Arno Forsius

 

Juhlapuhe Päijät-Hämeen tutkimusseuran

30-vuotisjuhlaseminaarissa

Lahden Kansanopiston auditoriossa

20.9.2008 klo 13–17.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseura 30 vuotta

 

Kuntien kulttuuritoimintaa koskevaa lakia 1970-luvun lopulla valmisteltaessa kävi ilmi, että sen piiriin tulisivat kuulumaan pääasiallisesti eri taiteiden harjoittaminen ja harrastaminen, taidepalvelusten tarjonta ja käyttö sekä paikallisen kulttuuriperinteen vaaliminen ja edistäminen. Se aiheutti huolta humanistisen kulttuurin asemasta ja tulevaisuudesta, ja esim. Lahdessa museonjohtaja Jouko Heinonen kävi keskusteluja asiasta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa. 

 

Heinonen ehdotti, että Lahdessa tulisi käynnistää alueellisesti samantapainen toiminta, jota toteuttivat mm. Lapin tutkimusseura Rovaniemellä ja Itä-Suomen instituutti Mikkelissä. Näistä edellinen toimi lähinnä tiedon välittäjänä tutkijoiden, tutkimuksen tarvitsijoiden ja väestön välillä. Jälkimmäisen yhteydessä toimi erityinen tutkimuslaitos. Toukokuun lopulla suunnitelmat olivat edenneet niin pitkälle, että tulevan syksyn aikana aiottiin perustaa Päijät-Hämeen tutkimusseura.

 

Marraskuun alussa 1978 Heinonen kertoi, että minua kaavailtiin vireillä olevan seuran puheenjohtajaksi. Ehkä asiaan vaikutti se, että olin alkanut vuonna 1976 tutkia Lahden ja Hollolan sosiaali- ja terveydenhuollon historiaa ja ollut alkuvuodesta 1978 lähtien Lahti-Seuran hallituksen jäsen.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseuran perustava kokous pidettiin 30.11.1978. Innostus asiaa kohtaan oli huomattavan suuri ja keskustelun jälkeen perustamispäätös oli yksimielinen. Suunnitellun mukaisesti minut valittiin uuden seuran puheenjohtajaksi. Useimmat luottamustehtäviin valitut ovat olleet pitkäaikaisesti mukana seuran toiminnassa.

 

Huhtikuussa 1981 vahvistettujen sääntöjen mukaan seuran jäsenistö koostui henkilöjäsenistä, työjäsenistä, yhdistysjäsenistä ja yhteisöjäsenistä. Valitettavasti kuntien mukaan tulo ei toteutunut suunnitellulla tavalla ja niiltä saatu taloudellinen tuki jäi arvioitua vähäisemmäksi. Henkilöjäsenien määrä vaihteli jonkin verran sadan molemmin puolin. Yhteisöjäseniä oli alussa huomattavasti enemmän kuin nykyään. Työjäseniksi valittiin tutkijoita, joiden työn tai julkaisujen kohteina olivat olleet Päijät-Hämeeseen liittyvät aiheet. Alueen ulkopuolella asuvista työjäsenistä monet olivat näkymättömiä ja kuulumattomia, mutta eräät, ja heistä varsinkin alueella asuneet, toimivat sitä ahkerammin hallituksen jäseninä, esitelmänpitäjinä ja vuosikirjan artikkelien kirjoittajina.

 

Tutkimusseuran tarkoituksena oli toimia Päijät-Hämeeseen kohdistuvan tutkimustyön edistämiseksi sekä tutkimustyön ja käytännön elämän välisen yhteistyön tehostamiseksi. Seuran tärkeimpiä toimintamuotoja olivat yleiset kokoukset ja luentotilaisuudet sekä tiedotuslehden ja vuosikirjan julkaiseminen. Heti alussa seura osallistui alueen tutkimustarvekartoituksen laatimiseen. Tavoitteena oli löytää ja koota tutkijoita varten yhteisöjen ja yritysten ehdottamia tutkimusaiheita. Seura sai jonkin verran julkisuutta, mutta muuten tämä hanke ei tuottanut toivottuja tuloksia. Seura jakoi vuosina 1982–1985 myös 5000 mk:n apurahan Päijät-Hämeeseen kohdistuvien tutkimusten tukemiseksi.

 

Heti perustamisen jälkeen seura ehdotti Lahden (nyk. Päijät-Hämeen) kesäyliopiston ohjelmaan seuraavia aiheita: Päijät-Hämeen tutkimuksen tila, Karjalaisuus Päijät-Hämeessä, Päijät-Hämeen luonnontutkimus, sekä Päijät-Hämeen arkeologian kurssi historian opettajille ja mahdollisesti lukiolaisille. Keväällä ja syksyllä pidettävissä seuran yleisissä kokouksissa oli vuoteen 1986 saakka ohjelmassa myös yleisöluento, jonka piti joku seuran tai sen hallituksen jäsen.

 

Seuran toiminnan alettua päätettiin järjestää joka kevät ja syksy yleisölle neljä Studia generalia –luentoa  yhteistyössä Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunnan kanssa. Luennot olivat yleensä suosittuja ja mm. Erik Tawaststjernan, Lars Petterssonin ja Esa Saarisen luennot vetivät paljon yleisöä. Helsingin yliopisto halusi kuitenkin pidättää Studia generalia –nimikkeen itsellään ja niin tutkimusseura otti keväällä 1982 luentosarjalleen nimen Studia universalia. 

 

Vähitellen Helsingin yliopisto vetäytyi pois toiminnasta, jolloin kustannukset jäivät lisääntyvästi tutkimusseuran maksettaviksi. Lisäksi Helsingin yliopiston ja sen  Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen välinen yhteistyö ohjasi aihepiiriä lisääntyvästi avoimen korkeakoulun opintotavoitteita palvelevaksi. Aikuiskoulutuskeskuksen valmistuttua siellä toimivat koulutusyksiköt Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Päijät-Hämeen kesäyliopisto ja Lahden työväenopisto ryhtyivät keskenään yhteistyöhön yleisöluentojen järjestämiseksi. Sen johdosta tutkimusseuran yleisöluentoja ei järjestetty enää vuoden 1987 jälkeen.

 

Tutkimusseuran tiedotuslehteä julkaistiin vuosina 1979–1988 monistettuna ja sitä levitettiin noin 300–500 kappaleen painoksena jäsenistölle, kirjastoihin, kouluihin ja kuntiin. Se ilmestyi aluksi 4 kertaa vuodessa, mutta myöhemmin 2 kertaa ja lopuksi vain kerran vuodessa. Seuran tiedotustoiminnalle oli avuksi, että paikallisista medioista erityisesti Etelä-Suomen Sanomat sekä Ylen Lahden alueradio kohdistivat huomiota seuran toimintaan ja tilaisuuksiin. Kevättalvella 1984 alueradio esitti yhteistyössä seuran kanssa vuosikirjan artikkeleihin perustuneen neljän esitelmän sarjan, jonka alussa esiteltiin myös seuran toimintaa.

 

Vuosikirjan julkaisemista suunniteltiin jo ensimmäisenä toimintavuonna 1979, mutta se lykkääntyi kuitenkin seuraavaan vuoteen. Pääperiaatteena oli, että artikkelit liittyivät Päijät-Hämeeseen, mutta joissakin tapauksissa tästä vaatimuksesta tingittiin. Eräät artikkelit olivat katkelmia tai lyhennelmiä opinnäytetöistä. "Vapaaehtoista" tarjontaa ei juuri esiintynyt, joten kirjoituksia piti aktiivisesti metsästää ja kerätä tai melkeinpä ”kerjätä”. Vuosikirjoissa on vuosien mittaan julkaistu paljon uutta ja ennen julkaisematonta tietoa. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana julkaistiin yhdeksän vuosikirjaa, joissa oli yhteensä 126 kirjoitusta. Vuoden 2001 vuosikirjana ilmestynyt, yhteistyössä Lahden kaupunginmuseon kanssa valmistunut ”Puun puhe”, syntyi tutkimusseuran 20-vuotisen toiminnan johdosta, vaativuutensa vuoksi tosin kolme vuotta myöhässä. Tämä Pirkko Hacklinin tyylikkäästi taittama teos oli Suomen kirjataiteen komitean nimeämä ”Kirjavalio 2001”. Seuraava vuosikirja, jonka ilmestyminen on ajoitettu vuoden 2008 lopulle, on järjestyksessä 23:s.

 

Heti ensimmäisenä toimintavuotenaan 1979 tutkimusseura otti tavoitteekseen Päijät-Hämettä koskevan kirjallisuusluettelon eli bibliografian aikaan saamisen. Vuonna 1981 nimettiin toimikunta suunnittelemaan hanketta. Kaikki liikenevät varat jouduttiin käyttämään sen hyväksi ja myös tutkimusapurahojen myöntämisestä jouduttiin luopumaan. Tarvittavaa rahoitusta ei kuitenkaan saatu järjestymään heti, eikä toisaalta myöskään löydetty halukasta ja sopivaa tekijää.

 

Vuoden 1983 alussa saatiin bibliografian tekijöiksi Helsingin kauppakorkeakoulun kirjaston informaatikot Erkki Vaisto ja Eeva-Liisa Lehtonen. Heidän laatimansa suunnitelman mukaan julkaistiin ensimmäisenä Päijät-Hämeen tiedonlähdeopas vuonna 1984. Toinen osa, Päijät-Hämeen Bibliografia 1970–1985, päätettiin painatuskustannusten vähentämiseksi kirjoittaa etukäteen tietokonelevykkeille. Seuran työjäsen Heikki Kolunen otti tämän suuren työn suorittaakseen. Hän sai tehtävän valmiiksi vuoden 1986 aikana ja osa saatiin painosta vasta vuonna 1988. 

 

Kolmas osa, Päijät-Hämeen Bibliografia 1945–1969, saatiin taloudellisten ja eräiden teknisten vaikeuksien vuoksi painetuksi vuonna 1991. Viimeinen eli neljäs osa, Päijät-Hämeen Bibliografia 1986–1990, painettiin vuonna 1992. Se oli samalla Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1991. Näin bibliografiahanke valmistui vihdoin kymmenen vuoden työn seurauksena.

 

Yleisöluentojen lisäksi seura osallistui useiden seminaaritilaisuuksien järjestämiseen. Toukokuussa 1979 Päijät-Hämeen kesäyliopiston kanssa pidetyn yhden päivän seminaarin aiheena oli "Korkeakoulut ja elinkeinoelämä". Kesäkuussa 1979 järjestettiin Päijät-Hämeen kesäyliopiston kanssa Päijät-Hämeen arkeologian seminaari. Tämän suuren suosion saaneen seminaarin esitelmät julkaistiin myöhemmin monisteena Lahden kaupunginmuseon julkaisusarjassa. Seminaari toistettiin kesällä 1980 ja hieman muutettuna kesällä 1981.

 

Syksyllä 1979 pidettiin Lahden Seudun Sukututkijoiden kanssa seminaari "Sukututkimus ja paikallishistoria". Keväällä 1980 järjestettiin historiallisessa museossa seminaari aiheesta "Luonnon tila ja tutkimus Päijät-Hämeessä". Sen yhteydessä avattiin museolla Salpausselän luonnonystävien valmistama, Päijät-Hämeen luontoa ja sen tutkimusta esittelevä näyttely, joka oli avoinna kaksi viikkoa. Syksyllä 1980 järjestettiin Päijät-Hämeen seutukaavaliiton kanssa seminaari "Muuttuva elinympäristö Päijät-Hämeessä". Keväällä 1981 pidetyn seminaarin aiheena oli "Valokuvaus tutkimuksen apuna". Syksyllä 1982 järjestettiin yhteistyössä Sanomalehtien Liiton kanssa seminaari aiheesta "Julkisen sanan eettinen vastuu", joka oli tarkoitettu lähinnä julkisen sanan edustajille ja julkisen sanan kanssa tekemisiin joutuville päättäjille. Vuonna 1984 Päijät-Hämeen tutkimusseura avusti taloudellisesti Päijät-Hämeen avoimen korkeakoulun oppilasyhdistyksen järjestämää seminaaria "Korkea-asteen aikuiskoulutus Päijät-Hämeessä vuonna 2000".

 

Kuten edellä esitetystä käy ilmi, kymmenen ensimmäisen toimintavuoden aikana seuran toiminta kohdistui ensisijaisesti Päijät-Hämettä koskevan tiedon jakamiseen seuran jäsenille ja suurelle yleisölle. Tutkijoita ja kirjastoja palvelivat erityisesti seuran vuosikirjat sekä Päijät-Hämeen bibliografia.

 

Ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen seuran toiminta on suuntautunut enemmän sisäänpäin, omaan jäsenkuntaan. Se on lisännyt jäsenistön yhteisöllisyyttä, tutkimushakuisuutta ja verkottumista. Jakautuminen sektoreihin voi antaa toiminnalle syvyyttä, kuten seuran vuonna 1993 perustetun arkeologisen jaoston kohdalla voitu todeta. Jaosto on pyrkinyt mm. edistämään paikallishistorian tutkimustiedon käyttöä matkailualan kehittämisen apuna. Jaosto on ottanut käyttöön internetin tiedotuskanavana, ja seuran olisi aiheellista seurata esimerkkiä. Lisäksi jaosto on ottanut myös vastuulleen vuoden 2008 vuosikirjan toimittamisen. Parin vuoden ajan seurassa kokoontui tutkijapiiri, joka kokosi eri alojen tutkijoita keskustelemaan mm. opinnäytetöihin ja opintojen syventämiseen liittyvistä asioista ja ongelmista. Seura on myös järjestänyt jäsenretkeilyjä lähinnä kulttuurihistoriallisiin kohteisiin sekä kotimaassa että ulkomailla.

 

Jäsenistöltään vähälukuinen ja paljolti avustusten varassa toimiva seura tarvitsee toiminnassaan yhteistyökumppaneita. Tässä on aiheellista mainita niistä muutamia tärkeimpiä. Päijät-Hämeen tutkimusseura on saanut tukea ja käytännön apua erityisesti Lahden kaupunginmuseolta, ja lisäksi Lahden kaupunki on ollut sen tärkein taloudellinen tukija. Muita pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. Helsingin yliopisto ja sen Lahden seudulla sijaitsevat yksiköt, Päijät-Hämeen kesäyliopisto, Lahden kansanopisto ja Lahden työväenopisto.

 

Päijät-Hämeen tutkimusseura saavuttaa 30 vuoden iän marraskuun 2008 lopulla. Tämän ajanjakson kuluessa on tapahtunut suuria muutoksia yliopistojen ja korkeakoulujen rakenteissa sekä tutkimuksen ja koulutuksen edellytyksissä. Päijät-Hämettä ajatellen Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston Lahden toimipisteet ja Lahden yliopistokeskus ovat lisänneet toimintaansa merkittävästi ja Lahden ammattikorkeakoulu on päässyt hyvään käyntiin. Niiden ja tutkimusseuran välisen yhteistyön mahdollisuudet ovat parantuneet, mutta toisaalta yhteistyön kehittämisen haasteet ovat kasvaneet.

 

Itsenäinen, erikoistumaton ja suhteellisen suppea, tutkimuksesta yleisesti kiinnostunut seura voi säilyä ja kehittyä vain, jos sillä on aktiivinen ja aikaansa seuraava jäsenistö, johon kuuluu riittävästi tarmokkaita ja aloitekykyisiä ihmisiä. Uskon, että Päijät-Hämeen tutkimusseura pystyy muuttuneissakin oloissa vastaamaan sille asetetuista tavoitteista ja myös kehittämään toimintaansa edelleen. Toivotan seuralle onnea ja menestystä tulevien vuosien työssä Päijät-Hämeen tutkimuksen hyväksi.


Kirjoitus on valmistunut syyskuussa 2008. Julkaistu teoksessa:
Hirviveneestä hullukaaliin. Muinaisuskomukset arkeologisen aineiston tulkinnassa. Toim. Hannu Poutiainen. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2008–2009. Hämeenlinna 2010. S. 8–10.


TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON