Arno Forsius

Olof Bure (1578–1655) – lääkäri ja kuninkaan virkamies

Aina 1600-luvun alkuun saakka yliopistoissa lääketieteellinen tiedekunta oli yleensä ainoa, jossa luennoitiin luonnontieteisiin liittyviä oppiaineita. Sen vuoksi tuon ajan lääkärit usein toimivat oman ammattinsa ohella luonnontieteilijöinä, mutta toisinaan heistä tuli myös yhteiskunnan hallinnon virkamiehiä. Erään esimerkin viime mainituista tarjoaa ruotsalainen Olof Bure (aik. Bureus, 1578–1655), joka toimi elämänsä aikana monilla eri aloilla, viimeksi Suomessa Turun hovioikeuden varapresidenttinä.

Olof Bure syntyi vuonna 1578 Ruotsissa Ångermanlandin Säbråssa, jossa hänen isänsä Engelbertus Laurentii Bureus oli kirkkoherrana. Perheen vanhin poika oli Anders Bure (aik. Bureus, 1572–1646), joka tunnetaan Ruotsin kartoitustoiminnan ja maanmittauksen isänä.

Olof Bure opiskeli ensin Upsalan yliopistossa ja sen jälkeen Keski-Euroopassa, kuten silloin tavallisesti oli tapana. Helmstedtissä hän väitteli vuonna 1609 väitöskirjalla "Arithmeticae instrumentalis abacus, eo ipso inventus [---]", joka käsittelee maantieteellisessä paikanmäärityksessä tarvittavia mittaus- ja laskumenetelmiä. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Baselissa, jossa hänestä tuli lääketieteen tohtori julkaistuaan vuonna 1611 väitöskirjan "De iliaco affectu cognoscendo et curando" (Suoliston taudin toteamisesta ja parantamisesta). Baselissa hän julkaisi samana vuonna myös matemaattisen teoksen "Paregorum Mathematicorum Septenae tres". Todettakoon vielä, että Bure kirjoitti latinankielisen onnittelurunon suomalaisen Sigfridus Aronus Forsiuksen pieneen ennustuskirjaan, jonka tämä liitti ensimmäiseen almanakkaansa vuodeksi 1608. Runossa ylistetään astrologian ja astrologisten taitojen merkitystä.

Ruotsiin palaamisen jälkeen Olof Bure nimitettiin vuonna 1612 Itä-Götanmaan herttuan Juhanan henkilääkäriksi. Kun tämä kuoli vuonna 1618, tuli Buresta kuningas Kustaa II Aadolfin henkilääkäri. Bure solmi avioliiton 1610-luvulla Elisabeth Jacobintytär Baggen kanssa, jonka isä oli Tukholman linnan käskynhaltija. Perheeseen syntyi neljä tytärtä ja yksi poika.

Bure siirtyi pian hallinnon virkamieheksi, sillä hänet nimitettiin vuonna 1621 Tukholman ensimmäiseksi pormestariksi. Samana vuonna hänet myös aateloitiin nimellä Bure. Bure oli edustajana Ruotsin valtiopäivillä vuosina 1627 ja 1631. Pormestarin tehtävien ohella Burelle tuli uusia velvoitteita, kun Kustaa II Aadolf perusti heti 1620-luvun alussa kaupan elvyttämiseksi Pohjanlahden rannikolle kahdeksan uutta kaupunkia, niistä viisi Ruotsiin ja kolme Suomeen. Nämä kaupungit olivat Söderhamn (1620), Luulaja (1621), Piitime (1621), Sundsvall (1622), Uumaja (1622) sekä Kokkola (1620), Uusikaarlepyy (1620) ja Tornio (1621).

Kustaa II Aadolf antoi alunperin jo vuonna 1620 Buren tehtäväksi suunnitella ja paaluttaa asemakaavat edellä mainituille kaupungeille. Annetuissa ohjeissa ei määrätty muuta, kuin että rakennusjärjestyksen tuli olla säännöllinen. Kaikkien kaupunkien asemakaavan suunnittelussa noudatettiin yhdenmukaista linjaa. Katuja merkitessään Bure näyttää ottaneen huomioon maaston tarjoamat mahdollisuudet, niin että useimmille kaupungeille oli tyypillistä kaareva, jokisuun rantalinjaa noudattava pääkatu. Kokkolan ja Uudenkaarlepyyn asemakaavat olivat jokseenkin suunnikkaan muotoisine kortteleineen säännöllisempiä kuin minkään muun kaupungin asemakaava Suomessa sitä ennen. Buren laatimat asemakaavat ennakoivat renessanssin ihannoiman säännönmukaisen kaupunkisuunnittelun alkua Ruotsissa ja Suomessa.

Olof Buren kiinnostus kaupunkisuunnitteluun ja asemakaavojen laatimiseen liittyy epäilemättä hänen vanhemman veljensä Anders Buren toimintaan maanmittauksen ja kartanpiirtämisen uranuurtajana valtakunnassa. Anders Bure oli tehnyt jo vuonna 1602 silmämääräisesti arvioimalla Tukholman kartan. Vuonna 1603 Kaarle-herttua antoi hänelle määräyksen laatia uusi kartta valtakunnan pohjoisista alueista. Tämä kartta "Lapponiae, Bothniae, Cajaniaeqve Regni Sveciae Provinciarum Septentrionalivm Nova Delineatio" valmistui vuonna 1611. Sen jälkeen Anders Bure teki vielä vuonna 1626 Pohjoisen Euroopan kartan "Orbis Arctoi Nova et Accurata Delineatio", joka oli eräistä virheistään huolimatta ensimmäinen hyvä perusta Pohjoismaiden myöhemmille kartoille.

Olof Bure nimitettiin syyskuussa 1633 Turun hovioikeuden varapresidentiksi ja hän aloitti työnsä Turussa jo saman vuoden marraskuussa. Hovioikeuden presidenttinä oli silloin Jöns Knutinpoika Kurck (Kurki). Bure joutui eroamaan virastaan terveydellisistä syistä elokuussa 1640. Turussa asuessaan Bure oli ainoa yliopistollisen koulutuksen saanut lääkäri Suomessa. Hänen mahdollisesta toiminnastaan käytännön lääkärin tehtävissä ei ole kuitenkaan olemassa tietoja. Asiakirjoista ei myöskään käy ilmi, oliko Burella osuutta Turun akatemian ja sen lääketieteellisen tiedekunnan perustamisessa vuonna 1640. Joka tapauksessa asiaa on näinä aikoina käsitelty myös Turun hovioikeudessa, joka oli Ruotsin valtakunnan tärkeä hallinnon elin Suomessa.

Turun vuosinaan Bure oli kotiutunut Suomeen niin, että hän jäi asumaan tänne myös eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Hänen vanhempi tyttärensä Elisabeth avioitui vuonna 1635 Perniön Mälkilän kartanosta kotoisin olleen Johan Munck af Fulkilan kanssa, joka oli myöhemmin vuosina 1654–1663 Turun hovioikeuden varapresidentti. Bure omisti maatilan Liedon pitäjän Nautelan kylässä ja sen lisäksi asuintalon Piikkiön Diskarlassa. Hänellä tiedetään olleen laaja kirjasto, jossa oli enimmäkseen historiaa ja oikeusoppia käsitteleviä teoksia. Bure kuoli Turussa joulukuussa 1655. Ruumiinsiunaus tapahtui vasta heinäkuussa 1656 Tukholman suurkirkossa ja hänet haudattiin sen jälkeen Värmdön kirkkoon.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 24: 2423. Tarkistettu joulukuussa 2002. Olof Buren isän patronyymi korjattu toukokuussa 2004.

Kirjallisuutta:

Forsius, A.: Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624. Anita Forsius. Hämeenlinna 1996.

Kostet, J.: Bure, Olof (1578–1655), kaupunkisuunnittelija, Turun hovioikeuden varapresidentti, Tukholman pormestari. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 2, Bruhn – Fordell. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2003.

Rabbe, F. J.: Olof Bure. Finlands Minnesvärde Män, Samling af lefnadsteckningar I. Helsingfors 1853–1854.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON