Arno Forsius

Tämä kirjoitus perustuu Törnström-

Hiidenheimon sukuseuran käyntiin

3.8.2013 Vihdin hautausmaalla

Törnström-Hiidenheimo -suvun hautoja Vihdin hautausmaalla

Laajuutensa vuoksi kirjoitus on jaettu kahteen osaan:

Osa 1. Vihdin hautausmaan esittely

Osa 2. Törnström-Hiidenheimo –suvun hautoja Vihdin hautausmaalla

 

Osa 1. Vihdin hautausmaan esittely

Tämä esitys on laadittu alun perin Vihdin (Vanhalan) hautausmaan esittelyksi Törnström-Hiidenheimon sukuseuran käynnillä lauantaina 3.8.2013 klo 11– 12.45. Se perustuu yhteistyöhön Marjaana Pousarin, Johanna Forsiuksen ja Pertti Nummelan kanssa. Marjaana on perehtynyt hautoihin käydessään omasta harrastuksestaan puhdistamassa hautakiviä, Johanna on kirjoittanut muistiin hautakivien tekstejä ja Pertti on ottanut valokuvia hautamuistomerkeistä. Seurakunnan hautausmaan toimisto on antanut hautapaikkoihin ja haudattuihin liittyviä tietoja. Puolisoni Anita on ollut kannustajana ja tukena tämän kertomuksen laatimisessa.

Seuraavassa esityksessä on luovuttu kiertokävelyyn perustuvasta rakenteesta ja muutettu se sukuhaarojen rakennetta seuraavaksi. Useimmat esitellyt kohteet ovat suvun jäsenten hautapaikkoja, mutta eräät kohteet liittyvät sukuun vain välillisesti. Vihdin kirkkoherrojen haudat on otettu mukaan seuran jäsenistön taholta tulleen toivomuksen perusteella.

 

Kiertokävelyn aikana pysähdyttiin myös useiden Oravalaan ja Hiidenheimon perhekuntaan kuuluneiden perheiden luona eri tehtävissä työskennelleiden ihmisten haudoilla. Heistä kertoivat Marjaana Pousar ja Riitta Karvonen. Esille tulleet henkilöt olivat Oravalan pitkäaikainen pehtori Herman Vuohenoja ja hänen vaimonsa Maria, taloudenhoitaja Ester Degerth, talousapulainen ” kuuro Sandra ” Nyman, pitokokki Venla Kelkka, kotiavustaja Martta Kelkka, pito- ja kausiruokien tekijä Helmi Wathén ja ompelija Ellen Viuhko.

 

 

VIHDIN (VANHALAN) HAUTAUSMAA

 

Vihdin varhaisin hautausmaa oli keskiaikaisen Pyhän Birgitan kirkon ympärillä Vanhan kirkon niemellä. Tällä alueella ei ole nykyään edes jälkiä vanhoista haudoista. Vihdin nykyinen kirkko valmistui Hartanmäelle vuonna 1772. Sen ympärille tehtiin hautausmaa-alue, joka otettiin käyttöön vähitellen 1780-luvulta alkaen. Se alkoi käydä ahtaaksi 1880-luvulla, jolloin alettiin suunnitella uuden hautausmaan hankkimista. Toisena syynä siihen oli, että uuden terveydenhoitojärjestyksen mukaan hautausmaat oli sijoitettava kulkutautivaaran vuoksi asutuksen ulkopuolelle. Seurakunta osti tarkoitusta varten vuonna 1885 Erik Johan Korckmanilta ja Alfred Printziltä Vanhalan kylästä Kukoissuon nummelta Ylitalon ja Juotilan tilojen maista n. 2 ha:n suuruisen, suorakaiteen muotoisen alueen. Se sijaitsi Jokikunnan tieltä Irjalaan erkanevan tien länsipuolella, noin 3,5 km:n etäisyydellä kirkonkylästä. Kauppaan sisältyi myyjien oikeus vapaaseen hautapaikkaan myymällään alueella. Tarpeellisten kunnostustöiden jälkeen hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1890.

 

Hautausmaan laajentaminen tuli ajankohtaiseksi 1940-luvun lopulla hautausten lisääntyessä ja siunauskappelin rakentamista suunniteltaessa. Ylitalon ja Juotilan maista ostettavien maiden silloiset omistajat, A. E. Korckmanin perikunta ja Valter Printz, eivät suostuneet myymään maitaan vapaaehtoisella kaupalla. Kirkkovaltuusto ryhtyi sen vuoksi vuonna 1949 toimenpiteisiin alueen pakkolunastamiseksi, ja oikeusministeriö oikeutti vuonna 1953 seurakunnan laajentamaan hautausmaa-aluetta pakkolunastuksella. Sen lisäksi Väinö Aaltoselta saatiin ostetuksi tarkoitusta varten Nurmiaho -niminen tila. Tämän jälkeen hautausmaan alue oli yhteensä n. 6 ha. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin, että Artturi Hiidenheimolla oli näinä aikoina merkittävä vaikutus tämänkin asian kehityksessä kirkkohallintokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Siunauskappeli, jonka oli suunnitellut arkkitehti Mikael Nordenswan, rakennettiin alueelle vuonna 1957 ja se vihittiin käyttöön syyskuussa 1958, samanaikaisesti hautausmaan laajennusalueen kanssa.

 

Seuraava hautausmaan laajennusosa ostettiin Ylitalon tilan maista vuonna 1980. Sen jälkeen hautausmaan alue on kooltaan n. 14 ha. Uusille alueille rakennetut arkkuhautaosastot on otettu käyttöön vuosina 1967, 1975, 1982 ja 1992, ja vuonna 2007 otettiin käyttöön tuhkahautauksiin varatut osastot. Hautausmaalla on myös osastot vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneille sekä alue ei-kristittyjä ja tunnustuksettomia vainajia varten. Heitä voidaan haudata myös tavanomaisille alueille, jos he eivät ole pitäneet sitä vakaumuksensa vastaisena.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ohessa on Vihdin (Vanhalan) hautausmaan karttakuva, jossa seurakunnan hautausmaan toimistosta saatu piirros on osittain tämän kirjoittajan selventämä. Kuvasta puuttuvat hautausmaan uusimmat osat. Kuvaan merkitty mitta-asteikko perustuu arvioon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hautausmaan toimistosta on saatavissa luonnosmainen karttapiirros, johon on merkitty hautausmaan keskeinen alue, tiet ja rakennukset sekä alueen jakautuminen numeroilla merkittyihin osastoihin. Siitä puuttuvat alueen uusimmat, maantien itäpuolella olevat alueet. Karttapiirroksessa voidaan nähdä hautarivien suunnat ja määrät eri osastoissa, mutta ei hautapaikkoja ja niiden määriä riveissä. Keskeisillä alueilla rivien numerointi osastoissa alkaa etelästä ja kasvaa pohjoiseen päin. Hautapaikkojen numerot riveissä alkavat etelä-pohjoissuuntaisesta keskuskäytävästä ja suurenevat reunoille päin, eli mm. osastoissa 1 ja 2 keskuskäytävästä itään ja osastoissa 3 ja 4 keskuskäytävästä länteen. Hautausmaan toimistosta voi saada tiedon tietyn hautapaikan sijainnista: osaston, hautarivin ja hautapaikan numerot. Osastojen ja rivien numeroita ei ole merkitty maastoon, mutta asia on kuulemma vireillä. Selostettujen hautapaikkojen sijainti jäljempänä olevalla kartalla on vain suuntaa antava.

 

 

Hautausmaan esittely Törnström-Hiidenheimon sukuseuran tilaisuudessa 3.8.2013

 

Tämä esittely perustuu hautausmaan niihin kohteisiin, jotka saattoivat eri tavoin kiinnostaa Törnström-Hiidenheimon sukuseuran jäsenkuntaa. Vanhalan hautausmaahan on haudattu vainajia vuodesta 1890 alkaen, mutta useita suvun jäseniä on haudattu edelleen myös kirkon hautausmaahan , lähinnä sukujen ja talojen hallinnassa oleviin hautapaikkoihin.

 

Törnström-Hiidenheimon –sukupiirin perhekunnat ovat liittyneet avioliittojen kautta muihin sukuihin. Esimerkkinä voidaan mainita Axel Gabriel Tolpon (1813–1886) perhe, jonka viisi tytärtä ja useat näiden lapset laajensivat sukuun kuuluvien perheiden piiriä. Toinen eri sukujen välille siteitä luonut tekijä oli pitäjänräätäli Matts Forsströmin (1726–1807) ja Helena Andersintyttären (1729–1813) sukukunta, jossa jälkeläiset avioituivat useammassa sukupolvessa miniöinä ja vävyinä monien ratsutilallisten ja talollisten perillisten kanssa. Matts Forsströmin pojan tytär Karolina Sofia Forsström (1819–1859) oli esim. naimisissa äsken mainitun Axel Gabriel Tolpon kanssa. Koska sukupiirin perhekunnat ovat asuneet Vihdissä usean sukupolven ajan, on avioliittojen kautta muodostunut yhteyksiä varsin moniin perhekuntiin, joiden nimiä tulee vastaan Vihdin hautausmaalla kulkiessa.

 

Useita eri sukuhaarojen jäseniä ja heidän perhekuntiaan on muuttanut kotikunnan ulkopuolelle ja vain pieni osa heistä on haudattu entiseen kotikuntaansa. Eräitä sukupiiriin kuuluvien perheiden jäseniä on muuttanut pysyvästi ulkomaille, jo 1800-luvun puolelta alkaen. Näistä voidaan mainita esimerkkeinä eräät Törnström (Yhdysvalloissa nimenä Tornstrom) ja Tolpo –sukujen jäsenet, edellisen suvun Yhdysvalloissa ja jälkimmäisen Saksassa ja Yhdysvalloissa. Eräät heistä ovat pitäneet yhteyttä entiseen kotimaahansa ja käyneet Suomessa tutustumassa sukulaisiinsa ja esivanhempiensa kotiseutuihin, usein myös niiden kirkkoihin ja hautausmaihin.

 

 

Hautausmailla vaeltaminen

 

Hautausmailla vaeltaminen on joillekin ihmisille aivan erityinen kokemus, joka liittyy hautausmaan luontoon, hautauspaikkojen merkitykseen ihmiselämän maallisen vaelluksen päätepisteenä, hautamuistomerkkien kokoon, muotoon ja tyyliin, vainajien nimiin ja elinaikoihin sekä hautojen hoidon tilaan. Muistomerkit on luotu elämän päättymisen jälkeen, mutta niiden tarkastelu herättää usein uteliaisuutta siihen, miten muistomerkki ehkä kuvastaa hautaan kätketyn vainajan luonnetta ja elämää. Onko hän eläessään pyrkinyt vaikuttamaan muistomerkin olemukseen, tai onko siinä haluttu muuten tuoda esiin hänelle ominaisia piirteitä? Varsin harvoin tulee esiin joitakin henkilökohtaisia piirteitä, joita voivat olla muotokuva, nimikirjoitus, kuvallisten symbolien valinta, jokin tunnuslause ja ehkä raamatun kohta.

 

Eräs aiheeseen liittyvä teos on yhdysvaltalaisen kirjailijan ja runoilijan Edgar Lee Masters’in kirjoittama ”Spoon River antologia” (alkup. teos 1915, suomennos Tammi 1947), kokoelma lyhyitä, vapaamittaisia runoja vainajien elämästä. Kirja tulee mieleeni aina hautausmailla käydessä. Se herättää ajatuksissa muistoja tai mielikuvia haudoissa lepäävien elämänvaiheista. Voitto Viron teos ”Vanha hautausmaa, Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas” (Otava 1977) on persoonallinen kuvaus Helsingin Hietaniemen hautausmaasta ja sinne haudatuista vainajista. Maila Talvion teos ”Jumalan puistot, Leposijoja ja hautausmaita” (WSOY 1927) on klassinen kuvateos suomalaisten hautausmaiden historiasta ja olemuksesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viereisessä karttakuvassa nähdään Vihdin hautausmaan vanhimmat alueet, joihin on merkitty tässä kirjoituksessa selostettujen hautapaikkojen sijainti osastoittain. Hautapaikkojen sijainti on likimääräinen. Kuvan on tehnyt tämän kirjoittaja hautausmaan toimiston antaman karttapiirroksen perusteella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoitus jatkuu osassa 2: Törnström-Hiidenheimo -suvun hautoja Vihdin hautausmaalla

 

Lähdeviitteet on mainittu osan 2 lopussa

 

Kirjoitus on valmistunut syyskuussa 2013.

 

 

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free HTML Editor