalliseksi paholaisen vallassa ollessaan. Kirja kuvaa ensin luonnontieteiden sovellutuksia, kuten almanakkojen tekemistä, astronomiaa ja astrologiaa, sen jälkeen maailmaa ja sen luomista, käyntiä helvetissä ja tähtitaivaassa, matkustusta eri puolilla maailmaa sekä lopuksi monenlaisia aikakauden taikoja ja silmänkääntötemppuja.

Sovitun määräajan lähestyessä Faust alkoi surra ja valittaa, että hänen täytyi kuolla kovin nuorena ja erota vielä terveenä ja hyväkuntoisena elämästä, joka oli tuottanut hänelle tietoa, huvia, nautintoa ja varallisuutta. Faustia eivät auttaneet näkymättömäksi tekeytyminen eivätkä Jumalalle osoitetut rukoukset. Paholainen ei suostunut mihinkään sopimusta koskeviin muutoksiin ja niin Faust määrättynä aikana sai kauhean ja julman lopun paholaisen aiheuttamana.

Helmut Häuser on Faustin taustoja tutkiessaan tullut siihen käsitykseen, että kirjan lääketieteellisten jaksojen esikuvana on lääketieteen tohtori, Schwäbisch Hallin kaupunginlääkäri Nikolaus Winkler Forchhemius. Winkler oli syntynyt noin vuonna 1529 Oberfrankenin Forchheimissa, valmistunut vuonna 1558 lääketieteen tohtoriksi Tübingenissä ja tullut vuonna 1560 kaupunginlääkäriksi Schwäbisch Halliin, jossa hän kuoli vuonna 1613. Winkler on tunnettu monista painotuotteistaan, joista on säilynyt almanakkoja, ennustuskirjoja, yrttikirjoja, kulkutautioppaita ja pyrstötähtien kuvauksia. Merkittävää on, että eräässä hänen kirjassaan on maininta kuuluisasta taikuritohtori Faustista.

Faustista kertovan kirjan tuntematon tekijä oli aivan ilmeisesti pappi, jonka tarkoituksena oli kuvata niitä kauheuksia, joita paholaisen valtaan antautumisesta seuraisi. Mielenkiinnon lisäämiseksi asia oli esitetty sen ajan seikkailukertomuksena, jossa olivat edustettuina taikuus, mystiikka ja veijaritarinat. Niiden ansiosta kirja sai suuren menekin, mutta sen uskonnolliset tavoitteet eivät toteutuneet.

Useat kirjailijat tarttuivat aiheeseen myöhemmin. Heistä voidaan mainita englantilainen Christopher Marlowe sekä saksalaiset Friedrich Müller ja Gotthold Ephraim Lessing. Tunnetuin on kuitenkin Johann Wolfgang von Goethen runomuotoinen näytelmä ”Faust”. Siinäkin paholainen saa haltuunsa sokeutuneen Faustin ruumiin, mutta enkeliparvet vievät Faustin kuolemattoman osan taivaaseen. Lähinnä Goethen ansiosta käsitteellä faustinen tarkoitetaan henkilöä, joka ei koskaan tyydy saavutuksiinsa, vaan on lakkaamatta eteenpäin pyrkivä, ääretöntä ja ikuista tavoitteleva.

Kirjoitus on julkaistu Suomen Lääkärilehdessä 1996: 7: 743. Tarkistettu heinäkuussa 1999.

Kirjallisuutta:

Häuser, H.: Gibt es eine gemeinsame Quelle zum Faustbuch 1587 und zu Goethes Faust? Eine Studie über die Schriften des Arztes Dr. Nicolaus Winckler (um 1529—1613). Mit einem Anh. der wiedergegebenen Quellen. Wiesbaden 1973

Historia von D. Johann Fausten. Text des Druckes von 1587, Kritische Aufgabe. Herausgegeben von Stephan Füssel und Hans Joachim Kreutzer. Philipp Reclam jun., Stuttgart 1988

Kreutzer, H. J.: Nachwort, teoksessa Historia von D. Johann Fausten. Text des Druckes von 1587, Kritische Aufgabe. Philipp Reclam jun., Stuttgart 1988

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON