Arno Forsius

 

Päijät-Hämeen tutkimusseura 1978–1988


Osa 1, seuran historiikki.

 

Osa 2, historiikin luettelot.


Tämä kirjoitus on valmistunut jo vuonna 1988 ja se julkaistaan kotisivuillani nyt vuonna 2008, jolloin Päijät-Hämeen tutkimusseura tulee toimineeksi 30 vuotta.


Huoli humanistisen kulttuurin kehityksestä

 

Vuonna 1981 voimaan tullutta lakia kuntien kulttuuritoiminnasta valmisteltaessa kävi ilmi, että sen piiriin tulisivat kuulumaan pääasiallisesti eri taiteiden harjoittaminen ja harrastaminen, taidepalvelusten tarjonta ja käyttö sekä paikallisen kulttuuriperinteen vaaliminen ja edistäminen. Sen vuoksi eri tahoilla oltiin huolestuneita humanistisen kulttuurin ja tutkimuksen asemasta sekä niiden tulevaisuudesta yleensä ja erityisesti kunnissa. Tästä asiasta käytiin keskusteluja mm. museonjohtaja Jouko Heinosen ja tämän kirjoittajan sekä toisaalta Jouko Heinosen ja Päijät-Hämeen korkeakouluyhdistyksen toiminnanjohtajan Esko Vesikansan välillä.

 

Tavoitteena oli käynnistää alueellisesti samantapainen toiminta, jota toteuttivat Lapin tutkimusseura Rovaniemellä ja Itä-Suomen instituutti Mikkelissä. Näistä edellinen toimi lähinnä tiedon välittäjänä tutkijoiden, tutkimuksen tarvitsijoiden ja väestön välillä. Jälkimmäisen yhteydessä toimi erityinen tutkimuslaitos. Käytyjen keskustelujen aikana pyrittiin kartoittamaan Päijät-Hämeessä olevia tutkijoita ja oltiin yhteydessä eräisiin heistä.

 

Toukokuun lopulla 1978 museonjohtaja Jouko Heinonen kertoi tämän kirjoittajalle suunnitelmien edenneen niin pitkälle, että tulevana syksynä aiottiin perustaa Päijät-Hämeen tutkimusseura. Kesän 1978 aikana seuralle valmisteltiin sääntöehdotus pääasiallisesti Lapin tutkimusseuran sääntöjä mukaillen. Marraskuun alussa museonjohtaja Heinonen ilmoitti, että tämän kirjoittajaa kaavailtiin vireillä olevan tutkimusseuran puheenjohtajaksi.

 

Samaan aikaan lähetettiin kutsu Päijät-Hämeen tutkimusseuran perustavaan kokoukseen, joka oli päätetty pitää 30.11.1978 Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksessa, Oikokatu 1. Kokouskutsun olivat allekirjoittaneet Lahden Kauppakamarin puolesta toimitusjohtaja Jukka Mustonen, Päijät-Hämeen korkeakouluyhdistyksen puolesta toiminnanjohtaja Esko Vesikansa ja Päijät-Hämeen maakuntaliiton puolesta toiminnanjohtaja Kari Tavaila. Kutsussa todettiin, että sen allekirjoittaneet yhteisöt olivat nähneet aiheelliseksi pohtia erityisen yhdistyksen perustamista Päijät-Hämeeseen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi tutkijoiden ja tutkimuksesta kiinnostuneiden välillä sekä aluetta koskevan tutkimustoiminnan kehittämiseksi.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran perustaminen

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran perustava kokous pidettiin kutsussa esitettynä aikana eli 30.11.1978. Osanottajia oli saapunut kokoukseen lähes 60 henkeä. Innostus asiaa kohtaan oli huomattavan suuri. Läsnä olleista ainoastaan Kalevi Sirnelä kysyi, miksi tarvitaan taas uusi organisaatio, eikö Päijät-Hämeen maakuntaliitto riitä. Keskustelun jälkeen perustamispäätös oli yksimielinen.

 

Kokouksessa hyväksyttiin seuran säännöt, valittiin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, seitsemän hallituksen jäsentä sekä kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa. Kolmen työjäsenen valitseminen hallitukseen jäi odottamaan työjäsenien kutsumista seuraan. Puheenjohtajaksi tuli Arno Forsius ja varapuheenjohtajaksi Erkki Kariola. Luettelo hallituksen jäsenistä ja muista luottamushenkilöistä ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana on tämän historiikin lopussa.

 

Hallituksen ensimmäinen kokous pidettiin 14.12.1978. Kokouskutsujen lähettämisestä huolehti Päijät-Hämeen korkeakouluyhdistyksen toiminnanjohtaja Esko Vesikansa. Kokouksessa olivat hallituksen jäsenten lisäksi läsnä asiantuntijoina Esko Vesikansa ja Jouko Heinonen. Sihteerinä toimi Päijät-Hämeen korkeakouluyhdistyksen palveluksessa ollut koulutussihteeri Arja Pitkänen. Seuran sihteeriksi valittiin Heikki Mantere, joka toimi tutkijana Lahden kaupunginmuseon tutkimusyksikössä.

 

Kokouksessa päätettiin osallistua meneillään olevaan Päijät-Hämeen tutkimustarvekartoitukseen. Samoin päätettiin kerätä rekisterit käynnissä olevista tutkimuksista sekä aluetta tutkivista henkilöistä ja alueella olevista tutkijoista, joita mahdollisesti voitaisiin käyttää tutkimuksissa apuna. Kesäyliopiston ohjelmaan päätettiin ehdottaa neljää aihetta: Päijät-Hämeen tutkimuksen tila, Karjalaisuus Päijät-Hämeessä, Päijät-Hämeen luonnontutkimus sekä Päijät-Hämeen arkeologian kurssi historian opettajille ja mahdollisesti lukiolaisille.

 

Sen lisäksi päätettiin pitää keväällä 1979 neljä yleisöluentoa yhteistyössä Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunnan kanssa. Lisäksi todettiin tärkeäksi ja vaativaksi haasteeksi Päijät-Hämeen tutkimusta koskevan bibliografian julkaiseminen. Samoin suunniteltiin alueella vaikuttaneiden henkilöiden ja historiallisten karttojen hakemiston aikaansaamista. Jäsenhankinta päätettiin suunnata yksityisten lisäksi yhteisöihin ja kuntainliittoihin, ei niinkään kuntiin. Kuntajäsenien arveltiin seuraavan kuntien etuja siinä määrin, että seuran toimintavapaus voisi kärsiä. Työjäseniä päätettiin myös ryhtyä hankkimaan. Seuran taloudenhoitajan tehtävää päätettiin tarjota Elvi Hankalle, joka toimi kesäyliopiston kassanhoitajana.

 

Samanaikaisesti Päijät-Hämeen tutkimusseuran toiminnan vakiintumisen kanssa tapahtui muutakin tutkimukselle ja kulttuurin kehittämiselle myönteistä. Helsingin Yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen toiminta laajeni ja vuoden 1980 aikana perustettiin Lahden kaupungin tutkimusrahasto. Tammikuussa 1981 tutkimusseura antoi Lahden kaupungin tutkimusrahaston pyytämän lausunnon koskien rahaston toimintaperiaatteita ja sääntöjä.

 

Seuran säännöt

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran säännöt hyväksyttiin jo seuran perustavassa kokouksessa 30.11.1978. Etukäteen valmisteltuun ehdotukseen tehtiin kokouksessa joitakin vähäisiä muutoksia. Seuran rekisteröintianomus jätettiin yhdistysrekisteritoimistoon vuoden 1979 aikana. Yhdistysrekisteritoimisto vahvisti seuran säännöt huhtikuussa 1981. Niitä selostetaan jäljempänä eri toimintojen yhteydessä tarkemmin. Sääntöjen muutos on käsiteltävä kahdessa peräkkäisessä, vähintään kuukauden väliajoin pidettävässä seuran kokouksessa, joissa vähintään kahden kolmasosan annetuista äänistä om kannatettava muutosehdotusta. Ehdotus seuran lopettamisesta on käsiteltävä samalla tavalla kuin sääntöjen muutosehdotus.

 

Toimintaperiaatteet

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran tarkoituksena on toimia Päijät-Hämeeseen kohdistuvan tutkimustyön edistämiseksi sekä tutkimustyön ja käytännön elämän välisen yhteistyön tehostamiseksi. Seuran kotipaikka on Lahden kaupunki.

 

Seura toteuttaa tarkoitustaan seuraamalla tutkimuksen tilaa ja tutkimustarvetta, keräämällä tutkimustuloksia, laatimalla tutkimusohjelmia eri aloilta, selvittämällä tutkimusta kaipaavia kohteita väestölle merkityksellisillä aloilla, tekemällä viranomaisille esityksiä tutkimuksen edistämiseksi, saattamalla tutkimustarpeet tutkijoiden tietoon ja ohjaamalla tutkijoita tarpeellisiin kohteisiin sekä antamalla neuvoja tutkimustyön rahoittamisessa. Sen lisäksi seura toimii välittämällä tutkimustuloksia tutkijoille, tutkimusten tarvitsijoille sekä väestölle selostaen, vertaillen ja kansantajuistaen niitä, harjoittamalla julkaisutoimintaa ja järjestämällä esitelmätilaisuuksia sekä edistämällä harrastusluonteista tutkimustoimintaa.

 

Seuralla on oikeus vastaanottaa lahjoituksia ja jälkisäädöksiä sekä omistaa kiinteistöjä. Jos seura lopettaa toimintansa, on sen arkisto ja jäljelle jääneet varat luovutettava jollekin Päijät-Hämeen hyväksi työskentelevälle suomalaiselle rekisteröidylle yhdistykselle tai muulle oikeustoimikelpoiselle yhteisölle. Lahjana saatujen varojen suhteen on kuitenkin otettava huomioon, mitä niistä lahjoitettaessa on erikseen määrätty.

 

Vuonna 1980 järjestettiin seuran tunnuksen suunnittelukilpailu, johon saapui kaksi ehdotusta. Voittaneen nimimerkin haltijaksi osoittautui seuran puheenjohtaja Arno Forsius, joka luovutti palkintona olleen 100 markan lahjakortin seuralle. Kevätkokous valtuutti hallituksen kehittämään edelleen tunnushanketta, mutta siitä luovuttiin sittemmin.

 

Jäsenistö

 

Seuran sääntöjen mukaan jäsenistö koostuu henkilöjäsenistä, jotka voivat olla vuosijäseniä tai ainaisjäseniä, sekä työjäsenistä, yhdistysjäsenistä ja yhteisöjäsenistä. Seuralle voidaan kutsua myös kunniajäseniä. Muilta paitsi työjäseniltä ja kunniajäseniltä peritään jäsenmaksu. Vuosi- ja yhteisöjäsenet hyväksyy hallitus, joka myös kutsuu työjäsenet. Kunniajäsenet hyväksyy varsinainen kokous hallituksen esityksestä. Ensimmäisen toimintavuoden aikana suoritettiin jäsenhankintaa erityisin kirjein, joita lähetettiin Päijät-Hämeen kuntien vaikuttajille, yhdistyksille ja yhteisöille. Suurin osa jäsenistöstä tuli kuitenkin mukaan yleisötilaisuuksien ja tiedotuslehden kautta. Vuonna 1980 lähetetyt jäsenhankintakirjeet eivät tuottaneet tulosta juuri lainkaan.

 

Työjäseniksi on valittu tutkijoita, joiden työn tai julkaisujen kohteina ovat olleet Päijät-Hämeeseen liittyvät aiheet. Eräät heistä ovat edustaneet työjäseniä tutkimusseuran hallituksessa, osallistuneet seuran toimintaan pitämällä esitelmiä tai kirjoittaneet artikkeleita seuran vuosikirjaan. Osa työjäsenistä on siten osallistunut aktiivisesti tutkimusseuran toimintaan, mutta noin kolmannes työjäsenistä ei ole ollut mitenkään siinä mukana.

 

Vuoden 1979 päättyessä seuraan kuului ainaisjäseniä 3, vuosijäseniä 68, seuroja ja yhdistyksiä 5, maakunnallisia yhteisöjä 5 ja työjäseniä 26, eli yhteensä 107 jäsentä. Vuonna 1988 jäsenmäärä on yhteensä 156, joista 5 ainaisjäsentä ja 106 vuosijäsentä, 29 työjäsentä, 3 kuntajäsentä, 5 maakunnallista yhteisöjäsentä, 7 muuta yhteisöjäsentä ja 1 yritysjäsen.

 

Jäsenmäärän kehitys sekä luettelot tutkimusseuran työjäsenistä ja yhteisöjäsenistä ovat tämän historiikin luettelo-osassa.

 

Yleiset kokoukset

 

Sääntöjen mukaan tutkimusseuralla on vuosittain kaksi varsinaista eli yleistä kokousta. Vuosikokous (jäljempänä kevätkokous) on pidettävä viimeistään kesäkuussa ja syyskokous viimeistään joulukuussa. Hallitus kutsuu seuran jäsenet ylimääräiseen kokoukseen tarvittaessa tai jos viidesosa seuran jäsenistä sitä kirjallisesti vaatii erityisesti ilmoitettua asiaa varten. Seuran päätäntäoikeutta käyttävät yleisissä kokouksissa läsnä olevat jäsenet ja kullakin jäsenellä on yksi ääni. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä lukuun ottamatta seuran sääntöjen muutosta ja seuran lopettamista. Tähän mennessä kaikki päätökset yleisissä kokouksissa on tehty yksimielisesti.

 

Kevätkokouksessa käsitellään edellisen vuoden toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto sekä päätetään vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille. Syyskokouksessa määrätään hallituksen jäsenten kokouspalkkioiden suuruus, vahvistetaan jäsenmaksut, vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio, valitaan vuosittain puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kahdeksi vuodeksi kerrallaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle sekä vuosittain tilintarkastajat ja varatilintarkastajat.

 

Kevätkokous on pidetty yleensä maaliskuussa ja syyskokous marraskuussa. Aikaisemmin yleisiin kokouksiin järjestettiin myös ohjelmaksi esitelmä. Kevätkokous 1979 pidettiin siitä syystä samana iltana kuin akateemikko Eino Jutikkalan yleisöluento. Sittemmin varsinaisissa kokouksissa oli vuoteen 1986 saakka useimmiten hallituksen jonkun jäsenen pitämä esitelmä. Perustavassa kokouksessa ja parissa varsinaisessa kokouksessa on ollut ulkopuolinen esitelmöitsijä. Esitelmien pitäjät ja aiheet on mainittu erillisessä luettelossa tämän historiikin lopussa. Yleisiä kokouksia on pidetty pääasiallisesti Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen tiloissa, Oikokatu 1, muutaman kerran myös Aikuiskoulutuskeskuksessa ja Lahden kaupunginmuseon toimistossa.

 

Jäsenistön osanotto varsinaisiin kokouksiin on ollut varsin niukka. Osanottajia on ollut läsnä 10–18 henkeä, heistäkin noin puolet hallitukseen kuuluvia ja seuran toimihenkilöitä. Kun viime vuosina on esitelmätiloista jouduttu maksamaan vuokraa, on esitelmien järjestämisestä varsinaisten kokousten yhteydessä luovuttu. Tämä on kylläkin pudottanut jäsenistön pois niistä niin tarkoin, että hallitukseen tai toimihenkilöihin kuulumattomia osanottajia on ollut läsnä vain 1–3.

 

Hallitus

 

Sääntöjen mukaan hallitukseen kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kymmenen jäsentä, joista kolme on työjäsenien edustajia. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan vuosittain seuran syyskokouksessa. Puheenjohtaja voidaan valita enintään neljäksi kalenterivuodeksi perättäin. Muut jäsenet valitaan kaksivuotiskausiksi, puolet vuorovuosina. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen erovuoroisuus määräytyi arvan mukaan.

 

Hallituksen tehtävänä on hoitaa seuran asioita ja taloutta sekä ottaa seuralle sihteeri, taloudenhoitaja ja muu tarpeellinen toimihenkilöstö talousarvion puitteissa, kutsua seura varsinaisiin tai ylimääräisiin kokouksiin, hyväksyä henkilö- ja yhteisöjäsenet, kutsua työjäsenet, tehdä esitykset kunniajäsenten hyväksymiseksi sekä pitää jäsenluetteloa. Hallitus voi perustaa jaostoja ja asettaa tutkimusryhmiä seuran toiminnan tehostamiseksi tai erikoistutkimuksia varten.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran hallitus kokoontui ensimmäisenä täytenä toimintavuotena 1979 yhdeksän kertaa. Sen jälkeen kokouksia on pidetty yleensä 5–6 vuosittain. Alkuvuosina kokoukset pidettiin tavallisesti Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen tiloissa, Oikokatu 1. Muutaman kerran hallituksen kokouksia on pidetty Lahden kaupunginmuseon toimistossa ja Lahden Aikuiskoulutuskeskuksessa. Kerran on kokoonnuttu Mallasjuoma Oy:n tiloissa, Esan Kirjapaino Oy:n tiloissa ja Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla. Osanotto hallituksen kokouksiin on ollut yleensä tyydyttävän hyvä. Kokouspalkkioita ei ole koko aikana maksettu, mutta pitkämatkaisille hallituksen jäsenille on korvattu matkakulut. Ensimmäisen toimintavuoden aikana hallituksen kokouksissa olivat asiantuntijoina läsnä museonjohtaja Jouko Heinonen, toiminnanjohtaja Esko Vesikansa ja koulutussihteeri Arja Pitkänen kahdesti ja FM Heidi Mikkola kerran.

 

Tutkimusseuran sihteerinä on ollut ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen Heikki Mantere. Koska hänen varsinainen työnsä rajoitti toimintamahdollisuuksia, nimettiin tutkimusseuralle erillinen kokoussihteeri. Sen jälkeen Heikki Mantere on huolehtinut lähinnä tutkimusseuran julkaisutoimintaan liittyvistä asioista.

 

Seuran sihteereille ja taloudenhoitajille ei ole maksettu palkkaa, mutta heille on korvattu osittain puhelin- ja matkakuluja. Tilintarkastajille on maksettu palkkiot laskun mukaan.

 

Hallituksen jäsenet, tilintarkastajat ja toimihenkilöt on mainittu tämän historiikin luettelo-osassa.

 

Tätä historiikkia laadittaessa kävi ilmi, että tutkimusseuran oma arkisto ei ollut moitteettomassa kunnossa. Ilmeisesti sihteerien vaihtumisen yhteydessä suurin osa puhtaaksikirjoitetuista pöytäkirjoista on joutunut kadoksiin, tai niitä ei ole etsimisestä huolimatta ainakaan löydetty tämän historiikin julkaisemiseen mennessä.

 

Tiedotus- ja julkaisutoiminta

 

Päijät-Hämeen tutkimusseura on julkaissut tiedotuslehteä, vuosikirjaa ja bibliografiaa. Päijät-Hämeen tutkimusseuran tiedotuslehteä on julkaistu monistettuna, A 5 kokoisena ja 4–8 -sivuisena. Aluksi tiedotuslehteä levitettiin jäsenistölle, kirjastoihin, kouluihin ja kuntiin 500–700 kappaleen painoksena. Sittemmin painoksen määrä on ollut noin 300. Tiedotuslehden sivuilla on ilmoitettu seuran toiminnasta, kokouksista ja yleisötilaisuuksista. Siinä on julkaistu myös suppeita artikkeleita, selostuksia ja esitelmien lyhennelmiä.

 

Vuonna 1979 kolmen ensimmäisen tiedotuslehden julkaisemisen kustansivat Lahden kaupunginmuseo, Päijät-Hämen kesäyliopisto ja korkeakouluyhdistys sekä Päijät-Hämeen seutukaavaliitto, jotka samalla esittelivät niissä omaa toimintaansa. Vuoden viimeisessä numerossa oli tiivistelmä Arno Forsiuksen esitelmästä "Katovuosi 1867 ja sen seuraukset Lahden seudulla".

 

Vuoden 1980 tiedotuslehdissä kertoivat Arno Forsius hollolalaisesta siluettimaalarista Knut Oskar Arndt Björksténistä, Anni Pakarinen Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston mikrofilmikokoelmasta, Kari Tavaila Päijät-Hämeen maakuntarahastosta ja Esko Vesikansa Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksesta. Lisäksi esiteltiin tiedotuslehdissä seuran yhdistys- ja yhteisöjäsenistä Kyminlaakson Lääkäriseura, Lahti-Seura sekä Päijät-Hämeen keskussairaalan kuntainliitto ja keskussairaala.

 

Vuonna 1981 tiedotuslehti ilmestyi 4 kertaa. Ilmoitusasioiden lisäksi Arno Forsius kertoi valokuvauksesta ja tutkimuksesta sekä Kirsti Heikkilä Päijät-Hämeen mielisairaanhuoltopiirin perustamisesta. Seuran jäsenistä esiteltiin Päijät-Hämeen Perinneseura ja Lahden Teollisuusseura.

 

Vuonna 1982 tiedotuslehti ilmestyi 4 numerona. Niiden sivuilla esiteltiin Lahden kaupungin tutkimusrahasto, Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema, Salpausselän Luonnonystävät ja Lahden Seudun Sukututkijat.

 

Vuosina 1983–1984 tiedotuslehti ilmestyi 2 kertaa ja vuosina 1985–1988 vain kerran. Vuonna 1983 esiteltiin Lahden Lyseon luontokerho, Päijät-Hämeen bibliografian suunnitelma ja kirjaston käyttötarvetta Lahdessa koskeva tutkimus. Vuonna 1984 tiedotuslehdessä kerrottiin Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen tutkimusosastosta. Vuonna 1985 esiteltiin Lammin perunantutkimuslaitos, vuonna 1986 Lahden Tietoteknologiakeskus ja Muototieto Oy sekä vuonna 1987 Lahden Paasikivi-seura.

 

Seuran tiedotustoiminnalle on ollut avuksi, että paikkakunnan lehdistö, erityisesti Etelä-Suomen Sanomat, sekä alueradio kohdistivat huomiota seuran toimintaan ja tilaisuuksiin. Vuoden 1983 aikana valmisteltiin vuosikirjan artikkeleihin perustuvan esitelmäsarjan järjestämistä yhteistyössä Lahden alueradion kanssa. Esitelmäsarja toteutettiinkin kevättalvella 1984, jolloin alueradion ohjelmistossa kuultiin 4 eri esitelmää. Ohjelmasarjan alussa esiteltiin myös seuran toimintaa.

 

Vuosikirjat

 

Vuosikirjan julkaisemista suunniteltiin jo ensimmäisenä toimintavuonna 1979, mutta se lykkääntyi kuitenkin seuraavaan vuoteen. Vuosikirjan toimituksesta on vastannut hallituksen valitsema vuosikirjan toimituskunta, johon ovat kuuluneet koko ajan Arno Forsius, Eeva Rissanen ja Heikki Mantere, sekä Erkki Kariola vuosina 1979–1980 ja Jaakko Syrjämäki vuodesta 1981. Vuodesta 1980 alkaen Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja on ilmestynyt vuosittain. Sen painosmäärä oli aluksi 500 ja toisesta vuodesta alkaen 400. Aluksi vuosikirja ilmestyi konekirjoituksesta offset-painettuna. Vuodesta 1983 vuosikirja on julkaistu ladottuna ja runsaammin kuvitettuna.

 

Vuosikirjassa on julkaistu tutkimuksia ja selvityksiä, katsauksia, pidettyjä esitelmiä, matkakuvauksia, muistelmia, kirja-arvosteluja, kannanottoja, luettelo Päijät-Hämeestä ilmestyneestä kirjallisuudesta sekä kertomus Päijät-Hämeen tutkimusseuran toiminnasta edellisen toimintavuoden aikana.

 

Pääperiaatteena on ollut, että artikkelien on liityttävä Päijät-Hämeen alueeseen, mutta joissakin tapauksissa tästä periaatteesta on tingitty. Jokunen artikkeli on ilmestynyt myös jossakin muussa julkaisussa, jonka lukijakunta on poikennut ratkaisevasti vuosikirjan lukijakunnasta. Eräät artikkelit ovat olleet katkelmia tai lyhennelmiä opinnäytetöistä. Vuosikirjassa julkaistuista kirjoituksista ei ole maksettu kirjoituspalkkioita, mikä on rajoittanut mahdollisuuksia hankkia artikkeleita suunnitelmallisesti. "Vapaaehtoista" tarjontaa ei juuri ole esiintynyt, joten artikkeleita on pitänyt aktiivisesti metsästää ja kerätä. Osalla kirjoittajista ei ole ollut kokemusta artikkelien laatimisesta, mistä syystä kirjoitusten painokuntoon saattaminen on vaatinut toisinaan paljon työtä.

 

Kaikesta huolimatta Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjassa on vuosien mittaan saatu julkaistuksi paljon sellaista tietoa ja tutkimusta, josta ei ole aikaisemmin kerrottu julkisuudessa. Luettelo vuosikirjoissa 1980–1988 julkaistuista artikkeleista on tämän historiikin luettelo-osassa.

 

Bibliografia

 

Heti ensimmäisenä toimintavuotenaan Päijät-Hämeen tutkimusseura otti tavoitteekseen Päijät-Hämettä koskevan bibliografian aikaan saamisen. Silloin tehtiin alustava suunnitelma ja käännyttiin rahoituksen järjestämiseksi alueen kuntien, opetusministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön puoleen. Jatkotoimet jäivät kuitenkin seuraavaan vuoteen. Rahoituksen järjestämisen todettiin olevan vaikeata, sillä aluksi alueen kunnista vain Asikkala, Hollola, Heinola, Heinolan mlk, Lahti ja Lammi myönsivät tarkoitusta varten esitetyn avustuksen, 15 penniä/asukas tai enemmän. Sittemmin avustuksia on saatu eräiltä muiltakin kunnilta. Myönnettyjä avustuksia alettiin rahastoida tulevaa tarvetta varten.

 

Vuonna 1981 nimettiin seuralle bibliografiatoimikunta hanketta suunnittelemaan. Bibliografiatoimikuntaan valittiin tutkimusseuran, kirjastotoimen, museotoimen, kuntien ja tutkijoiden edustajat. Sen jäsenet olivat Arno Forsius, Anni Pakarinen, Jouko Heinonen, Kirsti Mannersalo, Pirkko Loikkanen ja Reino Kallio. Eeva Rissanen osallistui myös kokouksiin puheenjohtajana ollessaan. Toimikunta kokoontui pari kertaa vuodessa, mutta asiassa ei kuitenkaan päästy eteenpäin. Rahoitusta ei saatu järjestymään eikä toisaalta myöskään löydetty halukasta ja sopivaa tekijää.

 

Vuoden 1983 alussa saatiin bibliografian tekijöiksi informaatikot Erkki Vaisto ja Eeva-Liisa Lehtonen. Heidän esittämänsä suunnitelman mukaan päätettiin ensin julkaista Päijät-Hämeen tiedonlähdeopas, jonka käsikirjoitus valmistui vuoden 1983 loppuun mennessä. Seuraavaksi päätettiin teettää varsinainen bibliografia vuosilta 1945–1984 ja sen jälkeen bibliografia aikakauslehtiartikkeleista vuosilta 1970–1984. Bibliografian ensimmäinen osa Päijät-Hämeen tiedonlähdeopas, Päijät-Hämeen tiedonlähteet 1, painettiin vuonna 1984 ja sen julkistamistilaisuus pidettiin syyskuussa Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston tiloissa.

 

Vuoden 1984 aikana tehtiin myös bibliografian suunnitelmaa koskeva muutos. Tuolloin päätettiinkin julkaista seuraavaksi Päijät-Hämettä koskevan kirjallisuuden ja aikakauslehtiartikkeleiden luettelo vuosilta 1970–1984 ja sen jälkeen vastaavanlainen luettelo vuosilta 1945–1969. Käsikirjoituksen tekijöinä olivat edelleen Erkki Vaisto ja Eeva-Liisa Lehtonen. Sopimus toisen osan käsikirjoituksen kirjoittamisesta tehtiin toukokuussa 1984. Käsikirjoitus valmistui vuoden 1985 loppuun mennessä eräitä tarkistuksia lukuun ottamatta ja osa oli tarkoitus saada painoon vuoden 1986 aikana.

 

Vuoden 1985 aikana tehtiin Erkki Vaiston ja Eeva-Liisa Lehtosen kanssa sopimus myös bibliografian kolmannen osan käsikirjoituksesta ja sen kokoaminen alkoikin heti. Bibliografian toinen osa päätettiin painatuskustannusten vähentämiseksi kirjoittaa etukäteen tietokonelevykkeille. Työn otti suorittaakseen Heikki Kolunen, seuran työjäsen ja työjäsenten edustaja hallituksessa, joka sai tehtävän valmiiksi vuoden 1986 aikana. Samoin valmistui bibliografian kolmannen osan käsikirjoitus vuoden 1986 loppuun mennessä. Vuoden 1987 aikana valmisteltiin bibliografian toisen osan painatusta, mutta taloudellisten ja eräiden teknisten vaikeuksien vuoksi asia ei edistynyt. Bibliografian käsikirjoituksen tekijät ovat keränneet edelleen aineistoa vuodesta 1984 eteenpäin ilman erityistä sopimusta.

 

Yleisöluennot

 

Jo ensimmäisessä kokouksessaan joulukuussa 1978 seuran hallitus päätti järjestää kevätkaudella 1979 neljän yleisöluennon sarjan aiheena Päijät-Hämeen historia. Hanketta valmistelemaan nimettiin yhdessä Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen kanssa erityinen tieteen popularisointityöryhmä, jossa tutkimusseuraa edusti Kari Tavaila. Neuvottelujen tuloksena Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta otti vastatakseen luennoitsijoiden luentopalkkioista ja matkakorvauksista. Luennoitsijoiden hankkimisesta sovitun ohjelman mukaisesti vastasi Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Päijät-Hämeen tutkimusseuran tehtäväksi jäi huolehtia esitelmien ilmoittamisesta, tunnetuksi tekemisestä ja tilaisuuksien käytännön järjestelyistä.

 

Luennot pidettiin pääasiallisesti Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen tiloissa Oikokatu 1:ssä. Esitelmäsarjan aloitti akateemikko Eino Jutikkalan esitelmä Hämeen teollistumisesta. Seuran hallituksen edustaja on eräin yksittäisin poikkeuksin ollut mukana yleisötilaisuuksissa esittelemässä luennoitsijan ja johtamassa luennon jälkeen käytyä keskustelua. Toisinaan keskustelu on ollut varsin vilkasta ja kestänyt pitkään. Luettelo tutkimusseuran järjestämistä yleisöluennoista on tämän historiikin luettelo-osassa.

 

Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunnan taloudellisella tuella järjestetyt yleisöluennot jatkuivat kolmen vuoden ajan Studia generalia -luentosarjana eri tieteenaloilta. Niiden luennoitsijoiden osalta, jotka eivät olleet Helsingin yliopiston opettajia, joutui tutkimusseura maksamaan kulut. Samoin kävi, jos luennoitsija ei tyytynyt valtion hyväksymiin luentopalkkioihin. Kevätkaudesta 1982 alkaen yleisöluennot jatkuivat Studia universalia -nimellä, sillä Helsingin yliopisto halusi pidättää Studia generalia -nimikkeen itsellään. Heinolassa on yleisöluentoja pidetty mm. kevät- ja syyskaudella 1980 sekä syyskaudella 1982.  Esitelmien aihepiiristä riippuen kuulijoita oli 15–250 välillä. Erityisen suosittu oli syyskauden 1979 viimeinen tilaisuus, professori Erik Tawaststjernan Sibelius-aiheinen esitelmä "Pohjolan tyttärestä viimeisiin pianosävellyksiin". Tilaisuus pidettiin Lahden konserttitalolla ja esitelmään liittyvät musiikkinäytteet esittivät Päijät-Hämeen konservatorion orkesteri Aarre Hemmingin johdolla ja pianotaiteilija Rauno Jussila.

 

Erityisen mielenkiinnon kohteena oli myös professori Lars Petterssonin esitys "Päijät-Hämeen puukirkot" kevätkaudella 1980 Lahdessa ja syyskaudella 1980 Heinolassa. Syyskauden 1980 viimeinen esitys pidettiin jälleen Lahden konserttitalolla yhteistyössä Lahden Paasikivi-seuran kanssa. Esitelmöitsijänä oli professori Jukka Nevakivi, jonka aiheena oli "Paasikivi kansainvälisessä politiikassa".

 

Kevätkaudesta 1983 alkaen yleisöluennot järjestettiin lukukausittain tietyn aihepiirin puitteissa. Aihepiirit olivat seuraavat: kevätkaudella 1983 Taide ja tieteellinen työ, syyskaudella 1983 Muuttuva maailmankuva, kevätkaudella 1984 Mielenterveys ja elinympäristö, syyskaudella 1984 Mies-nainen-ihminen, kevätkaudella 1985 Ihmistä etsimässä, syyskaudella 1985 Unen monet kasvot, kevätkaudella 1986 Hyvinvoinnista pahoinvointiin?, syyskaudella 1986  Usko - tavara- tieto; kehitysmaiden auttamisstrategiat, kevätkaudella 1987 Sopeutuminen vai tuho - ihminen luonnon herra? ja syyskaudella 1987 Tulevaisuuden Suomi. Esitelmien pitäjät ja niiden aiheet on lueteltu tämän historiikin lopussa.

 

Syyskaudella 1983, jolloin yleisöluentojen aiheena oli Muuttuva maailmankuva, oli viiden luennon päätteeksi luennoitsijoiden yhteinen paneelikeskustelu, jonka puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen johtaja Heikki Lampi. Erikoisen runsaasti nuorta yleisöä oli kuuntelemassa dos. Esa Saarisen luentoa "Naisena olemisen filosofisista perusteista" syyskaudella 1984.

 

Vähitellen Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta vetäytyi pois toiminnasta, jolloin kustannukset jäivät lisääntyvästi tutkimusseuran maksettaviksi. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen kanssa tapahtuva yhteistyö ohjasi lisääntyvästi yleisöluentojen aihepiiriä palvelemaan myös avoimen korkeakoulun opintotavoitteita, jolloin tutkimusseuran mahdollisuudet  vaikuttaa aiheisiin vähenivät. Kun tutkimus- ja koulutuskeskuksen toiminta vuoden 1987 aikana siirtyi Aikuiskoulutuskeskukseen, joutui tutkimusseura maksamaan myös vuokraa luentotiloista.

 

Vuoden 1988 aikana yleisöluentoja ei enää järjestetty. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Päijät-Hämeen kesäyliopisto ja Lahden työväenopisto, jotka toimivat kaikki Aikuiskoulutuskeskuksessa, ryhtyivät keskenään yhteistyöhön omien yleisöluentojen järjestämiseksi. Harjulan vapaaopisto ilmoitti halukkuutensa yhteistyöhön Päijät-Hämeen tutkimusseuran kanssa, mutta toistaiseksi yleisöluentojen järjestäminen on keskeytyksissä.

Seminaarit

 

Toukokuussa 1979 Päijät-Hämeen kesäyliopisto järjesti yhdessä Päijät-Hämeen tutkimusseuran kanssa Lahden Seurahuoneella yhden päivän seminaarin aiheesta "Korkeakoulut ja elinkeinoelämä". Seminaarin tarkoituksena oli lähentää korkeakouluja, tutkimuslaitoksia ja päijäthämäläisiä yrityksiä toisiinsa. Helsingin yliopiston, kauppakorkeakoulun, teknillisen korkeakoulun ja valtion teknillisen tutkimuskeskuksen edustajat esittelivät koulutus- ja tutkimusmahdollisuuksia, joiden avulla voitaisiin palvella erityisesti keskisuuria ja pieniä yrityksiä. Yrittäjät puuttuivat tilaisuudesta lähes täysin, mikä jo sinänsä osoitti ainakin yhteistyön tehostamisen tarpeellisuutta.

 

Kesäkuussa 1979 järjestettiin Päijät-Hämeen kesäyliopiston ja Päijät-Hämeen tutkimusseuran yhteistyönä Päijät-Hämeen arkeologian seminaari, jonka johti Matti Bergström. Seminaari kesti kolme päivää ja viimeisenä päivänä suoritettiin Ahtialassa kenttätutkimus. Maastoon suoritetun retken yhteydessä tunnistettiin Herrasmannin ulkoilualueelle johtavan tien varrelta muinainen uhrikivi. Seminaarissa pidetyt esitelmät julkaistiin myöhemmin Lahden kaupunginmuseon julkaisusarjassa. Seminaari toistettiin kesällä 1980 ja ohjelmaltaan hieman muutettuna kesällä 1981.

 

Syksyllä 1979 pidettiin Mukkulassa hotelli- ja ravintolakoulun tiloissa yhden päivän teemaseminaari "Sukututkimus ja paikallishistoria", jossa oli 35 osanottajaa. Seminaarissa, joka järjestettiin yhteistyössä Lahden Seudun Sukututkijoiden kanssa, käsiteltiin sukututkimuksen ja paikallishistorian yhteisiä ja eroavia piirteitä.

 

Keväällä 1980 järjestettiin historiallisessa museossa yhden päivän seminaari aiheesta "Luonnon tila ja tutkimus Päijät-Hämeessä". Sen yhteydessä avattiin Salpausselän luonnonystävien pystyttämä Päijät-Hämeen luontoa ja sen tutkimusta esittelevä näyttely, joka oli avoinna kaksi viikkoa.

 

Syksyllä 1980 järjestettiin Päijät-Hämeen seutukaavaliiton myötävaikutuksella seminaari aiheesta "Muuttuva elinympäristö Päijät-Hämeessä".

 

Keväällä 1981 järjestettiin yhden päivän teemaseminaari aiheesta "Valokuvaus tutkimuksen apuna".

 

Syksyllä 1982 järjestettiin yhteistyössä Sanomalehtien Liiton kanssa teemaseminaari aiheesta "Julkisen sanan eettinen vastuu", joka oli tarkoitettu lähinnä julkisen sanan edustajille ja julkisen sanan kanssa tekemisiin joutuville päättäjille.

 

Luettelo seminaarien esitelmistä on tämän historiikin luettelo-osassa.

 

Tutkimuksen tukeminen

 

Tutkimuksen tukemisen muotoja ovat olleet tutkimustarvekartoitukseen osallistuminen, apurahojen myöntäminen sekä bibliografian julkaiseminen.

 

Vuonna 1979 Päijät-Hämeen tutkimusseura osallistui Päijät-Hämeen tutkimustarvekartoituksen tukemiseen. Tutkimuksen suoritti FM Heidi Mikkola Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen työnä. Päijät-Hämeen tutkimusseura oli mukana tutkimustarvekartoitusta koskevissa tiedotustilaisuuksissa, jotka järjestettiin huhtikuun 1979 lopulla Asikkalassa, Nastolassa, Hollolassa, Heinolassa ja Lahdessa. Seuraa edustivat tilaisuuksissa Arno Forsius, Kari Tavaila, Aulis Manelius ja Esko Vesikansa.

 

Vuonna 1979 esitettiin Päijät-Hämeen tutkimuksen edistämiseksi mm. alueen henkilömatrikkelin ja karttaluettelon aikaansaamista. Alustavasti suunniteltiin niiden tapahtuvan yhteistyössä Lahden kaupunginmuseon ja Päijät-Hämeen seutukaavaliiton kanssa. Lahden kaupunginmuseo aloittikin lahtelaisia koskevien henkilötietojen keruun jo syksyllä 1979. Karttojen luetteloimisessa ei ole päästy eteenpäin.

 

Vuosikirjassa on vuodesta 1980 alkaen julkaistu luettelo edellisen vuoden aikana Päijät-Hämeestä ilmestyneestä kirjallisuudesta Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston antamien tietojen perusteella.

 

Vuonna 1982 jaettiin ensimmäisen kerran seuran apuraha Päijät-Hämettä koskevan tutkimuksen edistämiseksi. Apurahan suuruus on ollut 5000 mk. Ensimmäisenä sen sai työryhmä Heikki Kolunen ja Hannu Pietiäinen tutkimukseen "Petolintujen sopeutuminen metsien talouskäyttöön Etelä-Suomessa".

 

Vuonna 1983 apurahan sai työryhmä Esa Lammi ja Päivö Somerma tutkimukseen "Hollolan Vesijärven kasvillisuus ja ihmistoiminnan vaikutus kasviyhdyskuntien muodostumiseen".

 

Vuonna 1984 apurahan sai Erkki Hämäläinen lisensiaattityöhön "Lahden kaupungin ja esikaupunkialueen punakaartilaisten sosiaalinen tausta ja rakenne vuosina 1917–1918".

 

Vuonna 1985 apurahan sai Erja Mitikka tutkimukseen "Päijät-Hämeen alueellinen kehittäminen".

 

Vuodesta 1986 alkaen apurahaa ei ole jaettu. Kiinnostus sen hakemista kohtaan oli vähentynyt ja seura tarvitsi rahaa oman bibliografiahankkeensa toteuttamista varten.

 

Yhteistyö

 

Päijät-Hämeen tutkimusseura on ollut yhteistyössä erityisesti Lahden kaupunginmuseon, Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen, Päijät-Hämeen korkeakouluyhdistyksen ja kesäyliopiston kanssa sekä Päijät-Hämeen maakuntaliiton ja Päijät-Hämeen seutukaavaliiton kanssa. Hallituksen kokouksia on saatu pitää Lahden kaupunginmuseon toimistossa, Helsingin Yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksessa sekä Lahden Aikuiskoulutuskeskuksessa ilman korvauksia. Vuonna 1984 Päijät-Hämeen tutkimusseura avusti taloudellisesti Päijät-Hämeen avoimen korkeakoulun oppilasyhdistyksen järjestämää seminaaria "Korkea-asteen aikuiskoulutus Päijät-Hämeessä vuonna 2000".

 

Talous

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran talous on perustunut kuntien myöntämiin avustuksiin, eri rahastoista saatuihin avustuksiin, jäsenmaksuihin ja painotuotteiden myyntituloihin. Erityisesti Lahden kaupungin vuotuinen toiminta-avustus on ollut ratkaisevan tärkeä seuran toiminnan kannalta. Seuran suurimmat menokohteet ovat olleet yleisöluentojen järjestäminen, vuosikirjan painattaminen, bibliografian käsikirjoituksen teettäminen ja Päijät-Hämeen tiedonlähdeoppaan painattaminen. Bibliografian julkaisemista varten saatujen avustusten käyttämättä oleva osuus on rahastoitu seuraavien osien painattamista varten.  

 

Jäsenmaksut

 

Jäsenmaksut on pidetty varsin alhaisina. Niitä on kertynyt alkuvuosina noin 2500 mk vuodessa ja viimeisinä vuosina noin 4000 mk vuodessa. Jäsenmaksuilla on voitu viime aikoina kattaa vain noin 6–10 % seuran vuotuisista menoista. Henkilöjäsenen vuosimaksu oli vuodesta 1979  20 mk ja vuodesta 1985 se on ollut 30 mk.

 

Avustukset

 

Avustuksia ovat myöntäneet säännöllisesti Lahden kaupunki vuodesta 1979 alkaen, Asikkala, Heinola, Heinolan mlk ja Hollola vuodesta 1980 alkaen, Nastola vuodesta 1981 alkaen ja Orimattila vuodesta 1986 alkaen, sekä joinakin vuosina Lammi ja Mäntsälä. Kunnille on esitetty toivomuksena avustuksen määräksi 15 penniä asukasta kohden. Lahden kaupungin avustus on ollut merkittävästi suurempi.

 

Lahden Musiikkiopiston Omakotisäätiö lahjoitti seuralle 1000 mk vuonna 1979 professori Erik Tawaststjernan luennon järjestämistä varten ja Akateemisen kirjakaupan Lahden myymälä 1000 mk vuonna 1981.

 

Apurahat

 

Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto on myöntänyt seuralle toiminnan tukemista varten 2000 mk vuonna 1980, 20000 mk vuonna 1981 ja 15000 mk vuonna 1985.

 

Seura on saanut Lahden kaupungin kulttuurilautakunnan esittämänä kohdeavustuksena 5000 mk vuonna 1984 ja 15000 mk vuonna 1985 sekä kaupungin tutkimusrahaston apurahana 20000 mk vuonna 1986 ja 25000 mk vuonna 1987. Näistä avustuksista osa saadaan vasta avustettavan työn eli bibliografian toisen osan valmistuttua.

 

Ilmoitustulot

 

Ilmoitustuloja on joinakin vuosina saatu vuosikirjassa ja tiedotuslehtisessä julkaistuista ilmoituksista eräiltä pankeilta, vakuutusyhtiöiltä ja yrityksiltä.

 

Myyntitulot

 

Myyntituloja seura on saanut vuosikirjasta ja Päijät-Hämeen tiedonlähdeoppaasta. Myyntitulojen määrä on vuosittain vaihdellut 250 ja 5500 markan välillä. Julkisella tuella aikaansaatujen painotuotteiden hinnat on haluttu pitää mahdollisimman alhaisina. Myyntitoiminta ei ole myöskään ollut kovin aktiivista.

Nykytilanne

 

Päijät-Hämeen tutkimusseura on nyt saavuttamassa 10 vuoden iän marraskuussa 1988. Vireän alun jälkeen seuran toiminta on ajautunut hiljaisempaan suvantovaiheeseen. Tähän on olemassa useampiakin syitä. Tutkimusseuran perustamisen pontimena ollut kulttuurin ja tutkimuksen edistäminen on kehittynyt Päijät-Hämeessä monella taholla. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen toiminnan vakiintuminen ja Aikuiskoulutuskeskuksen valmistuminen ovat olleet merkittäviä voimavarojen lisäyksiä kuluneiden vuosien aikana.

 

Tutkimusseuran eräänä päätavoitteena on koko ajan ollut Päijät-Hämettä koskevan bibliografian aikaansaaminen. Hanke on ehkä ollut liian mittava seuran voimille, etenkin kun sen rahoitus ei ole toteutunut alunperin suunnitellulla tavalla. Tämäkin on osaltaan pakottanut tutkimusseuraa supistamaan toimintaansa muutamana viime vuotena. Bibliografiahankkeen toinen vaihe on toteutumassa aivan lähiaikoina ja kolmas vaihe toivottavasti parin vuoden kuluessa.

 

Vuosikirjan julkaisemista on tarkoitus jatkaa edelleen. Näiden lisäksi tutkimusseuran on 10-vuotispäivänsä sivuutettuaan harkittava vakavasti uusia toimintamuotoja vireytensä säilyttämiseksi.


Edellä mainitut luettelot ovat kirjoituksen
osassa 2, historiikin luettelot.


Kirjoitus on valmistunut vuonna 1988. Julkaistu: Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1988: 97–122. Tarkistettu toukokuussa 2008.


TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON