Arno Forsius

Ekelund, Johan (1712/1713–1746), ensimmäinen Suomessa valmistunut lääketieteen tohtori

Johan (Johannes) Ekelund (alun perin Eklund) oli ensimmäinen Turun akatemian lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistunut lääkäri ja lääketieteen tohtori. Hänet julistettiin lääketieteen tohtoriksi vuonna 1743, jolloin oli kulunut jo hieman yli sata vuotta akatemian avaamisesta. Siihen saakka Turussa oli nimittäin voinut saada vain osan tarvittavasta opetuksesta, jota oli jatkettava Ruotsin tai Keski-Euroopan yliopistoissa.

Johan Ekelund syntyi ilmeisesti vuonna 1712 tai vuoden 1713 alussa Vaasassa. Hänen vanhempansa olivat maalarimestari Olof Eklund ja tämän toinen puoliso Helena Mornie. Isä Olof Eklund oli tehnyt mm. Närpiön kirkon saarnastuolin maalaukset ja hän toimi Vaasassa kämnerioikeuden jäsenenä. Johan Ekelund kirjattiin oppilaaksi Vaasan triviaalikouluun syyskuussa vuonna 1722. Hän opiskeli vuodesta 1732 alkaen Turun akatemiassa, jonka matrikkeliin hänet on merkitty Pohjalaisen osakunnan jäsenenä. Ekelundin taloudellisena tukijana oli hänen isänsä, joka kuoli vuonna 1740, ja sen jälkeen Vaasan kirkkoherra Claudius Hedman. Ekelund on kirjattu ylioppilaaksi huhtikuussa 1740 myös Upsalan yliopistoon. Opiskelusta siellä ei ole tarkempia tietoja.

Ekelundin opettajana oli koko ajan professori Herman Dietrich Spöring, joka oli tullut Turun akatemian lääketieteen professoriksi vuonna 1728. Lääketieteen ohella Ekelund opiskeli fysiikkaa professori Johan Browalliuksen johdolla ja kasvioppia professori Carl Fredrik Mennanderin johdolla. Opintojensa loppuvaiheessa Ekelund väitteli Spöringin johdolla puolustaen joulukuussa 1741 tämän laatimaa väitöskirjaa ”Examen Chymico-Medicum fontis soterii Kuppisensis”. Ekelund oli ilmeisen suosittu henkilö, päätellen niistä monista onnitteluista, joita hänelle osoitettiin väitöskirjassa latinaksi, ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi niin suorasanaisena kuin runomuodossakin.

Spöring oli aikonut laatia edellä mainitun tutkimuksen Kupittaan terveyslähteen vedestä pian Turkuun saapumisensa jälkeen, mutta suunnitelma toteutui vasta runsaat kymmenen vuotta myöhemmin. Väitöskirjaan liittyi kaksitoista teesiä, jotka kuvastivat vallalla ollutta mekaanista käsitystä elimistön toiminnasta. Ensimmäisen teesin mukaan ihmisruumis oli hydraulinen kone ja yhdeksäs teesi väitti vastaavasti, että liikunta ja veden juominen olivat terveyden parhaat edistäjät. Tutkimuksessa kuvattiin Kupittaan terveyslähteen veden ominaisuuksia sekä niitä sairauksia, joiden hoidossa vettä oli menestyksellä käytetty. Lopuksi mainittiin myös eräitä tauteja, joissa vettä ei ollut soveliasta käyttää.

Ekelund valmistui lääketieteen lisensiaatiksi todennäköisesti vuoden 1742 alussa. Saman vuoden aikana hän laati itse tohtorinväitöskirjan ”De Febre Catarrhali horum annorum epidemica”. Sitä puolusti Salomon Hannelius heinäkuussa 1742 Ekelundin johdolla pidetyssä väitöstilaisuudessa. Pikkuvihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Turun jo syyskuussa 1742. Sotatilan vallitessa juhlallista promootiota ei voitu järjestää. Akatemian toiminta keskeytyi ja professori Spöring julkaisi vasta 1.10.1743 akateemisen ohjelman, jolla hän julisti Ekelundin lääketieteen tohtoriksi. Ekelund solmi avioliiton vuonna 1742 Katarina Häggin (k. 1785) kanssa.

Ekelundin laatimassa väitöskirjassa kuvattu epideeminen katarrikuume oli osa koko Euroopassa silloin esiintynyttä influenssaepidemiaa. Ekelundin mukaan kysymyksessä oli erityinen, siihen saakka tuntematon sairaus. Käsitys on ymmärrettävä, sillä aikaisemmin influenssaepidemioiden väliajat olivat 50—60 vuoden pituisia. Sitä paitsi vasta tämänkertaisen epidemian aikana italialainen lääkäri Gagiardi antoi taudille nimen influenza. Mikrobien osuutta tautien aiheuttajina ei myöskään tunnettu vielä. Ekelund selitti, että kysymyksessä oli jatkuva epänormaali lämpö ruumiin pinnassa ja että oireet johtuivat nesteiden ylimäärästä sekä kiinteiden osien velttoudesta ruumiissa.

Taudin hoidoksi käytettiin paikallisesti puurohauteita, niskassa särkyihin ja vatsalla ummetukseen. Kuivaa ihoa hoidettiin korkean kuumeen aikana haalealla soodavedellä. Sisällisesti annettiin meripihkaa riittävän nesteen ja kamomillankukan kanssa. Koko taudin ajan käytettiin lisäksi teen tapaisia haudejuomia. Ruoan tuli olla kevyttä, parhaiten liha- tai kanakeittoa, mutta vatsan sietäessä voitiin antaa myös maitoruokia. Suoliston virkistämiseksi, ruokahalun parantamiseksi ja hikoilun ylläpitämiseksi annettiin Spöringin reseptin mukaan valmistettua elixir visceralea, joka muistutti tunnettuja Hoffmannin tippoja.

Pikkuvihan aikana Ekelund toimi vuonna 1743 Turun akatemian vt. lääketieteen professorina. Venäjän miehitettyä Suomen Ekelund määrättiin kuitenkin jo samana vuonna Venäjän armeijan palvelukseen lääkärinä. Myöhemmin hän oli vuonna 1745 Pietarin maahospitaalin nuorempi lääkäri ja hospitaalikoulun opettaja. Pietarissa Ekelund sai vuonna 1746 ”kenttäkuumeen” eli pilkkukuumeen tartunnan ja kuoli tähän sairauteen 12.2.1746.

KIRJALLISUUS. L. W. Fagerlund och R. Tigerstedt, Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria I. Medicinen. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland XVI. 1890. M. Klinge ym., Kuninkaallinen Turun akatemia 1640–1808, Helsingin yliopisto 1640–1990, Ensimmäinen osa. 1987. G. A. Nordman, Johan Ekelund. Finlands förste medicine doktor. Finska Läkaresällskapets Handlingar 46: 1904. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid II:2. 1824. G. Soininen, Lääketieteen tohtorin arvosta Suomessa. Erääseen oppihistoriamme 200-vuotismuistoon liittyviä tietoja. Duodecim 59: 1943.

Kirjallisuutta koskeva lisäyksiä 2007:

Johannes Ekelundin, ensimmäisen Suomessa kokonaan koulutetun lääkärin väitöskirjat Kupittaan lähteestä (1741) ja Epideemisestä katarrikuumeesta (1742). Turun lääketieteen historian yhdistys ja Suomen Lääkäriliitto. Oulu 2007. [Sisältää alkuperäiset latinankieliset tekstit ja niiden suomennokset. Kääntäjä Veli-Matti Rissanen.]

Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640–1852, Internet, http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/ .

Kirjoitettu 1996 Kansallisbiografiaa varten. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 1, Bruhn – Fordell. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

Tarkistettu viimeksi 25.2.2007.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON