Arno Forsius

Elli Hiidenheimo (aik. Tavastähti) (1883–1950) – sosiaalitoimen ja politiikan vaikuttaja

Koti ja opiskelu

Sofia Elisabeth ( E l l i ) Hiidenheimo (aik. Tavastähti, ent. Tawaststjerna) syntyi 19.1.1883 Hämeenlinnassa. Hänen vanhempansa olivat historiantutkija ja hallintovirkamies, myöh. valtioneuvos Werner Nikolaus Tawaststjerna (1848–1936) ja Hilma Elisabet (Mimmi) Pesonius (1852–1898). Werner Tawaststjerna oli innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja sen johdosta tytärkin muutti nimensä vuonna 1906 Tavastähdeksi, ainoana suvustaan.

Elli Tavastähti tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1902 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista vuonna 1903. Sen jälkeen hän oli tuntiopettajana Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun valmistavassa koulussa vuosina 1905–1906.

Virkanainen

Elli Tavastähti toimi Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton sihteerinä vuosina 1907–1908 ja uudelleen vuosina 1916—1917. Hän oli myös liiton keskustoimikunnan jäsen vuosina 1908–1922. Sihteerinä ollessa Elli Tavastähden tehtäviin kuului toimittaa liiton julkaisemaa Pohjantähti-lehteä vuosina 1917–1918.

Välillä Elli Tavastähden mielenkiinto suuntautui puutarha-alalle. Hän suoritti puutarhanhoidon kesäkurssin Järvenpään puutarhakoulussa vuonna 1911, toimi puutarha-alan tehtävissä vuosina 1912–1913 ja suoritti Sippolan Puutarha- ja Maatalouskoulun lähes kaksi vuotta kestävän opettajatarkurssin vuosina 1913–1914.

Elli Tavastähti on saanut 25.1.1918 Helsingin yliopiston maantieteen professorilta J. E. Rosbergilta yksityisen todistuksen suoritettuaan maantieteessä laudatur-arvosanaa varten filosofian kandidaatin tutkinnossa vaadittavat opinnäytteet. Sen lisäksi Elli Hiidenheimo on hankkinut sekä tietopuolista että käytännön perehtyneisyyttä pienten lasten hoidossa, mistä hän on saanut todistuksen 29.1.1918 lastenlääkäri Armas Ruotsalaiselta.

Elli Tavastähti valittiin vuonna 1918 sosiaalihallituksen naispuolisen köyhäinhoidon apulaistarkastajan virkaan, joka muuttui myöhemmin sosiaaliministeriön köyhäinhoidon apulaistarkastajan viraksi. Siitä hän erosi vuonna 1929 avioliittoon mennessään. Viran hoitoon liittyen hän kirjoitti vuonna 1921 kirjasen "Kymmenen käskyä mielisairasten hoitajille yksityiskodeissa", ruotsiksi "Tio bud för vårdare av sinnessjuka i enskilda hem". Lisäksi hän laati vuonna 1924 "Köyhäinhoidon käsikirjan", josta ilmestyi kaksi painosta.

Kansanedustaja

Elli Tavastähti liittyi varsin nuorena Suomen Naisyhdistykseen ja tuli sen kautta mukaan Suomalaisen Puolueen toimintaan. Hänen poliittinen uransa alkoi, kun hänet Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton sihteerinä ollessa valittiin lokakuun alussa 1917 Suomalaisen Puolueen kansanedustajaksi Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hän oli eduskunnan jäsenenä vuosina 1917–1918.

Elli Tavastähti liittyi Kansalliseen Kokoomuspuolueeseen vuonna 1918 heti sen perustamisen jälkeen. Maaliskuussa 1919 pidetyissä eduskuntavaaleissa Elli Tavastähti valittiin Kokoomuspuolueen kansanedustajaksi Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä ja toistamiseen vuonna 1924, joten hän oli puolueen kansanedustajana vuosina 1919–1921 ja 1924–1926. Eduskunta-aikanaan Elli Tavastähti kuului suureen valiokuntaan sekä toimitus-, sivistys-, tarkastus- ja talousvaliokuntiin.

Vuoden 1918 ylimääräisillä valtiopäivillä Elli Tavastähti yhtyi torpparilain ns. punakaartilaispykälän arvostelijoihin, koska sillä oltiin kostamassa isien pahat teot "kehdossa makaaville nälkäisille lapsille". Toisaalta hän vastusti puolueen muiden edustajien tavoin vuoden 1919 valtiopäivillä armahduslain säätämistä.

Köyhäinhoitolain käsittelyssä Elli Tavastähti vastusti lastensuojelulautakunnan toimintaa köyhäinhoitolautakunnan alaisena. Hänen mielestään kunnan oli hankittava elatusta ja hoitoa niille alle 17-vuotiaille, jotka olivat varattomia ja vailla toisen huolenpitoa, kun varsinkin maaseudun edustajat kannattivat alempaa ikärajaa. Elli Tavastähti jäi vähemmistöön molemmissa kannanotoissaan.

Vuoden 1924 valtiopäivillä käsiteltiin tylsämielisten hoidon kohentamista. Elli Tavastähti esitti anomuksen määrärahan myöntämisestä epileptikoiden hoitolaitosten perustamista varten. Samoilla valtiopäivillä oli esillä myös määrärahan myöntäminen uuden kasvatus- ja hoitolaitoksen perustamiseksi tylsämielisiä varten. Jälkimmäisen aloitteen tekijänä oli kansanedustaja Eva Somersalo, Elli Tavastähden puoluetoveri ja työtoveri sosiaaliministeriössä.

Sekä Tavastähden että Somersalon aloitteissa viitattiin hoidettavien oman turvallisuuden ohella epilepsian ja tylsämielisyyden periytymiseen ja tarpeeseen järjestää laitoshoitoa myös periytymisen ehkäisemiseksi. Sekä hallitus, talousvaliokunta että suuri valiokunta käyttivät samoja perusteluja valmisteltaessa lakiesitystä tylsämielislaitosten valtionavusta. Anomuksien johdosta myönnettiinkin em. tarkoituksiin määräraha jaettavaksi apurahoina kunnille ja yhdistyksille.

Elli Tavastähdestä tuli merkittävä vaikuttaja Kokoomuspuolueessa. Hänet valittiin vuonna 1924 puolueen Naisjärjestöjen liiton eli Kokoomuksen Naisten puheenjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1949 saakka. Kun Naisjärjestöjen liitto otti vuonna 1923 julkaistavakseen lehden Suomen Nainen, tuli Elli Tavastähdestä sen pitkäaikainen avustaja ja tukija.

Kansalaisjärjestöt

Elli Tavastähti käytti osan tarmostaan jo 1920-luvulla muihin yhteiskunnallisiin harrastuksiin. Hän oli Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittoneuvoston jäsen vuosina 1920–1929 sekä työvaliokunnan (vuodesta 1951 keskushallitus) jäsen vuosina 1921–1938. Myöhemmin hän oli työvaliokunnan varapuheenjohtaja vuosina 1939–1950 ja liittoneuvoston varapuheenjohtaja vuosina 1949–1950.

Elli Tavastähti oli luennoitsijana keväällä 1921 ensimmäisillä sairaanhoitajille ja kätilöille tarkoitetulla jatkokoulutuskurssilla. Lisäksi hänen aloitteestaan annettiin Lastenlinnassa lastenhoidon opetusta sosiaalihallituksen köyhäintalojen johtajatartutkintoihin osallistuville. Hän kirjoitti vuonna 1922 valistuslehtisen "Onko Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastoilla tehtäviä joka kunnassa?" Hän osallistui myös liiton edustajana lastensuojelualan kansainvälisiin konferensseihin.

Elli Tavastähden erityisen mielenkiintonsa kohteena olivat lastenkotien ja kodinhoitajatoiminnan kehittäminen. Hän oli käynnistäjänä mm. Lastenkotienjohtajataryhdistyksen perustamisessa.

Elli Tavastähti oli myös Suomen Punaisen Ristin lehden toimittaja vuosina 1927–1929. Hänellä oli sekä lastensuojeluliiton että Suomen Punaisen Ristin piirissä läheiset ja luottamukselliset suhteet kenraali C. G. E. Mannerheimiin, joka muisti häntä merkkipäivinä sähkeillä ja kutsui hänet usein kotiinsa osallistumaan tärkeiden henkilöiden vierailuihin.

Suomen Punaisen Ristin toimeenpaneva valiokunta nimesi vuoden 1925 lopulla erityistoimikunnan valmistelemaan rajaseudun sairasmajahanketta. Toimikuntaan tulivat toimeenpanevasta valiokunnasta järjestön puheenjohtaja, kenraali C. G. E. Mannerheim, lääkintöhallituksen pääjohtaja Akseli Koskimies sekä lääket. ja kir. tohtori, Duodecim-seuran puheenjohtaja Eino Suolahti. Heidän lisäkseen toimikuntaan pyydettiin maaherra Gustaf Ignatius, hallitussihteeri Ivar Heino sisäasiainministeriöstä, lääket. ja kir. tohtori Martti Siirala, joka oli mukana äitiyshuollon ja rajaseudun sairaanhoito-olojen erikoistuntijana, sekä köyhäinhoidon apulaistarkastaja Elli Tavastähti (myöh. Hiidenheimo).

Kirjallisuuden harrastus

Elli Tavastähti oli aloittanut kirjalliset harrastuksensa jo oppikouluaikana. Aluksi hän kirjoitti enimmäkseen runoja, mutta myöhemmin myös näytelmiä, kertomuksia, novelleja ja romaaneja. Kirjoitusharrastuksesta oli merkittävää apua aikaisemmin mainittujen järjestölehtien toimitustyössä. Elli Tavastähti julkaisi salanimellä Anni Sorainen romaanin "Merenneito" (1915, Kustannusosakeyhtiö Kirja) sekä salanimellä E. Hämeenlinna näytelmän "Viidenkymmenen villitys" (1925). Lisäksi häneltä on ilmestynyt näytelmä "Lapsi huutaa eli Lastenhoitajaa haetaan", samoin vuonna 1925. Painetussa vihkosessa on lisäksi runo "Lapsen päivä" lasten lausuttavaksi. Näytelmä on ilmeisesti esitetty myös ruotsiksi otsikkona "Barnskrik eller När en barnjungfru sökes", sillä siitä on olemassa ruotsinkielinen käsikirjoitus.

Elli Tavastähdella oli kykyjä myös kuvaamataidon alalla. Hän on tehnyt joitakin herkkiä vesiväri- ja öljytöitä ja eduskuntavuosinaan hän piirsi luonnosvihkoihinsa osuvia karikatyyrejä useista kansanedustajista sekä virkamiehistä.

Avioliitto

Vihtiläisen kunnallisneuvoksen Artturi Hiidenheimon (1877–1956) ensimmäinen puoliso Fanny Hiidenheimo (o.s. Ojanen) kuoli vuonna 1928 pitkällisen sairauden jälkeen. Kun Artturi Hiidenheimo alkoi suunnitella uudelleen avioitumista, kohdistui hänen valintansa Elli Tavastähteen, johon hän oli tutustunut alunperin heidän yhteisten eduskuntavuosiensa aikana. Sen lisäksi kumpikin kuului Kansalliseen Kokoomuspuolueseen, jossa Artturi Hiidenheimo oli varapuheenjohtajana ja Elli Tavastähti Kokoomuksen naisjärjestön puheenjohtajana.

Elli Tavastähti ja Artturi Hiidenheimo vihittiin avioliittoon kesäkuussa 1929, jolloin tähän astisesta virkanaisesta tuli yhtäkkisesti maatilan emäntä. Maatila kasvoi huomattavasti, kun Artturi Hiidenheimo osti lokakuussa 1929 aikaisemmin suvulle kuuluneen Salmelan tilan, lukuunottamatta siitä erotettua Hopeaniemi-nimistä palstaa, ja liitti sen Niemelään. Näin syntyi uudelleen Oravala -niminen suurtila, josta käytettiin useissa yhteyksissä kartano -nimitystä.

  

Vas. Elli Hiidenheimo 1930-luvun lopulla otetussa valokuvassa. Tarkemmat tiedot kuvasta puuttuvat. Yksityisarkisto.

Oravalan maatalouden hoito siirtyi vuoden 1932 alusta talon ainoalle pojalle, maatalousteknikoksi valmistuneelle Antti Hiidenheimolle. Näin Elli Hiidenheimolla oli nyt mahdollisuus elää Oravalassa vapaana maatalouteen kuuluvista tehtävistä sekä hoitaa omia tehtäviään ja velvollisuuksiaan myös kodin ulkopuolella. Elli Hiidenheimo osallistui Kansallisen Kokoomuspuolueen toimintaan sekä sosiaalihuollon tehtäviin niin kunnan kuin vapaaehtoisten järjestöjenkin toiminnassa. Sotavuosien aikana siirtoväen ja evakuoitujen auttaminen asetti aivan erityisiä vaatimuksia.

Elli Hiidenheimolla oli koko ajan huolenaan suuren talouden hoito ja sen ohella hänellä oli omana harrastuksena puutarhanhoito. Hänen tultuaan Oravalaan raivattiin talon lähelle uusi puutarhamaa, jossa kasvoi keittiökasvisten lisäksi puutarhamansikoita, vadelmia, raparberia ja herukoita. Taimien ja tomaattien kasvattamista varten rakennettiin myös taimilava ja pieni kasvihuone.

Vuoden 1942 lopulla tehdyllä kaupalla Oravala jaettiin Artturi Hiidenheimon neljälle lapselle. Artturi ja Elli Hiidenheimo pidättivät asumisoikeuden tilan päärakennuksessa. Artturi Hiidenheimo toimi maatilasta luovuttuaan liike- ja pankkielämän tehtävissä. Oravalassa Elli Hiidenheimo hoiti taloudessaan emännän velvollisuuksia ja toimi Artturin lastenlasten opettajana "mummonkoulussa".

Elli Hiidenheimo käytti kirjallisia kykyjään myös Oravalan hyväksi. Hän teki suuren työn viimeistellessään Kaarle Soikkelin alunperin kirjoittaman Oravalan sukutilan historiikin, joka oli jäänyt kesken kirjoittajan kuoltua vuonna 1932. Sen lisäksi Elli Hiidenheimo kirjoitti 1930-luvulla puhtaaksi Artturi Hiidenheimon muistelmat vuoden 1918 tapahtumista ja isoäidistään Maria Charlotta Wichtmanista.

Elli Hiidenheimon elämä Artturi Hiidenheimon puolisona ja Oravalan talon emäntänä jatkui julkisuudessa aktiivisena Kokoomuspuolueen, sosiaalisten tehtävien ja kansalaisjärjestöjen parissa. Hän kuoli sappileikkauksen jälkeen kotiin pääsyä seuranneena yönä 19.12.1950.

Vapaaehtoinen järjestötoiminta Vihdissä

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vihdin osasto sai kunnanvaltuuston virallisen tuen kesällä 1929, tosin Vihdin Lastensuojeluliiton nimellä. Silloin valtuusto nimesi kunnan edustajiksi Lastensuojeluliiton Vihdin osastoon rouva Aili Palojärven ja kunnallisneuvoksetar Elli Hiidenheimon. Heidät valittiin myöhemmin vuonna 1932 myös kunnan tuberkuloosirahaston toimikuntaan.

Elli Hiidenheimo oli Vihdissä Mannerheimliiton paikallisosaston puheenjohtajana vuodesta 1931 vuonna 1950 sattuneeseen kuolemaansa asti. Sodan jälkeen puheenjohtajan tehtävä oli varsin vaativa mm. kummikuntatoiminnan johdosta. Mannerheimliiton kummikuntatoiminta loi pohjan Vihdin kunnalliselle kummikuntatoiminnalle, joka käynnistyi vuonna 1955.

Vihdin maatalouskerhoyhdistys perustettiin vuonna 1929. Ainakin vuodesta 1932 johtokuntaan kuuluivat kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimo ja kunnallisneuvoksetar Elli Hiidenheimo. Yhdistys rekisteröitiin ilmeisesti vasta 1938 ja silloin se myös liittyi Maatalouskerholiiton jäseneksi. Elli ja Artturi Hiidenheimo olivat myös vuonna 1938 valitussa johtokunnassa.

Kunnallinen ja seurakunnallinen toiminta Vihdissä

Vihdin kunnalliskoti täytti 50 vuotta vuonna 1936 ja juhlat vietettiin 27.6.1937. Tilaisuudessa olivat puhujina valtuuston puheenjohtaja August Kuusisto, Elli Hiidenheimo, kirjailija Urho Karhumäki ja Artturi Hiidenheimo. Elli Hiidenheimon puheen aiheena oli "Huoltotoiminnan kehitys Vihdissä". Hän tutki aihepiiriä sen jälkeen laajemmin ja kunnanvaltuusto päätti vuonna 1938 painattaa teoksen. Se ilmestyi vuonna 1939 otsikkonaan "Kertomus Vihdin pitäjän köyhäinhoidosta (1738–1865)".

Elli Hiidenheimo valittiin vuonna 1937 Kokoomuspuolueen edustajana uuden lain mukaiseen huoltolautakuntaan. Lautakunnan puheenjohtajaksi valittiin puuseppä Eemeli Linnankoski. Vaalissa Elli Hiidenheimo hävisi poliittisten voimasuhteiden vuoksi äänin 14–7 alan asiantuntemuksesta huolimatta, mutta hänet valittiin kuitenkin varapuheenjohtajaksi. Elli Hiidenheimo oli edelleen huoltolautakunnan varapuheenjohtaja vuosina 1939–1948 Sen lisäksi hän oli Leponiemen lastenkodin johtokunnan jäsen vuosina 1937–1940.

Elli Hiidenheimo oli Vihdin seurakunnan kirkkoneuvostossa maallikkojäsenenä vuodesta 1936 joulukuussa 1950 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.

Kokoomuspuolueen vaikuttaja

Oravalasta käsin Elli Hiidenheimo jatkoi toimintaansa Kokoomuspuolueessa. Häntä pyydettiin jälleen vuonna 1933 ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin, mutta hän kieltäytyi. Elli Hiidenheimo oli Kokoomuspuolueen valtuuskunnan varajäsen vuosina 1932–1933 sekä jäsen vuosina 1934–1942, 1944–1948 ja 1950. Hän oli myös työvaliokunnan jäsen vuosina 1943–1948. Hän sai vuonna 1948 puolueen ansiomerkin ensimmäisten joukossa.

Elli Hiidenheimo oli edelleen puolueen Naisjärjestöjen liiton eli Kokoomuksen Naisten puheenjohtaja ja hoiti tehtävää yli neljännesvuosisadan ajan, eroten siitä vasta vuonna 1949, jolloin hänet valittiin liiton kunniapuheenjohtajaksi. Senkin jälkeen hän ehti lyhyen aikaa ennen kuolemaansa kuulua järjestön naisvaliokuntaan, myöhemmin liittovaltuustoon, ja toimia liiton sääntövaliokunnan puheenjohtajana.

Kokoomuksen Naisjärjestön tilaisuudessa 5.11.1949 paljastettiin Elli Hiidenheimon muotokuva. Hän oli silloin toiminut järjestön puheenjohtajana 26 vuoden ajan. Muotokuvan oli maalannut Helny Tigerstedt ja paljastuspuheen piti Vera Linkomies. Samana iltana pidettiin kansalaispäivälliset Elli Hiidenheimon kunniaksi.

Elli Hiidenheimo laati vuonna 1938 kirjoituksen "Kansallisen Kokoomuspuolueen Naisjärjestöt" teokseen "Suomen itsenäisyys ja poliittiset perinteet. Kokoomuspuolueen 20-vuotisjuhlajulkaisu". Hän edusti Kokoomuspuoluetta ja sen Naisjärjestöä monin tavoin eri tilaisuuksissa puhujana ja kokousedustajana sekä kotimaassa että ulkomailla.

Elli Hiidenheimo toimi edelleen uutterasti Suomen Naiset -lehden avustajana. Hän oli lehden päätoimittaja vuosina 1940–1941 ja toimituskunnan jäsen vuodesta 1942 kuolemaansa saakka. Hän kirjoitti siihen mm. "Heijastuksia" -otsikoituja pakinoita nimimerkillä Harrastelija. Ne olivat lukijakunnan suuresti arvostamia.

Sotavuosien tehtävät

Elli Hiidenheimo osallistui Vihdissä Lotta Svärd -järjestön paikallisosaston toimintaan. Talvisodan alkuvaiheessa Elli Hiidenheimo sai ruveta puhelinkeskuksen päivystäjäksi. Elli Hiidenheimo joutui vuonna 1941 vieläpä Lotta Svärd paikallisosaston puheenjohtajaksi vuoteen 1944 saakka. Vihdin kirkonkylässä suunniteltiin kesäkuussa 1941 Lottakahvilan avaamista lähellä kunnantaloa Vihdin Säästöpankilta vuokratulle tontille. Lotat olivat mukana aseveljien aloittamassa sodan uhrien avustustoiminnassa.

Elli Hiidenheimo osallistui lottatehtävien ohella monin tavoin Helsingistä evakuoitujen ja Karjalan siirtoväen huoltotoimintaan. Hän oli myös puhujana rintamamiesten ja karjalaisten vastaanottojuhlassa vuonna 1940. Mannerheimin Lastensuojeluliiton luottamushenkilönä hän otti osaa Oravalan lähellä olevaan Hiidenlinnaan evakuoitujen lastenkotilasten huoltamiseen.

Tasavallan Presidentti Mannerheim myönsi Elli Hiidenheimolle 1.2.1946 Muistomitalin inhimillisestä auliudesta vuosien 1941–1944 sotien johdosta.

Elli Hiidenheimon muistorahastot

Artturi Hiidenheimo kunnioitti rakastetun puolisonsa Elli Hiidenheimon muistoa toteuttamalla tämän testamentissaan esittämät toivomukset. Artturi Hiidenheimo lahjoitti huomattavat rahasummat Vihdin Yhteiskoulun ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vihdin osaston toiminnan tukemiseksi. Vihdin Yhteiskoulun hyväksi lahjoitetut varat yhdistettiin myöhemmin Artturi Hiidenheimon 75-vuotispäivän rahastoon ja niistä muodostettiin vuonna 1955 Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö, jonka tarkoituksena on "uskonnollisen toiminnan, sivistyksellisten rientojen ja vapaan valistustyön tukeminen, Vihdin historiaa koskevien ansiokkaiden tutkimusten ja kotiseutumuseohankkeen avustaminen sekä paikkakunnan maataloudellisen ja teollisen toiminnan kehittäminen". Rahastoa kartutettiin vielä Artturi Hiidenheimon testamenttivaroilla.

Elli Hiidenheimon kuoleman jälkeen Mannerheimin Lastensuojeluliitto perusti 21.12.1950 liittoneuvostonsa varapuheenjohtajan Elli Hiidenheimon muistoa kunnioittaakseen hänen nimeään kantavan stipendin, joka vuosittain annetaan Mannerheimliiton Kodinhoitaja-opistossa opiskelevalle lahjakkaalle oppilaalle. Artturi Hiidenheimo lahjoitti silloin stipendirahastoon merkittävän rahasumman. Kodinhoitajaopiston juhlassa 25.3.1953 paljastettiin Elli Hiidenheimon ja Katri Bergholmin kuvat.

Luettelo Elli Hiidenheimon kirjallisesta toiminnasta on tämän kirjoituksen lopussa.

Elli Hiidenheimo oli tämän kirjoittajan isoisän Artturi Hiidenheimon toinen puoliso.

Kirjoitus on valmistunut tammikuussa 2000. Lisätty tammikuussa 2001. Kirjallisuutta lisätty joulukuussa 2002. Eräitä korjauksia ja lisäyksiä joulukuussa 2003. Erään vuosiluvun korjaus huhtikuussa 2006, samoin kesäkuussa 2007. Lisätty joulukuussa 2008 Elli Hiidenheimon kirjoitusten luetteloon Kotiliesi -lehdessä vuosina 1925–1934 julkaistuja kirjoituksia.

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Helsinki 1933

Elli Hiidenheimo 60-vuotias. Suomen Nainen 1–2/1943

Ellilä, E. J.: Kirjallisia salanimiä ja nimimerkkejä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 47. Toinen, täydennetty painos. Forssa 1966

Eskelinen, H.: Paikallisen kansanvallan puolesta. Maalaiskuntien Liitto/ Suomen Kunnallisliitto 1921–1971. (Suomen Kunnallisliitto.) Helsinki 1974

Forsius, A.: Artturi Hiidenheimo 1877–1956. Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi. Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö. Jyväskylä 2002.

Halme, L.: [Elli Hiidenheimo Kokoomuksen naisten johtajana]. Käsikirjoitus 1997

Hiidenheimo, Aira: Tintan muistelmia, Vihdin Oravalassa joulukuussa 1984. Kirjoittanut muistiin Annikki Saaren-Seppälä.

Ketola, E.: Vihdin historia 1918–1965. Maanjaon aika. Ensimmäinen osa 1918–1939. Jyväskylä 1996

Ketola, E.: Vihdin historia 1918–1965. Maanjaon aika. Toinen osa 1939–1965. Jyväskylä 1997

Kokoomus eilen ja tänään. Toim. J. Saukkonen, J. Rihtniemi, J. Korjus. Kansallinen Kokoomus. [1968]

Korppi-Tommola, A.: Terve lapsi – kansan huomen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteiskunnan rakentajana 1920–1990. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Jyväskylä 1990.

Leino-Kaukiainen, P. ja Uino, A.: Suomalais-Kansallinen Kokoomus. Suomalaisen puolueen ja Kansallisen Kokoomuspuolueen historia vuoteen 1929. Vammala 1994

Mattila, M.: Kansamme parhaaksi. Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti. Bibliotheca historica 44, Suomen Historiallinen Seura. Jyväskylä 1999

Poukka, P.: Puolue ja säätiö. Kansallisen Kokoomuspuolueen Säätiö 1924–1984. Vammala 1984

Roms, J.: Kotiseudun puolesta. Vihdin Lotta-Svärd 1918–1944. Vihdin Maanpuolustusnaiset ry. Painatuspalvelu Antti Rajala Ky, 2001.

Routavaara, A.: Kolme vuosikymmentä. Kansallisen Kokoomuspuolueen vaiheita 1918–1948. Kansallisen Kokoomuspuolueen Keskusliitto. Helsinki 1949

Suomen itsenäisyys ja poliittiset perinteet. Kokoomuspuolueen 20 -vuotisjuhlajulkaisu. Kansallisen Kokoomuspuolueen Uudenmaan piiritoimikunta. Helsinki 1939

Artturi Hiidenheimon arkisto:
Muistialmanakat vuosilta 1928–1945, 1948–1952
Pöytäalmanakat vuosilta 1928–1934, 1936–1945, 1947–1952

Arno Forsiuksen arkisto:
Artturi Hiidenheimon asiakirjoja (osa)
Elli Hiidenheimon asiakirjoja

Lisäys 2004:

Korppi-Tommola, A.: Hiidenheimo, Elli (1883–1950) köyhäinhoidon tarkastaja, kansanedustaja, kirjailija. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 3, Forsblom – Hirn. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

Lisäys toukokuussa 2016:

Annola, Johanna: Elli Tavastähti ja 1920-luvun sosiaalipolitiikka maailmankuvien murroksessa. Sivut 131–173 teoksessa: Usko, tiede ja historiankirjoitus. Suomalaisia maailmankuvia keskiajalta 1900-luvulle. Toimittaneet Irma Sulkunen, Marjaana Niemi ja Sari Katajala-Peltomaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Turenki 2016.

Elli Hiidenheimon (aik. Tavastähti) kirjallinen toiminta (tammikuu 2001, osittain puutteellinen):

Tavastähti, Elli: Raittiustyö opiskelevan nuorison keskuudessa Suomessa. 23 s., 2 kuvaa. Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliitto. 1907. (Myös saksaksi 1914.)

Tavastähti, Elli: Alkoholi ja ihmissielu. 20 s. Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton kirjasia 4. Helsinki 1914.

Tavastähti, Elli: Kieltolakiin! 11 s. Suomen Opiskelevan Nuorison Raittiusliiton kirjasia 5. Helsinki 1914.

Tavastähti, Elli: Koululaisen kasvitarhaopas. Kuvitettu. 19 s. Otava. 1914.

Tavastähti, Elli [salanimellä Anni Sorainen]: Merenneito. Romaani. 130 s. Kustannusosakeyhtiö Kirja. 1915.

Tavastähti, Elli: Ensimmäinen vappukeräys vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi. Kirjassa: Ylioppilaiden Raittiusyhdistyksen Julkaisuja IV. Y.R.Y:n täyttäessä 30 vuotta 26 päivänä lokakuuta 1916. Raittiuden Ystävät. Helsinki 1916.

Tavastähti, Elli: Kymmenen käskyä mielisairasten hoitajille yksityiskodeissa. 14 s. Sosiaalihallitus, Köyhäinhoidontarkastusosasto. (Erikseen ruots. Tio bud för vårdare av sinnessjuka i enskilda hem). 1921.

Tavastähti, Elli: Onko Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastolla tehtäviä joka kunnassa? 4 s. Helsinki 1922.

Tavastähti, Elli: Köyhäinhoidon käsikirja. 324 s. WSOY. 1924. Toinen painos 1926.

Tavastähti, Elli [salanimellä E. Hämeenlinna]: Viidenkymmenen villitys. Näytelmä. 1925.

Tavastähti, Elli: Lapsi huutaa eli Lastenhoitajaa haetaan. Yksinäytöksinen murhenäytelmä, joka päättyy onnellisesti. Lisänä runo "Lapsen päivä" lasten lausuttavaksi. 16 + 2 s. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto. 1925 [Näytelmä on ilmeisesti esitetty myös ruotsiksi otsikkona "Barnskrik eller När en barnjungfru sökes", sillä siitä on olemassa ruotsinkielinen käsikirjoitus.]

Tavastähti, Elli: Valmistautuminen lastenhuoltoalalle. Kotiliesi 1925, 9: 257.

Tavastähti, Elli: Karjalan korvissa ja kodeissa. Kotiliesi 1925, 15/16: 403–406, 423–424.

Tavastähti, Elli: Kerjäämisestä. Kotiliesi 1926, 8: 216–217.

Tavastähti, Elli: Pekkalan emäntä näkee unia. Kolminäytöksinen näytelmä. Näytelmäkirjasto n:o 173. 49 s. Kustannusosakeyhtiö Kirja. 1927.

Tavastähti, Elli: Yksityinen huoltotoiminta Suomessa. Luettelo yksityisistä huoltojärjestöistä ja laitoksista. 69 s. Valtioneuvosto. 1928.

Tavastähti, Elli: Huligaanisuudesta sananen. Kotiliesi 1928, 5: 126–127.

Tavastähti, Elli: Tehdasseudun lasten hyväksi. Lastentalo Hyvinkäällä. Kotiliesi 1928, 19: 657–659.

Hiidenheimo, Elli: När kycklingarna valde sig en mor. PIKKU MATTI, Barnens egen tidning 1931, 10: 6–8. [Lisätty toukokuussa 2010.]

Tavastähti, Elli: Mökin emännän elämänvaiheita. Kotiliesi 1934, 11: 384–385.

Hiidenheimo, Elli: Kansallisen Kokoomuspuolueen Naisjärjestöt. Kirjoitus teoksessa: Suomen itsenäisyys ja poliittiset perinteet. Kokoomuspuolueen 20-vuotisjuhlajulkaisu. 1938.

Hiidenheimo, Elli: Kertomus Vihdin pitäjän köyhäinhoidosta (1738–1865). 111 s. Vihdin kunta. 1939.

Hiidenheimo, Elli: Kokoomusnaiset eduskunnassa. 3 s. Kokoomuksen naisvaliokunta. [1939?].

Hiidenheimo, Elli (täydent.): Vihdin Oravalan sukutila. Tila- ja henkilöhistoriaa keskiajasta nykyaikaan. Kirjoittanut Kaarlo Soikkeli. Täydennyksin ja liittein varustanut Elli Hiidenheimo. Painoon toimittanut Eino Parikka. Helsinki 1953.

Hiidenheimo, Elli: Belgiankoti Hiidenlinna lasten turvapaikkana talvisodassa. Osat 1–3/3. Luoteis-Uusimaa 3.6.2000, 10.6.2000, 17.6.2000. (Kirjoitettu 1940-luvulla).

Hiidenheimo, Elli: Ryhmäkokouksia punakapinan alkupäivinä. Käsikirjoitus [1930-luku ?]

Hiidenheimo, Elli: Muistelmia ja tunnelmia syksyllä 1939 – keväällä 1940. Käsikirjoitus [noin 1940].

Hiidenheimo, Elli [nimimerkillä Harrastelija]: suuri määrä pakinoita "Heijastuksia" Suomen Naisessa useiden vuosien aikana.

käsikirjoituksina runoja, runosuomennoksia, kertomuksia, novelleja

radiokunnelmia sota-aikana

Aikakauslehden (pää)toimittaja:
1917–1918 Pohjantähti. Raittiin opiskelevan nuorison äänenkannattaja.
1927–1929 Suomen Punainen Risti
1940–1941 Suomen Nainen.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON