Arno Forsius

Sir Arthur Conan Doyle (1859—1930) ja Sherlock Holmes

Arthur Conan Doyle syntyi vuonna 1859 Edinburghissa, Skotlannissa, englantilais-irlantilaisista vanhemmista, jotka olivat hartaita katolisia. Doylen isä oli köyhä taiteilija, jonka oli elätettävä itsensä ja perheensä pikkuvirkamiehen niukoilla tuloilla.

Arthur Conan Doyle tunsi jo pikkupoikana vetoa kirjallisuuteen ja kirjojen tekoon. Aikuiseksi vartuttuaan hän opiskeli lääkäriksi Edinburghin yliopistossa. Vähän ennen loppututkinnon suorittamista hän ryhtyi Pohjoiselle Jäämerelle lähtevän valaanpyyntialuksen lääkäriksi. Sen jälkeen Doyle oli lääkärinä Afrikan länsirannikolla liikennöivässä höyrylaivassa. Edinburghiin palattuaan hän suoritti lääkärin tutkinnon vuonna 1885 ja solmi samana vuonna avioliiton Louise Hawkinsin kanssa.

Valmistuttuaan Doyle asettui Southsee'hin lähelle Portsmouthia praktiikkaa pitämään. Hänellä oli käytössään odotushuone ja vastaanottohuone. Jonkin ajan kuluttua Doyle totesi, että ne olivat molemmat odotushuoneita, sillä lääkärinä hänellä ei ollut juuri muuta tehtävää kuin odottaa potilaita. Eräänä vuonna veroviranomaiset palauttivat hänen veroilmoituksensa väittäen, että tulot olivat liian pienet. Doyle palautti paperit samantien huomauttaen: "Olen samaa mieltä".

Hiljaisen praktiikan vuoksi Doylella oli hyvää aikaa harrastaa kirjoittamista. Kirjailijaksi ryhdyttyään Doyle arveli, että hänen tulisi lääkärinäkin löytää erikoisala. Niinpä hän matkusti vaimonsa kanssa Wieniin ja valmistui siellä silmälääkäriksi. Praktiikka pysyi senkin jälkeen vähäisenä. Lopulta Doyle, joka oli ollut välillä vakavasti sairaana, kyllästyi potilaiden odottamiseen ja jätti lääkärinammatin vuonna 1891.

Doyle piti matkustamisesta ja seikkailuista. Vielä kerran hän palasi lääkärin tehtäviin osallistuessaan Etelä-Afrikan buurisotaan kenttäsairaalan lääkärinä. Samalla hän toimi muutaman lehden kirjeenvaihtajana. Buurisodassa ansioituneena hänet kohotettiin aatelissäätyyn vuonna 1902. Englantiin palattuaan Doyle muutti perheensä kanssa maalle Norwoodiin, missä hänen vaimonsa kuoli vuonna 1906 keuhkotautiin. Doyle meni vuonna 1907 uudelleen naimisiin Jean Leackien kanssa.

Alkuunsa varsin vaatimattomaksi jääneen kirjallisen menestyksen jälkeen Doylen mieleen juolahtivat salapoliisikertomukset. Vuonna 1885 hän keksi kuuluisaksi tulleen salapoliisihahmonsa Sherlock Holmesin. Tämän esikuvana oli Doylen lääketieteen opettajana Edinburghissa toiminut Joseph Bell, jonka huomiokyky ja johdonmukaisus päätelmien teossa oli aivan verraton.

Doyle on kertonut Sherlock Holmesin syntymästä näin: "Muistelin vanhaa opettajaani, Joe Belliä, hänen haukankasvojaan, hänen omituista olemustaan ja hänen mielenkiintoaan pikkuseikkoja kohtaan. Jos hän olisi ollut salapoliisi, olisi hän varmaankin kehittänyt tuosta viehättävästä, vaikka järjestelemättömästä ammatista jotakin eksaktia tiedettä muistuttavaa. Se olisi varmasti ollut mahdollista todellisessa elämässä, miksei siis kirjallisuudessakin? On helppo sanoa, että joku mies on taitava, mutta lukija tahtoo todistuksia - samanlaisia todistuksia, joita Bell antoi meille joka päivä opetuksensa ohella."

Nimensä Sherlock Holmes sai kuuluisan kriketinpelaajan Sherlockin ja bostonilaisen lääkärin Oliver-Wendell Holmesin mukaan. Doylen kuolemattomiin salapoliisitarinoihin liittyi myös häntä itseään muistuttava hahmo, tohtori John H. Watson. Tämän tehtävänä oli toimia tarinoissa kertojana ja ystävänä, jonka kanssa käymiensä keskustelujen kautta Sherlock Holmes voi tuoda esiin nerokkaita oivalluksiaan.

Doylen suosio kirjailijana on säilynyt meidän päiviimme saakka juuri Sherlock Holmesista kertovien salapoliisitarinoiden vuoksi. Ne olivat kuitenkin vain noin neljäsosa Doylen kirjallisesta tuotannosta, jonka valtaosan muodostivat historialliset kuvaukset. Doyle oli hyväntahtoinen ihminen, jota askarruttivat erityisesti yhteiskunnan vähäosaisten ongelmat. Hän käytti korvauksetta omia salapoliisinkykyjään parin kiperän rikostapauksen selvittämiseen sillä tuloksella, että syyttömästi tuomitut vapautettiin.

Doylella oli kaksi poikaa ja tytär. Pojista toinen haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa vaikeasti ja kuoli myöhemmin sen seurauksiin. Sen jälkeen Doyle alkoi uskoa spiritismiin ja hän luennoi siitä paljon elämänsä loppuvuosina Euroopassa, Amerikassa ja Australiassa. Doyle kuoli vuonna 1930 Crowboroughissa, Sussexissa.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1992: 10: 992

Kirjallisuutta:

Columbia Dictionary of Modern European Literature. Editors Jean-Albert Bede and William B. Edgerton. 2nd Edition, 1980

Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijoiden elämäkertoja. Toim. Eino Palola. Porvoo 1957

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA TAI

IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON