Arno Forsius

Robert von Bonsdorff 19.5.1907—25.3.1992, In memoriam

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Robert von Bonsdorff syntyi Helsingissä, suoritti elämäntyönsä Lahdessa ja kuoli Porvoossa. Hän kasvoi perheessä, jossa isä Axel von Bonsdorff oli Nummelan parantolan ylilääkäri ja äiti Anna, o.s. Bremer, eräs Suomen taiteen kultakauden taidemaalareista. Robert von Bonsdorff solmi vuonna 1937 avioliiton Irma Haggrénin kanssa ja perheeseen syntyi kolme lasta. Huolehtivan puolison kuolema vuonna 1979 oli Robert von Bonsdorffin elämässä raskas menetys.

Robert von Bonsdorff suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1936 Helsingin yliopistossa. Toimittuaan vt. osastonlääkärinä Mikkelin lääninsairaalassa hän sai talvisodan ajaksi komennuksen osastonlääkäriksi Lahteen sijoitettuun 8. Sotasairaalaan, joka yhdistettiin sodan päätyttyä Lahteen siirrettyyn Viipurin Sotilassairaalaan. Robert von Bonsdorff jatkoi työtään tässä sairaalassa, joka puolestaan muuttui vuonna 1941 edelleen Keskussotilassairaala 2:ksi. Siitä muodostettiin jatkosodan alkaessa taas 8. Sotasairaala, jossa oli Lahdessa ja sen lähiympäristössä enimmillään hoitopaikkoja yli 3200 ja henkilökuntaa yli 1200. Robert von Bonsdorff oli tässä jatkosodan ajan suurimmassa sotasairaalassa osastonlääkärinä vuosina 1941—1942 ja päällikkölääkärinä vuosina 1942—1944. Hänet ylennettiin lääkintäkapteeniksi vuonna 1940 ja lääkintämajuriksi vuonna 1943.

Jatkosodan aikana Robert von Bonsdorff toimi sotasairaalatyön ohella Lahteen siirtyneen Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalan sisätautiosastolla vähän aikaa alilääkärinä ja 3,5 vuotta vt. ylilääkärinä. Rauhan tultua hän erikoistui sisätauteihin Helsingin yleisen sairaalan I sisätautien klinikassa vuosina 1945—1947 ja sai erikoislääkärin oikeuden vuonna 1947. Sen jälkeen hän tutki sikiön sydänlihasviljelmän elektrokardiogrammia ja väitteli aiheesta lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1950.

Robert von Bonsdorff valittiin vuonna 1949 Keskussotilassairaala 2:n sisätautien osastonlääkäriksi ja samana vuonna hänet ylennettiin lääkintäeverstiluutnantiksi. Hän toimi virkansa ohella Lahden kunnallissairaalan konsultoivana sisätautilääkärinä ja piti myös yksityisvastaanottoa. Hän oli terveydenhoidon tuntemusta edustavana luottamushenkilönä lastensuojelulautakunnassa vuosina 1949—1950 ja sosiaalilautakunnassa vuosina 1951—1956.

Robert von Bonsdorff erosi puolustusvoimien palveluksesta vuonna 1952, kun hänet valittiin Lahden kunnallissairaalaan perustetun sisätautien osaston osastonlääkäriksi. Hänellä oli ratkaiseva osuus siinä, että Lahdessa toteutettiin 1950-luvulla kauaskantoinen sosiaali- ja terveystoimen välinen rajanveto. Kaupunkiin rakennettiin pitkäaikaispotilaita varten sisätautisairaala, jonka yhteyteen tuli myös psykiatrian vastaanotto-osasto ja poliklinikka. Vastaavasti voitiin lakkauttaa sairasosasto ja mielisairasosasto kunnalliskodista, joka muuttui vanhainkodiksi. Sisätautisairaalan valmistuttua vuonna 1955 Robert von Bonsdorff valittiin sen ylilääkäriksi ja samalla hänestä tuli Lahden kaupunginsairaalan johtava lääkäri 15 vuoden ajaksi eläkkeelle siirtymiseensä eli vuoteen 1970 saakka.

Robert von Bonsdorff oli uranuurtaja pitkäaikaissairaanhoidon ja psykiatrisen hoidon liittämisessä yleissairaalan yhteyteen. Hänen kokonaisvaltainen näkemyksensä sai vähitellen tukea myös lääkintöhallituksessa ja WHO:n Euroopan osaston piirissä. Lahden kaupunginsairaala oli silloin lukuisten opinto- ja tutustumiskäyntien kohteena ulkomaita myöten. Lahden linjaa alettiin toteuttaa pitkäaikaissairaiden hoidon osalta useissa maamme suurissa kaupungeissa melko nopeasti. Psykiatrisen hoidon niveltäminen yleissairaaloiden yhteyteen toteutui paljon hitaammassa tahdissa. Robert von Bonsdorffin kausi johtavana lääkärinä oli muutenkin voimakkaan kehityksen aikaa, jonka kestäessä Lahden kunnallissairaalasta kasvoi keskussairaaloihin verrattava paikallissairaala.

Robert von Bonsdorff oli lääkärinä kiinnostunut myös hallinnollisista tehtävistä. Sairaalan johtajana hän ei tarvinnut kanslioita eikä konekirjoittajia. Hän keskusteli päivittäin paksun sikarin polttamiseen kuluvan ajan talouspäällikön huoneessa ja sopi tämän kanssa kulloinkin tarvittavista toimenpiteistä. Robert von Bonsdorffilla oli vakuuttava esittämistapa, joka lisäsi hänen auktoriteettiaan asiantuntijana sairaalalautakunnassa ja kaupunginhallituksessa. Kun hän meni kaupunginhallituksen kokoukseen vaatimaan vesakkomyrkkyjen käytön lopettamista, oli hänellä kädessään käyräksi kasvanut ukonputki paljon puhuvana todisteena luonnolle aiheutuneista haitoista.

Robert von Bonsdorff oli aikamme monioppinut, polyhistori, jonka erityisen kiinnostuksen kohteena olivat historia ja luonto. Postimerkkeily oli aikaisemmin hänen suuria harrastuksiaan ja käyttipä postilaitoskin hänen asiantuntemustaan apuna erästä postimerkkiväärennöstä selvittäessään. Robert von Bonsdorff oli huomattava perhostutkija. Hän seurasi systemaattisesti perhosfaunan vaihteluja Lahden seudulla ja keräsi laajan suurperhoskokoelman, jossa oli yli 800 lajia ja noin 10 000 yksilöä. Hän laati vielä vuonna 1985 selvityksen "Lahden seudun suurperhosfauna 1947—1983", joka perustui pääasiallisesti hänen omiin havaintoihinsa ja aivan viimeisten vuosien osalta Salpausselän Luonnonystävien Thecla-kerhon keräämiin tietoihin. Perhosten keräilyyn ja niiden toukkien kasvattamiseen liittyi erottamattomasti puutarhaharrastus, joka vei suuren osan hänen vapaa-ajastaan Alasenjärven rannalla sijaitsevalla huvilalla varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Porvooseen muuttaessaan Robert von Bonsdorff lahjoitti perhoskokoelmansa Lahden kaupungille pohjaksi kaupunginmuseon luonnontieteen kokoelmille.

Robert von Bonsdorffille oli ominaista mutkattomuus ja valoisa optimismi, usko siihen, että kaikki asiat kyllä järjestyvät paremmin kuin miltä ehkä aluksi näyttää. Hänessä ei ollut turhaa tärkeyttä, joka olisi tehnyt inhimillisen kansakäymisen vaikeaksi. Hän oli värikäs keskustelija, jolla oli selkeät mielipiteet asioista ja henkilöistä, ja hän toi ne myös kaihtelematta esiin. Sairaalatyössä saatiin lukemattomia kertoja havaita, että hän tunsi erityisen suurta myötätuntoa niitä kohtaan, jotka olivat joutuneet kulkemaan inhimillisen elämän syrjäisimpiä ja varjoisimpia polkuja pitkin.

Lahdessa asuessaan Robert von Bonsdorff osallistui yli 40 vuoden ajan aktiivisesti Kyminlaakson Lääkäriseuran toimintaan. Seuran kokouksissa ja esitelmätilaisuuksissa hän oli terävä puheenvuorojen käyttäjä silloinkin, kun aiheet olivat muille liian vaikeita. Hän oli seuran varapuheenjohtaja vuonna 1952 ja puheenjohtaja vuosina 1953—1954. Seuran kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1969. Robert von Bonsdorff oli myös Societas Gerontologica Fennican kunniajäsen ja Päijät-Hämeen tutkimusseuran työjäsen.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1992: 15: 1532. Eräitä sodanaikaisia sairaalaoloja koskevia selvennyksiä tehty lokakuussa 2004.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON