Arno Forsius

Antiikin Kreikan tarut ja lääkkeiden nimet

Renessanssin aikana 1400- ja 1500-luvulla sekä valistuksen aikana 1600- ja 1700-luvulla antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurit kohosivat ihailun ja jäljittelyn kohteeksi. Siten ei olekaan ihmeellistä, että myös kehittyvät luonnontieteet rakensivat terminologiansa osaksi antiikin tarujen pohjalle. Erityisesti Carl von Linné (1707—1778), ruotsalainen lääkäri ja kasvitieteilijä, tunsi hyvin muinaisen Kreikan tarut ja johti niistä monelle kasville tieteelliset nimet. Juuri sen vuoksi monen vielä nykyäänkin käytössä olevan lääkeaineen nimi juontuu antiikin ajoilta.

Asklepios (latinaksi Aesculapius) oli kreikkalaisten lääkintätaidon jumala. Hän oli niin taitava, että pystyi jopa herättämään kuolleita henkiin. Asklepioksen puoliso oli Epione, joka lievitti kipuja. Asklepioksella oli kaksi tytärtä, Hygieia ja Panakeia. Hygieia oli terveyden jumalatar ja hänestä johtuu sana hygienia. Panakeia taas oli lääkeaineiden suojelija ja hänestä johtuu useissa nykykielissä yleislääkettä tarkoittava sana panacée.

Afrodite (latinaksi Venus), Zeuksen ja Dionen tytär, oli kreikkalaisten rakkauden jumalatar. Afrodite edusti elämän syntymistä, avioliiton ja perhe-elämän suojelusta ja myös sukupuolista yhdyntää. Sen vuoksi kaikkia niitä lääkkeitä, jotka lisäävät sukupuolista halua ja kykyä, ns. lemmenlääkkeitä, on alettu kutsua nimellä afrodisiaka.

Kreikkalaisten yön kuningatar oli Nyx. Erään tarun mukaan hän oli Khaoksen tytär. Nyxillä oli useita lapsia, jotka tarujen mukaan liittyivät monin eri tavoin ihmisten elämään ja kohtaloihin. Nyxin vanhimmat pojat olivat kaksoset Hypnos (nukahdus) ja Thanatos (kuolema). Hypnoksella oli puolestaan kaksi poikaa, unen jumala Morfeus ja uniennäön jumala Fantasos. Kun saksalainen apteekkari Friedrich Sertürner (1783–1841) eristi vuonna 1805 oopiumista unta antavan ja kipua poistavan aineen, antoi hän sille nimen morfiini.

Nyxin synnyttämiä olivat myös juorujen jumalatar Momos, koston jumalatar Nemesis sekä eripuraisuuden jumalatar Eris. Hypnoksen ja Thanatoksen sisaria olivat lisäksi kolme kohtalon jumalatarta, joista Klotho kehräsi elämänlankaa, Lachesis mittasi sen pituutta ja Atropos katkaisi sen. Atropoksen mukaan on saanut nimensä useissa kasveissa esiintyvä atropiini.

Antiikin Kreikan taruissa kerrotaan jumalien ohella myös monista historiallisista, osittain tarunhohtoisista hahmoista. Eräs heistä on Medeia, usean tunnetun näytelmän päähenkilö. Medeian isä oli Mustanmeren itärannikolla olleen Kolkhiksen valtion kuningas Aietes. Medeia tunsi monia taikayrttejä, joita hän sai Akonain kaupungissa olleesta puutarhastaan. Hadeksen eli manalan erään sisäänkäynnin kerrottiin olleen kallioluolassa lähellä Akonain kaupunkia.

Medeia rakastui argonauttien johtajaan Iasoniin ja lupasi auttaa tätä kultaisen taljan haltuun saamisessa. Medeian yrttien avulla Iason onnistui nukuttamaan kultaista taljaa vartioivan lohikäärmeen. Tehdäkseen Iasonin onnen täydelliseksi Medeia ryhtyi nuorentamaan häntä. Hän tyhjensi vanhenevan miehen suonet verestä, täytti ne ihmeitätekevien yrttien mehulla ja muutti miehen kukoistavaksi nuorukaiseksi. Kun Iason sitten aikoi hylätä Medeian ja avioitua Korintin kuninkaan tyttären Glauken kanssa, lähetti Medeia kilpailijattarelleen ihmeellisellä myrkyllä käsitellyn puvun. Siihen pukeuduttuaan Glauke tunsi heti polttavaa kipua, syttyi tuleen ja sytytti kaiken lisäksi palamaan koko talon, niin että hän ja hänen omaisensa saivat surmansa kovissa tuskissa.

Medeiasta kertoviin taruihin liittyvät kahden lääkkeen nimet. Kolkhiin mukaan on saanut nimensä liljoihin kuuluva Colchicum autumnale eli myrkkylilja. Siitä saatava myrkyllinen aine on puolestaan kolkisiini, jota on käytetty lähinnä kihtikohtausten hoitoon. Akonain kaupungin mukaan on taas nimetty leinikkikasveihin kuuluva Aconitum napellus eli aito ukonhattu, joka sisältää myrkyllistä akonitiinia.

Myrkkykatkossa, Conium maculatum, on kasvin mukaan nimensä saanutta koniinia. Nimi conium puolestaan johtuu sanasta koneion, myrkkymalja, joka annettiin kuolemaan tuomituille ja jota käyttivät myös itsemurhan tekijät. Koneion sisälsi joko koniinia tai akonitiinia ja mahdollisesti oopiumia. Koneion oli myös Sokrateen (469–399 eKr.) kohtalona. Hän tyhjensi sen saatuaan kuolemantuomion syytettynä Ateenan nuorison turmelemisesta ja uusien jumalakäsitysten levittämisestä.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1992: 25: 2329.

Kirjallisuutta:

Bergmark, M.: Lust och lidande, Läkeörter, giftdroger och kärleksdrycker. Natur och kultur, Stockholm. Fjärde utökade och aktualiserade upplagan, Stockholm 1966.

Bergmark, M.: Vallört och vitlök, Om folkmedicinens läkeörter. Natur och kultur, Stockholm. Tredje upplagan, Stockholm 1962.

Fåhraeus, R.: Läkekonstens historia, En översikt, I. Albert Bonniers förlag, Stockholm 1944.

Henrikson, A.: Antiikin tarinoita I–II. WSOY, Porvoo – Helsinki. Porvoo 1963.

Lundberg, U.: Ur antikens och orientens medicin. C. W. K. Gleerups förlag, Lund, Malmö 1948.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ TAI KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON