Arno Forsius

 

Eutanasia 2000-luvun alussa

 

Monet uskonnot kieltävät edelleen ehdottomasti puuttumisen ihmisen elämän tahalliseen lyhentämiseen. Toisaalta sellaisten vaikeasti sairaiden potilaiden määrä on lisääntynyt, jotka haluaisivat itse vapautua sairauden aiheuttamista sietämättömistä vaivoista tai raskaista, tuloksettomista hoidoista. Tällaiseen tilanteeseen joutuminen on saanut monen ihmisen miettimään itsemurhaa ja toteuttamaankin sen.

 

 

 

Auringonlasku Vesijärven rannalla Hollolassa 19.12.2007. Valok. Arno Forsius.

 

 

 

 

Eutanasia, suomeksi tulkittuna hyvä kuolema, tarkoittaa kuolevan hoitamista siten, että hän voisi elää viimeiset aikansa mahdollisimman rauhallisesti, tuskitta ja kivuitta. Se vastaa hyvin järjestettyä saattohoitoa, joka alkoi muotoutua Isossa-Britanniassa 1960-luvulta lähtien. Nykyään eutanasialla ymmärretään kuitenkin kuoleman ennenaikaista aiheuttamista vaikeasti sairaan omasta toivomuksesta. Siitä on käytetty usein nimitystä ”aktiivinen eutanasia”, ja toisinaan on puhuttu jopa ”armomurhasta” (engl. ”mercy killing”).

 

 

 

Vähitellen on yhä yleisemmin hyväksytty ajatus, että ihmisellä tulisi olla joissakin tapauksissa oikeus päättää elämänsä lopettamisesta, jos hän on vapaan tahtonsa ja harkintansa mukaan tullut siihen tulokseen. Sairaiden tuskien ja vaikeuksien näkeminen on usein saanut myös lähimmäiset hyväksymään ajatuksen kuoleman jouduttamisesta. Kulttuureissa, joissa uskonnolla ei ole lain asemaa, on syntynyt lisääntyvästi yhdistyksiä ja järjestöjä edistämään sen toteuttamista.

 

Eräissä maissa on jo hyväksytty kuoleman jouduttaminen potilaan omasta pyynnöstä tiettyjä sääntöjä ja ehtoja noudattaen. Asiaan liittyy kuitenkin monia ongelmia, esim. miten sen tulisi tapahtua niin, että voitaisiin välttyä mm. ulkopuolisten henkilöiden vaikuttamiselta ja edun tavoittelulta. Kokemukset ovat osoittaneet, että myös sääntöjen noudattamisessa voi tapahtua virheitä ja laiminlyöntejä.

 

Lääkärit ovat eräin poikkeuksin vastustaneet kuoleman jouduttamista. Kun harkitaan asian hoitamista käytännössä, kohdistuvat odotukset kuitenkin ensisijaisesti lääkärikuntaan. Mutta miten elämän jatkumista suojeleva lääkäri voidaan velvoittaa aiheuttamaan potilaan kuolema tämän oman toivomuksen ja päätöksen mukaan? Itsemurha ja sen avustaminen eivät ole enää rangaistavia tekoja useissa valtioissa, eivät myöskään Suomessa. Siten itsemurhan avustaminen on saanut kannatusta lääkäreiden keskuudessa, varsinkin jos heitä ei velvoiteta käynnistämään toimenpidettä.

 

Eutanasia nykyään eri maissa

 

Alankomaat (Hollanti) on ainoa valtio, jossa eutanasia on lukumääräisesti merkittävää, nykyään noin 2000 tapausta vuodessa. Siihen on johtanut jo 1970-luvulla aloitettu käytäntö, jonka mukaan lääkäri saattoi määrätä ja antaa kuolettavaa lääkettä sitä itse pyytäneille vaikeasti sairaille, jos toiminta tapahtui maan lääkäriliiton määrittelemien sääntöjen mukaisesti. Joitakin kertoja havaittujen säännösten laiminlyöntien vuoksi Alankomaissa säädettiin vuonna 2001 ns. eutanasialaki, jossa ei kylläkään laillistettu aktiivista eutanasiaa, mutta jossa määriteltiin ne ehdot, joita noudattaen toiminnasta ei nosteta syytettä.

 

Yhdysvalloissa patologi Jack Kevorkian alkoi toteuttaa 1990-luvulla avustettuja itsemurhia hiilimonoksidilla eli häkäkaasulla tarkoitusta varten valmistetussa asuntovaunussa ihmisille, jotka halusivat itse lopettaa elämänsä parantumattoman ja vaikean sairauden vuoksi. Vuonna 1998 Kevorkian oli kuitenkin itse ruiskuttanut erään avustettavan potilaansa suoneen kuolettavan myrkkyannoksen. Sen seurauksena Kevorkian tuomittiin murhasta vankeuteen usean vuoden ajaksi.

 

Australian Pohjoisterritoriossa hyväksyttiin vuonna 1996 eutanasian salliva laki. Heti sen jälkeen asiasta syntyi kuitenkin kiivas väittely, ja valitusten johdosta Australian parlamentti hylkäsi lain maaliskuussa 1997.

 

Belgiassa tuli vuonna 2002 voimaan laki, jonka mukaan eutanasian toteuttaminen ei ole rikos, jos se tapahtuu lain määräämällä tavalla. Lääkäriä tai ketään muutakaan ei voida kuitenkaan pakottaa avustamaan eutanasian toteuttamisessa. Samankaltainen lainsäädäntö on voimassa myös Luxemburgissa vuodesta 2009.

 

Yhdysvalloissa on säädetty Oregonin (1997) ja Washingtonin (2009) osavaltioissa ”Death with dignity act” (laki arvokkaasta kuolemasta). Sen mukaan lääkäri voi avustaa kuolemaa toivovan itsemurhan toteuttamisessa kirjoittamalla lääkemääräyksen tarkoitusta varten.

 

Sveitsissä eutanasia ei ole sallittua, mutta lääkäri voi avustaa ihmisiä tekemään itsemurhan. Erityinen Dignitas –klinikka avustaa itsemurhien toteuttamisessa.

 

Suomessa perustettiin vuonna 1993 uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhdistys ”Exitus ry”. Sen tavoitteena on sallia eutanasia sairauksien aiheuttamista sietämättömistä tuskista ja kivuista vapautumiseksi niille ihmisille, jotka sitä itse vakaasti toivovat. Useiden asiantuntijoiden mukaan eutanasia tulisi toteuttaa yhteistoiminnassa saattohoidon järjestämisen kanssa ja lähinnä vain niille sairaille, joiden kohdalla ei ole mahdollista toteuttaa kivutonta saattohoitoa.

 

Pohdinta ja keskustelu eutanasian sallimiseksi ja toteuttamiseksi Suomessa on lisääntymässä. Asiaa kannattavia mielipiteitä on tuotu esiin kansalaisten keskuudessa, järjestöissä, poliittisissa puolueissa ja arvostettujen päättäjien puheenvuoroissa. Vaikka käsitys siitä, että ihmisellä on halutessaan oikeus hyvään kuolemaan onkin yleistymässä, ei eutanasiaa koskevan lain säätäminen Suomessa ole todennäköistä aivan lähivuosina suurten mielipide-erojen vuoksi.

 

Kirjallisuutta:

Blomquist, C.: Eutanasia – lääketieteellinen kuolinapu. Helsinki 1967

Forsius, A.: Eutanasia ja kuoleman jouduttaminen. Tiimalasi 2012: 2: 31.

Hänninen, J.: Laki eutanasiasta – onko nyt aika? Pääkirjoitus / tiede. Suomen Lääkärilehti 2012 (vsk 67): 14–15: 1116–1117.

 

Kirjoituksen laatimisen jälkeen ilmestynyt:

Hänninen, J.: Eutanasia – Hyvä kuolema. Kustannus Oy Duodecim. 2012. (152 s.)

 

Kirjoitus on valmistunut elokuussa 2012. 

 

Kirjoitus on julkaistu: Tiimalasi 2012: 3: 10–11, Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n julkaisu.

 

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ  TAI KULTTUURIA HAKEMISTOON