Arno Forsius

 
Päijät-Hämeen tutkimusseuran arkeologisesta toiminnasta sekä aiheeseen liittyvän kirjallisuuden luettelo


Päätössanat  teoksessa: Hirviveneestä hullukaaliin. Muinaisuskomukset arkeologisen aineiston tulkinnassa. Toim. Hannu Poutiainen. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2008–2009. Hämeenlinna 2010.

 

Tämän vuosikirjan alkupuolella esitetyssä juhlapuheessani Päijät-Hämeen tutkimusseura 30 vuotta, jonka pidin seuran 30-vuotisjuhlaseminaarissa 20.9.2008, mainitsin vuosina 1979–1981 pidetyt Päijät-Hämeen arkeologia-seminaarit. Se oli tutkimusseuran ensimmäinen avaus arkeologian suuntaan.

 

Runsaat kymmenen Lahdessa ja sen ympäristössä asunutta, arkeologiasta kiinnostunutta henkilöä saivat vuonna 1988 aikaan, että Helsingin yliopiston avoimen korkeakoulun ohjelmaan otettiin Lahdessa arkeologian kurssi. Siihen lisättiin 1990-luvun alussa vielä jatkokursseja vuoteen 1995 saakka, niin että opetusjakson pituudeksi muodostui 40 opintoviikkoa. Keskinäisen yhteydenpidon jatkamiseksi opiskelijoiden ryhmä liittyi vuonna 1991 Päijät-Hämeen tutkimusseuraan, ja ryhmän aloitteesta syntyi tutkimusseuran sisällä vuonna 1993 arkeologinen jaosto.

 

Arkeologian jaoston aktiivisena vetäjänä oli pitkään Eero Siljander ja hänen jälkeensä vuodesta 2007 alkaen Kimmo Puranen. Jaosto toimitti muutaman kerran vuodessa tiedotetta Päijät-Hämeen tutkimusseuran arkeologisia tiedonantoja, jossa kerrottiin arkeologian harrastajille aihepiirin tapahtumista, järjestettävistä retkistä ja mahdollisuuksista päästä mukaan kaivauksille. Tiedotustoiminta on sittemmin siirtynyt arkeologian harrastajien valtakunnalliseen Hiisi –lehteen. Ryhmä on myös järjestänyt säännöllisesti vuoden alussa yhteisen kokoontumisen, jossa on pidetty esitelmiä arkeologisista ja kulttuurihistoriallisista aiheista.

 

Tässä yhteydessä on aiheellista mainita, että Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjoissa on julkaistu vuodesta 1981 alkaen useita arkeologiaan tai siihen läheisesti liittyviä kirjoituksia. Koska niistä ei ole yhtenäistä luetteloa, olen liittänyt ne tämän kirjoituksen lopussa olevaan kirjallisuusluetteloon. Siinä mainitaan myös eräitä muita aihepiiriin kuuluvia teoksia ja kirjoituksia.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran nimi herättää kaksi kysymystä. Mikä on Päijät-Häme ja mikä tutkimusseura? Tutkimusseuran syntyä ja tavoitteita olen käsitellyt lyhyesti tämän vuosikirjan alussa julkaistussa puheessani.

 

Päijät-Hämeen alue käsittää Päijänteen eteläosan ja Vesijärven ympärillä olevan osan vanhaa Hämettä, jonka läpi kulkee Salpausselän harjumuodostuma. Geologisella historialla on ratkaiseva osuus siinä, että maamme vanhin asutus näyttää sijainneen eteläisessä Päijät-Hämeessä. Kulttuurin tuloksia ei kuitenkaan ratkaise sen ikä, vaan vuosisataisen kehityksen tapahtumat.

 

Päijät-Häme oli pitkään Hämeen, Mikkelin ja Uudenmaan läänien takamaita, kaukana kaikkien niiden hallinnollisista keskuksista. Lahden merkitys alkoi vähitellen korostua 1800-luvun loppupuolelta alkaen liikenteen, talouden, hallinnon ja kulttuurin keskuspaikkana. Päijät-Hämeen nimi alueelle vakiintui 1960-luvulta alkaen ja sisäiset lääninrajat poistuivat vuonna 1997 uuden läänijaon myötä.

 

Hallinnon pitkään kestäneestä hajanaisuudesta ja myös runsaasta muuttoliikkeestä johtuen Päijät-Hämeen alueen ja asukkaiden identiteetin kehitys on ollut hidasta ja vajavaista. Näin ollen ei ole päässyt syntymään myöskään yhteistä päijäthämäläistä kotiseutuhenkeä. Kuntakohtainen eripura on ollut esteenä myös kulttuurin kehityshankkeille. Välillä edettiin kohden maakuntajärjestelmää, mutta nykyään pyritään taas kohti suurempia hallintoyksiköitä.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseura on pyrkinyt julkaisutoiminnassaan ottamaan tietoisesti huomioon myös Lahden ympäristöseutuja koskevia aiheita. Eräs tutkimusseuran suuria hankkeita oli Päijät-Hämeen painetun bibliografian aikaan saaminen vuosilta 1945–1991. Nyt tarvittaisiin taas yhteistyötä atk-pohjaisen ja jatkuvan bibliografian aikaan saamiseksi ja ylläpitämiseksi.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 20082009 on ensimmäinen arkeologiaa käsittelevä teemanumero, jonka kirjoituksista ja toimittamisesta seuran arkeologinen jaosto vastaa. Seuran puheenjohtaja Matti Oijala on saatesanoissaan jo selostanut ansiokkaasti nyt ilmestyvän vuosikirjan kirjoituksia ja niiden merkitystä Päijät-Hämeen ja myös koko maan arkeologisen tietämyksen kannalta. Alueen arkeologian tutkimus ja sitä koskevat kirjoitukset voivat myös edistää alueen yhteisen identiteetin vahvistumista.

 

Toivotan sekä tutkimusseuralle että sen arkeologian jaostolle tarmoa ja vireyttä jatkaa toimintansa kehittämistä ja syventämistä. Samalla toivon, että tutkimusseura voi edelleen julkaista vuosikirjaa ja esittää siinä Päijät-Hämettä koskevia tutkimuksia, katsauksia ja kirjoituksia maakunnan vaiheista kiinnostuneelle lukijakunnalle.

 

Kirjallisuutta:

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjan arkeologiaan liittyviä kirjoituksia (aikajärjestyksessä):

 

Seppänen, Kimmo: Ahtialan kiinteän asutuksen alkuvaiheista. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1981 107–124.

Seppänen, Kimmo: Myllysaaren hautalöytö. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1982: 98–113.

Saarnisto, Matti: Miten ajoitetaan luonnonhistoriaa Päijät-Hämeessä? Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1984: 127–139.

Heiskanen, Sirpa: Oliko Hollola Päijät-Hämeen keskus rautakaudella? Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1994: 27–37.

Wahl, Hannu-Matti: Myöhäishistoriallinen Sysmä – Keskuspaikka Päijät-Hämeessä 1000–1100 –luvuilla? Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1996: 13–58.

Takala, Hannu: Nastolan Oksjärven rajakivi. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1997: 30–36.

Vatka, Juhani: Sysmän Hovila – maasta kaivettua. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1997: 53–62.

Malin, Matti: Lapin sysmä syvä. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1998: 44–61.

Oijala, Matti: Nastolan vesistön nimistöstä. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2003–2004: 42–52.

Poutiainen, Hannu: Paikallishistoria alueellisena voimavarana – muinaismatkailuhanke Itä-Hämeessä. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2007: 48–59.

 

Päijät-Hämeen bibliografia:

 

Lehtonen, Eeva-Liisa & Vaisto, Erkki: Päijät-Hämeen Tiedonlähdeopas. Päijät-Hämeen tiedonlähteet 1. Päijät-Hämeen tutkimusseura ry, Lahti. Helsinki 1984.

 

Lehtonen, Eeva-Liisa & Vaisto, Erkki: Päijät-Hämeen bibliografia 1970–1985. Päijät-Hämeen tiedonlähteet 2. Päijät-Hämeen tutkimusseura ry, Lahti. Helsinki 1988.

 

Lehtonen, Eeva-Liisa & Vaisto, Erkki: Päijät-Hämeen bibliografia 1945–1969. Päijät-Hämeen tiedonlähteet 3. Päijät-Hämeen tutkimusseura ry, Lahti. Helsinki 1991.

 

Lehtonen, Eeva-Liisa & Vaisto, Erkki: Päijät-Hämeen bibliografia 1986–1990. Päijät-Hämeen tiedonlähteet 4. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1991. Päijät-Hämeen tutkimusseura ry, Lahti. Helsinki 1992.

 

Muuta kirjallisuutta:

 

Päijät-Hämeen arkeologia-seminaarin 1979 esitelmät. Lahden museo- ja taidelautakunta. Selvityksiä ja kannanottoja XV / 1980. Moniste, Lahti 1980.

 

Forsius, Arno: Päijät-Hämeen tutkimusseura 1978–1988. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1988: 97–122. Lahti 1988.

 

Puun puhe. Julk. Päijät-Hämeen tutkimusseura ja Lahden kaupunginmuseo. [Suunniteltu alun perin Päijät-Hämeen tutkimusseuran 20-vuotisjuhlakirjaksi.] Kukkila 2001.


Kirjoitus on valmistunut vuonna 2009. Julkaistu kotisivuilla helmikuussa 2010.


TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON