Arno Forsius

Esitys Törnström-Hiidenheimon sukuseuran
perustavassa kokouksessa Vihdin seurakuntatalolla
28.7.1996 klo 13

Puhe Törnström-Hiidenheimon sukuseuran perustavassa kokouksessa

Rakkaat sukuyhteisön edustajat

Sukukunta on kuin kirjava ryijy, jossa on loimena aika, kudoslankana elämä ja nukkana erilaiset ihmisyksilöt. Tämä ryijy hapertuu ja haalistuu toisesta reunastaan, kasvaa ja värittyy toisesta reunastaan. Tässä ryijyssä on erikokoisia ja -värisiä läiskiä, jotka yhtyvät monin tavoin menneisyydessä, nykyisyydessä ja osaksi tulevaisuudessakin. Nykyinen elämänmuoto katkoo tämän ryijykudoksen jatkuvuutta usein niin, että jo isovanhempien elämänkaaren tuntemus on toisinaan sattumanvaraista.

Sukuseuran tarkoituksena on toimia suvun tai sen tietyn osan yhdyssiteenä. Tavoitteet voivat vaihdella vapaamuotoisesta kokoontumisesta suvun vaiheiden ja jäsenten elämänkaaren tutkimukseen sekä historiikkien julkaisemiseen. Harvalla yhdistyksellä on riittävästi varoja käyttää ulkopuolisten asiantuntijoiden ja ammattilaisten palveluja, joten toimintatavat muotoutuvat yhdistyksen omien voimien ja kykyjen mukaisesti.

Sukuseuran eräs tavoite onkin lisätä tietämystä sukupolvien ja sukuhaarojen välillä. Sukututkimus selvittää esivanhempien ketjuja ja perhekuntien polveutumista. Pelkistetyimmillään sukututkimus luo taulukoita, joissa näkyvät toisiaan seuraavien sukulaisten nimet, syntymä- ja kuolinajat ja -paikat sekä muutamat ns. matrikkelitiedot. Sukuseuran tavoitteena tulisi olla liittää elämää näiden taulukoiden ympärille.

Sukututkimus käyttää apunaan arkistoja ja jo painettuja lähteitä, kuten väestörekistereitä, asutus- ja veroluetteloita, perukirjoja, kauppakirjoja, oikeudenkäyntien pöytäkirjoja, sukuselvityksiä, matrikkeleita, vuosikertomuksia ja kirjallisuutta. Henkilökohtaisia muistoja välittävät valokuvat, kaitafilmit, videonauhat, kirjeet, päiväkirjat, muistelmat ja haastattelut. Valitettavan usein havahdutaan vasta, kun muistelijat ovat jo poistuneet keskuudestamme.

Perustettavan sukuseuran maantieteellinen kotipaikka on Vihdin Oravalan ratsutila, joka on ollut saman suvun hallussa 1540-luvulta lähtien. 1700-luvun loppupuolella sen puolikkaan Niemelän eli Alitalon omistivat Jaakko Juhonpoika Wichtman (1737–1788) ja hänen puolisonsa Margareta (1740–1809, o.s. Reilin), joilla oli neljä lasta. Nuorin heidän lapsistaan, Bengt Henrik Wichtman (1775–1843), avioitui vuonna 1804 Margareta Kaarlentyttären kanssa. Sen jälkeen Bengt Henrik sai haltuunsa puolikkaan Niemelästä vuonna 1806 ja toisen puolikkaan vähän myöhemmin, kun vanhemman veljen Johan Fredrikin moite tilan jaosta oli ratkaistu oikeudenkäynnin perusteella.

Bengt Henrik Wichtmanin perheeseen syntyi kaksi poikaa ja neljä tytärtä, joista molemmat pojat ja vanhin tytär kuolivat lapsina. Tyttäristä toinen, Anna Hedvig, avioitui vuonna 1830 Nummelta kotoisin olleen talonpoika Johan Malmströmin kanssa. Tyttäristä kolmas, Maria Charlotta, solmi vuonna 1835 avioliiton Lohjan pitäjän Teutarista (Tötar) kotoisin olleen Israel Törnströmin (1812–1841) kanssa, jonka vanhemmat olivat Anders Törnström ja Eva Margareta Nordström. Nuorin tytär, Margareta, avioitui vuonna 1842 Johan Nymanin kanssa, josta tuli Hongiston rusthollin omistaja Lohjalla.

Israel Törnström muutti kotivävyksi Oravalan Niemelään ja perheeseen syntyi neljä poikaa, Sven Israel (1836–1906), Bengt Justus (1837–1923), Klaus Henrik (1839–1861) ja Johan Fredrik (1841–1906). Juuri tämän perhekunnan jäsenet ovat tänään perustettavan sukuseuran kantavanhempia. Esittelen seuraavassa lyhyesti Israel ja Maria Charlotta Törnströmin ja heidän perhekuntansa elämänvaiheita. Niihin voi perehtyä tarkemmin täällä jaettavan kirjallisen esityksen avulla.

Maria Charlotta ja Israel Törnströmin solmittua avioliiton tapahtui Niemelän talon siirto nuorenparin omistukseen vuonna 1838. Israel Törnström ehti olla isäntänä Niemelässä vain runsaat kaksi vuotta, sillä hän kuoli jo keväällä 1841 "lavantautiin". Hänet on haudattu Vihdin kirkonmäen hautausmaahan, Niemelän talon holvattuun hautakammioon. Israel Törnströmin kuollessa hänen vaimonsa oli 29-vuotias ja odotti neljättä lastaan. Perheen kolme poikaa, Sven Israel, Bengt Justus ja Klaus Henrik, olivat alaikäisiä, vanhin 5-vuotias ja nuorin 1,5-vuotias. Neljäs poika Johan Fredrik syntyi runsaat kahdeksan kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Klaus Henrik kuoli perheettömänä 22 vuoden ikäisenä. Israel ja Maria Charlotta Törnströmin kolmen muun pojan jälkeläiset muodostavat nyt perustettavan yhdistyksen sukupiirin.

Maria Charlotta Wichtman kuoli sydäntautiin 79 vuoden iässä vuonna 1891. Hän eli leskenä melkein täydet 50 vuotta, josta ajasta hän oli Niemelän tilan viljelijänä 23 vuoden ajan ja eläkeläisenä 27 vuotta. Miehensä kuoleman jälkeen Maria Charlotta Wichtmania kutsuttiin yleisesti Vihtmanin rusthollerskaksi. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän ollut mennyt uusiin naimisiin, vastasi hän: "Kyl mää miehen olsin saanut, mutt en olis saanut lapsilleni uutta isää." Vihtmanin rusthollerska tarttui tarmokkaasti talon johtoon määräten kaikista tärkeimmistä toimista kuten viljelystöiden aloittamisesta ja muusta vastaavasta. Vieläpä hän otti henkilökohtaisesti osaa eniten huolta kysyviin töihin. Luonnollisesti hänen oli käytettävä suurin osa ajastaan talouden tehtäviin sekä lastensa hoitoon ja kasvatukseen.

Kaksikymmenvuotinen isännyys kasvatti Vihtmanin rusthollerskasta itseensä luottavan ja arvonsa tuntevan henkilön. Hän piti talossaan tarkkaa järjestystä vaatien ehdotonta kuuliaisuutta. Mitään muuta tahtoa ei ollut kuin hänen. Palvelijat pidettiin herran nuhteessa. Palvelustyttö ei koskaan saanut tulla talon poikia vastaan ovessa, vaan hänen oli heitä tarkoin kierrettävä; mikään silmäpeli ei saanut tulla kysymykseen. Pojat eivät täysinä miehinäkään menneet minnekään hänelle ilmoittamatta ja kotiin saapuessaan heidän oli ilmoittauduttava vaikkapa keskellä yötä. Vasta kun Vihtmanin rusthollerska tiesi, että koko talonväki taas oli koolla, saattoi hän nukkua rauhassa.

Niemelän tilan siirto perheen vanhimmalle pojalle Sven Israelille (Törnström, vuodesta 1906 Hiidenheimo) toteutettiin 3.1.1861 tehdyllä kauppakirjalla, sen jälkeen kun hän oli solminut avioliiton Hannulan talon tyttären Karolina Kristina Tolpon kanssa. Puoli vuotta myöhemmin kuoli perheen pojista toiseksi nuorin, Klaus Henrik. Äiti luopui muiden poikiensa hyväksi oikeudestaan Klausin jättämään perintöosuuteen. Nuorimman pojan Johan Fredrikin kanssa tehtiin sopimus, että hän saa osuudestaan 900 ruplaa hopearahaa. Kauppa sai lainvoiman vasta vuonna 20.3.1864 ja talo siirtyi Sven Israelin haltuun 1.10.1864.

Veljeksistä Bengt Justus (Törnström) avioitui Vihdin Kaharlassa olevan Jaakkolan talon tyttären kanssa ja muutti taloon kotivävyksi. Johan Fredrik (Törnström) puolestaan osti itselleen Östergård -nimisen talon Snappertunan Thorsössä. Myöhemmin Johan Fredrikin poika Valdemar (Törnström) avioitui Bengt Justuksen tyttären Idan kanssa ja tuli isännäksi Jaakkolaan (myöh. Kahari). Johan Fredrikin pojista kolme lähti siirtolaisina Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa. Sven Israelin pojista Janne (Törmström) omisti 1900-luvun puolella Vihdissä Irjalan kartanon, Pentti (vuodesta 1906 Hiidenheimo) osti Nummelta Jakovan tilan ja Artturista (vuodesta 1906 Hiidenheimo) tuli kotitalonsa Niemelän ja myöhemmin koko Oravalan omistaja. Pojista Aksel (Törnström) luki lääkäriksi ja asui viimeiset elinvuotensa Vihdissä, hoitaen Lohjan piirilääkärin virkaa. Tytär Amanda avioitui Hugo Hallamaan (aik. Häyrén) kanssa ja aviopari omisti 1900-luvun alkupuolella Lahdentaan kartanon Tyrvännössä.

Tässä mainittujen Israel ja Maria Charlotta Törnströmin jälkeläisten perusteella jokaisella tulevan sukuseuran jäsenellä on mahdollisuus saada käsitys siitä, miten he seuran sukupiiriin liittyvät. Toivon, että tänään perustettava yhdistys voisi täyttää siihen kohdistuvat odotukset ja että se voisi lisätä ja tiivistää sukupiirin jatkuvasti kasvavan ja yhä laajemmalle hajaantuvan jäsenkunnan välisiä yhteyksiä.

Kirjoitus on lyhennetty ja muokattu huhtikuussa 2005 yllä mainitussa kokouksessa pidetystä esityksestä.

TAKAISIN KULTTUURIA, SUKUJA, IHMISIÄ HAKEMISTOON