Arno Forsius

 

Dismas – hautausalan yrittäjien ja hautausurakoitsijoiden suojeluspyhimys

 

Useimmat kristillisen kirkon alkuajoilta peräisin olevat pyhimykset säilyttivät kirkon jakautumisen jälkeen asemansa sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa. Sen lisäksi kummallekin kirkkokunnalle on tullut myös paljon omia pyhimyksiä. Katolisessa kirkossa pyhimysten suojelutehtävät alkoivat vähitellen eriytyä ihmisryhmittäin, paikkakunnittain ja elämänaloittain. Ortodoksisessa kirkossa tiettyjen pyhien henkilöiden puoleen kääntyminen avun saamiseksi esim. sairauksissa ei tullut esiin niin korostetusti kuin katolisessa kirkossa.

 

Katolisessa kirkossa pyhimysten palvonta sai uutta virikettä ristiretkien aikana, ja keskiajan loppu oli sen kukoistuskautta. Pyhinä pidettyjen ihmisten joukko kasvoi jatkuvasti ja pian suojeluspyhimyksiä oli joka tarpeeseen. Pyhimyksen aseman saavuttamiseksi asetettiin tiukat vaatimukset. Katolisessa kirkossa pyhimykseksi julistamisessa oli kaksi vaihetta. Autuaaksi julistamisella (beatificatio) asianomainen korotettiin tietyillä paikkakunnilla kunnioituksen kohteeksi, ja pyhimykseksi julistaminen (canonisatio) kohotti hänet yleiskirkolliseen arvoon. Kansalle kelpasivat suojeluspyhimykseksi sekä autuaiksi että pyhimyksiksi julistetut.

 

Jokainen itseään arvossa pitävä ammattikunta löysi suojeluspyhimykseksi jonkun, joka elämänvaiheittensa tai tunnuskuviensa puolesta liittyi tavalla tai toisella ammattikunnan elämänpiiriin tai tehtäväkenttään. Seurakunnasta ja maasta toiseen vuosisatojen kuluessa kulkeutuessaan kertomukset pyhimysten ihmeitä tekevistä kyvyistä olivat muuntuneet eri seuduilla toisistaan poikkeaviksi. Niihin oli myös liittynyt kuvauksia tapahtumista, joilla ei ollut todellisuuspohjaa. Monen pyhimyksen historialliset taustatiedot ovat olleet puutteellisia ja usein vasta jälkeenpäin perinteen mukaan kokoon pantuja.

 

[Katso myös kirjoitusta Pyhimykset parantajina.]

 

Seuraavassa kerrotaan lähemmin Pyhästä Dismaksesta, jonka suojelutehtävät on vuosisatojen aikana liitetty kuolemaan ja hautaamiseen. Häntä on pidetty nimenomaan hautausalan yrittäjien suojelijana. 

 

Nykyisessä Raamatun suomennoksessa kerrotaan Luukkaan evankeliumin 23. luvun jakeissa 32–33: ”Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen ja toisen vasemmalle.” Jakeissa 39–43 kerrotaan: ”Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: Etkö sinä ole Messias, Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

 

Tämä Jeesuksen ja kahden rikollisen vuoropuhelu on aiheuttanut paljon pohtimista tutkijoille. Taustatiedot ovat varsin niukat. Toinen rikollisista myöntää ansaitsevansa rangaistuksen ja pyytää Jeesusta muistamaan häntä valtakuntaansa tultuaan. Jeesus lupaa, että rangaistuksensa hyväksynyt pääsee hänen kanssaan jo samana päivänä paratiisiin. Jeesuksen vastaus on tulkittu armahdukseksi ja synninpäästöksi. Tradition mukaan tämä sovinnollinen, katuva rikollinen oli hänen oikealla puolellaan ja siksi Jeesuksen pää kuvataan ristillä useimmin oikealle kääntyneenä. Vastauksia on etsitty mm. kysymyksiin, kuka ”katuva rikollinen” oli ja mikä oli hänen rikoksensa.

 

Edellä mainittuihin kysymyksiin ei ole varmoja vastauksia. ”Nikodeemuksen evankeliumissa”, joka lienee peräisin 300-luvulta jKr., ilmoitetaan ”katuvan rikollisen” nimeksi Dismas. Se on mukailtu kreikankielen sanasta dysis, jonka merkitsee auringonlaskua tai kuolemaa. Dismas on kirjoitettu toisinaan myös muodoissa Dysmas, Dimas ja Dumas. Mainitussa evankeliumissa toisen rikollisen nimeksi on ilmoitettu Gestas.

 

Arabiankielisessä ”Lapsuuden evankeliumissa” ristiinnaulittujen rikollisten nimiksi mainitaan Titus ja Dumachus. Siinä kerrotaan myös, miten ”katuva rikollinen” Titus oli estänyt muita varkaiden ryhmään kuuluvia ryöstämästä Marian ja Joosefin, kun nämä olivat Jeesus –lapsen kanssa lähteneet Betlehemistä pakomatkalle Egyptiin. Tituksen (eli Dismaksen) kerrotaan silloin sanoneen: ”Oi sinä lapsista siunatuin, jos joskus tulee aika jolloin minun on anottava sinulta armoa, muista minua äläkä unohda mitä tänä päivänä on tapahtunut.” Tämän kertomuksen mukaan Dismas oli aikuinen, kun Jeesus oli pieni lapsi. Molemmat kuolivat samana päivänä, vallitsevan käsityksen mukaan n. vuonna 30.

 

Dismas tunnetaan pyhänä ihmisenä sekä katolisessa että ortodoksisessa uskonnossa, vaikka hänellä ei olekaan niissä virallista asemaa kummassakaan. Ortodoksisessa uskonnossa Dismaksella ei ole kirkollisessa kalenterissa muistopäivää, mutta katolisen kirkon useissa hiippakunnissa hänen muistopäiväkseen on nimetty 25.3., jolloin vietetään myös Marian ilmestyspäivää. Päivä osuu pääsiäisen aikoihin, siis lähelle pitkääperjantaita, joka oli Jeesuksen ja hänen kanssaan ristiinnaulittujen rikollisten kuolinpäivä.

 

Dismakseen liittyvän legendan valossa on ymmärrettävää, että hänestä on tullut kuolemaan tuomittujen ja kuolevien suojeluspyhimys. Useissa vankiloissa kappelit on omistettu Pyhälle Dismakselle, koska hänen legendansa edustaa pahantekijän katumuksen ohella ajatusta siitä, että Jumala voi antaa anteeksi myös viimeisellä hetkellä.

 

Länsimaisessa kulttuurissa on nimetty myös useita muita pyhiä ihmisiä, joita pidetään hautausalaan liittyvien asioiden, tehtävien ja työntekijöiden suojelijoina. Heitä ovat muistopäivien mukaisessa järjestyksessä mm.:

Pyhä Antonius Egyptiläinen (n. 251–356), haudankaivajien, hautausmaan työntekijöiden sekä hautausmaiden suojelija (muistopäivä 17.1.),

Pyhä Sebastian (k. n. 288), hautausalan yrittäjien ja hautausurakoitsijoiden, puutarhurien, kivenhakkaajien ja muurintekijöiden sekä kuolevien ihmisten suojelija (muistopäivä 20.1.),

Pyhä Francisca Roomalainen (1384–1440), hautausajoneuvojen ja niiden kuljettajien suojelija (muistopäivä 9.3.),

Pyhä Josef Arimatialainen (eli n. 30), haudankaivajien, arkunkantajien sekä hautausalan yrittäjien ja hautausurakoitsijoiden suojelija (muistopäivä lännessä 17.3., idässä 1.5.),

Pyhä Calixtus I (k. 222, paavina 217/218–222), hautausmaiden työntekijöiden suojelija (muistopäivä 14.10.),

Pyhä Barbara (k. n. 200), haudankaivajien suojelija (muistopäivä 4.12.).

 

Kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2011, julkaistu: Tiimalasi 2011: 1: 6–7, Suomen Hautaustoimistojen Liiton julkaisu.

 

Lähteitä:

 

Hallam, E. (päätoim.): Pyhiä miehiä ja naisia. Keitä he ovat ja miten he auttavat. Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. Karisto Oy. Hämeenlinna 1996.

 

Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät. (Toim. Evi Koski.) Katolinen tiedotuskeskus 1978. Tampere 1979.

 

Internet -sivustoja:

http://www1.waverley.nsw.gov.au/cemetery/friends.htm

http://www.ortodoksi.net/index.php/Dismas_(pyhä)

http://en.wikipedia.org/wiki/Saint Dismas (sivuston ilmoituksen mukaan kirjoituksessa oleva kuva on julkaisuvapaa)

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON